Korona – vaikutukset elämääsi

[Sistis]

Itse atoopikkona olen kokeillut kaikenlaisia rasvoja kuivaan ihoon. Voin antaa suosituksen Body Shopin vartalovoiteelle. Imeytyy nopeasti ja rauhoittaa ja kosteuttaa ihon pitkäksi aikaa. Minulle todella hyvin tehonnut tuote. Toimii jostain syystä paremmin kuin apteekin perusvoiteet. Toimii aivan mahtavasti myös juuri tähän kuivien käsien ongelmaan.

Almond Milk & Honey Soothing & Restoring Body Butter

Täyteläinen, tyynnyttävän tuoksuinen vartalovoi on suunniteltu erityisesti rauhoittamaan, suojaamaan ja kosteuttamaan kuivaa, herkkää ihoa. Pitää ihon kosteutettuna 48 tunnin ajan ja rauhoittaa kuivan kutisevan ihon. Mantelimaitoa ja hunajaa sisältävä koostumus ei riisu iholta sen kosteutta ja...

www.thebodyshop.fi

Tuoksu on vanhojen stereotypioiden mukaan melko naisellinen, mutta eipä se kotioloissa haittaa. Ja me lienemme kaikki niin nykyaikaisia, ettemme tällaisesta vanhakantaisesta näkemyksestä edes välittäisi. Ja jos on muuten katu-uskottava luonne, niin eipä tuo tuoksu sitä vähennä.

P.S. En ole Body Shopin työntekijä tai omistajia, kuten ei kukaan läheisenikään.

 

[Luulajanpuisto]

Hanskat kädessä teen ruokaostoksia muulloinkin, enkä koske paljain käsin ovenkahvoihin kuin kesällä. Siinä mielessä tämä uusi normaali on hyvä juttu.

Ihmiskontaktitkin on sovitusti nollassa, kun etenä työt teen, ja yksin neljän seinän sisällä vietän aikaa. Vaihtelun vuoksi olen aikaisemmassa elämässä käynyt viettämässä viikonloppuja entisessä kotikunnassani. Nyt ei enää voi, kun siinä taloudessa asuu yli 70-vuotiaita, ja muutenkin riskiryhmäläisiä.

Ruokailutottumukset menee kyllä huonompaan suuntaan. Normaalisti töissä käydessä olen syönyt työpaikan vieressä sijaitsevassa lounasravintolassa varsin monipuolisia aterioita. Nyt on salaattipuoli jäänyt kokonaan pois, ja se ateriakin on etupäässä einestä.

Urheilua ei oikeastaan kaipaa yhtään. Jonkin asteista leipääntymistä havaitsin esim. Liigan seuraamiseen jo syksyllä.

Kyllähän vielä tässä vaiheessa vuotta nämä rajoitukset kestää, mutta jos kesän jatkuu, niin en oikein usko että pää pysyy ehjänä. Miten se Somppi sanoikaan Talvisodassa?

 

[moby]

Etätöissä ny reilut kolme viikkoa. Viihdyn hyvin itsekseni ja kavereiden kanssa soitellaan video puheluita ja chattaillaan whatsappissa. Lapset kuuluvat riskiryhmään, joten ostokset tilaan netistä ja ne kannetaan ovelle. Samoin kalsarikänni viinakset tulevat ovelle erinäisistä paikoista.

Viime kuukausi oli duunissa(myyntihommia) huippukuukausi ja tämäkin kuukausi alkanut erittäin hyvin, joten tuskin tulossa lomautuksia ihan heti.

Kaikenlainen turha ajanhukka mm. työmatkat ovat poistuneet ja syömiseen ja juomiseen menee paljon vähemmän rahaa kuin aiemmin, eli rahaa tulee sisään vähintään entiseen malliin ja kulut ovat pienentyneet huomattavasti. Täytyy alkaa suunnittelemaan vaikka seuraavaa Thaimaan matkaa ja painaa liipasinta heti kun tilanne sen sallii.

 

[Murkula]

Jouduin ostamaan konjakkia alkosta kun viinakaapissa oli enää pari lekaa jäljellä ja virolaiset hitsarit eivät pääse käymään kotonaan.
Sain tänään pari katiskaa loppua vaille valmiiksi ja melko ison kasan halkoja tehtyä.

Huomaan että tässä Suomen Alkosta ostetussa Hennesyssä on huomattavasti kalliimpi maku kuin Virosta tuodussa.

 

[ernestipotsi]

Kerrankin olisi aikaa tehdä jotain, eikä tämä suoranaisesti edes liity koronaan, vaan jotain lomantapaista piti tässä huhtikuussa pitää.

Neljän seinän sisällä tulee kohta hulluksi. En ole missään karanteenissa, mutta eipä täällä ole missään mitään tekemistä. Urheilua kun ei tule, niin heti on se 10-15 tuntia viikossa ylimääräistä aikaa.

