Korona – vaikutukset elämääsi

[Iisoppi]

Minusta alkaa tuntua että menetän lapsuuden parhaan ystäväni koronan takia. Ei hän ei ole sairas... vaan hänen korona-huoli on kasvattamassa kuilua meidän välille. Olemme yleensä tavanneet useamman kerran vuodessa jomman kumman luona ja turistu asioista. Siinä välissä ollaan soiteltu, e-mailattu tai viestitelty muuten. Ystävyys on kestänyt minun kolhunikin. Nyt vaan tuntuu että etäännytään kun en kanna hänen kanssaan samaa huolta koronasta ja hallinnon ja kanssakunnan riittämättömistä toimista. Koronan jälkeen ollaan tavattu kerran kun sain audienssin heidän huvimajaan pihalle kesällä. Ystäväni on ahdistunut ja todella huolissaan tilanteesta enkä ihan jaksa tukea häntä huolessaan. Kun tässä maakunnassa tilanne on vielä hallinnassa. Ehkä tämä vielä tästä mutta nyt tuntuu vaikealta keskustella...

 

[smugu]

Mulla on itse koronatilanteesta hyvinkin levollinen mieli. Mulla kävi sinänsä ”tuuri” että siirryin just tämän vuoden Tammikuussa pitkälle opintovapaalle kouluttautumaan uudelle alalle ja olen etuuden piirissä, ja tämä etuus tulee koronasta huolimatta joka kuukausi tilille. Tällä hetkellä toivun selkäleikkauksesta, joten siinäkin mielessä tämä lockdownia kohti menevä tilanne käy minulle. Eli tiivistettynä: Vaikka ei olisi koronaa ollenkaan, niin mun elämä olisi samalla tavalla kotona nyhväämistä, mutta ilman koronaa se varmaan vaan vituttaisi enemmän, kun kaikki muut hyppäisi baareissa jne.

 

[adolf]

Eipä edelleenkään vaikuta elämääni oikeastaan yhtään millään tavalla.

Maskia käytän sitten, kun koen sen tarpeelliseksi, tai että minua ei päästetä esimerkiksi ruokakauppaan ilman sitä. Samalla tavalla menen ja harrastan, kuten ennenkin.

Tällä hetkellä tunnen lähinnä harmitusta monien urheiluseurojen puolesta. Siellä menee nyt paljon asioita vituksi. Monet seurat ovat taloudellisesti liipaisimella, ja nuorilla pelaajilla on helvetin hankalaa jos/kun ei saa kehittäviä pelejä pitkiin aikoihin vyölle. Yrittäjien puolesta myös olen harmissani, jos ihmiset taas menettävät kevään tapaan järkensä, eivätkä uskalla mennä minnekään.

En jaksa kauheasti sen pidemmälle miettiä, mutta jos tämä jatkuu vielä ensi kesänäkin, niin sitten rupeaa kyllä jo harmittamaan ihan tosissaan.

 

[vilperi]

Korona vaikuttaa elämääni tällä hetkellä melko paljonkin. Työpaikkani on sellainen jossa korona voi aikaansaada huolta, pelkoa ja kauhua ja missä sitä koronaa ei mielellään soisi ainakaan esiintyvän. Just siellä koronaa on kuitenkin tällä viikolla nyt sitten ensimmäisen kerran todettu olevan henkilökuntaan kuuluvalla jäsenellä. Uskallan tästä nyt kirjoittaa ja olen jo uskaltanut kirjoittaa tuonne Kierrätyskeskuksen puolelle kun asiasta on jo uutisoitukin tiedotusvälineissä.

Tietenkin mieleen hiipii pelkoa, mitä jos tilanteet pahenevat? RIittääkö henkilöstö entä miten käy asukkaiden? Välitän kuitenkin jonkin verran työpaikastani joten jos koronatilanne synkkenee entisestään tästä työpaikallani niin voi se aiheuttaa minullekin murhetta.

Olen siis keittiöalalla ja nimenomaan tuon kyseisen työpaikan keittiöllä töissä. Tuo koronahan toi keittiöllekin heti melko paljonkin poikkeusjärjestelyitä. Vähitellen kun oppi tekemään viikonloppuvuoroja, iltavuoroja ja oppi muun muassa huolehtimaan salipuolesta ja salin tarjoiluista niin meni paletit uusiksi. Ja on paljon uutta opittavaa. Tämäkin on tietenkin harmillista mutta kai kaikkeen kuitenkin tottuu.

