Oma käsitykseni on, että suhteellisen yleistä on nytkin, että erilaisiin lisiin liittyvät erimielisyydet ratkaistaan vasta työsuhteen päättyessä eli niitä ei välttämättä nytkään hoideta samantien nimenomaan sillä, että halutaan välttää huonon työntekijän leimaa. Yksi puoli jota keskustelussa ei ole esiin tuotu on, että joustavammat työmarkkinat olisivat jossain mielessä myös työntekijöiden etu. Jos palkkaaminen olisi helpompaa, niin työntekijöillä olisi paljon enemmän mahdollista myös äänestää jaloillaan eli lähteä pois huonoilta työnantajilta ja niin pakottaa työnantajia muuttamaan toimintatapojaan. Nyt tuo jäykkyys myös toisaalta takaa, että työntekijät eivät lähde mihinkään, vaikka oikeuksia poljettaisiin. Toki kaikilla aloilla ja tilanteissa kilpailu ei hyvin toimi, joten mikään kaikenkattava patenttiratkaisu tämä ei olisi. Kuten todettua niin työntekijöiden vaihtuvuus on työnantajalle kallista, joten mikään tavoitetila se ei heille ole lyhyellä tähtäimellä.
Itse näkisin tämän ajatuksen suurimpina vaikuttavina tekijöinä, että se saisi ihmiset todennäköisesti suhtautumaan toisella tavalla työntekoon. Ensinnäkin kynnys laiskotella ja perseillä tarkoituksella nousisi varmasti, mutta toisaalta myös ihmiset ymmärtäisivät, että työpaikat eivät ole ikuisia ja pitäisivät parempaa huolta omasta osaamisestaan. Nykyisin on valloilla ihan käsittämätöntä asennetta, että joku työ ei kuulu työntekijän tehtäviin koska se nyt vain ei kuulu. Usein nuo ovat suorastaan rahanarvoisia mahdollisuuksia työntekijälle opiskella jotain uutta työnantajan piikkiin, mutta silti ei vapaaehtoisia usein löydy.
Tämä koko ajatus ei missään tapauksessa ole mikään minun ehdotukseni. En tätä ole suoranaisesti koskaan missään ehdottanut ja ideakaan ei ole omani, vaan tällaista keskustelua käyttiin joskus 10v sitten amerikkalaisella puheradiokanavalla. Olisiko ollut Russ Limbaugh. Uskomatonta settiä, todella koomista ja silmiäavaavaa tällaiselle pohjoismaiden konsensuspolitiikan kasvatille.