Jos viikottaista pubivisailua ei lasketa (koska siellä en dokaa), niin baareissa käyn yleensä sen muutaman kerran vuodessa, joten se ei sinällään haittaa, mutta kavereita ei pääse näkemään kun suurin osa vetää tämän eristyksen vähän turhan tosissaan. Kukaan ei järkkää saunailtoja eikä muutakaan.

Jos nyt jotain positiivista, niin ulkoilua ja metsässä tarpomista tulee harrastettua selvästi normaalia enemmän. Tosin niihin hienoimpiin kansallispuistoihin yms ei nyt oikein pääse. Uudeltamaalta kyllä pääsisi helposti pois jos vain kirjoittaisi lupalapun jonkun työmatkan verukkeella, mutta koska majoitus- ja ravintolapalvelut ovat kiinni eikä toinen puolisko halua telttailla, niin sitten on pysyteltävä täällä. Onneksi täällä lähempänä sivistystäkin on upeita paikkoja joss voi käydä (Nuuksio, Sipoonkorpi, Tuusulanjärvi, Porkkala jne)

 

[sampio]

Vähän epäreilut asetelmat on tällä kertaa edukseni tässä elämäntilanteessa sikäli, että en mikään humuveikko ole koskaan ollut eikä sosiaalinen eristäytyminen näin ollen tuota erityisiä vaikeuksia liki 300 neliön kämpässä keskellä loistavia ulkoilumaastoja, lähellä järveä ja kuitenkin suht lähellä kauppoja. Puitteett ovat kunnossa ja muukaan perhe ei erityisemmin ole kärsineen oloinen. No, vaimon työtehtävä vaihtui huonompaan, mutta eiköhän tuo tuossa rimpuile muutaman viikon, sopeutuvainen kun on. Teinitytär ehkä välillä aivan ymmärrettävästi oireilee, kun ei nuo videopuhelut täysin korvaa kaveriseuraa, mutta ulkoilemassa on kuitenkin käynyt silloin tällöin kavereiden kanssa ja se riittää. Itse voisin käydä mielelläni oluella kavereiden kanssa, mutta ehtiihän sitä.

Lähinnä lievästi on kiristänyt se, että vientiä omalle osaamiselle on ollut tämän koulusulun aikana sen verran, ettei ole ehtinyt aivan täysillä omaan varsinaiseen työhön keskittymään ja työpäivät ovat siksi venyneet iltaan saakka, kun olen omaa opetustani olen päässyt järjestelemään seuraavaksi viikoksi viesti- ja puhelintulvan laannuttua joskus viiden-kuuden jälkeen vasta. Reilun kahden viikon aikana voin sen enempää uhriutumatta tai valittamatta todeta, että viime keskiviikkona sain ekan kerran päivän päättymään viiteen, kun akuutteja duuneja ei enää ollut, ja tänään vaikuttaisi olevan ensimmäinen liki kokonainen vapaapäivä pl. yksi ohjeistus huomiseksi lukion kollegoille sekä tulevan viikon webinaareihin valmistautumista. Vaikka sinänsä nautin tästä paineesta ja siitä, että saa olla ns. tilanteen päällä, alkoi aivan viime päivinä huomaamaan, että jatkuva skarppaus, vaikka kuinka intohimolla meneekin, vaatii veronsa. No, ehkä viimein tämä pahin kiire alkaisi helpottaa, mutta en uskalla toivoa sitä varsinaisesti. Hirveästi ei ole karanteenikirjasto ollut käytössä ja tällä viikolla vasta pääsin kunnolla korkkaamaan HBO:n sekä Netflixin, jotka heti kärkeen taannoin avasin uudelleen.

Liikunnasta olen kuitenkin pitänyt kiinni ja vaikka tinkinyt hiukan työn laadusta mieluummin kuin istunut senkin tunnin koneella lenkin tms. aktiviteetin sijaan. Enkä edes tiedä, kärsiikö duuni siitä lopulta ollenkaan, kun ei se juminen kökkiminen koneella kovin tehokasta edes ole. Ruokailut ovat pysyneet hyvin hallinnassa ja on ollut kiva todeta, että pitkästä aikaa ollaan porukalla tehty ruokaa sekä leivottu useasti viikossa. Samoin harrastusten jäätyä tauolle on ulkona puuhastelu muulla perheellä lisääntynyt, itse en sinne ole vielä ehtinyt. Päivittäinen olut on kyllä tullut otettua ja makeaa syötyä, ja siinä onkin ehkä se kotoilusta johtuva selkein haitta, mihin pitää puuttua omalla kohdallani. Kunto on pysynyt ihan hyvänä, mutta kun tässä nyt ehkä olisi pikkuhiljaa aikaa jopa säännölliseen ja kovahkoonkin treeniin, voisi kai siitä ottaa hyödyn irti jättämällä nuo oluet ja herkut vaikka viikonlopuille.

