Tällä hetkellä elät hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin monet muut tavalliset kansalaiset, ja nämä päätökset kohdistuvat pieni- ja keskituloisiin pitkälti. Miten ajattelet, kuinka hyvin pystyt asettumaan pieni- ja keskituloisten asemaan?
– Pystyn erittäin hyvin, koska olen vähävaraisesta perheestä kotoisin.
Näkyykö se sussa kuinka paljon vielä tänä päivänä?
– Näkyy, meilläkin aina suvussa, äiti ja mummo, ollaan tehty aina useampaa työtä. Ei olla oltu sillai, että no nyt nyt tee, että oon nyt osapäivätyössä, mitä joku sanoo, että hei mulla on pieni lapsi ja mun pitää antaa sille aikaa, että mun elämäntilanne ei mahdollista sitä. Kyllä se mahdollistaa.
– Sit kun oikeasti tarvii rahaa, silloin mennään töihin. Nyt jotenkin liian helpolla ajatellaan, että nyt mä oon, koska mulla on oikeus ja mahdollisuus, koska valtio tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Ei se ole henkilöistä kiinni, vaan tästä meidän systeemistä. Äitikin on aina tehnyt kahta työtä.
Ajatteletko, että lapsen kanssa ei oltaisi niin kauaa kotona?
– Niin, mä oon ollut äidin mukana, kun se kävi siivoamassa kuntosalia, olin siellä mukana ja auttamassa sitä. Tällaista ei enää musta juurikaan ole, toki sitä on, mutta vähän yleistän. Kyllä sitä tulee olemaan huomattavasti enemmän, kun ei oikeesti niitä tukia anneta niin helposti.
– Nimenomaan se, että jos olet työkyvytön tai on jotain muita ongelmia, silloin totta kai. Mutta kun meillä on työkykyisiä henkilöitä kotona, yhteiskunta ei voi toimia niin. Itse ainakin yrittäjänä koen, että maksan niin paljon veroja ja olen tuonut korttani kekoon, niin musta se on epäreilua, että kaikki eivät osallistu, ketkä pystyy.
– Totta kai se kohdistuu pienempituloisiin, mutta nimenomaan sen takia, kun ovat kotona ja saavat etuuksia. Kun he menisivät töihin.
– Tutkitusti työnteko lisää hyvinvointia, kun sulla on työyhteisö, sulla on tietyt rytmit ja rutiinit. Uskon siihen, kun ihmiset saadaan töihin, täällä voidaan paljon paremmin.