Asuin sitten myös vuosina 2016-2019 mielenterveyskuntoutujien asuin-ja toimintayksikössä. Muutin sieltä pois itsenäiseen asumismuotoon eli normikerrostaloasuntoon viime syksynä mutta kävin silti kevääseen asti useinkin tuolla kuntoutusyksikössä. Osallistumassa ryhmiin, pelaamassa biljardia ja tapaamassa tuttuja asukkaita ja hoitajia. Tuo kuntoutuskeskus toimi jonkinlaisena tukipilarina elämässäni ja toi paljon mielekästäkin sisältöä elämääni. Nyt keväällä kuitenkin paikkaan tuli vierailukielto joka koskee myös meitä kotikuntoutujia. Kesällä tuolla vielä kävin grillaamassa mutta muuten en ole käynyt. Nyt syksyllä en ole käynyt taas ollenkaan tuolla. Ja alkaahan tässä olemaan ikävä, tuttuja, biljardia ja noita ryhmiä.

Sitten tällä viikolla oli koronalla jo minun elämääni sellaistakin vaikutusta että tälle viikolle sovitut verikokeet ja fysioterapiat sekä peliongelmaisten terapiaryhmä peruuntuivat osaltani ja siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Kun en ollut varma olinko myös minä altistunut niin oli näin varotoimenpiteenä viisainta tehdä. Toivon todella että pääsen jatkossa kuitenkin osallistumaan tuohon terapiaryhmäänkin sillä odotin sellaisen saamista tänne Hämeenlinnaan melko pitkään ja teki sen kaksi ensimmäistä kokoontumiskertaakin minullekin hyvää. Mutta pakko pelata varman päälle ja seurata koronatilanteen etenemistä tuolla työpaikallani. Tai parasta olisi että korona ei etenisi lainkaan työpaikallani.

Sitten myös tapaamisia pyrin välttämään. Hyvin vähän olen keväästä lähtien tavannut muun muassa siskoani perheineen ja isäänikin olen nähnyt hyvin harvakseltaan. Muuten ollaan kyllä yhteydessä aktiivisesti mutta livetapaamiset tuttujen kanssa on harvassa.

No onneksi urheilut on taas omassani elämässänikin mukana edes jonkin aikaa. Vaikka lätkämatseissa tai muissa urheilutapahtumissa en ajatellut käydä paikan päällä varmaan melko pitkään aikaan. Oma työpaikkani kun on tuollainen niin pitää vähän enemmän vastuuta kantaa itsekin siitä missä liikkuu vapaa-ajallakin ettei itse tuo koronaa lisää työpaikalle. Ja eilen ja tänään en peleissä ainakaan ollut tuon mahdollisen korona-altistumisen vuoksi. Tänään tosin työtkin päättyivät vasta kello 16.

Koronatestissä kävin perjantaina niin kuin koko muukin työpaikkani henkilökunta ja asukkaat. Olihan se minun mielestäni melko iljettävä kokemus ja vedin sen tikunkin pois nenästäni ensin. Sitten sisuunnuin ja testi saatiin lopulta tehdyksi.

 

[Sistis]

Kevään ensimmäinen aalto meni ongelmitta, kesä ja alkusyksy myöskin. Ihmisiä on nähty vähemmän, isoja tilaisuuksia vältetty ja muutenkin pysytty etupäässä kotinurkissa. Oikeastaan tuo aika oli jossain määrin jopa ihan hyvää tekevä hiljentyminen.

No, mitenhän sitten menee tämän "toisen aallon" kanssa? Vaikea vielä sanoa, mutta hieman kyllä arveluttaa tämä pimeä vuodenaika. Kevään lock-downin aikaan totesin, että onneksi tämä sattui nyt. Marraskuussa tämä olisi voinut olla isompi kärsimys...

Valoisaan aikaan oli nimittäin helppo keksiä tekemistä, mutta pimeä vuodenaika on perinteisesti ollut meillä erilaisten kulttuuritapahtumien sekä lyhyiden viikonloppureissujen täyttämää. Nyt ei vain ole yhtään hinkua sellaiseen...

No, pitää olla kekseliäs. Eiköhän sitä ihminen osaa käyttää mielikuvitustaan. Se hyvä puoli asiassa on, että pimeä vuodenaika on muutenkin perseestä. Koronavitutus menee kaamosmasennuksen kanssa samaan konkurssiin.

 

[-Kantor-]

Kyllähän tämä perkeleen korona alkaa jo vituttamaan, ei voi mitään. On pimeää, vettä sataa taivaan täydeltä ja joka puolelta tulvii paskoja koronauutisia. Mieli tekisi vähitellen jo ulkomaille ja samaan aikaan yhteiskuntia suljetaan siellä sun täällä. Keväällä oli sentään kesä oven takana.

Pitkä talvi edessä.

 

[Joonatan]

Vuosituloihin vaikutus omalla kohdallani viisinumeroisen summan edestä. Kuukausi töissä, kuukausi lomautettuna syklillä painetaan nyt. Koronan ja sen varjolla median maalaaman paniikin seurauksena ihmiset eivät käyttäydy lainkaan kuten normaalisti, jolloin asiakkaita ei meidän alalla juurikaan ole. Myös valtiota passaa kiittää hienosta alan toiminnan rajoittamisesta. Huominen vielä duunia ja marraskuu lomautettuna. Noh, onpa ainakin aikaa jumppailla itseään kuntoon helmikuisen akillesjänneleikkauksen jäljiltä.

 

[smugu]

Olen huomannut, että omasta tuttavapiiristä ne, jotka keväällä jättivät tapahtumia ja tapaamisia koronan takoa väliin, eivät enää jaksa välittää koko koronasta. Eli selvää väsymistä tilannetta kohtaan on.

Tästä tulikin mieleen, että eihän tämä virus ole mihinkään häviämässä, jos uusimman tutkimustiedon mukaan sitä kuuluisaa immuniteettiäkään ei taudille saa kuin pariksi kuukaudeksi. Eli eikö nyt pitäisi vaan alkaa kaikkien siirtymään ainakin lähelle kohti vanhaa normaalia?

 

[Sistis]

Tästä tulikin mieleen, että eihän tämä virus ole mihinkään häviämässä, jos uusimman tutkimustiedon mukaan sitä kuuluisaa immuniteettiäkään ei taudille saa kuin pariksi kuukaudeksi. Eli eikö nyt pitäisi vaan alkaa kaikkien siirtymään ainakin lähelle kohti vanhaa normaalia?

Jos viittaat tähän hiljattain esillä olleeseen brittiläiseen vasta-ainetutkimukseen, niin sitä on ruodittu tuossa varsinaisessa koronakeskustelussa jonkin verran, ja sen perusteella ei voi kyllä tehdä tuollaista johtopäätöstä.

Jos immuniteetti kestäisi vain noin lyhyen aikaa, toiseen kertaan koronan sairastaneita ihmisiä olisi todella paljon nykyistä enemmän. Tutkimus keskittyi vasta-aineisiin, mutta immuniteettia tulee myös ns. B- ja T-solujen kautta. Toisekseen rokote voi hyvinkin esimerkiksi parin tehosteen kautta tarjota vasta-ainesuojaa pidemmäksikin aikaa.

Eli otetaan vielä hetki varovaisesti. Rokotteet saattaisivat olla EU:ssa käytettävissä huhtikuusta alkaen arvioitiin tänään Aamu-TV:ssä. Ja rokotteita arvioitiin saatavan koko väestölle n. 9 kuukauden kuluessa... Ja vaikka kaikki eivät kuitenkaan rokotetta ota, niin varmaan menee ainakin ensi vuoden jälkimmäiselle puoliskolle, että kaikki halukkaat sellaisen saavat.

 

[SilentMan]

Yllättävän vähän on vaikuttanut, poikkeuksena tietysti kaikenlainen matkailu, kun pääkaupunkiseudullekaan ei tule enää lähdettyä kuin ehdottoman pakon edessä.

Leffassa olen käynyt tänä syksynä ihan normaalisti, samoin urheilutapahtumissa. Työt eivät myöskään ole pahemmin notkahtaneet - ainakaan vielä. Kyläilyä olen tosin vältellyt ja enemmän kotioloissa pysytellyt, mutta eipä sekään juuri haittaa.

 

[UnenNukkuja]

Valoisaan aikaan oli nimittäin helppo keksiä tekemistä, mutta pimeä vuodenaika on perinteisesti ollut meillä erilaisten kulttuuritapahtumien sekä lyhyiden viikonloppureissujen täyttämää. Nyt ei vain ole yhtään hinkua sellaiseen...

Tämä se itselläkin suurin harmitus. Yleensä syys-talvella saan terapiaa livekeikoista ja erään järjestön touhuista juurikin reissujen muodossa, mutta nyt en. Tuota kompensoi ihan hieman se, että olen seudulla, jossa ulkona on rauhallisempi liikkua. Kun vaan ei sateet pilaisi tuota aivan täysin.

Terveyteni koki kesällä v*maisen takapakin, joka rajaa liikaa fyysistä toimintaa, joten arvostan suhdettani tällä hetkellä korkealle, onneksi toinen puolisko ymmärtää.

Muuten en ole ihan se normiminä, jona monet minut tuntee, mikä vähän vtuttaa.

 

[Kälvis]

Tästä tulikin mieleen, että eihän tämä virus ole mihinkään häviämässä, jos uusimman tutkimustiedon mukaan sitä kuuluisaa immuniteettiäkään ei taudille saa kuin pariksi kuukaudeksi. Eli eikö nyt pitäisi vaan alkaa kaikkien siirtymään ainakin lähelle kohti vanhaa normaalia?

Vanhalla normaalilla ollaan nopeasti taas samassa tilanteessa kuin Lombardiassa alkuvuodesta. Suuret yleisötapahtumat, massaturismi, maskien käyttämättömyys ja olemattomat turvavälit saisivat kyllä viruksen leviämään taas niin nopeasti, ettei testauskapasiteetti ja sairaalat pysyisi perässä.

Ihanteellisinta olisi löytää lievimmät mahdolliset rajoitukset, joilla epidemia saadaan kuitenkin pidettyä sellaisessa hallinnassa, että terveydenhuolto ei ylikuormitu. Tämä on kyllä väistämättä haaste matkailu- ja tapahtuma-aloille, jotka elävät ihmisten liikkumisesta ja kohtaamisesta.

Laajalla rokottamisella päästäisiin kyllä takaisin vanhaan normaaliin, mutta siihenkin liittyy epävarmuustekijöitä. Kuinka pian ensimmäisen rokotteen jälkeen täytyy ottaa uusi tehosterokote, jotta immuniteetti säilyy? Kuinka paljon rokotteita saadaan Suomeen alkuvaiheessa?

 

[OLLI58]

Eipä tämä paljon muuten ole vaikuttanut paitsi ulkomaan reissut tältä kesältä on jääneet väliin, lukuunottamatta yhtä työmatkaa Otepäälle. Nyt alkaa olla vähän säätöä lentojen kanssa kun uuden vuoden jälkeen pitäisi lähteä Sveitsin kautta Itävaltaan. Menolento peruttiin jo mutta sen sai muutettua, nyt vaan odotellaan tarvitseeko paluulennonkin kanssa ruveta säätöä tekemään.

 

[The_Trooper]

Eihän tällaista tilannetta mihinkään ajankohtaan toivoisi, mutta jos jokin ajankohta pitäisi valita niin omalla kohdalla osui ihan hyvään saumaan. Etätöitä tullut luonnollisesti tehtyä enemmän ja ehkä eniten harmittaa asiakastapaamisten siirtyminen teams yms. palavereiksi. Mielestäni palaverointi on sujuvampaa ja itselleni luonnollisempaa livenä. Kotona on taapero ja toinen vanhempi vielä hoitovapaalla, joten työpäivän jälkeinen arki ja viikonloput menee pitkälti lapsen kanssa ulkoillessa ja touhutessa. Eli arki olisi hyvin pitkälti samanlaista tässä elämäntilanteessa ilman koronaakin. Kauppareissut tehdään normaalisti jne ja välillä on päässyt kavereiden kanssa pyörähtämään pubissakin.