Jos tosiaan saa nämä työmäärät pikkuhiljaa tasapainoon, voisin sanoa jopa jollaain tavalla nauttivani tästä kotona jumittamisesta. Olen nukkunut n. tunnin pidempään aamuisin, mutta ehtinyt silti melko kiireettömästi tsekkaamaan aamun uutiset ja syömään aamupalan, ja tällainen leppoisa eteneminen hyvillä keleillä voisi olla ihan terapeuttista, kun menoja ei yksinkertaisesti ole. No, katsotaan taas aamulla, millainen sirkus käynnistyy.

 

[Sisäliitin]

Omassa eikä vaimon työssä juuri mitään muutoksia,vaimolla nyt hieman enemmän kun asiakaspalvelutyössä. Itse olen ihan hyvilläni että viikonlopuilta on ne kaikki turhat kissanristiäiset sun muut jääneet pois ja perheen kanssa ulkoiltu paljon kun kelitkin olleet kohdallaan ja landella on tilaa ja hienoja paikkoja kierrettäväksi.

Kunnon hikiliikunta on kyllä jäänyt täysin pois kun sählyvuorot loppuivat ja se alkaa näkyä kun paikat aivan jumissa.

Kolmevuotiaan kanssa on myös illat hieman haastavia kun on nyt anopilla hoidossa ainakin vielä kuukauden anopin lomautuksen ansiosta ja kaikesta ulkoilusta ja touhuamisesta huolimatta energiaa riittää illaksi aika paljon enemmän kuin päiväkotipäivän jälkeen. Ja eihän kolmevuotias ymmärrä miksei voida mennä leikkimään kavereiden kanssa.

Syöminenkin on aikamoista einestä työpäivän aikana ja hirveää ahmimista iltaisin

 

[Mechalo]

Nykyiset duunit menneet, tulevat duunit mahdollisesti menneet, ihmiskontaktit miltei nollissa=suoraan sanottuna aika paskasti menee. Onneksi perhe vielä olemassa, jos ei olisi niin eipä varmaan allekirjoittaneestakaan mitään hyötyä olisi.

 

[punaiset_lasit]

Itse olin käytännössä koko maaliskuun etätöissä ja nyt huhtikuun alusta sitten kaksi kuukautta lomautettuna. Seuraavaksi toimistolla (toivottavasti) kesäkuussa kolmen kuukauden tauon jälkeen.Tällä hetkellä käyn ihimisten ilmoilla vain kaupassa käydessäni sekä kerran viikossa nopea piipahdus äidin luona kauppakassin viemässä. Varsin hyvin on siis eristäydytty. Netflix ja HBO on hankittuna ja eräs koukuttava tietokonepeli odottaa joka päivä pelaamista. Saisiko tässä vaikka ikkunat pestyä tällä kertaa ;)?

 

[Zeta03]

Saisiko tässä vaikka ikkunat pestyä tällä kertaa ;)?

Olen huomannut, että vaikka aikaa nyt on niin tämä koronamasennus vie voimia kotihommilta. Tässä on jo viikon päivät suunnitellut vaatekaappien täydellistä perkaamista... no kohtahan tulee pääsiäispyhät niin ehkä sitten *hymiö*

 

[sekolust]

Katsotaas...

Työn osalta oli aika selkeä tilanne. Jo helmikuun puolella tuli tieto, että läppärit ja muut härpäkkeet aina työpäivän päätteeksi mukaan siltä varalta, jos jotain tulee. Riskiryhmään kuuluminen ja varautuminen tuolla tavoin, niin 1+1 ei ollut vaikea. Tuli tsekattua etätyökäytännöt ja -mahdollisuudet kondikseen, en jaksanut luottaa että homma jatkuisi työpisteellä. Maaliskuussa tuli ensin osastolle osittainen etätyöpakko, käytännössä pariin ryhmään oli jaettu ajatuksella, että puolet aina työpaikalla ja puolet etänä. Riskiryhmiin kuuluville tosin sitten tuli ehdoton etätyöpakko. Osaston etätyölinjaukset eivät ole ihan täysin optimiset juuri mulle muista poikkeavan työnkuvan takia, mutta ihan hyvin näillä on pärjätty. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että olisi melkein ihme olla taas työpaikalla ennen syyskuuta. Vaikka tuossa alettaisiin jossain vaiheessa etätyöpakkoa löytästämään, niin en jaksa uskoa kuuluvani ihan ensimmäisenä paikalle ilmaantuvien joukkoon.

Periaatteessa olen aiemmin ollut hieman etätöitä vastaan. En siis yleisenä ilmiönä, vaan ihan itseni osalta. Mulla oli takaraivossa pelko siitä, että työnteosta ei välttämättä tulisi mitään, kun ei ole "sosiaalista painetta" ympärillä. Että nopeasti menisi tyyliin sukkien silittämiseksi tai muuksi turhaksi nypläilyksi. Nyt kun tätä on kuitenkin tullut jo useampi viikko testattua, niin mieli on muuttunut. Kun etätyöpakko joskus päättyy, niin aion silti olla etänä jonkin verran. Ja painotan vielä, että aiemmin tuo epäilys etätyöstä oli puhtaasti pelko siitä, että mä itse laiskistuisin, etätyötä itsessään olen ilmiönä kannattanut käytännössä aina.

