Ainakin itse näen erittäin tärkeänä, että maskien laajamittaisesta käytöstä luovuttaisiin mahdollisimman pian. Meille on jo kasvamassa sukupolvellinen lapsia, jotka eivät ole nähneet (tai muista koronaa edeltänyttä aikaa) oman perheen ulkopuolisten ihmisten kasvoja. Näen kasvot ja niiden ilmeet oleelliseksi osaksi ihmisyyttä ja jo ajatus siitä, että käytännössä mitättömän hyödyn takia todella verhoamme kasvomme vuosikausiksi, vaikka itse pandemian uhka hiipuisikin on ahdistava.
Tämän hetkiset signaalit ylemmiltä tahoilta ovat on varsin mielenkiintoisia. Nyt kun on periaatteessa ok ja jopa suotavaa tavata läheisiä, viettää illanistujaisia, nauttia yleisötapahtumista ja palata vanhohin harrastuskuvioihin, mutta kaikkiko tämä pitää tehdä kangasrätti kasvoilla nyt ja jopa tulevaisuudessa? "Ei maski mua haittaa" tjsp. ajattelu on ok, mutta näettekö maskeista saatavan marginaalisen hyödyn (muualla kuin sairaaloissa alan ammattilaisten käyttämänä) ajavan sen edelle, että voisimme taas artikuloida normaalisti?
Voin sanoa, että olen kieltämättä pettynyt. Kolmas päivä ilman vanhaa maskisuositusta, mutta vaikutus ihmisten käyttäytymiseen edelleen marginaalinen. Kai me sitten jonkinlaisia lampaita olemme.
Lampaista ja "harmaudesta" jonkinlaisena loppukaneettina kerron tarinan menneeltä kesältä. Jääkiekon ohella seuraan myös kiireiltäni muita urheilulajeja ja futisfanina olin luonnollisesti innoissani Huuhkajien tehdessä arvokisadebyyttinsä. Päätinkin juhlistaa jokaista Suomen pelipäivää pukeutumalla maajoukkueen pelipaitaan duunin mennessäni, lenkillä, ruokaostoksilla jne. Helsingin ydinkeskustassa bongasin pelien alla kyllä joitain muita sinivalkoisiin väreihin pukeutunutta, mutta Itä-Helsinki, Vantaa, Kerava-akselilla en muistaakseni törmännyt ainoaankaan toiseen. Siis oikeasti! Omassa lähipiirissä on joitain ruotsalaisia ja olen ymmärtänyt, että ainakin siellä (ja monissa muissa jalkapallomaissa) kotimaan väreihin sonnustautuminen on erittäin yleistä. Vähän kaukaa sivuaa itse maskikeskustelua, mutta kuvastaa jollain tasolla, miten osalle suomalaisille minkäänlainen joukosta erottuminen on ison kynnyksen takana.
USA:n, Lädien ja ainakin Ruotsin maskinkäytön hiipumisen muiden rajoitusten hellittäessä toivon realisoituvan myös täällä. Jos reippaasti yli 80% rokotekattavuudella emme uskalla "elää", niin milloin sitten?
Tämän hetkiset signaalit ylemmiltä tahoilta ovat on varsin mielenkiintoisia. Nyt kun on periaatteessa ok ja jopa suotavaa tavata läheisiä, viettää illanistujaisia, nauttia yleisötapahtumista ja palata vanhohin harrastuskuvioihin, mutta kaikkiko tämä pitää tehdä kangasrätti kasvoilla nyt ja jopa tulevaisuudessa? "Ei maski mua haittaa" tjsp. ajattelu on ok, mutta näettekö maskeista saatavan marginaalisen hyödyn (muualla kuin sairaaloissa alan ammattilaisten käyttämänä) ajavan sen edelle, että voisimme taas artikuloida normaalisti?
Voin sanoa, että olen kieltämättä pettynyt. Kolmas päivä ilman vanhaa maskisuositusta, mutta vaikutus ihmisten käyttäytymiseen edelleen marginaalinen. Kai me sitten jonkinlaisia lampaita olemme.
Lampaista ja "harmaudesta" jonkinlaisena loppukaneettina kerron tarinan menneeltä kesältä. Jääkiekon ohella seuraan myös kiireiltäni muita urheilulajeja ja futisfanina olin luonnollisesti innoissani Huuhkajien tehdessä arvokisadebyyttinsä. Päätinkin juhlistaa jokaista Suomen pelipäivää pukeutumalla maajoukkueen pelipaitaan duunin mennessäni, lenkillä, ruokaostoksilla jne. Helsingin ydinkeskustassa bongasin pelien alla kyllä joitain muita sinivalkoisiin väreihin pukeutunutta, mutta Itä-Helsinki, Vantaa, Kerava-akselilla en muistaakseni törmännyt ainoaankaan toiseen. Siis oikeasti! Omassa lähipiirissä on joitain ruotsalaisia ja olen ymmärtänyt, että ainakin siellä (ja monissa muissa jalkapallomaissa) kotimaan väreihin sonnustautuminen on erittäin yleistä. Vähän kaukaa sivuaa itse maskikeskustelua, mutta kuvastaa jollain tasolla, miten osalle suomalaisille minkäänlainen joukosta erottuminen on ison kynnyksen takana.
USA:n, Lädien ja ainakin Ruotsin maskinkäytön hiipumisen muiden rajoitusten hellittäessä toivon realisoituvan myös täällä. Jos reippaasti yli 80% rokotekattavuudella emme uskalla "elää", niin milloin sitten?
Viimeksi muokattu:
