adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Tässä kaupungissa ei tietääkseni ole todettu vielä yhtään tartuntaa, mutta kaupassa on pistänyt silmään, miten huomattava määrä ihmisistä käyttää hanskoja kaupoissa ja olenpa hengityssuojaimiakin nähnyt.

Toisaalta salilla on pyörinyt ihan normaali määrä porukkaa, kun siellä olen nyt taas ruvennut käymään. Desinfionnista on huolehdittu hyvin siellä, niin samapa se on sinne mennä. Vanhemmillakin meinasin huomenna käymään. Taitaa olla suunnilleen kuukausi jo edellisestä visiitistä.

Taisin tuolla koronan pääketjussa sanoa, että vaikka eletäänkin poikkeusoloissa, niin silti näihinkin on nyt jotenkin jo sopeutunut.
 
"Minulla on taskussani laite, jolla pääsen käsiksi koko ihmiskunnan keräämään tietoon. Käytän sitä kissakuvien katseluun ja riitelyyn tuntemattomien ihmisten kanssa."

foligno

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hyvin erilaista elämää ihmiset kyllä viettävät, vaikka kaikki ovat tietyllä tapaa samassa tilanteessa. Iso osa tuntuu olevan jonkunlaisessa tekemisen puutteen ahdingossa, kun taas esimerkiksi itselläni on kaksi pientä lasta jotka määrittävät arjen joka minuutti. Toinen uhmaikäinen ja toinen alle vuoden ikäinen. Itse etätöissä päivisin ja vaimo kotona. On suoraan sanoen erittäin raskasta vetää tätä settiä, jossa ei saa arkeen minkäänlaista jeesiä ulkopuolelta, univaje on enemmän tai vähemmän jatkuva ja kun päiviin ei saa oikein mitään järkevää vaihtelua. Itsellä ei käytännössä minkäänlaista lepohetkeä, paitsi paskalla käynti josta tätä avautumista kirjoitan. Veikkaankin, että etenkin pienten lasten perheissä voi tapahtua vaikeita asioita mikäli kriisi jatkuu pitkään ja kun päiväkodit, mummolat, hoplopit, jumppakerhot ja kauppakeskukset pysyvät kiinni.
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Tämä aika on kyllä varmasti sellainen, että joillain on henkisesti todella raskasta, kun taas joillain tämä ei juurikaan vaikuta mitenkään. Itse kuulun onnekseni jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin, että niin elämäntilanteet kuin vaikkapa harrastuksien mahdottomuus tällä hetkellä voivat tehdä joidenkin elämästä tällä hetkellä melkoista helvettiä.

Tämä etätyön yhtäkkinen lisääntyminen tuntuu jopa introverttien hiljaiselta vallankumoukselta. Kun tyypillisesti tuntuu linjana olevan, että ekstrovertit hallitsevat elämää työpaikoilla, niin nyt etätyön aikakaudella moni heistä tuntuukin olevan hukassa. Aika moni tuntemani tällainen henkilö on suoraan sanonut, että työnteko tuntuu nyt olevan todella hankalaa. Itse olen enemmän introverttiyteen taipuva henkilö, joka kuitenkin nauttii tiettyyn rajaan asti myös sosiaalisesta kanssakäymisestä. Tämä nykyinen meininki sopii siis ihan hyvin, ja etäyhteydet toimivat jonkinlaisena korvikkeena tuohon sosiaaliseen elämään.

Itselle tärkeistä asioista suurin osa on ollut helppo hoitaa näin poikkeusaikanakin. Luonto on lähellä sekä kirjat ja musiikki käden ulottuvilla. Eilen tuli avovaimon kanssa käytyä lähistöllä patikoimassa reilun kymmenen kilometrin lenkki. Trangian kanssa kokkailtiin ruokaa järven rannalla. Hyvä korvike tuokin mökkeilylle.