Eniten ehkä harmittaa, että jotenkin ei urheilun seuraaminen nappaa samanlailla nyt. Ei tule katsottua oikein mitään urheilua tv:stä. Jännä miten paljon yleisön puuttuminen tapahtumista on vaikuttanut omaan kiinnostukseen. Samalla varmaan tietynlainen epävarmuus siitä saadaanko kaudet pelattua normaalisti loppuun jne. vähentää kiinnostusta. Tuloksia tulee toki seurattua, mutta otteluita ei ole juurikaan tullut katsottua.

 

[UnenNukkuja]

Eniten ehkä harmittaa, että jotenkin ei urheilun seuraaminen nappaa samanlailla nyt. Ei tule katsottua oikein mitään urheilua tv:stä. Jännä miten paljon yleisön puuttuminen tapahtumista on vaikuttanut omaan kiinnostukseen. Samalla varmaan tietynlainen epävarmuus siitä saadaanko kaudet pelattua normaalisti loppuun jne. vähentää kiinnostusta. Tuloksia tulee toki seurattua, mutta otteluita ei ole juurikaan tullut katsottua.

Tätä koin keväällä, kun koitin nauttia noista virtuaalikeikoista. Eihän se ollut sama ottaa paria olutta kotisohvalla ja koittaa muka laulaa mukana, kun ei sitä muuta fiilistä kuullut. Turkulaisena harmitti katsoa myös PNG ja Kalevan kisat telkkarista, kun normaalisti stadionilla noita on paljon helpompi seurata. No, se meni vähän oman kuntonikin piikkiin, etten paikalle päässyt.

 

[Oles]

Eilen tuli ilmoitusta, että eräs työväenopiston kurssi jolle olin ilmoittautunut oli peruttu. Syytä ei ollut, mutta epäilen koronaa. Syksyn kurssien osalta on mainittu, että kursseja voidaan tarvittaessa siirtää verkkoon. Tämä oli sellainen kurssi, jonka verkkototeutus ei olisi onnistunut mielekkäästi, joten se varmaan vaikutti perumiseen, kun ei voinut verkkoon laittaa. Harmi kyllä, koska oli jännä kurssi luvassa ja jätin erään toisen osin päällekkäin menevän kurssin ottamatta ja nyt ei silläkään ole tilaa. Helsingin koronatilanne on kuitenkin pysynyt vakaana, joten jos se oli oikeasti kurssin perumisen syy, niin vähän ihmetyttää.

Olen pari työväenopiston kurssia suorittanut syksyn aikana ja kaksi on jäljellä, joista toinen on jo alkanut ja molemmat pitäisi järjestää ihan fyysisinä kursseina. Toivottavasti voidaan pitää fyysisenä, kivempi mennä luokkaan kuin olla vaan ruudun äärellä seuraamassa opetusta. Tulee muutenkin oltua liikaa koneen äärellä ja se on yksi koronan vaikutuksista, että ruutujen tuijottaminen on vaan lisääntynyt.

Oikeastaan tämä maskilarppaus on suurimpia koronan vaikutuksia elämääni. Käsidesin käyttö on myös yleistynyt. Käsiä olen pessyt reippaasti jo ennen tätä epidemiaa, joskin pesen nyt hieman huolellisemmin kuin aiemmin. Keväällä kanssa desinfioin kämpän ovenkahvoja, mikä on nyt jäänyt ja ihan hyvä niin. Ei pidä ovenkahvoja liikaa pelätä. Keväällä tuli availtua ovia kyynerpäillä ja ties miten. Nyt en kikkaile kuin ehkä jossain julkisissa vessoissa. Muutenhan onneksi yhteiskunta on täynnä automaattiovia, niin ei tarvitse ryhtyä fyysisiin hommiin. Kesällä joku daami kietoi hameen helmansa tavaratalon ovenkahvaan avatakseen oven. Oli vähän naurettavan näköistä ja ei tietenkään pitänyt ovea auki, vaikka tulin heti perässä. Vielä kun niitä ovia oli kolme peräkkäin, niin odotin vain sen hameen repeämistä. Ei revennyt.

 

[Breeze Harbour]

Ei tullut uhrattua oikeastaan ajatustakaan penkkiurheilulle useaan kuukauteen siinä loppukevään/alkukesän kieppeillä ja todennäkösesti tämä mahdollisti sen että pystyin syventymään entistä paremmin mun luoviin kirjotusprojekteihin sinä aikana. Kiitos COVID-19?

