Eristys day 3.
Ei juuri lisättävää eiliseen. Oireet jatkavat vähenemistä. Vielä eilen havaittua yskää ei tänään ole nää käytännössä lainkaan ollut. Nenä on yhä tukossa, joten nenäsumutetta tarvitsee. Jos maailmassa ei olisi koronaa, olisin huomenna jo menossa töihin takaisin. Vointi on hyvä, ei vaikuta enää elämääni. Niin kauan kuin nenäsumutetta riittää. Maku ja hajuaisti pelaa vaihtelevasti. Olen päätynyt siihen, että nenäsumutteen käyttö vaikuttaa näihin aisteihin.
Tekemättömät työt stressaa takaraivossa, mutta ei auta kuin huomenna ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään. Aikaahan tässä nyt on koko loppuviikko.
Tartunnanjäljittäjä oli tänään vihdoin yhteydessä, mutta eipä siitä sen enempää kerrottavaa. Se mistä itselleni koronan hankin jäi yhdeksi maailman selvittämättömäksi mysteeriksi. Tosin onko tuo ihme kun uutisiakin seuraa pk-seudun tilanteesta. Pahalta näyttää. Toivottavasti ihmiset nyt viimeistään heräisi siihen, että omilla valinnoilla ja toimilla me tämän leviäminen saadaan kuriin. Töistä myös kuuluu ikäviä uutisia, sillä tänään on kaksi muutakin ihmistä ilmoittanut oireista ja ovat menneet testeihin. Heidän tuloksia ei ole tiedossa, mutta mikäli tätä tahtia tippuu sakkia pois, niin isomman luokan ongelma on edessä.
Kotona pikkupoika on edelleen kuumeinen, mutta kuitenkin yleisvoinniltaan hyvä. Tytär ja äitinsä ainakin vielä terveiden kirjoissa. Koronatestaaja on tulossa ihan paikan päälle perjantaina ottamaan näytteen pikkumieheltä.
Päivä on kulunut kitaraa soittaessa ja netflixistä löytämäänä toinen maailmansota väreissä sarjaa katsoen. Sitä katson nytkin. Pitäisi olla nukkumassa, mutta ei malta lopettaa. Huomenna saa kuitenkin nukkua rauhassa pitkään taas, niin onko tuo niin justiinsa. Mikäs se tässä kun on kuitenkin yleisvointi jo normaali ja ns. lomalla nyt sitten loppuviikon. Tai pitäähän töitä nyt silti tehä ja paljon on hommaa, mutta niinhän se on yrittäjäihmisellä aina.