Toki keikoilla ja olutravintoloissa käyntiä jo vähän kaipaa, mutta näillekin on korvikkeet. Keikkoja voi katsoa tallenteina kotisohvalta. Suomalaisia pienpanimoita tuin taas tilaamalla pienen tuote-erän Alkon verkkokaupasta. Niitä voi kohtuudella maistella esimerkiksi pitkän fillarilenkin päätteeksi takapihalla istuskellessa ja kevätiltaa ihmetellessä.

Sairaus itsessään huolettaa toki jonkin verran. Tai suhtaudun siihen nöyryydellä. Kauppareissut ja muut pakolliset asioinnit ihmisten ilmoilla pyrin pitämään niin minimissä kuin mahdollista. Toistaiseksi tämä on sujunut ongelmitta. Mutta sataprosenttista suojaa ei ole, ja aikaa myöten lienee silti todennäköisempää, että tuo pirulainen iskee, kuin että tuo jäisi kokonaan väliin. Tälle ei kuitenkaan mitään voi, joten en minä tätä osaa oikein etukäteen murehtiakaan. Vältetään tuota niin kauan kuin mahdollista.

Tsemppiä kaikille tähän aikaan!
 
Hö.

macnevis

Jäsen
Suosikkijoukkue
...
Hyvin erilaista elämää ihmiset kyllä viettävät, vaikka kaikki ovat tietyllä tapaa samassa tilanteessa. Iso osa tuntuu olevan jonkunlaisessa tekemisen puutteen ahdingossa, kun taas esimerkiksi itselläni on kaksi pientä lasta jotka määrittävät arjen joka minuutti. Toinen uhmaikäinen ja toinen alle vuoden ikäinen. Itse etätöissä päivisin ja vaimo kotona. On suoraan sanoen erittäin raskasta vetää tätä settiä, jossa ei saa arkeen minkäänlaista jeesiä ulkopuolelta, univaje on enemmän tai vähemmän jatkuva ja kun päiviin ei saa oikein mitään järkevää vaihtelua. Itsellä ei käytännössä minkäänlaista lepohetkeä, paitsi paskalla käynti josta tätä avautumista kirjoitan. Veikkaankin, että etenkin pienten lasten perheissä voi tapahtua vaikeita asioita mikäli kriisi jatkuu pitkään ja kun päiväkodit, mummolat, hoplopit, jumppakerhot ja kauppakeskukset pysyvät kiinni.
Tsemppiä! Meillä on 1,5 vuotias nyt ollut 4 viikkoa päiväkodista kotona ja tehdään molemmat vaimon kanssa etänä töitä. Aikamoista tasapainottelua nuo arkipäivät ovat, onneksi omassa duunissa ei tunteja seurata vaan myyntituloksia. Vaimolla toisin, kun on konsulttina asiakkaalla. Sen verran rasittavaa tämä on ollut, että tarkoituksena olisi viedä lapsi takaisin päiväkotiin 20.4 alkaen.
 
Jaska, parveke auki!

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Siviilielämään on vaikuttanut niin että kuntosalilla käynti on jäänyt kokonaan pois koska se on ollut kiinni.
Sama juttu. Voimaharjoittelua olen tehnyt erilaisilla staattisilla pidoilla ja voimantuottoa pitänyt yllä hyppyharjoituksilla alaraajoille, mutta hapenottokyky on parempi kuin vuosiin syystä, että ulkolenkit. En maratoonarilta vieläkään näytä, mutta konehuoneen mäntä jyskyttää ennen näkemätöntä vuorotahtista vauhtia entistä taloudellisemmin.
 
