Korona – vaikutukset elämääsi

[Tadu]

Pää hajoaa. Mikään ei oikein kiinnosta koska mistään ei kannata innostua kun se kuitenkin on kohta kiellettyä.

Ulkoilu on aika mukavaa. Suomessa on hieno luonto. Eikä sitä tulla kieltämään.

 

[Sanainen arkku]

Ulkoilu on aika mukavaa. Suomessa on hieno luonto. Eikä sitä tulla kieltämään.

Ei toki kieltämään, mutta eihän sitä hienoutta voi nähdä edessä olevien kuukausien aikana.

 

[Numero13]

Ensimmäinen oikeasti merkittävä vaikutus koronasta omaan elämään on edessä, kun siirtyminen etäopiskeluun tapahtuu alkavalla viikolla. Mielenkiintoista lähteä kokeilemaan miten se oppi tarttuu internetin välityksellä, vähän on ikävä etiäinen.. Jää varmasti kaikki mielenkiintoiset ja opettavaiset keskustelut vähemmälle, mitä fyysisesti läsnä ollessa käydään. No, eiköhän tuohonkin sopeudu. Positiivisena puolena voisi sanoa, että nyt on vasta Suomeen muuttavalle vaimokkeelle enemmän aikaa hänen ottaessa ensimmäisiä arjen askelia Suomen kamaralla.

 

[obi-wan]

Pitkän aikaa rullasi ihan normaalisti. Viikolla lähti omat kiekot. Sen kanssa elää, ei ongelmaa.

Mutta nyt lähti muksuilta lajit. Vanhemmalta f-junnulta lähti 4 tapahtumaa viikosta. Ringette, kiekkokoulu ja muokka. Pienemmältä kiekkokoulu. Isompaa oikeasti jo kyrpii, harmitus on suuri. Pienempi ei ehkä vielä onneksi osaa harmistua

 

[Sanainen arkku]

Pitkän aikaa rullasi ihan normaalisti. Viikolla lähti omat kiekot. Sen kanssa elää, ei ongelmaa.

Mutta nyt lähti muksuilta lajit. Vanhemmalta f-junnulta lähti 4 tapahtumaa viikosta. Ringette, kiekkokoulu ja muokka. Pienemmältä kiekkokoulu. Isompaa oikeasti jo kyrpii, harmitus on suuri. Pienempi ei ehkä vielä onneksi osaa harmistua

Asioista on hyvä välillä pitää taukoa. Sitä huomaa joko haluavansa jatkaa niiden parissa tai sitten kipinä sammuu. Tietysti tietyn ikäiset junnut ovat vaarassa joutua luiskaan, kun ajankäytössä hyvässä tapauksessa e-pelit, huonossa tapauksessa päihteet voivat täyttää syntyneen tyhjiön.

Sain pehmeän laskun, kun pelit tippuivat pois yksi kerrallaan. Vielä sunnuntaina oli kaksi tuomarointia joista sitten sujuvasti siirryin väljempään kalenteriin.

Nyt tuntuu jo hyvältä idealta, ettei viikonlopuksi tarvitse laittaa kelloa soimaan.

 

[obi-wan]

Asioista on hyvä välillä pitää taukoa. Sitä huomaa joko haluavansa jatkaa niiden parissa tai sitten kipinä sammuu. Tietysti tietyn ikäiset junnut ovat vaarassa joutua luiskaan, kun ajankäytössä hyvässä tapauksessa e-pelit, huonossa tapauksessa päihteet voivat täyttää syntyneen tyhjiön.

Sain pehmeän laskun, kun pelit tippuivat pois yksi kerrallaan. Vielä sunnuntaina oli kaksi tuomarointia joista sitten sujuvasti siirryin väljempään kalenteriin.

Nyt tuntuu jo hyvältä idealta, ettei viikonlopuksi tarvitse laittaa kelloa soimaan.

Ei itseäni haittaa. Jäälle ehtii. Mutta kun kevään jälkeen oli jo havaittavissa, että tauolle jääneistä kaikki eivät palanneet harrastusten pariin. Ja jos sitä käy nuorille, se on huono juttu

 

[Sanainen arkku]

Ei itseäni haittaa. Jäälle ehtii. Mutta kun kevään jälkeen oli jo havaittavissa, että tauolle jääneistä kaikki eivät palanneet harrastusten pariin. Ja jos sitä käy nuorille, se on huono juttu

Mä olen kolme kertaa pitänyt eri syistä 1-2 kautta taukoa tuomarihommista. Joka kerta palannut haukuttavaksi. Jos olisin päättänyt jäädä sivuun, en varmaankaan sitä harmittelisi. Joskus harrastuksen sitovuus on taakka, ja uskon että monessa parisuhteessakin ns. kolmas pyörä jota suhde ei kestä.

