Käyttäkää maskeja, pitäkää turvavälit, huolehtikaa käsihygieniasta, yskikää hihaanne, sairastakaa kotona, välttäkää turhia kokoontumisia. Ei tuo nyt mahdottomalta vaatimukselta edelleenkään kuulosta. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään pakottavaa tarvetta tavata juuri nyt ystäviä esim. illanistujaisissa kotona. Jos on pakko, maskeja voi varmaan käyttää ja huolehtia turvaväleistä. Jos ei voi, ei ole oikeasti pakottavaa tarvetta.
Se, että joku on kivaa tai on aina ennenkin tavattu, ei ole juuri nyt merkittävää. Tässäkin pitää käyttää tietenkin tervettä järkeä ja jos jossain pitäjässä ei ole koronatartuntoja eikä kukaan ole poistunut kunnasta tai tavannut ihmisiä muualta, tämän porukan voi jättää näiden varotoimien ulkopuolelle. Mutta esim. pääkaupunkiseudulla tilanne on ihan toinen, koska ihmiset kohtaavat moninkertaisesti ihmisiä verrattuna johonkin jumalan selän takana olevaan tuppukylään. Tarvitseeko jonkun heinäkengän erikseen ilmoittaa, ettei todellakaan aio käyttää maskeja, kun ei muutenkaan tapaa juuri ketään missään, niin mielestäni ei. Tarvitseeko pk-seudulla olevan ihmisen noudattaa nyt orjallisesti ohjeistuksia ja rajoituksia? TOTTA HELVETISSÄ.
Ihmiset tuntuvat olevan nykyisin reaalimaailmasta vieraantuneita kermaperseitä, joita ahdistaa ihan kaikki. Jos se omista tuntemuksistaan tietoisena oleminen tarkoittaa sitä, että kaikki vähänkään itselle epämiellyttävät asiat ahdistaa, niin ehkä on parempi sitten jatkossakin olla perisuomalainen sisupussi ja pitää kaikki tunteet sisällään niin kuin wanhoina hyvinä aikoina.
Tässä on nyt kohta lusittu 9kk ja muutama kuukausi on jäljellä, että alkaa helpottaa ja vuoden päästä pitäisi jo pystyä elämään normaalisti. Ja nyt yhtäkkiä joulu ja perhe ja iso ikävä ja niin edelleen. Itkekää mulle nyt joki. Jokainen voi kotonaan huutaa ihan rauhassa maailman epäoikeudenmukaisuutta, kun Suomessa on nyt niin helvetin rankkaa. Se on ihan sama, miten paljon jengi haraa vastaan, kun tilannetta se ei paranna. Päinvastoin. Vähän suhteellisuudentajua nyt, aikuiset ihmiset.