Vaakakupin toisella puolella jo muutama keikka jolle olisin ollu menossa, on jouduttu siirtämään ensi vuodelle koronan takia. Toki tartuntariskien minimoinnin kannalta parempi niin, vaan harmittaahan se kun esimerkiksi tuota Enter Shikarin Tavastian esiintymistä olin odottanut sieltä pandemian puhkeamisen kieppeiltä saakka ja nyt se sitten kuitenkin siirtyi ensi vuoden syyskuulle.

 

[TrafficIsland]

Hyviä kirjoituksia edellä. Itselläkin tuo on ollut ja on edelleen yksi koronan ikävimmistä sivuvaikutuksista. Eli ei oikein osaa innostua joistain asioista, kuten urheilun seuraamisesta yhtä paljon kuin aiemmin. Tennistä tulee yleensä seurattua hyvinkin tarkkaan, mutta nyt on kaksi grand slamia mennyt täysin ohi ja Ruusuvuoren melko historiallinen semifinaalipaikkakin aiheutti vain pienen littipeukun kohotuksen jos sitäkään. Jos tuo olisi tapahtunut pari vuotta sitten niin olisin ollut ihan täpöllä hakemassa netistä striimejä tai lähdössä baareihin katsomaan Eurosportin lähetyksiä. Ja lätkänkin suhteen vähän vaikea innostua tämän kauden matseista senkin takia, kun keväällä koko liigakausi lopetettiin kesken. Tietyllä tapaa on pelko perseessä, että nyt käy uudestaan samalla tavalla. Ehkä epärealistinen ajatus toki tuo, mutta toisaalta välillä tuntuu siltä, että Suomi on melkeinpä ainoa maailman kolkka jossa urheilutapahtumia pystytään sisätiloissakin järjestämään ihan elävän yleisön kera.

Syksyllä töissä jaksamiseen on monesti porkkanana ollut pikkujoulut, ulkomaanmatkat, harrasteporukan saunaillat tai vaikkapa joku hyvä keikka. Nyt ei näistä mitään ole tarjolla, ja kyllähän tuo vie kyllä ajatukset välillä aika synkille raiteille. No, täytyy vaan keksiä uusia vapaa-ajanviettotapoja ja purra hammasta. Kai ne paremmat ajat sieltä vielä tulee, ja sitten kun ne koittaa, niin fiilikset tulevat varmasti olemaan katossa.

 

[iibor]

Joo, nyt alkaa huomaamaan todellista vitutusta koko koronaa kohtaan. Ja se yhdistettynä marraskuun pimeyteen on kyllä vittumainen yhdistelmä.

Näin yksilön tasolla erityistä vitutusta aiheuttaa uimahallien sulkeminen, kun juuri viime viikolla päätin, että ensi kesän triathloneissa en jää ainakaan uintiosuudella niin paljoa muista. 4-5krt / viikko oli tarkoitus lisätä uintikertoja. Noh, se ilo loppui nyt sitten ainakin pariksi viikoksi, olettaen että tuo tänään ilmoitettu lockdown tulee voimaan. Tämä on toki erittäin itsekäs syy, mutta vituttaahan se silti. Keskitytään sitten siihen juoksuun, kun siinäkin kehitettävää.

Näin peruspositiivisena perttinäkin rupeaa nyt positiivisuus katoamaan. On kai vaan ajateltava, että tässä ollaan pian jo voiton puolella taudin suhteen eikä tämä Helsingin lockdownikaan todennäköisesti kestä kuin max. kolme viikkoa.

 

[adolf]

Ei vieläkään tunnu oikein missään. Arki rullaa edelleen ihan samalla tavalla, kuin ennen koronaakin. Onni on työpaikka tälläisinä aikoina, joka pitää koko ajan liikkeessä. On se sitä tietysti kaikkina muinakin aikoina. Ei ole kuitenkaan liikaa aikaa jäädä funtsimaan asioita.

