Oletko sitä mieltä, että maa jossa alin kvartaalikin ansaitsee tulonsiirtojen jälkeen keksimäärin 40k, mutta ykköskvartaali 100k on keksimääräisesti onnellisempi kuin maa, jossa jossa alin kvartaali ansaisee tulonsiirtojen jälkeen 30k ja ylin 40k?
Jos on pakko lähteä arvaamaan oikeaa vastausta tällaiseen hypoteettiseen esimerkkiin josta emme tiedä mitään muita muuttujia kuin ylimmän ja alimman neljänneksen tulot, niin silloin on kyllä tilastojen perusteella arvattava koettu onnellisuus on suuremmaksi ja mitatut yhteiskunnan sosiaaliset ongelmat vähäisemmäksi jälkimmäisessä tasaisempien tuloerojen maassa. Mikään muu olisi kuin RAY:n kolikkoautomaatilla uhkapelaamista - todennäköisyyksiä vastaan.
Kai Sinulla edes joku teoria on, että MIKSI tasainen tulonjako on tärkeä hyvinvoinnin kannalta?
No onpa hyvinkin.
Kun lääketiede alkoi kiinnostumaan stressistä, tutkittiin paljon, yleensä professorien toimesta oppilaidensa avulla, miten kortisolitasot reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin. 208:n tälläisen tutkimuksen koontitutkimus toteaa, että eniten kortisolitasot nousevat tilanteissa joissa uhka kohdistuu itsetuntoomme ja sosiaaliseen statukseen.
(lähde)
Maailmanpankki testasi sosiaalisen statuksen vaikutusta antamalla eri kasteja edustaville intialaislapsille tehtäväksi ratkaista sokkelon. Lasten ollessa epätietoisia kasteistaan eri kastien lapset suoriutuivat tehtävästä yhtä hyvin. Kun koe toistettiin niin, että lapsille kerrottiin kasteista, suoriutuivat ylemmän kastin lapset tehtävästä selvästi paremmin kuin alemman kastin lapset.
(lähde)
Eräs alakouluopettaja jakoi oppilaansa Martin Luther Kingin murhaa seuraavana päivänä kahteen ryhmään silmien värin mukaan demonstroidakseen oppilailleen, 60-luvun valkoihoisille iowalaisille joilla oli hyvin vähän ensi käden kokemusta monikulttuurisuudesta, miltä tuntuu kokea perusteetonta syrjintää. Sinisilmäiset saivat kouluympäristössä perusteettomia etuoikeuksia kuten juoda omasta juoma-automaatistaan, istua luokassa paremmilla paikoilla, pitää huivia tunnuksena sinisilmäisyydestään, ja niin edelleen. Alkuun ruskeasilmäiset vastustivat sinisilmäisten etuoikeuksia, mutta opettajan valehdellessa sinisilmäisyyden aiheutuvan melaniinin tuotannosta joka on yhteydessä älykkyyteen, vastarinta hälveni. Sinisilmäisistä tuli arrogantteja, pomottelevia, ja heidän matemaattiset ja kirjalliset taitonsa paranivat. Ruskeasilmäisillä vaikutus oli päinvastainen ja heillä oli vaikeuksia suorittaa jopa yksinkertaisia tehtäviä joista he olivat aiemmin suoriutuneet.
(lähde)
Kun ihmisiltä kysytään "Voitko luottaa suurimpaan osaan kanssakansalaisistasi", on luottamuksella ja tuloeroilla selvä yhteys, tarkasteltiin eroja sitten länsimaiden tai USA:n osavaltioiden välillä. Pohjoismaalaisista 2/3 vastaa, että kyllä, voin luottaa kanssakansalaisiini, mutta portugalilaisista ainoastaan viidennes on tätä mieltä.
(lähde1),
(lähde2). Tästä on kyse siinä, että jenkki panee täällä käydessään merkille, että täällä on piru vie jotain erilailla kuin kotopuolessa. Se "jotain" sitten realisoituu lähes kaikkiin mittareihin joilla hyvinvointia voi mitata. Yhdenvertaisissa yhteiskunnissa on vähemmän murhia, vähemmän teiniraskauksia, pienempi työikäisten kuolleisuus, vähemmän huumeidenkäyttöä, vähemmän vankeja, vähemmän lasten arjessaan kokemia konflikteja, vähemmän koulupudokkaita, vähemmän aikuisten elintasosairauksia, vähemmän mielisairauksia, jne. Vaikka taloudellinen epätasa-arvo vaikuttaa eniten alimpiin tuloluokkiin, niin myös tasaisemman tulonjaon maiden ylemmissä tuloluokissa esiintyy vähemmän näitä em. yhteiskunnallisia ongelmia kuin epätasaisemman tulonjaon maiden yläluokissa.