Työtilanteen osalta en ole huolissani. Talon sisällä tuli määritelmä "kriittinen" ja talo itsessään on sellainen, että ei taida olla suurempaa pelkoa työpaikan osalta. Enemmän tässä huolettaa ne kaverit, jotka roikkuvat nyt ohuessa hirressä. Kohtuullisen monella kun on se tilanne, että en yllättyisi vaikka nykyiset työt loppuisivat kokonaan. Kun ikähaitari on siinä 30-35, niin kohtuullisen monella on vieläpä tuoreet asuntolainat, muksut ovat pieniä ja vastaavaa. Ei helppo kombo.

Ulkoilut ovat mulla aika minimissä. Käytännössä kauppareissuja, siinä se. Kun perna on napattu pois ja sitä kautta alentunut immuniteeti, niin ihan jo omankin turvallisuuden takia tulee minimoitua ihmiskontaktit. Ja kun samalla postinumeroalueella on asunut nyt reilu 10 vuotta, niin aika koluttuja ovat kulmat. Jos auto löytyisi, niin varmaan tulisi ratissa vietettyä paljon aikaa. Julkisia on tullut aiemmin käytettyä erittäin reilun puoleisesti, vierestä kun on kulkenut suuret määrät dösiä ja sporia, sekä metrikselle on ollut nopea kävellä. Noh, ei oikein nyt tule noita käytettyä.

Somen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Monet eri ryhmäkeskustelut ovat aiempaa aktiivisempia, erityisesti ulkomaisten tuttujen kanssa on kuulumisia vaihdettu ja Twitteriinkin tuli tällä viikolla rekisteröidyttyä. Sinänsä mä olen tällä tavalla pärjännyt hyvin ilman, että tuntuisi seinien kaatuvan päälle. Tietty sekin jeesaa, että henkisesti olin jo ehtinyt valmistautua pidempään neljän seinän sisällä olemiseen. Tuntuu, että monella muulla on tällä saralla paljon vaikeampi tilanne.

Viihdepuoli on mennyt aika pahasti romukoppaan. Normaalisti näihin aikoihin tulisi katsottua lätkää se 7-10 matsia viikossa, mutta nyt ei ole ollut tarvetta. Tai siis mahdollisuutta. Uusinnoille ja muille vastaaville en oikein lämpene, eivät vain ole mun juttu. Youtube, Netflix ja vastaavat ovatkin olleet aiempaa kovemmassa käytössä. Kirjojen osalta mulle on kertynyt sen verran backlogia, että niiden osalta en vielä tuskaile.

Kokonaisuutena sanoisin, että henkilökohtaisella tasolla on mennyt ihan hyvin. Eniten tässä huolettaa se, että kovin monella ei mene nyt millään tasolla hyvin. Niin lähipiirissä kuin isossakin kuvassa. Kun vielä hommat näyttävät pahenevan, niin vaikea tässä on iloita. Harvinaisen kova huoli tällä hetkellä on muista.

 

[TAM]

Jaahas, näin eronneena tässä on tietenkin lapsettomina viikkoina ollut vähän erilaista kun ei ole voinut oikein mihinkään lähteä. Kaikki harrastukset ovat tietenkin tauolla ja lähinnä nyt sitten soitellut tai viestitellyt kavereille ja yrittänyt keksiä jotain tekemistä. Lenkillä on tullut käytyä aika paljon. Sekä juosten että pyöräillen.
Nämä lapsettomat viikot myös auttavat kyllä jaksamaan ja tulee vähän hengähdystaukoa.

Lapsellisina viikkoina homma on tietenkin aikamoista kikkailua. Etätöitä ja siinä samalla etäkouluhommien valvomista. Yläkouluikäiset hoitavat toki omat juttunsa ja ovat päivät lähinnä omissa huoneissaan. Alakouluikäisen tekemisten perään pitää sitten vahtia ja tukea niissä vaikka opettaja onkin mielestäni hoitanut homman hyvin. Pahin on esikoululainen, jolla ei ole kuin sellaista "näitä voi halutessaan tehdä" -tekemistä. Mutta askartelut tai metsäretket vaativat aika paljon apua vanhemmilta tai sisaruksilta.
Maalla asumisessa on se hyvä puoli, että pihalle voivat mennä touhuamaan ihan vapaasti, koska ei ole pelkoa siitä että törmäisivät kehenkään. Toki varsinkin yläkoululaisten kanssa on sitten se haaste että haluaisivat niitä kavereita nähdä, mutta aika kivasti nekin kontaktit ovat hoituneet videopuheluiden avulla.
Ruoanlaitto on aika jatkuvaa. Ja nämä syövät ihan järjettömiä määriä. Tietenkin olen yrittänyt tehdä vähän riittoisampia ruokia kuten keittoja tai laatikoita, mutta silti ne tuntuvat häviävän aika vauhdilla parempiin suihin.
Onneksi näissä ruoanlaittohommissakin noista isoimmista lapsista on apua.
Lasten harrastusten ollessa myös tauolla on nyt paljon vähemmän kuskaamista ja illatkin tulee oltua kotona. Olen yrittänyt noita sitten hyödyntää ja keksiä jotain pelaamista tai muuta yhteistä tekemistä koko porukalla. Muuten nuo isoimmat hautautuvat ihan kokonaan omiin huoneisiinsa. Pyöräilemässä olemme käyneet aika paljon. Onhan se toki raskastakin ja jos olisin lasten kanssa joka viikko, en varmasti jaksaisi pitkään sellaista koko hereilläoloajan kestävää sirkusta.

