Jossain Helsingissä minä nyt tajuan vielä sen, että jos ihminen vaikka käyttää julkisia liikennevälineitä päivittäin ja muutenkin on paljon ihmisten ilmoilla, jossa koronan saamisen riski on oikeasti ihan konkreettinen, että silloin noita sosiaalisia kontakteja vedetään reilusti jäihin.
Mutta kyllä se hullulta täällä meidän nurkilla tuntuu. Kuten sanottuakin, niin kyllä sekin rupeaa ihan todenteolla varmasti jotain vanhaa ihmistä painamaan, jos yksinäisyydessä pitää elää kuukaudesta toiseen, eikä saa yhtään nähdä muita ihmisiä. Joo terveydenhoidon kantokyky on ihan validi argumentti, mutta kyllä nyt kun kaikki halukkaat vanhukset ja riskiryhmät rupeaa olemaan toisen kerran rokotettu, niin aivan pähkähullulta tässä tilanteessa tuntuu enää se, että tapaamisia rajoitetaan oikeastaan yhtään millään tavalla.
Jos ei nyt uskalleta, niin milloin sitten?
Alussa tuli katseltua tarkemmin ainakin vanhempien tapaamista, mutta kun selvisi, että ei tämä ole läheskään niin paha juttu, kuin alussa uumoiltiin, niin aikalailla normaalisti siitä eteenpäin olen heitä tavannut. Jollain sukulaisvierailulla kerran etukäteen varmistus, että sopiiko varmasti tulla, ja kellään ollut mitään sitä vastaan. Kaikki olivat sekä ikänsä, että terveytensä puolesta riskiryhmää.