Käsittääkseni virus on jo tappanut tuhansia ja potentiaalisesti, erityisesti jäädessään kiertämään kausittaisena riesana, voi tappaa tuhansia ja taas tuhansia tulevaisuudessa. Myös kaikenlaisiin sivuseuraamuksiin, kuten myöhästyneisiin diagnooseihin ja hoitoihin kuormittuneen sairaanhoidon takia tulee kuolemaan porukkaa. Mutta paljonko jengiä on kuollut paniikkiin tässä vaiheessa? Sinä ja moni muu kun siitä olette niin ylikorostetun huolissanne? Paljonkohan tässä nähdään paniikkikuolemia ja ovatko ne jotain happimaskijonossa tallautumisia vai "en saa henkeä" -tyyppisiä? Montako tuhatta?
"Paniikinvastaisilla" viesteillä saanee tykkäyksiä ja itselleen fiksun olon. Siihenpä se jääkin. Vähän epäilen ettei joku huolestuneen viestin jatkoajassa nähtyään koe tarvetta lähteä ryöstelemään lähikauppoja ja aiheuttamaan anarkiaa. Paniikkia ei myöskään ole se, että joku on nähnyt jonkun ostavan paljon käsidesiä tai että joku huolehtii kotivarasta yms.
Aivan naurettavaa että juuri ne, jotka kokevat että koronan suhteen tehdään "kärpäsestä härkänen", näkevät "paniikkia" siellä sun täällä ja kokevat valtavan tärkeäksi taistella sitä vastaan esim. täällä palstalla. Viruksesta ei sen suurempaa huolta, mutta nyt on syytä taistella paniikkia vastaan kun minun kummin kaiman tutuntuttukin oli ostanut viisi purkkia hernekeittoa ja pari kasvomaskia!
Aika kivasti projisoit minuun patoutumasi. En ole viime päivinä kovinkaan montaa läppää aiheesta heittänyt, mutta myönnän kyllä heittäneeni taannoin jonkun lapsellisen onelinerin, kun koko virus ei vielä erityisemmin jaksanut huolettaa. Nyt olen huolestunut, kuten varmasti moni muukin, mutta en edelleenkään näe tarpeellisena lähteä sellaiseen revittelyyn, kuten jotkut tällä palstalla ovat tehneet ja joista yhdeltä kysyin, että mitä hän kohkaamisellaan tavoittelee. Mielestäni sinulta on tullut ketjuun asiallisia viestejä siltä osin kuin niitä olen lukenut, enkä usko, että olemme edes kovin kaukana näkemyksissämme Suomen viranomaisten toiminnasta.
Myönnän sen, että omiin viesteihini on saattanut sekoittua tarpeetonta särmää some-keskusteluiden saatteena, siellä kun muutama kulkee maski kasvoillaan ja hieroo käsidesiä tauotta itseensä noin niin kuin kuvainnollisesti, ja se hiukan rasittaa. En kuitenkaan koe vainonneeni täällä asiallista kritiikkiä esittäneitä paniikinlietsonnan vuoksi, ellei sellaiseksi lueta em. tokaisuani chargerille tai Blackwolfin kanssa keskustelun lopettamista, ne kun eivät hirveästi vanhasta muistista etene.
Sen verran kilometrejä alkaa olla mittarissa, että viestien tykkäykset eivät palstalla tällaisissa väittelynpoikasissa saa itseään älykkääksi tuntemaan, niitä kun jaellaan milloin milläkin motiiveilla. Omasta mielestäni hyvän läpän jälkeen kyllä kieltämättä lämmittää, että se on huomattu, mutta sekin kääntyy vitutukseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun puhelin alkaa täristä keskellä yötä ilmoituksista.
Omista taustoistani voin sen verran kertoa, mikä ehkä selvittää myös suhtautumistani, että olen viimeisen viikon verran toiminut jonkin sortin kotikutoisena tiedottajana opetustyön ohessa. Olen järjestämässä kahta leirikoulua, joista toinen on aivan oven takana. Olen vienyt projekteja eteenpäin koko ajan, vaikka nyt näyttää, että ainakin ensimmäinen jää 99% varmuudella väliin. Huoltajien, lasten, viranomaisten linjausten, kollegoiden ja koronauutisten ristitulessa olen pyrkinyt välttämään kaikenlaista pienintäkään ylireagointia, mutta annostellut samalla peruuntumisen mahdollisuutta varsinkin oppilaille pikkuhiljaa. Helpompi hyväksyä tilanne, kun ei vedä mattoa alta, ja toisaalta virallinen peruutus tietäisi viisinumeroista tappiota oppilaiden varainkeruuseen. Odotellaan siis lentojen perumista/UM:n matkustusrajoitetta. Ehkä tämä roolini heijastuu myös tänne, ja suhtaudun viranomaistoimintaa arvosteleviin viesteihin nuivasti.
