Rajakuri.
Hmmm...
Työmatkaliikenne on kyllä hemmetin visainen pähkinä. Pitäisikö Torniolaista keuhkotautilääkäriä estää menemästä työpaikalleen Haaparantaan, jossa korisee hoidettavia ala-aulasta asti? Jos tää lekuri käyttää nuuskaa, niin olisiko hänenkin rajanylityksensä estettävä muiden nuuskakamelian matkustuskiellon myötä? Suomessa on paljon terveydenhoidon ja muun teollisuuden erikoisvälineistöä, joiden huoltajat tulee ulkomailta. Päästetäänkö vai ei? Laiva- ja lentoliikenteen vaihtomiehistöt? Jätetäänkö täällä marjat ja vitamiinit metsään? Raksaäijä Virosta? Mihin se raja vedetään, ja millä perusteella? Ei minulla ainakaan ole mitään hyvää rajakynää.
Pakkotestaaminen on yksi ratkaisu. Mutta onko se kohtuullinen ratkaisu niille kymmenille tuhansille työmatkamatkaajille, jotka menee rajojen yli joka päivä pohjoismaissa? Missä välissä olen karanteenissa, jos tänään menen iltavuorosta himaan rajan toisella puolelle, ja aamulla olisi aamuvuoro tällä puolella?
Toivon kaikesta sydämmmestäni hallitukselle viisautta noiden kysymysten äärellä.
Kaikki kiinni ei ole oikea vastaus.
Nauru on kait ainoa itsenäinen valtio, joka on selvinnyt ilman tartuntoja. Siellä tehtiin viime keväänä päätös, ettei ketään sellaista päästetä maahan, joka on matkaillut koronatartunnan ilmoittaneessa maassa kahden edellisen viikon aikana. Lentokoneiden miehistötkin joutuivat yöpymään koneissaan. Jos vertaa vaikkapa Ruotsin tilannetta pelkkänä työmatkaliikenteenä Suomeen, Viroon, Tanskaan ja Norjaan, niin ajatuskin kaiken sulkemiselta viruksen leviämisen aivan alkuvaiheessa tuntuu täysin mahdottomalta. Ja viikkoa myöhemmin turhalta. Juna meni.