Ks. varusmies on nyt ollut jutun mukaan metsässä putkeen 1,5 viikkoa. Jos tuossa ajassa kärsii ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, niin sotilas ei tositilanteessa olisi sitä aivan parasta ainesta? Sääkin on vielä kesäinen ja lämmin, sekä valoa riittää.
Kysyn sinulta tamimaisesti:
"Montako sotaa olet itse sotinut"?
Olen itsekin sitä mieltä, että nykyihmiset ovat kovin helposti ahdistuvaa ja usein turhastakin kitisevää sorttia. Onko se sitten nuorison vika vai kenties heidän helposti ahdistuvien vanhempiensa? En tiedä. Mutta, sitä en pidä lainkaan ihmeellisenä tai paheksuttavana, että jengiä vituttaa tämä tilanne. Jos se jatkuva vitutus ahdistaa, kun et tiedä, haluatko oikeasti sen koronan ja iskeekö se itselle kovaa vai hyvin lievänä, pystyn sen ymmärtämään. Onhan se nyt oikeasti aivan terveen järjen vastaista, elikkäs ihan saatanan sairasta, toivoa itselleen mahdollisesti kovanakin iskevän viruksen tartuntaa, jotta pääsisi helpommalla ja tulevaisuuteen tulisi jotain selkeyttä.
Mitkään oikean elämän realiteetit eivät viranomaisia näytä koskettavan. Hallitus toki piipittää, että AVIt toimivat oman päänsä mukaan, mutta uskokoot ken tahtoo. Minä en usko. Ensi viikolla päätöksiä pyörretään, kun hallitus on lähettänyt ohjauskirjeitään ja kas kummaa, meillä onkin aivan mielettömän voimakasta johtajuutta täällä kautta linjan,
"kun hallitus kantaa todellista vastuuta jämäkällä johtamisellaan". Tai jotain muuta paskaa. Eilisten päätösten perusteella lapset ja nuoret ovat välttämätön paha. Ikävä kuluerä. Arvomaailma näyttää olevan sellainen, että suojellaan lasten tulevaisuuden kustannuksella loputtomiin niitä, jotka tämän paskan tuleville sukupolville ovat itse asiassa keittäneet ja jotka ovat rikasta ja vapaata elämää jo viettäneet.
Onko kukaan muuten kysynyt näiden suojeltavien mielipidettä? Enkä nyt tarkoita niiden, jotka kirjoittelevat päivästä toiseen paniikkiviestejään median kommenttiosioihin, vaan esim. yksinään kotona tai vaikka palvelutalossa asuvien mielipidettä? Satun nimittäin tietämään useammankin jo elämänsä ehtoopuolella olevan ikäihmisen, joka on sitä mieltä, että nuorissa on tulevaisuus eikä heitä saa kurittaa enää yhtään kuin nyt on jo tehty. Eikä varsinkaan siksi, että ikäihmisiä suojellaan yltiöpäisesti. Kotona on kuulemma yksinäistä ja palvelutaloissa samoin. Mitään ei oikein ole voinut reiluun vuoteen tehdä ja hoitajilla on aina kiire. Ovat mukavia, mutta kiireisiä. Kavereita kuolee viikottain kuka mihinkin. Koko ajan on vähän jotain pientä surua, vaikka sellainen kuuluukin seniorikansalaisen elämään. Monen on vaikea ymmärtää, miltä heitä nyt oikeasti suojellaan, kun tulevaisuus ei tästä nyt ainakaan ruusuisemmaksi ole muuttumassa.
Jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen ymmärtää, että elämä loppuu joskus ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän käsität elämän rajallisuuden. Kukaan ei halua kuolla kivuliaasti, mutta harva ikäihminen elää enää oikeasti rikasta elämää. Ja kun heiltä kysyy, kumman tulevaisuus on arvokkaampaa, ikäihmisen vai nuoren, väitän, että vähintään 95% sanoo, että nuoren. Eikä tässä olla nyt ketään ehdoin tahdoin tappamassa ja ymmärrän, että jonkun mielestä tämä kuulostaa nyt kylmältä ja kovin julmalta. Mutta asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Tuntuu, että näistä päätöksistä puuttuu täysin ymmärrys elämän realiteeteista ja vahvasti unohdetaan, että meillä on oikeasti elämä elettävänä täällä. Totta kai asiat muuttuvat ja erilaisiin asioihin pitää reagoida ja välillä tulee eteen ikäviä ja vaikeita asioita. Mutta eikö täällä oikeasti keksitä järkeviä ratkaisuja, mihin ihmiset voisivat sitoutua? Suomen kansahan se on viimeiset 1,5 v. pärjännyt koronataistossa erinomaisesti ja nyt sitten kiitettiin tällä tavalla sekoilemalla. Taas. Mitä helvettiä, oikeesti?
Vituttaa, hävettää ja melkein itkettääkin, niin vihainen mä olen. Keinoja tilanteesta pois pääsemiseksi olisi niin paljon muitakin, mutta ei. Ei taaskaan. Ihan vähän parempaa ansaittaisiin kuin taas on tarjottu.
www.birmingham.ac.uk