Mutta joo. Jos on vaarana syrjäytyä joko kaduille tai CS:ään niin silloin puhutaan huonoista jutuista.

Harrastamisesta yleisti: Joskus takavuosina ihmettelin kun jostain pelihommista vaan jäi pois joitakin tyyppejä. En voinut käsittäö sitä. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että ehkä ongelma on minulla, ei heillä. Että he EIVÄT tarvitse palloilua pysyäkseen itsenään. Minulle se olisi hirveä identiteettikriisi ja vaikka järki muuta sanoo, en saa vaihdetuksi ikätasoisiin harrasteisiin.

 

[obi-wan]

Mä olen kolme kertaa pitänyt eri syistä 1-2 kautta taukoa tuomarihommista. Joka kerta palannut haukuttavaksi. Jos olisin päättänyt jäädä sivuun, en varmaankaan sitä harmittelisi. Joskus harrastuksen sitovuus on taakka, ja uskon että monessa parisuhteessakin ns. kolmas pyörä jota suhde ei kestä.

Mutta joo. Jos on vaarana syrjäytyä joko kaduille tai CS:ään niin silloin puhutaan huonoista jutuista.

Harrastamisesta yleisti: Joskus takavuosina ihmettelin kun jostain pelihommista vaan jäi pois joitakin tyyppejä. En voinut käsittäö sitä. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että ehkä ongelma on minulla, ei heillä. Että he EIVÄT tarvitse palloilua pysyäkseen itsenään. Minulle se olisi hirveä identiteettikriisi ja vaikka järki muuta sanoo, en saa vaihdetuksi ikätasoisiin harrasteisiin.

Edelleen, puhun pienistä lapsista. Aikuiset sitten oma hommansa

 

[Sanainen arkku]

Edelleen, puhun pienistä lapsista. Aikuiset sitten oma hommansa

Myös lasten on ihan ok vaihtaa harrastusta. Aivan selvä juttu, että monissa harrastuksissa pysytään vain kavereiden vuoksi. Sekin on ok, mutta mielekkäämmässä sisällössä saisi uusia kavereita. Todennäköisesti.

Mutta edelleen mahdollisuuden ohella näen myös todennäköisesti saman uhan kuin sinäkin.

 

[JYP#44]

Kirjoitellaas tähän ketjuun omia ajatuksia. Onko täällä muita, jotka luulevat vähän väliä sairastuneensa koronaan? Taustana kerrottakoon se, että minulla on usein taipumusta luulosairauteen. Jos joku toinen valittaa pääkipua, saatan havaita itselläni pientä sellaista. Jos joku toinen oksentaa mahatautia, alan tuntemaan mahataudin oireita itsessäni (tosin en sitten koskaan lopulta kuitenkaan oksenna).

En tiedä monestiko, mutta ehkä keskimäärin kerran viikossa tulee sellainen fiilis, että nyt alkaa olla koronaan viittaavia oireita. Mikä tahansa lihaskipu, ylimääräinen väsymys, palelu tai pieni nenän vuotaminen tai kurkkukipu, niin fiilis on se, että nytkö se sitten alkoi. Samalla kelaan läpi kaikki mahdolliset tilanteet, joissa olisin voinut tartunnan saada. Esimerkiksi viime viikon alkupuolella minulla oli pientä kurkkukipua, jolloin irtosi myös hieman limaa. Kurkkukipu ei ollut kuitenkaan niin kovaa, että olisin tarvinnut mitään lääkettä tai muutakaan hoitoa, mitä nyt tein itselleni ylimääräisen kupin glögiä. Ehdin jo hetken huolestua, että näinköhän sitä pitää mennä seuraavana päivänä testeihin, mutta seuraavana päivänä olo oli jo taas normaali.

Toinen tapaus samalta viikolta oli, kun minulla oli ylimääräistä lihaskipua. En ollut liikkunut ylimääräistä, mikä selittäisi suoraan ongelmat. Pienet venyttelyt illalla ja taas kerran ongelma poissa - vaikka taas kerran mietin testeissä käymistä.