"En seuraa pallopelejä, seuraan urheilua" - Seppo Räty

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Sen jälkeen, kun 12.3. hallitus asetti ensimmäiset rajoitukset, olen liikkunut ihmisten ilmoilla melko vähän.
Perjantaina 13.3. kävin ostamassa meille viikonlopun ruuat. Oli kyllä porukkaa hitosti kaupassa heti aamusta kärryt täynnä.
Maanantaina 16.3. kävin hakemassa töistä läppärini ja työmateriaaleja (olin perjantain 13.3. vapaalla niin en voinut silloin niitä ottaa). En kohdannut yhtään ihmistä.
Maanantaina 30.3. kävin hakemassa töistä vähän materiaalia joka oli sinne postissa tullut edellisen käynnin jälkeen ja jotain muutakin tarpeellista. Kävin myös apteekissa hakemassa reseptilääkkeitä, olin ainut asiakas. Kaupassa kävin myös, oli vähän asiakkaita ja kassalla sain olla yksin.
Tuon jälkeen olen ollut kotona enkä tiedä koska seuraavan kerran menen "kaupungille".
Eli kyllä tämä on muuttanut elämääni. Kävin ennen viikoittain töissä, kirjastossa ja tapasin ystäviäni. Välillä kävin myös museoissa ja ravintoloissa. Myös vanhempia ja sisarusten lapsia tuli tavattua viikoittain. Ei enää. Ainut ihminen jota tapaan on mieheni koska asutaan saman katon alla. Enkä tee tätä siksi että pelkään koronaa... Teen tämän koska voin ja haluan esittää ettei se edes ole vaikeaa olla tapaamatta ihmisiä kun on etätöissä ja mies käy kaupassa. Ja tietty luulin etten edes kaipaa ihmisiä mutta ei se ole totta... Kyllä olisi kiva esim. nähdä ystäviä, veljen lapsosia ja tavata vanhempiaan. Tai edes käydä kaupoilla ja valita mitä ostaa. Ei se mies ihan kaikkea osaa oikein valita ohjeista huolimatta. Tosi hyvin hän on kyllä selvinnyt kauppareissuista. Hänelle kiitos siitä. Ja kyllä minä jaksan vielä eristäytyä yhteisen hyvän takia. Koska voin...
 
Viimeksi muokattu:
Mistään en mitään tiedä mutta sanon silti...

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
On tämä korona-aika tuonut jotain hyvääkin. Tutkailin juuri rahan käyttöä, ja onhan sitä säästynyt vino pino, vaikka en mikään tuhlari koskaan ole ollutkaan. Nyt rahaa on mennyt lähinnä ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin, mutta kaikki vapaa-ajan menot sekä matkustuskulut ovat jääneet melkein kokonaan pois.

Toinen hyvä puoli on se, että niin ruokailu- kuin liikuntatottumukset ovat menneet vielä entistä parempaan suuntaan. Kun syö terveellistä kotiruokaa joka päivä, ja vapaa-aika täyttyy pyörä- tai juoksulenkeillä, on tämä myös hyödyksi. Toki nuo ovat olleet minulla kulmakiviä elämässäni pitkään jo muutenkin, mutta sinne on mahtunut toisinaan myös niitä viihdepäiviä tai vaikka ravintolaillallisia. Ja toki nuo palaavat osaksi elämääni sitten kun tilanne normalisoituu. Mutta nyt kun niihin ei ole mahdollisuutta, niin yritetään nähdä niiden puuttumisen hyvät puolet. Tämä aika on oikeastaan noiden osalta vähän kuin tipaton tammikuu. Itsetutkiskelua.

Ja sinänsä tämä rauhoittuminen ja kiireen puuttuminen on tehnyt henkisesti jopa ihan hyvää. Kunhan korona-pelon saa pois mielestä, tämä on jopa jossain määrin ihan kelvollista aikaa ainakin hetkellisesti. Saa vähän tutkailtua, että mikä on itselle aidosti tärkeää.
 
Hö.

macnevis

Jäsen
Suosikkijoukkue
...
@Sistis mietin samaa. Rahaa kuluu entistä vähemmän. Kesälomareissut jää tekemättä ja muutenkin kulutus aika nollilla, niin nyt nuo talonrakennusprojektin yllättävät lisäkulut eivät ahdista niin paljoa.

Lisäksi kävin aamulla vaa’alla ja paino oli pudonnut 2,5 kiloa tammikuusta.
 
Jaska, parveke auki!

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
@Sistis mietin samaa. Rahaa kuluu entistä vähemmän. Kesälomareissut jää tekemättä ja muutenkin kulutus aika nollilla, niin nyt nuo talonrakennusprojektin yllättävät lisäkulut eivät ahdista niin paljoa.

