Käytännön tasolla korona on vaikuttanut suht vähän jokapäiväiseen elämään, koska olin työttömänä jo sopivasti ennen kriisin alkua ja enin osa aikaa menee siis muutenkin kotosalla. Mitään järkeviä duuneja ei tosin ole nyt edes haettavissa, kun rekryt ovat ihan seis joka paikassa. Paatuneena pätkätyöläisenä tästä voisi toki jossain muissa olosuhteissa olla ihan tyytyväinen, mutta nyt ei pääse edes Tallinnaan ja lähikapakkakin on kiinni.
Henkisellä tasolla tämä sirkus sen sijaan vaikuttaa ihan huomattavasti. Kiitos hallituksen, virkakyöstien, "asiantuntijoiden" ja muiden tämän sirkuksen tirehtöörien on tullut sellainen turtunut, toivoton, pessimistinen ja hälläväliä fiilis tulevaisuuden suhteen. Ei päivää ilman facepalmeja ja sarkastista naurua. Koronaan liittyvistä asioista kysyttäessä kaikilla on eri vastaus tai sitten vaan helvetisti puhetta, mutta ei vastausta ollenkaan. Rajoituksia tulee, rajoituksia menee, maskeja ei suositella, sitten suositellaan, verorahaa lapataan yritysmaailman hyvilleveljille ja lopuksi pestään porukalla kädet - vastuusta nyt ainakin. Tempoilua ja teatteria ilman mitään punaista lankaa. Syntyy vahva tunne siitä, että tulevan tosiromahduksen edellä kaikki repivät kulisseissa minkä irti saavat ja suojaavat omaa selustaansa. Muulla ei niin väliä, jollain kansalaisilla kaikkein vähiten.
Ehkä pitäisi vaan ryypätä nykyistä enemmän, niin ei vituttaisi tai ainakin lakata lukemasta uutisia. Ajan kuluksi voisi ehkä sairastella sen viruksenkin pois alta. Olen ihan rauhallinen ja mukava mies, mutta jos näissä oloissa kuulen neuvona vielä kovin monta kertaa "luontoon menon", "hengistymisen", "Buddhan", "lohturuoka" tai "opettele neulomaan", niin voi olla että jossain vaiheessa ns poistan varmistimen browningista (erästä sakemanni kirjailijaa vapaasti lainaten). Ja hyville ihmisille tiedoksi, ettei syytä huoleen sen suhteen, että ei huushollissa oikeesti ole browningia. Ei edes brownieita tällä hetkellä.