Nämä ovat aina kiusallisia aikoja, kun koronan oireisiin lukeutuu oikeastaan kaikki mahdolliset oireet. Normaaleissa olosuhteissa en kiinnittäisi hetkeäkään huomiota mihinkään pieneen kurkkukipuun tai lihasjumiin, mutta nyt koronan aikakaudella sitä tietenkin vetää heti epäilyksen päälle.

Olen miettinyt jonkinlaisen koronapäiväkirjan tekemistä. Joka päivä kirjoittaisi kaikki oireet ylös (jos niitä on) ja antaisi itselleen kouluarvoasteikolla pisteet, kuinka todennäköisenä pitää koronaa tällä hetkellä. Jos olisin tätä tehnyt, olisin jakanut itselleni jo useamman ysin.

Mites muut, tuleeko paljon pyöriteltyä oireita tai jopa "keksittyjä" sellaisia?

 

[Rontti]

Jaa-a, lähdin autoa pesettämään, kun lupasi kuivia kelejä muutamaksi päiväksi ja tässä jonossa tunne on vähän kuin tivolissa tai yökerhossa. Syntinen viilis kerta kaikkiaan.

Kertonee siitä, että huvitukset ovat olleet vähissä pitkään ja alkaisi jo vanha normaali maistumaan.

Onkohan kaikilla sama, kun täällä on kymmenen auton jono? No, ihan sama, kyllä kivaa jaksaa odottaa.

 

[Peppuli]

Avaan uuden ketjun jonne saa / pitää / voi purkaa näitä kaikkia muita Koronaan liittyviä asioita jotta tuo toinen Korona ketju pysyisi itse Koronan seurannassa eikä täyttyisi liikaa. Eli täälä ei puhuta siitä miten se leviää tai muuta vaan vaikutuksesta kaikkeen muuhun elämään. Tämä lienee tulee jatkumaan aika kauvan, ja uskon että aika monella voi alkaa vanne kiristää päätä niin kiristellään ne tänne.

Nostellaampa tätä ihan itseni avaamaa ketjua ylöspäin, kun tuonne vähän keskustelua tullut @Heitinga @Oadie @Huono pakki ja ketä sielä nyt oli.

Ite asiassa kun tämän ketjun joskus avasin, niin @Kentsu jutteli vähän samasta mistä Heitinga nyt. Onko se Kentsulla näin 9 kuukauden jälkeen minkälaisena mieli pysynyt?

Tuolloin oltiin oltu 3 viikkoa, kyllä KOLME VIIKKOA kotona, ja silloin tuntui että pää leviää. Nyt kun ollut 9 kuukautta kotona niin jotenkin tähän on tottunut. Tänään kävin kaverin mökillä kun hänen mökkiin oli murtauduttu. Mietin siinä lähtiessä että oon viime viikon perjantaina käynyt viimeksi kaupassa, ja sen jälkeen en missään. Meni noin 4 päivää kotona, mutta jotenkin sitä ei edes enää huomaa. Eroakaan ei oo tullut, eikä tuo emäntäkään ihan liikaa ärsytä eli liene voin sanoa että sitte kait tää menee ihan jees. Pitääköhän tässä alkaa huolestuun kohta siitä että joskus kun rajoitukset poistuu niin ei osaa lähtiäkkään ennään minnekkään?

Harrastukset on ollut tauvolla koko ajan, mitä nyt kesäajan pysty frisbeegolfia heittään. Lätkässä ootan NHL:n alkua, kun nuo pleijarit oli sielä kuitenkin aika hyvin mielestäni hoidettu ja oli hyvää lätkää. Liigaa en seuraa kyllä ennää paljon yhtään. Siihen lopahti jotenkin mielenkiinto. Tuokin on jännä, että en edes tällä hetkellä ennää pahemmin kaipaa harrastuksia, tuskin ossaisin ennää ees pelata.

Itellä toki on se että saa näitten muitten kanssa jutella, ja pelailla jne. Aluksi sekin tuntu että ei tästä tuu yhtään mittään jos pittää koko ajan olla kotona eikä minnekkään pääse, ja nyt tää tuntuu jo ihan normaalilta.

Nämä varmaan vaihtelee ihmisillä aika paljon.

Edit: Jos täälä on jotain mökkivarkaita niin onkohan tämä nyt ollut hyvää, vai huonoa aikaa olla mökkivaras? Vois äkkiseltään luulla että ihmiset ei niin paljon liiku, mutta toisaalta niillä ei mitään muutakaan ole niin varmaan sitten ovat mökillä.

