Tanskassa työtön siis velvoitetaan hakemaan töitä, sen takia siellä työttömyystuen määrä ei vaikuta samalla tapaa alentavasti työllistymiseen kuin Suomessa. Ja jos töitä ei hae velvoitetulla tavalla niin työttömyysturva porrastuu alaspäin hyvin nopeasti.
Ei kovin montaa vuotta sitten tutkittiin Pohjoismaiden työllisyysmenojen painotusta. Yllättäen ("") Suomessa maksettiin eniten työttömyyskorvauksia suhteessa kaikista työttömyysmenoista. Muut siis pyrkivät ratkaisemaan työttömyyttä Suomea enemmän.
Karkeasti valtio maksaa Suomessa 42 prosenttia ansiosidonnaisen turvan rahoituksesta. Tämäkin olisi syytä kyseenalaistaa, sillä ansiosidonnainen pitää yllä eräänlaista luokkajakoa. Vaikka ihminen maksaa muiden työttömyysvakuutusmenoja, hän ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen ilman kassan jäsenyyttä.
Sitra piti järjestelmää aikoinaan jopa perustuslain vastaisena (yhdenvertaisuusperiaate).
Ja Sitran mukaan työttömyysetuuksien suhteesta työllisyyteen on olemassa merkittävästi suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta. Yleinen johtopäätös on, että useissa tapauksissa työttömyysturvan korkea korvausaste heikentää työllistymisen kannustimia ja sitä kautta työllisyyttä.
Norjalaiseen aineistoon perustuvan tuoreen tutkimuksen (Godøy & Røed 2014) mukaan alityöllistettyjen ottaminen mukaan työttömyysvakuutusjärjestelmään ja työttömyystuen yhdistämismahdollisuus osa-aikatyöhön lisäävät työllisyyttä ja vähentävät työttömyysturvan kuluja. Erityisesti epätyypillisten työsuhteiden ja osa-aikayrittäjyyden kohdalla perusturvan säilyttämismahdollisuus ja työttömyysturvan suojaosa lisäävät ihmisten riskinottokykyä ja siten työllistymishaluja.
Tämä oli jo ennen norjalaistutkimusta Kokoomuksen puheenjohtaja Kataisen yksi lähtökohdista:
- Asumistuessa käyttöön otettava 400 euron suojaosuus kannustaisi noin 40000-50000 työttömän joukkoa ottamaan vastaan osa-aikaista tai lyhytaikaistakin työtä.
- Työttömyysturvassa käyttöön otettava 300 euron suojaosuus koskisi vuositasolla lähes 100000 työtöntä ja kannustaisi näitä mukaan työelämään.