Tästä syystä, kun jenkki tai vaikka valistunut sakemannikin tulee Suomeen, se panee merkille että täällä on jotain erilaista kuin kotipuolessa. On rauhallista ja puhdasta. Ei ole kodittomia kadulla, ei poliiseja/vartijoita kadunkulmilla ja kioskeissa. Tuntemattomiin luotetaan aivan eri tavalla kuin heidän kotopuolessaan; juomat ja takit jätetään pöytiin kun käydään vessassa, polkupyöriä voi säilytetään ulkona, ratikassa saat matkustaa aika pitkään ennen kuin joku tarkistaa lippusi, eikä tarvi pelätä taskuvarkaita, jne jne. Kunhan sosiaalinen jää murtuu, jenkki ihmettelee suomalaisen avoimmuutta ja vieraanvairasuutta tuntematonta ihmistä kohtaan.
Huomionarvoista on, että aina samat maat pärjäävät näissä vertailuissa hyvin ja samat maat huonosti. Tämä viittaa siihen, että em. ongelmat ovat yhteydessä toisiinsa. Kun puhutaan tästä 33k+ liigasta, niin pelkästään maan gini-kertoimen perusteella voi hämmästyttävän tarkasti päätellä kuinka suuri osuus populaatiosta istuu vankilassa. Aivan kun olisi kyse jostain fysiikan ilmiöstä tyyliin f=ma tai p=ui. Voidaan puhua laajemmasta toisiinsa kietoutuneiden sosiaalisten ongelmien vyyhdistä jossa ratkaisevaa ei ole niinkään se, kuinka paljon ostovoimaa ihmisillä on keskimäärin, vaan kuinka paljon ostovoimaa ihmisillä on suhteessa muiden ihmisten ostovoimaan, koska se vaikuttaa ihmisen omaan kokemukseen hyvinvoinnista suhteessa muihin. Sosiaalisina olentoina, jotka toimivat maailmassa opitun perusteella eivätkä vaistojensa perusteella, käytöksemme on kytköksissä muihin ihmisiin. Emme hölmöile tuolla kadulla julkisesti, koska sillä mitä muut meistä ajattelevat, on meille väliä.
Huomionarvoista on myös se, että tämä sosiaalinen kokemus omasta statuksesta ja sen sellaisesta rakentuu ihmisissä pikkuhiljaa ihan varhaisista kehitysvaiheista lähtien. Se tekee vaikkapa 5-10 -vuotiaan sosiaalisesti oppivan (kuten edellä todettiin) ihmisen emotionaalisessa ja kognitiivisessä kehityksessä aika ison eron kannustaako lähiympäristö menestymään kilpailemalla muita vastaan vaiko yhteistyöllä. Siksi meillä on täällä satoja tuhansia syrjäytyneiksi itseään kokevia, vaikka heillä onkin kaikki materiaaliset perustarpeet tyydytetty.
On ihan saatanan irvokasta, että kaksi läskiä joilla on lämmin moderni kämppä täynnä elektroniikkaa ja muuta oikeiston "elintasoa" voivat kokea olevansa huono-osaisimmista huono-osaisimpia eivätkä näe elämässään mitään iloa tai mitään tulevaisuutta, samaan aikaan kun joku bangladeshissa työkseen 12 tuntia kaatopaikkaa tonkiva nälkiintynyt lapsityöläinen voi kokea olevansa onnellisempi. (
Perintönä köyhyys - YLE Elävä Arkisto). Mutta näin se vain menee, johtuen siitä että ihminen yrittää toimia monimutkaistuneessa nyky-yhteiskunnassa samoilla sosiaalisilla ominaisuuksilla jotka evoluutiopsykologia sille on luonut aika erilaisiin tilanteisiin.
Tai että joku toinen sossupummi on päättänyt että tässä on nyt hänen kohtalonsa ja että elämä on ihan super perseestä jos ei koko ajan voi ostaa uusia vaatteita eikä käydä ravintoloissa (
Masennus on uusi realismi ). Ei siinä ongelmana ole se, että ihminen tarvitsisi uudet vaatteet ollakseen onnellinen, vaan se, että ihminen kokee itsensä sosiaalisesti epäonnistuneeksi, koska nyky-yhteiskunnissa onnistuminen ja sosiaalinen status yhdistetään varallisuuteen. Kun yhteiskunnassa "onnistumisen" vaatimustaso samaan aikaan kasvaa, johtaa se siihen että yhä useampi kokee epäonnistuneensa, vaikka perustarpeet olisikin tyydytetty. Äärimmillään ja oksettavimmillaan tämä ilmiö kanavoituu ja purkautuu parhaassa iässään olevien nuorten tehtailemina joukkosurmina ja sen sellaisina koriskenttätappoina joita meilläkin nähdään suurin piirtein vuosittain. Lievemmillään tämä näkyy siinä, että yhteiskunta seggregoituu sosioekonomisen aseman mukaan. Käydään eri kouluissa, eri sairaaloissa, eri harrastuksissa, ja sitten ihmetellään miksei voida hyvin.
Uskoakseni nämä ihmisten sosiaalisista ominaisuuksista johtuvat lainalaisuudet pätivät yhtälailla myös Neuvostoliitossa (toisin kuin talouskasvun lainalaisuudet), ja kun vielä kaikki Neuvostoliitossa lapsensa kasvattaneiden tuttujeni kokemukset ja tarinat tätä käsitystäni tukevat, niin uskallan arvella tämän tasa-arvoisuuden tunteen mekanismin toimineen samoin myös Neuvostoliitossa.