 

[Individual]

Alkaa kyllä nyt kiristämään vanne päätä tämän kanssa mutta pitää vaan jaksaa kun ei muutakaan voi. Kaksi kuukautta johonkin maaliskuun korville tulee varmaan olemaan aikamoista henkien taistoa, mutta sitten kun kevät saa (minä en), niin se "säätää suunnat myönteisiin", kuten Soul Captain Band laulaa.

 

[Kentsu]

Nostellaampa tätä ihan itseni avaamaa ketjua ylöspäin, kun tuonne vähän keskustelua tullut @Heitinga @Oadie @Huono pakki ja ketä sielä nyt oli.

Ite asiassa kun tämän ketjun joskus avasin, niin @Kentsu jutteli vähän samasta mistä Heitinga nyt. Onko se Kentsulla näin 9 kuukauden jälkeen minkälaisena mieli pysynyt?

Tuolloin oltiin oltu 3 viikkoa, kyllä KOLME VIIKKOA kotona, ja silloin tuntui että pää leviää. Nyt kun ollut 9 kuukautta kotona niin jotenkin tähän on tottunut. Tänään kävin kaverin mökillä kun hänen mökkiin oli murtauduttu. Mietin siinä lähtiessä että oon viime viikon perjantaina käynyt viimeksi kaupassa, ja sen jälkeen en missään. Meni noin 4 päivää kotona, mutta jotenkin sitä ei edes enää huomaa. Eroakaan ei oo tullut, eikä tuo emäntäkään ihan liikaa ärsytä eli liene voin sanoa että sitte kait tää menee ihan jees. Pitääköhän tässä alkaa huolestuun kohta siitä että joskus kun rajoitukset poistuu niin ei osaa lähtiäkkään ennään minnekkään?

Harrastukset on ollut tauvolla koko ajan, mitä nyt kesäajan pysty frisbeegolfia heittään. Lätkässä ootan NHL:n alkua, kun nuo pleijarit oli sielä kuitenkin aika hyvin mielestäni hoidettu ja oli hyvää lätkää. Liigaa en seuraa kyllä ennää paljon yhtään. Siihen lopahti jotenkin mielenkiinto. Tuokin on jännä, että en edes tällä hetkellä ennää pahemmin kaipaa harrastuksia, tuskin ossaisin ennää ees pelata.

Itellä toki on se että saa näitten muitten kanssa jutella, ja pelailla jne. Aluksi sekin tuntu että ei tästä tuu yhtään mittään jos pittää koko ajan olla kotona eikä minnekkään pääse, ja nyt tää tuntuu jo ihan normaalilta.

Nämä varmaan vaihtelee ihmisillä aika paljon.

Edit: Jos täälä on jotain mökkivarkaita niin onkohan tämä nyt ollut hyvää, vai huonoa aikaa olla mökkivaras? Vois äkkiseltään luulla että ihmiset ei niin paljon liiku, mutta toisaalta niillä ei mitään muutakaan ole niin varmaan sitten ovat mökillä.

Jouduin oikein katsomaan, että mitä sitä on keväällä kirjoitellut. Turhautumista näytti olevan lähinnä ja se on aikalailla unohdettu tässä vuoden mittaan. Ihan tavalliseksi arjeksi tämä on tässä muotoutunut.

Itse olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että arvostan huomattavasti enemmän asioita ja ihmisiä kuin ennen. Ihan tuttuja ja tuntemattomia. Jollain kieroutuneella tavalla tuntuu, että olen melkein saanut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin menettänyt.

 

[Outsider]

Edit: Jos täälä on jotain mökkivarkaita niin onkohan tämä nyt ollut hyvää, vai huonoa aikaa olla mökkivaras? Vois äkkiseltään luulla että ihmiset ei niin paljon liiku, mutta toisaalta niillä ei mitään muutakaan ole niin varmaan sitten ovat mökillä.

Kovimmasta sesongista eli syksystä ei ole tietoa, mutta ainakin vuoden alkupuoliskolla mökkimurroissa oli kasvua edellisvuoteen noin 50 prosenttia.

 

[pettter]

Ennen sitä kävi aina kerran kuussa Tallinnassa. En mä kyllä ilman koronaakaan olis siellä nyt reissannut.

