Minusta olisi medialta ihan oikeudenmukaista työntää mikrofonia Stubbin kurkkuun yhtä syvälle kuin Soinin kanssa tehtiin useammassakin Halla-Hirvisaari-keiseissä. Melkoista kaksinaamaisuutta.
Tuo olisi kyllä vähintään oikeudenmukaista, mutta ei tule tapahtumaan.
Sinänsä on mielestäni hieman väsynyttä osoittaa jotain puoluetta sormella, ja väittää sitä muita puolueita rikollisemmaksi porukaksi. Varsinkin kun vasemmistoliiton ja vihreiden porukoissa tuo anarkismi on ihan hyväksyttyä, jopa suotavaa kun ajetaan omia etuja, mutta siitä harvoin poliitikkoja itseään tuomitaan vaikka he mellakoissa ovat mukana olleetkin. Kuten esim. Arhinmäki.
Mutta kyllä se silti on ihan aiheellinen kysymys, että miksi kokoomuksessa on noin paljon ihan "kärkipoliitikkoja", jotka ovat syyllistyneet väkivaltaisiin tekoihin? Puhdasta sattumaako? Vai voisiko kuitenkin olla niin, että puolueeseen hakeutuu tuollaisen aatteen omaavia ihmisiä, sillä kokoomushan on puolueena kärjistetysti sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä ja vahvat ovat vahvoja ja heikot heikkoja, ja heikkojen heikkous on niiden omaa syytä.
Toinen aihe jota olisi syytä pohtia kun leimakirveitä heitellään, että milloin saa sanoa että ihmisellä on rikollinen luonne? Jokainen ihminen on erehtyväinen, ja lähes kuka tahansa voi hölmöyksissään syyllistyä esim. rattijuoppouteen, pahoinpitelyyn tai varkauteen. Ja kun tuomio on julistettu ja kärsitty, niin turha siihen on sitten sen enempää palata, oikeusvaltiossa kun ollaan. Mutta entäs kun ihminen uusii rikoksensa tai syyllistyy johonkin toiseen? Onko sekin vain inhimillistä? Entäs kun se tekee kolmannen? Päteekö silloinkin että kun tuomio on julistettu ja kärsitty, niin ei muuta kuin unohdetaan se ja mennään eteenpäin? Mielestäni edelleen jokainen ihminen on erehtyväinen, mutta jos ihminen tekee jo toisen rikoksen, kolmannesta tai useammasta puhumattakaan, niin kyllä silloin voi sanoa että se ihminen on rikollinen. Vai kuinka monta rikosta ihminen voi tehdä, ennen kuin sitä saa sanoa rikolliseksi?
Mitä tulee kunnallistason poliitikkoihin, niin täytyy ymmärtää että he tekevät politiikkaa oman työnsä ohensa ja ovat muutenkin aika pieniä tekijöitä politiikan saralla, joten niiden vetäminen tällaiseen keskusteluun on suorastaan mautonta. Sen sijaan kansanedustajilta voi ja pitää vaatia nuhteetonta käytöstä ja kansanedustajien ja etenkin ministerien pitää kestää se, että heitä arvostellaan ja myös heidän menneisyyttään voidaan kyseenalaistaa.