Töissä siirryttiin omassa tiimissäni ensin siihen, että puolet tiimistä on etänä ja toinen puoli toimistolla ja viikon välein vaihto. Sitten sitäkin vielä vähän muutettiin ja nyt tuosta "toimistoporukastakin" on osa etänä. Eli toimistoviikolla kaikki ovat kaksi päivää toimistolla ja loput etänä. Aika hiljaista on kuitenkin alkanut olemaan ja on selvästi huomannut monen Euroopan maan olevan käytännössä seis. Ruotsissa toki olivat tällä viikolla vielä aktiivisia.
YT:t lomautuksista alkoivat tiistaina ja nyt alkavalla viikolla sitten kuullaan tulos. Aika vahva huhu kertoo että kaikille tulisi neljän viikon pakkoloma. Jos on tuon verran, niin on ihan ok itselleni. Taloudellisestikaan ei ongelmaa ja sen verran on puskuria että pärjään kyllä. Vähän vielä mietin, että pitäisikö kuitenkin yksi lyhennysvapaa kuukausi ottaa asuntolainaan.

Firma on iso ja kansainvälinen enkä pelkää tämän vaikuttavan firman tilanteeseen pitkällä tähtäimellä. Kiinassa jo onkin ihan täysi tohina päällä, mutta rahtia on sieltä vähän vaikea saada Eurooppaan ja USA:han kun nämä paikat ovat aikalailla kiinni. Euroopan ja USA:n tehtaillakin tuotanto kyllä pyörii ja alkuvuosi oli ennätyksellisen hyvä eli tilauskantaakin on. Mutta samaa ongelmaa näissäkin eli tavaraa ei saada toimitettua asiakkaille, kun siellä ei ole vastaanottajia ja projektit seisovat. Mutta pitää toivoa että kohta esimerkiksi Italiassa alkaisi tilanne helpottamaan ja siellä saataisiin hommia pyörimään.

 

[MikGo]

Ehkä suurin muutos on kun moni suunniteltu reissu on peruuntunut eikä nyt pysty oikein uusiakaan suunnittelemaan. Lisäksi tässä on pitänyt siirtyä salilta pois ja liikunta on nyt lähinnä tuommoista ulkoilua. Kahvakuulan tilasin äsken netistä, josko pääsisi vähän ylävartaloa myös reenaamaan. Yleensä viikonloppuisin tulee nähtyä ystäviä ja nyt ne on jäänyt lähes kokonaan pois. Joskus on käyty lenkillä yhdessä, mutta siinäpä ne on oikeastaan ollut. Viikonloput on nyt sitä, että avovaimon kanssa istutaan kotona ja sitten käydään joko kävelyllä tai pyöräilemässä.

Lisäksi työpaikan läheisyydessä olevat lounasravintolat ovat menneet kiinni, joten nyt tarvii ottaa eväitä töihin tai sitten käydä läheisessä hesburgerissa.

Töissä joudun tekemään myös asiakaspalvelua hommaa kasvotusten ja se on pyritty tekemään riittävin turvavälein. Meillä on työt tosi paljon vähentyneet ja lomautusuhka on kokoajan päällänsä. Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Eli itsellä on vaikuttanut aika paljon koronan läsnäolo ja on kyllä tässä ollut hieman pääkoppa kovilla. Onneksi olen pysynyt terveenä ja myöskään läheiset eivät ole sairastununeet, joten siinä mielessä saa olla onnellinen.

 

[Rontti]

Töitä kyllä olisi, mutta en oikein nyt kyllä uskalla riskeerata terveyden kanssa yhtään. Nähtäväksi jää miten tämän suhteen hommat hoituu, mutta todennäköisesti työhommelit jotenkin hoituu ja terveys edellä menen joka tapauksessa. Vaimo käy töissä ja hänen toki pitää olla tarkkana, että ei pöpöjä raahaisi kotiin. Enpä meinaa olla tekemisissä juuri muiden kanssa ja se ei kyllä ole minkään sortin ongelma, viihdyn kyllä hyvin näin. Ainakin toistaiseksi.

 

[nummenkallio]

Ihan perseestähän tämä korona on.

