Kysymyksen kannattaisi varmaan pyytää vastauksia niiltä, jotka ovat tutkineet koululiikuntaa ja tuottanut tietoa, miten se on pilannut ihmisten motivaatiota liikkumiseen.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja kontrasti. Koululiikunta yksinään tuskin on pilannut kenenkään motivaatiota liikuntaan, mutta liikunnalliset elämäntavat kuten moni muukin perusasia opitaan lapsuudessa, joten koululiikunnan parissa on paljon ihmisiä, joilla on potentiaalia oppia liikkumisen perusta. Se on kuitenkin niin, että liikunta on koulussa ainoastaan yksi aine kaikkien muiden aineiden rinnalla. Ihan kaikissa aineissa motivaatiota tuhoutuu yhtä paljon kuin sitä syntyy ja liikunta ei tee tähän mitään poikkeusta. Koko keskustelu koululiikunnasta on ihan päätön, koska koulu ei tee yksinään yhtikäs mitään. Koulun ja kodin yhteistyöllä syntyy jo jotakin.
Jaan tähän ketjuun liittyen oman kokemukseni, sillä minä en ikinä pitänyt koulussa liikunnasta. Siihen on runsaasti syitä, mutta ehdottomasti suurin syy on se, että liikuntatunneilla oli aivan liian paljon vertailukohteita. Olin lapsena kömpelö, olen aikuisena kömpelö. Nykyään osaan jo nauraa ominaisuudelle, mutta se perusasia, että jopa lapsi tiedostaa olevansa kömpelö, se on huono. Sellaisia resursseja ei koulussa ikinä tule olemaan, että siellä olisi riittävästi pieniä ryhmiä, joissa voitaisiin suorittaa ja etsiä sellaisia lajeja, joissa ei tällaiset ongelmat haittaa. Pyöräilyssä tai uinnissa kömpelyys ei tule lapselle näkyväksi, mutta telinevoimistelussa sen huomaa heti. Lapsien pitäisi löytää liikunnasta iloa itselleen, mutta kaikille sopivaksi räätälöidyt tunnit tarkoittavat sitä, että toisilla on jatkuva maksimi päällä (=mielettömästi iloa) ja toisilla jatkuva minimi päällä. Siinä on vaikeaa kokea osallisuutta.
Yleisesti ne lapset, jotka kodin puolesta on laitettu liikunnallisiin harrastuksiin, ovat omissa porukoissaan eivätkä edes saa mitään vastetta näiltä tunneilta. Sekin olisi eriyttämistä, että heillä olisi sitten jotain omaa tekemistä. Eihän me laiteta missään muussakaan aineessa niitä, jotka kärsivät esimerkiksi kirjoitusongelmista tekemään samoja tehtäviä kuin ne, jotka kärsivät ongelmista kuullunymmärtämisen kanssa.
Koululaitosta voi toki syyttää kaikesta ja vähän muustakin, mutta kyllä se tosiasia on se, että ne elämän mittaiset jutut saavat koulusta lähinnä tulitukea kotiin. Kaikki lähtee sieltä kotoa. On se sitten arkiliikuntaa tai matematiikkaa niin kodin tuki on aivan keskeinen siinä.