 

[septi]

Enimmäkseen on ollut positiivisia vaikutuksia. Keväällä sai viettää enemmän aikaa vaimon ja tyttären kanssa, vaikka työnteko nyt tietysti hiukan hankaloitui 2v taaperon kotona ollessa. Alkuvuosi oli todella hektistä töissä, mutta korona helpotti työkuormaa, ilman että nyt ihan välittömästi tarvitsisi pelätä työpaikan puolesta kuitenkaan. Työnantajan henkilöstölle kesällä kaavailemat kahden viikon lomautukset tarkoittivat omalla kohdalla vanhojen lomien käyttämistä viikon verran ja kesäloman pitenemistä neljästä viikosta viiteen.

Keväällä säästettiin päiväkotimaksuissa ja toisen auton ollessa seisonnassa, sekä tietysti polttoainekustannuksissa. Talonrakennusprojektiin on riittänyt lisää aikaa kun työmatkat ovat lähes jääneet pois ja välillä jos on ollut töiden puolesta hiljaista on voinut käydä työajallakin omalla työmaalla.

Keikoilla käynnin loppuminen nyt oikeastaan on suurimpia menetyksiä, kohta vuosi on jo edellisistä aikaa, sekä keväällä uimahallien sulkeminen ja se ettei taaperomme päässyt näkemään isovanhempiaan pitkään aikaan oli tietysti ikävää. Joitain kertoja vuodessa kaveriporukalla tehdyt baarireissut tai vaikka Tallinnan viikonloppumatkat ovat korvautuneet täysmääräisesti viikonloppujen mittaisilla metsäreissuilla, jotka ovat kyllä parasta "terapiaa" kaiken muun stressin keskellä. Konttorillakin tulee välillä käytyä ja muutamia työkavereita samalla tavattua, ettei ihan täysin kotona höperöidy.

Eli täytyy todeta (ja koputtaa puuta), että vielä toistaiseksi on selvinnyt todella helpolla tästä tilanteesta, ainoa huoli tällä hetkellä on mahdolliset myöhemmin tulevat vaikutukset omaan työtilanteeseen.

 

[Jupe]

Ahdistavinta on kuonokopan pitäminen ruokakaupassa. Ei henki kulje samalla tavalla, mutta jos tämä vaikuttaa yleiseen hengen kulkemiseen jatkossa niin menköön.

Urheiluhallitkin ne uhkaa sulkea vaikka mailapeleissä aika hyvät turvavälit.

 

[smugu]

Eipä paljon negatiivia vaikutuksia ole vieläkään ollut. Isoin on ollut baarien ja ravintoloiden aikainen sulkeminen. Kasvomaskia on tullut käytettyä muutaman kerran kun junalla on matkustanut. Olen hieman jopa ihmetellyt, että Tampereella ja lähikunnissa ei käytetä kasvomaskia ja elämä näyttää muutenkin normaalilta. Käväisin viime viikolla ratinan kauppakeskuksessa ja totesin, että parkkihalli on täynnä autoja ja ihmisiä on jopa normaalia enemmän liikenteessä. Kahvilat täynnä porukkaa ja laskeskelin myyjien lisäksi ihan muutamia kasvomaskeja, mukaan luettuna selvät riskiryhmäläiset.

 

[Jupe]

Stadissa osataan käyttää maskia aika kurinalaisesti.
Ei saisi yleistää, juuri kävin kääntymässä kierrätyskeskuksessa niin siinä taas sellainen paikka missä suurin osa ilman maskia ja luvalla sanon että kaiken maailman lonnijat pääosin ilman maskia. Perkele.

 

[SgtMarkov]

Viime kesäisten ulkomaan matkojen peruuntumisen lisäksi tuli pari viikkoa lomautusta töistä. Siinä varmasti ne isoimmat vaikutukset (toivottavasti, kop kop) omaan elämään. Puolison puolesta harmittaa jos urheiluhallit suljetaan kun häneltä jää sitten harrastukset taas väliin. Baarien sulkemisella ei mitään vaikutusta, on onneksi muutakin tekemistä kuin notkua siellä.

Mutta henkisella puolella alkaa jo kyllästyttämään. Vituttaa kulkea tämä naamari päässä ja ennen kaikkea on alkanut vituttamaan ministeri Kiuru kavereineen joka saatanan uutislähetyksessä veivaamassa rajoituksia edestakaisin. Tulisi jo se rokote. Luotetaan kuitenkin siihen että loppusuoralla mennään jo tämän paskan kanssa.