Lisäksi kävin aamulla vaa’alla ja paino oli pudonnut 2,5 kiloa tammikuusta.
Itse käyn melkein päivittäin vaa’alla, ja kyllä se paino on laskussa minullakin. Hyötyliikunta on tosin ikävästi laskenut, joten siinä mielessä on vaikea sanoa, että riittääkö tämä lisääntynyt vapaa-ajan liikunta kompensoimaan tuota. Epäilen, että ei täysin. Tavallisesti minulla tulee jo pelkästään kodin, bussipysäkkien ja kustannuspaikan väliä kulkiessa noin neljä kilometriä päivittäistä kävelyä (josta usein noin kolmannes hölkkää, kun aamulla meinaa olla kiire bussiin).

Yöunet ovat nyt hieman pidempiä, mikä myös tekee hyvää. Ja nyt on ollut aikaa katsoa mm. sellaisia elokuvia, joita on joskus vuosien saatossa ostanut hyllyyn, kun on saanut halvalla.

Normaaleina aikoina olen käynyt toisinaan avovaimon tai kavereiden kanssa maistelemassa oluita olutravintoloissa. Nyt ratkaisin asian tilaamalla Alkon verkkokaupasta muutaman pullon suomalaisia pienpanimo-oluita. Ei muuta kuin yksi pullo toisinaan puoliksi kotipihalla kevätillassa, niin sekin on hyvä korvike tuolle puuhalle. Halvemmaksi tuokin tulee. Kulutus pysyy samana kuin ennenkin, joten säästöä tulee tästäkin.

Normaalioloissa toki tulee varmasti palattua entisiin käytäntöihin ihan käytännön syistä. Meillä oluella käynti on yleensä ollut spontaania, ja liittynyt esimerkiksi siihen, että elokuvissa tai konsertissa käynnin jälkeen on ollut sopivasti aikaa ennen bussin lähtöä. Tai toinen vaihtoehto on ollut kaveriporukan tapaaminen, joka on aina helpompi hoitaa ravintoloissa.
 
Hö.

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Päivä 31, onhan niitä jo kulunut. Koirankaan kanssa ei voinut äsken eteisessä painia kun keittiöstä kuuluu että olkaa hiljempaa. No saapa puoliso nyt ainakin enemmän rauhassa tehdä töitä, eilen ja toissapäivänä kun olin itse 12h töissä... tänään ja huomenna vasta 12h yövuorossa.

Samalla rutiinilla tässä mennään eteenpäin päivästä toiseen. Koronauutisia, jatkoajan lukemista, tytön nostelua ja auttamista, kotitöiden tekemistä jne. Ja ulos tytön/koiran kanssa kävelylle kun tuo keli paranee. Kaupassakin pitäisi käydä.

Illalla ennen duunia sitten vielä 5km-testi "ei ihan täysillä". Katotaan saako tämän viikon teholenkistä sen tarvittavan positiivisen fiilisruiskeen, mikä tulee kun kello näyttää pienempää lukua. Karvan alle 300km tullut nyt hölkkäiltyä tässä reilun kuukauden aikana. Ja toivottavasti sama säilyy syksyyn asti vaikka karanteenista luovuttaisiinkin.
 

Erkka Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Liverpool. Tool
Jätin Bussiness Finlandille anomuksen 23.3., koronaviruksen ja hallituksen toimien firmalle aiheutuvien tappioiden kompensoimiseksi. Hallitus lupasi auttaa ja hakemukset luvattiin käsitellä kiireellisinä. Hakemus on edelleen käsittelyssä. Olen jo asennoitunut siihen, ettei tukea tule ja tuet yllättäen ohjautuvatkin uudenmaan ulkopuolelle, tappiollisen elämäntavan kustantamiseen tai muuhun tärkeämpään. Sen sijaan maksumiehiksi kyllä päästään kun valtio alkaa keräilemään tukia takaisin firmoilta.
 
Väinö Tanner (SDP): Ei kannata lähteä huutokauppaan kommunistien kanssa. Ne tarjoavat aina enemmän.

