Miten mitataan… onnellisuutta. Yhteiskunnan tarkoitus? Menestyä taloudellisesti vai tehdä osallisistaan onnellisia?
Omassa arvomaailmassani tämä ihmisten onnellisuus on tärkein kriteeri, joten se, että pelkästään taloudella menisi paremmin jos tuloerojen annetaan kasvaa, mutta onnellisuus vähenisi, ei ole oikea tie.
Siksi BKT:n sijaan asioita pitäisi mitata GPIn ja ISEWin kaltaisilla mittareilla [EDIT: ja GPIn käyttöönotto on btw hallitusohjelman tavoitteena] (BKT on kehitetty sotilastietotarpeeseen, kuinka monta panssarivaunua voi kansakunta tuottaa jne.).
Puolitotuuksia ja poliittista propagandaa.
Vaikka oltaisiin samaa mieltä, että onnellisuus on tärkeämpi kuin taloudelliset tekijät, niin GPI/ISEW eivät ole mitenkään yksiselitteisesti parempia mittareita asian mittaamiseen.
Sinänsä on totta, että BKT mittaa ainoastaan kansakunnan kykyä tuottaa hyödykkeitä, mutta vapaissa demokratioissa on se hieno juttu, että ihmiset päättävät itse miten he rahansa käyttävät. Aika harva tuttuni on rahansa panssarivaunuihin käyttänyt, vaan suurin osa ostaa ruokaa, asunnon, palveluita ja tuotteita jotka heille onnellisuutta tuovat. Ja jos joku panssarivaunun ostaa, niin todennäköisesti hän sellaisen haluaa ja se hänet onnelliseksi tekee. Vasemmistoa ja vihreitä tällainen yksikönvapaus varmasti harmittaa, varsinkin silloin jos (kun) yksilöt eivät toimi heidän mielensä mukaisesti vaan ansaitsevat ja kuluttavat liikaa. Heitä voin lohduttaa vain sanomalla, että hyvinvointiyhteiskunnissa yksilöillä on mahdollisuus olla tekemättä työtä ja ostamatta palveluita jos se puolestaan ko. yksilölle enemmän onnellisuutta tuo.
Rikollisuus, työttömyys, korruptio, syrjäytyneisyys ja monet muut onnellisuutta vähentävät asiat laskevat myös BKT:tä joten ne asiat ovat mittaristossa sisäänrakennetusti huomioitu. Niinpä on ihan höpsöä niitä joksikin GPI:n paremmuuksiksi omia.
Tekemällä monimutkaisia mittareita saadaan todennäköisesti poliittisesten näkemysten mukaisesti biasoituneita tilastoja. Siellä joku tutkija päättää ihmisten puolesta, että nämä asiat tekevät ihmisestä onnelliseksi ja millä painoarvolla ja thats it (esim luonnon puhtaus). Tulee ihan mieleen Tuntematon Sotilas ja rätinki, että sotamiehellä ei voi olla nälkä. En edellä esitetyn perusteella usko, että se on sattumaa, että näitä mittareita pitävät hyvinä lähinnä vihreiden ja vasemmiston kannattajat.
Jos oikeasti haluttaisi onnellisuutta mitata, niin miksei vain tehtäisi kyselytutkimuksia onnellisuudesta? Ihmiset olisivat väärässä?
Näitä tutkimukiahan tietenkin tehdään ja kärjessä ovat yllätys yllätys pohjoismaat, pohjois-amerikan maat ja keskieuroopan maat. Eli samat maat kuin BKT:n kärjessä ovat. Vie aika lailla pohjaa näiltä "onnellisuus ei ole kasvanut" puheilta. Tai oikeastaan enemmänkin tulee mieleen demokratiaa kohtaan esitetty kritiikki. Siinä on kiistattomia puutteita, mutta parempaakaan järjestelmää ei ole keksitty.
GPI vaikuttaa toistaiseksi tutkijoiden puuhastelulta, sillä mitään kattavia maanlaajuisia listauksia ei ole edes olemassa, joten mittareiden pätevyydestä on mahdotonta mitään arvioita antaa. Niinpä sitä ei pitäisi liian vakavasti ainakaan toistaiseksi ottaa. Todennäköisesti sen tulokset korreloivat onnellisuustilastojen kanssa jossain määrin, joten isoja erojakaan BKT:kään ei tulee. Se että onko joukossa mielenkiintoisia poikkeamia olisi kiva nähdä, mutta kuten sanoin niin tätä kehuttua tilastoa ei ole olemassa. Uskon että kansakuntien onnellisuudessa on joitakin yksilöllisiä, sisäänrakennettuja kulttuurista riippuvia ja tilastollisesti osoittavista asioista riippumattomia eroavaisuuksia, mutta en tosiaan usko kehittyneempien mittareiden niitäkään osaavan huomioida.