 

[Snoppen]

On tämä korona vaikuttanut monella tavalla. Suurin ero on tietty jatkuva huoli omista vanhoista läheisistä. Omia harrastuksia olen muokannut sopivaksi tähän tilanteeseen, saan jopa enemmän reeniä kuin ennen. Vaimo on aina ollut kotirotta joten tämä ei ole häneen juurikaan vaikuttanut.

Yksi sellainen ärsyttävä asia on jäänyt elämään. Olen nykyään kunnon jatkoaika addikti. Se ärsyttää ja haluaisin siitä eroon.

Hyviä juttuja on myös se että nyt on kuitenkin saanut rauhoitettua itsensä pysymällä kotona niiden kaikkien rakkaimpien kanssa. Viime kesä oli ehkä paras kesä mitä minulla ikinä on ollut. Sain tiettyjä asioita käytyä keväällä läpi ja kesällä sain olla todella paljon muksujen kanssa mikä on meille se tärkein asia elämässä.

 

[Vanha Len]

Itse olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että arvostan huomattavasti enemmän asioita ja ihmisiä kuin ennen. Ihan tuttuja ja tuntemattomia. Jollain kieroutuneella tavalla tuntuu, että olen melkein saanut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin menettänyt.

Joskus pitää tosiaankin tapahtua jotain sellaista, että nykyihminen pysähtyy ajattelemaan elämän perus juttuja. Tämä pandemia on laittanut monet meistä tekemään juuri niin. Ollaan niin helvetin tavoitehakuisia, kiireisiä ja itsekeskeisiä. Nyt moni on miettinyt asioita ihan perustasolta lähtien.

 

[Roger Moore]

Tienaan enemmän ja rahaa kuluu esim. autoiluun vähemmän.

 

[Vanha Len]

Vaikka periaatteessa olen samaa mieltä, niin ainakin omalla kohdalla liki kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Välillä on ollut altistumisista tms.johtuen pidempiä jaksoja, ettei edes lapsenlapsia voinut tavata. Mitään positiivista ei saa tästä kaivettua vaikka kuinka yrittäisi.

Pahoillani olen tästä. Tosiaankin perheen osalta tämä on todella paska juttu, ymmärrän. Mulla kun on ollut tää syöpä päällä niin eristäytyminen on ollut ainoastaan pieni paha tässä kaikessa. En osaa ymmärtää niinkään terveiden ihmisten eristäytymistä. Tästä pahoittelut, my friend.

 

[Kauko Viisas]

Mielenkiintoinen aihe, mikä osoittaa kuinka erilaisia me ihmiset olemme ja kuinka erilaisissa ympäristöissä, elinoloissa ja elämäntilanteissa elämme: vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä kuten myös suhtautumisemme koronaan.

Yhdeltä lähtee duuni alta (talousongelmat), toinen tienaa enemmän (talous paranee). Yksinäinen jää entistä yksinäisemmäksi, toisaalta introvertti tyyppi saattaa nauttiakin kun saa eristäytyä.

Luettuani kommentteja täällä ja muualla olen huolissani lähinnä neljästä ryhmästä ja heidän kestämisestään (ja niiden mahdollisista kombinaatioista etenkin):

• Sosiaaliset nuoret (harrastukset), jotka ovat tottuneet vilkkaaseen kanssakäymiseen
• ihmiset, jotka työskentelevät aloilla, joihin korona on iskenyt kovimmin (ravintola-, matkailuala yms.)
• yksin jääneet vanhukset, asuvat he hoivakodeissa tai omissa oloissaan
• hoitohenkilökunta

Lisäksi on monia yksittäisiä henkilöitä, joilla mm. sairauden vuoksi on vaikeuksia sopeutua nykyiseen tilanteeseen.

Mulla kun on ollut tää syöpä päällä niin eristäytyminen on ollut ainoastaan pieni paha tässä kaikessa.

Tästä pääsemme erääseen minun mielestäni tärkeään asiaan. Elämä voi joskus olla hankalaa, jopa paskamaista - ilman pandemiaakin. Kaikenkaikkiaan kyky sopeutua kulloisenkiin tilanteeseen tuo meistä esiin eläimen - hyvässä mielessä.

Itse otsikkoon. Oma elämäni ei ole juurikaan muuttunut eikä se ole vaikuttanut toistaiseksi merkittävästi tekemisiini. Toki tilanne yleensä huolettaa, mutta sille minä en voi tehdä muuta kuin pestä käsiä, käyttää maskia jne.