Kevättä ilman jääkiekkoa en edes muista, sellainen taisi olla viimeksi joskus polvenkorkuisena. Keväällä 2002 Saksassa asuessanikin seurasin pleijareita sen minkä pystyin. Nettikahviloissa tuli notkuttua paljon, ja jos en siellä ollut, niin kaveri selosti finaaleja tekstareilla, kun katsoi niitä. Viestintäympäristö oli tuolloin niin erilainen, että sitä on vaikea nykyään käsittää. Onneksi voi katsoa edes vanhoja matseja.

Ei ole keikkoja, ei ole elävää musiikkia. Paitsi netissä, mikä auttaa nyt edes vähän. Ei voi mennä baariin, joten pitää kalsaroida. Kavereiden kanssa WhatsApp-ryhmissä tykitetään tietysti lähes ympäri vuorokauden. Ja veli @Czescku' n kanssa testasimme jo online-kännejä, mikä osoittautuikin hyväksi ideaksi. Onhan se aika eksoottista vetää noita, kun etäisyys on jotain pari kilometriä, vaikka eri kaupungeissa toki ollaan.

Naisiakaan ei pääse juuri näkemään. Tinderöinnit ovat aika pysähdyksissä. Moni tuntuu laittaneen sen homman nyt tauolle. Viimeisin ex-avovaimo lähinnä vittuilee viesteissään, kun on ilmeisesti maailman ainut ihminen jolla korona aiheuttaa taloushuolia, edellisen ex-avovaimon kanssa sentään vaihdetaan normaalisti kuulumisia ja tsempataan.

Töitä on onneksi vielä, mutta siinäkin on omat huolensa, kuten varmasti monilla. Viimeistään tässä tilanteessa ymmärtää myös työyhteisön merkityksen. Työkavereiden kanssa on pidetty myös ihan höpöhöpö-videopalavereita, sellaisia kahvihetkiä joissa voidaan vain jauhaa skeidaa. Se on monelle yllättävän kova paikka, ettei niitä työkavereita näekään jokapäiväisessä elämässä. Ei ole kyllä tämän jälkeen etätöihin samanlaista hinkua kuin ehkä joskus aikaisemmin.

Vanhemmat, veljet perheineen ja muut sukulaiset ovat onneksi tuolla rajan takana kunnossa. Ja ylipäänsä lähipiirissä paska ei ole osunut tuulettimeen. Tämä on ehdottoman hyvä asia. Vaikka korona henkilökohtaisella tasolla vituttaa ja rankasti, niin pitää aina muistaa tämä.

 

[DAF]

Hiihtokausi päättyi ennen aikojaan, pääsiäistä ei vietetä Kuusamon suunnalla (osin työreissu, mutta peruutin omalta osaltani senkin) ja työyhteisö on päätynyt etätöihin. Siinäpä keskeisimmät. Kun iltatyö on vähentynyt, on ollut aikaa enemmän olla lasten kanssa, mikä on ihan miellyttäväkin lieveilmiö.

 

[hege]

Kyllähän tämä tässä vielä menee. Iso ero on siinä kun ei ole duunimatkoja kummallakaan ja niistä tulevaa day to day duunien backloggia ja nyt tuntuu, että duunit tulee varsin tehokkaasti tehtyä vaikka on noita koululaisia valvottavana. Itsellä ei ole näköpiirissä mitään lomautus yms. juttuja, vaimon osalta saattaa lomautus iskeä kesäkuussa jos duunit hiljenee kuten odotettua on. Omalta osalta duunien suhteen vielä ei näy se, että työmatkat on jäänyt pois mutta varmasti jos näin mennään useampi kuukausi niin jossain kohtaa se alkaa näkyä. Itse olen tehnyt etää jo pitkään aikaisemminkin mutta se minkä nyt on huomannut on se, että sellainen random vuorovaikutus on jäänyt nyt pois eli nähdään omaa tiimiä ja niitä kenen kanssa on sovitut palaverit mutta sitten ne kahvitila yms. jutut missä tulee niitä kohtaamisia tyyliin ”onko sinulla ratkaisua tähän” tai ”olisiko tarvetta tällaiselle jutulle” on jäänyt nyt pois ja luulen että se rupeaa jossain kohtaa näkymään koska sitä kautta on aina jokunen pitkäntähtäimen liidi tullut. Duunissa meillä kaksi kertaa viikossa ”virtuaalinen aamu/päiväkahvi” missä nimenomaisesti ei ole tarkoitus puhua asiaa ja monessa kokouksessa on nyt 10 minuutin ”vapaa keskustelu” varattu agendalle, muutenkin kokoukset on nyt lyhentyneet kun huomattu että 2 tuntia teamsiä on aika kuolettava annos…

Kotona taas välillä hermo kiristyy kun samoja naamoja saa tuijotella ja luulen, että vaimolla on tiukempaa kun on tottunut työn kautta runsaaseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ajatusten sparraamiseen ja itse taas on enemmän yksinäinen susi ja ei aina ihan jaksa tai edes ymmärrä toisen tarvetta asioiden sparraamiseen (saati, että ymmärtäisi mitä toinen tekee riittävästi). Vaimon kanssa käyty joka toinen päivä lenkillä ja jumppapaikalla vähän salin korvikkeena, itse sitten saattanut käydä ihan kevyellä lenkillä myös välipäivinä ja samalla vähän treenannut salijuttuja jumppapaikoilla, huomasi kun paikat meinasi alkaa jumittaa kun normisalit meni kiinni ja alkuun ei viitsinyt tehdä oikein mitään. Omille vanhemmille ja appivanhemmille on sitten jonkin verran yritetty olla jeesiksi kaupassa käynnin ja IT-juttujen osalta.

