Eli viestinnän ajallinen kaari on ollut seuraava:
Loppukesä/syksy: seurapomot viestivät median kautta, että kautta ei pystytä pelaamaan läpi edes rajatulle yleisölle. Muistaakseni etenkin suuremmat seurat (mm. Tappara ja HIFK) totesivat, että puolikas yleisökapasiteetti ei tule kysymykseenkään.
Marraskuu: Seurat viestivät, että tyhjille katsomoille ei kestä pelata, tai jos kestää, niin ihan maksimissaan pari peliä.
Tammikuu: Mediasta saa lukea, kuinka konkurssit uhkaavat, mikäli rajoituksia ei höllennetä. Hiltunen lausuu, että kausi pelataan joka tapauksessa loppuun, oli yleisöä tai ei. Seurapomot antavat painetta päättäjille.
Poliittinen peli ja lobbaus on kovaa. Kaiken tämän keskellä pelit ovat pyörineet joko tyhjille katsomoille tai rajoitetulla kapasiteetilla. Yksikään seura ei ole vielä konkurssissa. Pelaajia on tullut ja mennyt. Jopa tämän vuoden puolella on nähty, miten seurat hankkivat nimekkäitä vahvistuksia. Samanaikaisesti mediassa ja kulisseissa neuvotellaan tukia ja verohelpotuksia hallivuokriin.
Eli ei tämä ihan putkeen mene, mutta kenelle se tulee yllätyksenä? Lätkä on voimakkaassa riippuvuussuhteessa paikallisiin päättäjiin ja valtion tukiin. Markkinavetoisen bisneksen kanssa tällä on hyvin vähän tekemistä.
En oo lobbauksen tai viestinnän asiantuntija.
Mutta mietin sillä lailla, että viime vuosilta löytyy hienoa ja freesiä menestystä U20-kisoista, sensaatiomainen miesten maailmanmestaruus, naisiakin on näkynyt teeveessä, Liiga on edelleen Suomen suurin ja näkyvin ammattilaissarja.
Kuten Kerttulakin nosti esiin, niin jos olisi kunnolla haluttu lobata niin olisi kerätty Leijonat, kiekkoliitto, Liiga, naiset ja junnut samaan rintamaan ja tultu sopivina hetkinä keskitetysti ulos. Lajilla on kuitenkin painoarvoa ja ihan vilpitöntäkin merkitystä isossa osassa kansaa. Ja leveähköt hartiat urheilun kentällä. Ainakin leveämmät kuin yhdellä huutelevalla Hiltusella.