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Omalla kohdalla muutokset olleet enemmän ja vähemmän kosmeettisia sekä pääsääntöisesti positiivisia. Lapset olleet nyt useamman viikon pois päiväkodista ja hoitohommat menneet huomattavasti ajateltua paremmin, rouva tekee etänä ja itse käyn kahdessa vuorossa kustannuspaikalla lomautuksiin asti. Lomautus voisi tietysti olla huono asia mutta tähän vuodenaikaan menee positiivisen puolelle.

Lapsia näkee näin iltaviikolla huomattavasti normaalia enemmän ja aamuviikolla tulee puistoiltua enemmän normaaliin verrattuna. Normaalisti mennyt enemmän lasten hakemiseen ja siihen sisältyvään ulkoiluun.

Kohta saa veneen vesille ja pääsee kalahommiin paremmin, todennäköisesti rouvalle saa sinnekin pari näyttöä viriteltyä jos haluja on mennä Näsijärvelle useammaksi päiväksi koko porukalla ennen lomia. Suvun maille vierailua tulee varmaan vähennettyä normaalista ja lisättyä porukalla veneilyä. Mitään kotimaan matkailua tuskin tarvitsee edes ajatella.

Rahaa ei ainakaan viihteeseen mene ja niitä olen koittanut parhaani mukaan työntää osakkeisiin ja rahastoihin, harmittavasti hienoista nousua ollut siellä havaittavissa.
 
"Maalinteko voi olla monien sattumien summa joka ei vätlttämätä kerro paremmuutta."

Käyttäjä Zalmonella

ipaz

Jäsen
@Sistis Minulla taasen täysin toisin päin. Vaikka en olekaan etätöissä, niin heti kun minulla on hiemankin pitempi vapaa (2-4 päivää), niin tuntuu etten tee yhtään mitään. Röhnötän sohvalla ja katselen telkkaria tai jotain suoratoistoista. Ruokaa tilaan oven taakse Woltilla tai Foodoralla eikä niitäkään kusketa tarvitse nähdä. Rahaa menee jopa enemmän kuin lounaaseen työpäivän aikana tai kauppareissuun. Paino nousee varmasti kun ei hotsita lähteä lenkille tuonne räntäsateeseen, eikä tässä minikämpässä mitään kuntopiiriäkään oikein pysty tekemään. Eikä jaksaisikaan.

Olin eilisen päivän kokonaan sisällä asunnossa ja tunsin onnellisuutta siitä, että pystyn helposti olemaan tekemättä ja suorittamatta yhtään mitään. Mutta sitten taasen samalla hieman takaraivossa kolkuttaa, että ei tämäkään loppuviimeksi varmaan ole hyväksi terveydelle. No mutta levätään vielä hetki ja katsotaan josko sitä innostuisi lähteä ulkoilemaan kun auringon pitäisi pilkahtaa illalla pilvenreunan takaa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Suurin muutos näkyy kämmenissä jotka ovat jatkuvan käsienpesun seurauksena kuin santapaperia. Muuten meno on aika normaalia.
 
Patrik Laine - Mario-esque
Aleksander Barkov jr. - Selke-good
Teppo Numminen - valurautapakki

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun jengit, yksilöinä Rantanen ja Kakko
Suurin muutos näkyy kämmenissä jotka ovat jatkuvan käsienpesun seurauksena kuin santapaperia.
Tämän olen huomannut myös. Tänään tosin mietin, olenko lipsunut käsienpesusta, kun rauhoittunut tuo pahin kuivuminen.
 
Olemme tarkastaneet tämän pöytäkirjan ja todenneet sen keskustelun kulun mukaiseksi

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Kaukanahan tämä on normaalista. Normiarkena sitä tekee päivän viikossa etätöitä siksi, että kotona saa olla yksin rauhassa ja saa jopa jotain aikaan. Nyt tilanne on se, että kaksi aikuista tekee kaiken työn etänä samassa asunnossa, jossa ovat myös tokaluokkalainen, eskarilainen ja kohta viisivuotias.