Lapset kaipaa tietenkin kavereita ja harrastuksia, tytöllä olisi pitänyt alkaa piirisarja 3:ssa viikonloppuna ja heillä oli kova tavoite hakea nousua kakkoseen mutta todennäköisesti pelit alkaa vasta kesätauon jälkeen. Jotain fudis juttuja onkin tehty ja seuran puolesta tullut ihan ok määrä ohjeita treeneihin. Lasten kouluhommat skulaa varsin hyvin Teamsin ja Classroomin kautta mutta lasten jutuista olen ymmärtänyt, että jotkut kaverit eivät ole juuri koskaan ”linjoilla” eli toivottavasti kaikilla menisi mukavasti. Tytöllä vähän haikeat fiilikset kun jos ja kun koulu poikki koko lukukauden niin luokka ei pääse tapaamaan enää ja siirryttäessä yläasteelle luokka hajoaa jonkin verran (osa siirtyy erikoisluokille ja jotkut vaihtavat asuinpaikan mukaiseen kouluun).

 

[sampio]

Tytöllä vähän haikeat fiilikset kun jos ja kun koulu poikki koko lukukauden niin luokka ei pääse tapaamaan enää ja siirryttäessä yläasteelle luokka hajoaa jonkin verran (osa siirtyy erikoisluokille ja jotkut vaihtavat asuinpaikan mukaiseen kouluun).

Vähän sama tilanne meillä, tosin en tiedä, onko haikeus enemmän mun vai tyttären fiilis. Ehkä molempien. Meillä siis vanhemmalla muksulla päättyy peruskoulu, oli leirikoulua ja kielikoulu, teemapäivää ja kaikkea tiedossa. No, jää tämä varmasti mieleen näinkin, mutta kyllä mua harmittaa tuon ikäluokan puolesta, jota itsekin sain opettaa seiskalla samassa koulussa. Koulun juhlaperinteet ovat vaikuttavat ja tietyllä tapaa sitä odotti itse pääsevänsä tänä keväänä juhlayleisöön järjestävän osapuolen sijaan, kun oma tytär on ykköset niskassa hakemassa päättötodistusta. Ja iskeehän se haikeus varmasti nuoriinkin, kun asia konkretisoituu. Tällä hetkellä pääosa porukasta keskittyy sen verran perusarkeen, ettei todellisuus ole vielä iskenyt.

 

[julle-jr]

Vuosia jatkuneen reissaamisen jälkeen työnkuva muuttui jo viime vuoden lopussa enemmän toimistotyöksi, sisältäen huomattavasti vähemmän matkustusta. Aiemmin reissupäiviä oli noin sata vuodessa ja nyt yhtäkkiä ollaan kotona lenkkeilyä ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta jatkuvasti. Etätöitä kylläkin aloin tehdä jo aiemmin enemmän kun ei ole erityistä syytä enää olla juuri tällä asuinpaikkakunnan toimistolla kun yhteydet hoituvat etänä yhtä hyvin kotoa maailmalle.

Nyt just pitäisi olla Japanissa, mutta enpä ole. Ei ole kyllä ikävä sitä jatkuvaa rymyämistä ympäri palloa, mutta on tässä jonkinlaista henkistä sopeutumista vaadittu nyt kun korona vielä kärjistää tätä työnkuvan muutosta. Vaimo on sairaalassa töissä ja päiväkoti-ikäinen sekä ekaluokkalainen ovat kotona. Ainakin saa olla nyt lasten kanssa ja osat ovat vähän niinkuin vaihtuneet vaimon kanssa kun hän on aiemmin enemmän pyörittänyt tätä showta.

 

[Sisäliitin]

Olen huomannut, että vaikka aikaa nyt on niin tämä koronamasennus vie voimia kotihommilta. Tässä on jo viikon päivät suunnitellut vaatekaappien täydellistä perkaamista... no kohtahan tulee pääsiäispyhät niin ehkä sitten *hymiö*

Tämähän se on ongelma. Periaatteessa on iltaisin ja viikonloppuisin tylsää kokoajan ja pihahommia sun muuta olisi kyllä mutta sitten taas hirveän vaikeaa potkia itseään liikkeelle tekemään mitään ns. hyödyllistä kun kokoajan pieni masennus ja vitutus päällä.

 

[Sardinho]

Itseäni mietityttää miten aika tulee jatkossa riittämään, kun tästä kriisistä lopulta selvitään. Olen aina ollut penkkiurheilun intohimoinen suurkuluttaja ja nyt luonnollisesti on joutunut keksimään sille korvikkeen ja olenkin kiinnostunut politiikasta. Tällä hetkellä olen lomautettuna ja sinkkumiehenä joten luppoaikaa kotitreenin ja lenkkeilyn jälkeen jää päivässä yllin kyllin. Välillä sitä on nyt illalla havahtunut siihen, kun on katsonut jotain vanhoja vaalitenttejä youtubesta ja lukenut Jatkoajan ja muidenkin palstojen politiikka keskusteluja aamuyöhön asti ja eduskunnan täysistunnotkin on tullut seurattua aika tarkalla silmällä. Mitä sitten, kun elämä taas pääsee jatkumaan normaalisti, työt jatkuvat, urheilutapahtumat ja sarjat alkavat pyörimään ja nyt siihen päälle pitäs vielä sitten ehtiä seuraamaan politiikkaa. Todennäköisesti yöunet jää aika vähälle tulevaisuudessa.

 

[vdx mua zorbas]

Itseäni mietityttää miten aika tulee jatkossa riittämään, kun tästä kriisistä lopulta selvitään

Didnt see this one coming.

 

[Andi]

Itseäni mietityttää miten aika tulee jatkossa riittämään, kun tästä kriisistä lopulta selvitään. Olen aina ollut penkkiurheilun intohimoinen suurkuluttaja ja nyt luonnollisesti on joutunut keksimään sille korvikkeen ja olenkin kiinnostunut politiikasta. Tällä hetkellä olen lomautettuna ja sinkkumiehenä joten luppoaikaa kotitreenin ja lenkkeilyn jälkeen jää päivässä yllin kyllin. Välillä sitä on nyt illalla havahtunut siihen, kun on katsonut jotain vanhoja vaalitenttejä youtubesta ja lukenut Jatkoajan ja muidenkin palstojen politiikka keskusteluja aamuyöhön asti ja eduskunnan täysistunnotkin on tullut seurattua aika tarkalla silmällä. Mitä sitten, kun elämä taas pääsee jatkumaan normaalisti, työt jatkuvat, urheilutapahtumat ja sarjat alkavat pyörimään ja nyt siihen päälle pitäs vielä sitten ehtiä seuraamaan politiikkaa. Todennäköisesti yöunet jää aika vähälle tulevaisuudessa.

Varmasti jää unet kun vielä otat emännän/isännän siihen viereen valvomaan.

 

[Sardinho]

Varmasti jää unet kun vielä otat emännän/isännän siihen viereen valvomaan.

Tässä nyt hiljattain ajautui suht pitkä parisuhde karille niin tämän asian suhteen ei ole kyllä itellä suunnitelmissa pitää nyt kiirrettä. Toki asiat joskus loksahtaa nopeaakin kohalleen ja tilanteet ja suhtautuminen muuttuu. Tinderi tässä pitää myös kohta viritellä tulille ,joten treffit ja irtosuhteetkin tulevat todennäköisesti/toivottavasti viemään lähi tulevaisuudessa aikaa.

Yhtä kaikki niin alkuperäinen viesti oli kirjoitettu pilke silmä kulmassa ja kyllähän sitä aikaa riittää, kun priorisoi asioita, mutta pointti nyt oli lähinnä se, että Korona on vaikuttanu nyt ainakin väliaikaisesti omaan elämääni sillä tavoin, että on tullut seurattua aika tarkalla silmällä politiikkaa, vaikka tähän kriisiin mennessä se ei juurikaan ole ennen suuremmin napostellut.

 

[UnenNukkuja]

Itseäni mietityttää miten aika tulee jatkossa riittämään, kun tästä kriisistä lopulta selvitään. Olen aina ollut penkkiurheilun intohimoinen suurkuluttaja ja nyt luonnollisesti on joutunut keksimään sille korvikkeen ja olenkin kiinnostunut politiikasta. Tällä hetkellä olen lomautettuna ja sinkkumiehenä joten luppoaikaa kotitreenin ja lenkkeilyn jälkeen jää päivässä yllin kyllin. Välillä sitä on nyt illalla havahtunut siihen, kun on katsonut jotain vanhoja vaalitenttejä youtubesta ja lukenut Jatkoajan ja muidenkin palstojen politiikka keskusteluja aamuyöhön asti ja eduskunnan täysistunnotkin on tullut seurattua aika tarkalla silmällä. Mitä sitten, kun elämä taas pääsee jatkumaan normaalisti, työt jatkuvat, urheilutapahtumat ja sarjat alkavat pyörimään ja nyt siihen päälle pitäs vielä sitten ehtiä seuraamaan politiikkaa. Todennäköisesti yöunet jää aika vähälle tulevaisuudessa.

Annan pienen varoituksen sanan. Tuo politiikasta kiinnostuminen voi blokata jotain pois. Itsellä käynyt hieman näin. Okei, Tepsin viime kaudessahan ei juuri seurattavaa ollut muutenkaan. Tunnen myös suhteissa erakoituneita tapauksia. Onko politiikka tuohon syypää, en tiedä.