Tänään aamulla tapahtunutta:
Istuin ruuhkabussissa matkalla Espoosta Helsinkiin. Kesken matkan kyytiin tuli nainen arviolta ehkä 5-6 vuotiaan lapsen kanssa. No, istuin ikkunapaikalla jotka olivat kaikki varattuja, joten vierekkäisiä paikkoja ei ollut vapaana. Äiti sitten käski lastaan istumaan minun viereeni, jotta hän itse pääsisi käytävän toiselle puolelle myös "viereen". Lapsi ei ensin halunnut istua viereeni, jolloin nainen sanoi että no, mene sinä siihen toiselle puolelle niin minä voin mennä tähän. Lapsi sanoi sen jälkeen että "äiti, älä, sillä ei ole maskia", johon äiti vastasi että "totta" vilkaisten minua ja nousi pois vierestäni, siirtyen yhden penkkirivin taaksepäin. Mietin hetken että kuulinko tosiaan oikein, mutta pakko se oli uskoa. Mainittakoon, että tällä lapsella itsellään ei ollut maskia.
Kieltämättä pieni säälin sekainen huvitus nousi pintaan. Kertaakaan matkan aikana en aivastanut, yskäissyt tai mitään muutakaan. Mielestäni aika huolestuttavaa, että tiettyihin lapsiinkin (ja vielä pieniin) on iskostunut/iskostettu tuollainen pelon ilmapiiri, jossa maskittomat nähdään kaikki automaattisesti tautisina/vaarallisina. Täysin pilalle peloteltuja. Aikuisiltahan se heille siirtyy. Tuli heti mieleen se Twitter-kirjoitus, jossa huolestunut äiti kertoi lastensa olevan koulussa syömättä koska maski täytyy riisua siksi ajaksi. Aika sairasta meininkiä suoraan sanottuna. Uskoni siihen, että tästä pandemiasta päästään ylipäätään edes seuraavien vuosien aikana yli mentaalisella tasolla, heikkenee päivä päivältä.
Minkälaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa? Toivottavasti tuo pelolla aivopesu hälvenee jossain vaiheessa kasvun myötä, koska muuten mielenterveyspalvelut ovat niitä joiden kapasiteetti natisee seuraavina vuosikymmeninä. Että voisi ehkä ihan oikeasti miettiä mitä tämä jatkuva pelolla ja negatiivisuudella johtaminen jättää jälkeensä.