Koululainen saa tehtäviä ja muita, joita pitäisi myös käydä läpi ja tarkistaa. Lisäksi tulee videoita, joita pitäisi katsella, mutta eiväthän nuo opettajan laittamat youtube-linkit edes näytä toimivan Youtube Kidsissä, vaan siihenkin tarvitaan vanhempien kännykkää. Samoin eivät olleet koulussa vielä ehtineet oikein tutustua digitaalisiin välineisiin ja niitä on pitänyt kaivaa kännykästä esiin. Ensimmäiset Googlen Hangout-palaverit olivat varsinaista mekkalaa, kun koko luokka osallistui siihen ja jokaisella oli mikki enemmän tai vähemmän koko ajan auki.

Eskarilaisen tehtäviä taas pitäisi päivittäin muistaa seurata Facebookista, jos sieltä vaikka saisi jotain virikettä ja ideoita. Oli vieläpä kielikylpyeskarissa, joten kotona ei nyt kyllä pysty taipumaan siihen. Vajaa viisivuotias menee sitten mukana ja tekee mitä tekee. Välillä älämölö on aikamoista, kun molemmilla aikuisilla on Teams-palaveri käynnissä ja lapset ramppaavat sisällä ja ulkona vuorotellen kolmen minuutin välein ja jos eivät tee sitä, vähintäänkin huutavat ja tappelevat muuten vaan.

Välillä pitäisi tietysti myös ehtiä tehdä ruokaa, antaa välipalaa jne. Ja käydä kaupassa. Siellä saa nimittäin ravata miltei yhtenään, vaikka täyden ostoskärryllisen tavaraa kotiin roudaakin joka kerta. Kyllä tuo vaikuttaa, että 5 ihmistä syökin lounaan ja välipalan kotona, kun normaalisti niin ei tee arkena kukaan meistä.

Illat ovat taas sitten siitä erikoisia, että normaalisti lapsilla on illat harrastuksia täynnä. Nyt ei ole mitään. Pyöräilyä ja muuta ulkoilua on tullut harrastettua. Viikonloppuisin taas normitilanteessa näimme usein tuttuja ja sukulaisia, nyt ei olla nähty kuukauteen ketään. Muutaman kerran yritettiin käydä jossain ulkoilualueilla, mutta ne ovat niin täyteen ammuttuja, että ei kiitos. Pääsiäisenä oltaisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu reissussa ulkomailla ja muutoin varmasti jo käyty mökilläkin, nyt ei myöskään niitä.

Eli onhan tällä vaikutusta ja paljon, mutta toistaiseksi yllä olevasta vuodatuksesta huolimatta kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Silti meinaa välillä kaivata sitä omaa aikaa ja paluuta ihan tavalliseen arkeen.
 
"Ja on niin ihanaa, kun täällä Pohjantähden alla on ihmispoloa siunattu makkaralla..." - Klamydia
"Hänelle ei montaa paikkaa tuu ja toi saamarin jätkä paukuttaa ne sisään" - Pasi Rautiainen David Trezeguesta Juventus - FC Bayern München ottelun jälkeen.

hege

Jäsen
Pikkuisen alkanut samojen naamojen tuijottelu himassa ahdistamaan ja välillä huomaa antavansa turhankin tiukkaa palautetta lapsille milloin mistäkin pikkuasiasta. Vaimoa kaipaa selvästi "oikeisiin töihin" kun siellä on sosiaalista kontaktia ja itse taas ei jaksa niin paljoa hänen duuneista jutella ja olla sparraamassa. Minä taasen ehkä kaipaan asiakaskontakteja nyt livenä ja toisaalta duunissa alkaa vähän näkyä se, että kun ei ole asiakkaiden luona niin työ muuttunut vähemmän dynaamiseksi ja osa asioista junnaa paikallaan (tai ainakin silta tuntuu). Yksi ongelma lienee, että päivät on nyt melko samanlaisia mikä alkanut vähän tympiä.

