Niin, joskus pitää mennä töihin, joskus kouluun, joskus kauppaan, joskus apteekkiin, tai joskus pitää sitoa hokkarit jalkaan, kun Dufva käskee. Joskus taas tekee mieli ulos kävelylle vaikka sen ystävän kanssa. Sitä kutsutaan elämiseksi. Toki se ulkonaliikkumiskielto ja tankit kaduille on toinen vaihtoehto. Alkaa kuulostaa vaan aika äärimmäiseltä toiminnalta. Tieysti janalle mahtuu monia tapoja handlata tätä aikaa ja totta kai osa tekee sen paremmin ja osa sitten huonommin. Antaisin silti synninpäästön niille muutamalle, kun kuitenkin "isossa kuvassa" tämä porukka täällä on hoitanut pandemian kanssa elämisen erinomaisen hyvin. Se, että rajoituksia pitäisi pitää jonain rangaistustoimenpiteinä siihen asti, kun tartunnat on nollassa on mun mielestä aika kestämätön ajatus, mutta tuskin sitä ajattelitkaan.
Mua ei Dufva käske, mutta muuten kuvaamasi on minunkin arkeani. Elän oman arvioni mukaan mahdollisimman riskitöntä elämää niillä uhrauksilla, joita katson järkeviksi. Kaupassa käyn viikonloppuisin yöllä, koska olen muutenkin uneton. Käytän myös netin palveluja, ja noudan automaateilta aikoina, jolloin siellä muita on mahdollisimman vähän. Olen käynyt tyhjässä paarissa katsomassa muutaman lätkäpelin. Sellaisen löytäminen oli yllättävänkin helppoa. Kavereista tapaan vain niitä, joiden katson jakavan saman toimintamallin. Matkustamista, leffateattereita, bileitä, synttäreitä, kokkoontumisia - nou nou.
Töissä on ollut kahdesti tilanne, että toiminta siellä on jouduttu lyömään poikki tartunnan vuoksi. Itse olen tartuntatautilääkärin määräyksellä ollut kerran karanteenissa altistuessani välittäjähenkilön toimesta tartunnalle, vaikka en ollut toimitilassa ollutkaan.
Siinä yhteydessä työporukassa puhuttiin paljonkin siitä, että kuinka monta tartuntaa kukin tietää omasta lähipiiristään. Vaihteluväli oli 2-47 mikä korreloi ihan suoraan kyseisen henkilön luomaan mielikuvaan omasta toiminnastaan. Itse näen niin, että jos minun lähipiirissäni olisi 47 tartunnan saanutta, niin vaihtaisin lähipiirini. Täällä joku todisti, että tietää tuntevansa 50 tartunnan saanutta, mutta kun kaikki on lieviä, niin ei vitunkaan väliä. Tartunnan saaneista ammattiryhmistä suhteessa työntekijöiden määrään vaarallisin on maalarin työ. Itse olen satavarma siitä, että korona ei tartu lateksipurkista, vaan pääsääntöisesti henkilökontakteista. Tuo ammattiryhmän ylläpitää omalla toiminnallaan mielikuvia, joita voi suoraan yhdistää syiksi altiudelle tartunnan saamiseen. Yleistys, ja pahoittelut muutaman yksilön puolesta. Mutta itsekunkin on hyvä vilkaista tuo alempi kaavio, ja miettiä miksi juuri nuo ammatit tartuttavat omaa/muita todennäköisemmin:
Ammattiryhmien työntekijämääriin suhteutettuna eniten koronatartuntoja oli viime vuonna maalareiden ja rakennuspuhdistajien keskuudessa.
yle.fi
En kaipaa rajoituksia yhtään sen enempää, kuin kukaan muukaan täällä. Ulkonaliikkumiskieltoa en himoitse muuta kuin kansalaisten omaehtoisena yrityksenä painaa nyt tartunnat niin alas, että kesä saataisiin elää ilman rajoituksia, kuten viime kesäkin. Minusta se olisi kannattava uhraus. Maaliskuu pasianssia, jos tiedossa klada vappen. Haluaisin palata vanhaan normaaliin, mutta tiedän sen olevan aivan mahdotonta. Edessä on uuden normaalin opettelu, mitä se sitten onkin.
Itse koen rajoitukset välttämättöminä toimina pandemian hillitsemiseksi järkeen käyvistä syistä. Minusta ne ei ole rangaistus, eikä jonkun ryhmän etu, vaan välttämätön pakko paskemman vaihtoehdon edessä. Eniten vituttaa se, että itse ylläpidämme näitä omilla toimillamme. Painetaan tartunnat alas, ja vittuillaan sitten täällä hallitukselle, että miksi ei mitään tapahdu. Lupaan heittää ensimmäisen kiven.