 

[teroz]

Olen liikkunut vähemmän ryhmäliikuntojen ollessa tauolla. Keväällä meinasi levy palaa totaalisesti kiinni, kun lapset olivat kotona ja piti duunit hoitaa.

Plussaa siitä, ettei tarvi lentomatkustaa ja etätyötkin sinällää maistuu. Mutta ADHD tyyliselle päälleni tämä aika kokonaisuudessan on ollut hermoja ja kärsivällisyyttä raastava, odotan vain, että pääsisimme normaalimpaan ja eri asioiden hoitoon saisi lisää variaatiota, lisäksi odotan että pääsisin takaisin joukkueurheilemaan, sen puute ei tee hyvää.

Suosituksia olen noudattanut, vaikka olen monia linjauksia kritisoinutkin ja ollut niissä myös väärässä esim liputtaessani ruotsin strategian perään alunperin. Eipä tässä kaikkitietävä ole, mutta kyllä suomalaiset ansaitsisivat enemmän kiitosta sitoutumisesta ja suorituksestaan kriisin aikana, ei nämä luvut sattumalla ole tulleet ja nyt vain toivotaan, että rokotetta liikkuu nopeammin tästä lähtien.

Influenssapiikkiå en ole koskaan ottanut, mutta tämän aion.

Summaten - turhauttaa ja henkilökohtainen hyvinvointi on laskenut kriisin aikana, kuitenkin kyllä se tästä ja kokemani on pientä esim verrattuna muistisairaan äitini tilanteeseen, jolla varsinkin kevät oli todella surkea, kun yhteisöä ja tukea ympäriltä hävisi - liki tyystin, hänelle tämän ajan negatiiviset vaikutukset ovat kiihdyttäneet sairauden kulkua ja vahinkoa ei voi korjata.

 

[Krepo]

Olen nyt ollut koronan vaikutusten takia lomautettuna pari kuukautta. Aiemmin en aikuisiällä olekaan ollut pois työelämästä 5 viikkoa kauempaa, joten tietyllä tapaa ihan positiivisilla mielin olen ottanut tämän ajan, ja välillä on tuntunut, että elän elämäni parasta aikaa, kun ei tarvitse miettiä työasioita.

Mikäli en ole lähtenyt kalaan, niin olen ottanut rutiinikseni lähteä aamulla kahvin jälkeen parin tunnin kävelylle. Podcasteja tulee paljon kuunneltua tällöin. Repun olen ottanut selkään ja käynyt samalla ruokaostoksilla. Monet autolla käytävät kauppareissut tullut vältettyä näin tehden. Kävelyreissun jälkeen olen monesti tehnyt kotona vielä jonkin pituisen lihaskuntojumpan. Suihku ja ruoanlaittoon.

Rouva on tykännyt, kun taloudessa on kotihengetär, eli minä. Eikä hänen ole tarvinnut juurikaan puuttua kotihommien tekoon, vaan on päässyt puhtaaseen katettuun pöytään raskaan työpäivän jälkeen. Jalkahierontaakin on ollut aina saatavilla haluttaessa.

Sunnuntaina jostain syystä alkoi joutenolo ahdistamaan. En tiedä miksi, kun työpaikka kuitenkin on ja liitoltakin tulee riittävästi rahaa elämiseen. Tänään riipaisin piruuttani pariin työhön hakemukset. Saapi nähdä mitä noista tulee, mutta eipä tässä mitään hävitäkään voi.

 

[Krepo]

Edelliseen viestiin lisään, että Costa del soliin on pirunmoinen ikävä. Fuengirola sua kaipaan niin! Olkoon junttia, mutta näin on näreet!

 

[Johnny B. Goode]

Eilen taas nousi vitutus pintaan kun piti käydä kirjastossa. Näämmä joulukuussa tullu taas jotain perseilyjä että 10.1. asti ainakaan ei pääse kun hakeen varattuja teoksia ja palauttaan kirjoja. Vittu mitä paskaa. Mikä järki? Ei siä muutenkaan väkee parveile tungokseen asti. Sitten kun vouhotetaan että pysykää kotona, pysykää, käykää vaan pakolliset hakemassa kaupasta yms. muuta paskaa, niin ohan se ihan mahdoton ajatus että siinä kauppareissulla poikkeis kirjastossa hakemassa jotain lukemista niin vois edes sivistää itteensä siälä kotonansa. Naurettavaa paskaa. Muuten ei ole korona vaikuttanu mun elämään juuri mitenkään. Tai no, pari ulkomaanmatkaa jäänyt tekemättä.