Lenkillä tullut kyllä käytyä ahkerasti ja meillä on omalla duuniporukalla nyt kerätty päivittäisiä askeleita teams-exceliin, mikä on ollut ihan hauskaa ja samalla meidän tiimin teams chat sekä whatsup on lipunut pois asiallisesti työfokuksesta ;-) . Mitään kesäjuttuja ei ole tullut suunniteltua ja oikeastaan tässä odoteltu veneen laittoa vesille niin saisi iltoihin vähän vaihtoehtoista ohjelmaa.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, sympatiat: Mikke, KooKoo, Titaanit
Kyllä tuo, että nyt saa hyvin suurella todennäköisyydellä vetää punakynällä yli käytännössä kaikki suunnitelmat kesältä vituttaa. Itsekästä joo ja terveys edellä joo joo, mutta jokainen meistä määrittelee ne omat mittatikkunsa, jolla tätä juttua hahmottaa. Ei ole autoa, ei venettä, ei mökkiä, enkä ole oikein mikään luontoretkeilijäkään, niin elämänpiiri niiden suhteen on hieman rajoittunut. Tässä on nyt muutama vuosi kuitenkin menty ja melskattu aika aktiivisesti, mutta enempi kaupunkioloissa ja niiden suomien tapahtumien äärellä. Jännä nähdä kyllä, että miten Suomi toukokuun jälkeen aukeaa, jos aukeaa lainkaan ja ei kyllä voi sitäkään kiistää, etteikö oma riskiryhmäläisyys koronan suhteen kolkuttelisi tuolla takaraivossa. Eli vaikka olisikin mielenkiintoisia juttuja, tai tapahtumia edes hiukan, niin tohtiiko niihin mennä. Mutta jos Suomi ei voi olla kiinni koko ajan, niin kyllä ne seinät kaatuu lopulta kotonakin päälle, vaikka olisi kuinka omissa oloissaan viihtyvä kuten olenkin.
 
Last Night a DJ Saved My Life

SgtMarkov

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Washington Capitals
Puolison kanssa peruuntui ulkomaanmatka ja kaverin kanssa festarireissu Belgiaan. Tai oikeastaan nämä vain lykkääntyivät vuodella (toivottavasti vain yhdellä) eteenpäin. Töissä on kuitenkin pystynyt olemaan normaalisti, mikä on ihan hyvä koska emäntä on jo neljättä viikkoa etätöissä ja kipinät saattaisivat alkaa lentää jossain vaiheessa kun kumpikin viettäisi viikkotolkulla päivät ja yöt saman katon alla. YT:t on toki päällä omallakin työnantajalla mutta ainakaan vielä lomautustarve ei leiju oman osaston päällä.

Mökkireissut ja porukoiden tapaamiset on ihan suosiolla lykätty pitkälle ensi kesään. Ei sinne landelle nyt ole mikään hinku muiden puupäiden kanssa lähteä suhaamaan.

Ja tällä hetkellä kiinalaisia kohtaan on edelleen sellainen vitutus päällä että en enää kuuna päivänä osta Kiinasta mitään enkä jalallanikaan astu yhden yhteen kiinalaiseen ravintolaan. Enkä suosittele muillekaan. Ei näillä toimilla varmasti mitään vaikutusta ole mihinkään mutta sellaisen källin tekivät taas että johonkin sitä oloa on saatava purettua.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
@Sistis Minulla taasen täysin toisin päin. Vaikka en olekaan etätöissä, niin heti kun minulla on hiemankin pitempi vapaa (2-4 päivää), niin tuntuu etten tee yhtään mitään. Röhnötän sohvalla ja katselen telkkaria tai jotain suoratoistoista. Ruokaa tilaan oven taakse Woltilla tai Foodoralla eikä niitäkään kusketa tarvitse nähdä. Rahaa menee jopa enemmän kuin lounaaseen työpäivän aikana tai kauppareissuun. Paino nousee varmasti kun ei hotsita lähteä lenkille tuonne räntäsateeseen, eikä tässä minikämpässä mitään kuntopiiriäkään oikein pysty tekemään. Eikä jaksaisikaan.
Tämä on hyvä osoitus siitä, kuinka me ihmiset koemme tämän poikkeusajan eri tavalla. Ja uskon kyllä, että tässä vaikuttaa eniten se, minkälaiseen elämään on tottunut. Ja toki myös asumismuodolla ja -paikalla on vaikutuksensa.

Olen sitä mieltä, että näin keski-ikäisenä ja rivitalossa metsän reunassa asuvana tämä on todella paljon helpompi kestää, kuin jossain aiemmassa vaiheessa elämää. Jos tämä olisi iskenyt vaikka 15 vuotta sitten, niin olisihan tämä ollut ihan toista silloin. Siihen aikaan olin poikamies ja asuin pienemmässä asunnossa aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Silloin oli enemmän halua elää sosiaalisesti aktiivisempaa elämää ihmisten ilmoilla. Luonnossa liikkuminen ei kiinnostanut, eikä siihen oikein ollut mahdollisuuttakaan, ellei fillarilenkkejä laskettu.

Ja onneksi tuli viime kesänä muutettua näihin nykyisiin maisemiin. Edellinen asunto oli parvekkeellinen luhtitalokämppä melko lähellä luontoa, mutta ei se pärjää rivitaloelämälle metsän reunassa.
 
Hö.

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun jengit, yksilöinä Rantanen ja Kakko
Liikunta vaatii tosiaan hieman syvällisempää suunnittelua. Välttelen ruuhkaisimpia paikkoja, enkä sitten spoilaa, mistä keksinkään loistavan kuntoilupaikan. Metsään olen mieltynyt enemmän kuin normaalisti. Olen aika kaupunkiliikkuja muuten, mutta nyt kelpaa metsikön porrastreenit jne. Normaalisti kulkisin toisen puoliskoni luo bussilla, nyt teen sen kävellen.

Tämä on hyvä osoitus siitä, kuinka me ihmiset koemme tämän poikkeusajan eri tavalla. Ja uskon kyllä, että tässä vaikuttaa eniten se, minkälaiseen elämään on tottunut. Ja toki myös asumismuodolla ja -paikalla on vaikutuksensa.
Tämän saa jopa perheen kesken tuntumaan hieman hankalalta. Omassa perheessäni on hieman sinisilmäisempää porukkaa, voin kuvitella mitä tulee esim. äitienpäivästä piakkoin. Suhaan jo kahden kerrostalon väliä, joten muun kyläilyn jätän varsin vähälle, ettei ylläreitä tule eteen. Suku kun puhuu äitienpäivästä, tuskin muistaa tällaista, eikä siten ymmärräkään.
 
Olemme tarkastaneet tämän pöytäkirjan ja todenneet sen keskustelun kulun mukaiseksi

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Herättäjäjuhlat varmaan peruutetaan - ovat perinteisesti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Edellinen kerta taisi olla 1944 kun jäivät väliin. Nyt olisi olleet Kauhavalla, mikä olisi ollut nätysti lähes Nurmon vieressä, sääli...
 

Larppa

Jäsen
Kun on tottunut ajatukseen kaikista peruuntuneista keikoista ja EM-kisoista minne piti mennä, niin eipä tässä tilanteessa oikeastaan mitään huonoa ole. Veikkausliigan alkua tässä on tosin alkanut kaipaamaan. Nyt on kuitenkin aikaa tehdä niitä hommia mitkä olisi muuten jäänyt ainakin tältä vuodelta tekemättä, niin siltä kantilta pelkkää plussaa. Pari viikkoa suunniteltua talvilomaa kotona takana ja maanantaina olisi paluu töihin, mutta lähinnä mietityttää pitäisikö suosiolla olla heti vapaaehtoinen lomautetuksi, kun työtilanne on ilmeisesti mennyt nyt niin hiljaiseksi. Kahdeksan viikkoa oli tarkoitus olla muutenkin tänä kesänä "lomalla", mutta tekemistä kyllä riittäisi, niin extra viikot kelpaisi mainiosti. Johan tässä on töitä kerennyt sen verran tekemään, että kai sitä välillä voisi olla ilmankin, toki sillä oletuksella, että hommat jatkuu sitten taas jossain vaiheessa normaalisti ja pakkohan niiden on jatkua.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy