Koira – ihmisen paras ystävä

  • 436 139
  • 2 214

Kayaker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Die Mannschaft
Laitetaanpa välillä iloisempi koirauutinen ;) Joku näistä pienistä nyssäköistä on sitten tuleva mäyrikseni. Ne syntyivät viime yönä, saldona 2 poikaa ja 3 tyttöä. Sain jo vinkin että kannattaa miettiä tytölle nimeä. Ajattelin vähän sellaista, että kun äidin nimi on Liinu, ja mummon nimi on Miina niin se voisi ehkä olla jotain sinne päin.
 

Liitteet

  • Valpar.jpg
    Valpar.jpg
    80,3 KB · kertaa luettu: 597
Suosikkijoukkue
HIFK
Laitetaanpa välillä iloisempi koirauutinen ;) Joku näistä pienistä nyssäköistä on sitten tuleva mäyrikseni. Ne syntyivät viime yönä, saldona 2 poikaa ja 3 tyttöä. Sain jo vinkin että kannattaa miettiä tytölle nimeä. Ajattelin vähän sellaista, että kun äidin nimi on Liinu, ja mummon nimi on Miina niin se voisi ehkä olla jotain sinne päin.

Onnea perheelisäyksen johdosta. Sara Sieppi voisi olla myös aika kova nimi.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Olipa asiallista tekstiä!

Ehkä tässä Soppochun pointtina on se, ettei halua alkaa huutamaan pää punaisena. Tai pidä siis sitä sopivana tapana toimia ja viittasi fyysiseen kurittamiseen lähinnä sarkastisesti. Vaatii jo aika paljon taitoa, että tuosta viestistä saa löydettyä jotain kyvyttömyyttä tai halua käyttää fyysistä väkivaltaa. No jatkossa tiedetään kenen puoleen kääntyä jos haluaa tulla täysin väärinymmärretyksi.
Tämä kirjoittaja sanoi, että 6-vuotias ei usko häntä. Tuo myöhemmin mainittu 6-vuotias kiusaaja kertoo kaiken oleellisen.

Ja ymmärrän hyvin, että 6-vuotiaat voivat olla vittumaisia eivätkä välttämättä usko helposti. Mutta jos pää punaisena huutaminen on ainoa mikä auttaa, niin sitten se, tai jatketaan kiusattuna olemista. Ja varmasti 99,9 % 6-vuotiaista lopettaa lähentelyn helpommallakin kuin pää punaisena huutamalla.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Huomasin, että tälläinen ketju on olemassa ja mulla iski nyt valtava ikävä meidän Perro-koiraa kohtaan. Vajaa vuosi sitten muutin porukoitten huomasta ja ei enää tuu nähtyä niin usein tuota uskollista karvaturria joka on jo päässyt 10 vuoden isolle koiralle kunnioitettavaan ikään. Just nyt tekisi mieli melko paljon rapsutella ja silitellä sitä. Ei mulla niitä porukoita niinkään oo ikävä, niihin on turhankin helppo pitää yhteyttä, mutta kyllä tota hurttaa on vähän enempikin:/
 

Cassu

Jäsen
Tuossa aikaisemmin oli puhetta lasten käyttäytymisestä koiran lähellä niin itse tunnustan saaneeni varmasti jokaisessa asumassani taloyhtiössä hirveän akan maineen kun olen kieltänyt lapsia koskemasta koiraan. Minulla on iso koira, joka ei ole tottunut lapsiin joten sanon aina tiukasti ei saa koskea ja kiellän myös juoksemasta koiran lähellä. Koira ei ymmärrä miksi sen vieressä heilutaan ja kiljutaan enkä pidä siitä itsekkään. Siksi valitsen itse ne lapset, jotka saavat olla koirani kanssa tekemisissä. Olen siis se paha noita-akka lasten silmissä, mutta tämä on toiminut hyvin. Kertaakaan ei ole tarvinnut toista asiaani
 

seisnauraa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit + muut kestomenestyjät
Reilut kolme viikkon sitten Kreikassa Paroksen saarella kävelimme vanhan kaupungin kapeita katuja vaimon ja kahden lapsen kanssa. Vanhempi poika 3v käveli hieman edellä, minä perässä ja vaimo rattaiden kanssa nuorempi lapsi kyydissä. Mitään huolta ei pitänyt olla, sillä kaduilla ei ajanut edes skoottereita useiden rappujen vuoksi. Eläimiäkään ei meidän kokemuksen mukaan pitänyt pelätä, sillä aiemmilla vierailuilla olimme tottuneeet varsin rauhallisiin eläimiin. Poika käveli keskellä kävelykatua, kun yhtäkkiä suuren kiven takaa hyökkäsi iso koira haukkuen. Poika ehti ottaa pari askelta karkuun ja kaatui maahan. Vasta kun nostin hysteerisesti itkevän lapsen syliini, huomasin, että koira oli purrut käteen. Onneksi koira oli sentään kiinni remmissä ja palasi takaisin koloonsa pureman jälkeen. Onnekkaasti selvisimme neljällä tikillä. Fyysiset vauriot osoittautuivatkin henkisiä pienemmiksi.

Loput pari viikkoa lapsi halusikin olla koko ajan sylissä, eikä uskaltautunut enää kapeille kaduille, vaan halusi varmistaa, että näkyvyyttä on riittävästi. Yleensä poika on tottunut kävelemään, ja vain pakosta tulemaan syliin. Kotiin palattua homma hieman helpotti, mutta nyt paras leikkipaikka onkin takapiha, jossa yleensä ei ole leikitty juuri ollenkaan. Kauppaankaan ei enää uskalla kävellä. Lapsen puolesta harmittaa kovasti, että tuommoinen kammo jää/jäi loppuelämän riesaksi. Oikeastaan onneksi voi sanoa, että omilta vanhemmilta kuoli hiljan toinenkin koira pois, niin ei tarvi isovanhempien luona sentään pelätä.
 
Kyllä minun mielestäni tuo pojan fobia kannattaa jollain tavalla yrittää hoitaa pois, vaikkapa ottamalla perheeseen koira. Minua ainakin vituttaa näin jälkikäteen, että pelkäsin koiria ihan turhaan koko lapsuuteni vain siksi etten ymmärtänyt niitä. Jos ei aikuisiällä olisi tullut otettua koiraa ja tutustuttua niiden sielunelämään, niin suurten koirien läsnäolo hankaloittaisi elämääni varmaan vieläkin. Hiljattain olisi voinut tulla pahaa jälkeäkin, jos en olisi selkäytimestä tiennyt millaista elekieltä viestittää kun venäjällä mafiahenkistä teollisuuskiinteistöä vahtinut kaukasianpaimenkoira tuli yllättäen nurkan takaa viestittämään reviiristään.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tosi kurja juttu, että lapsesi joutui koiran hyökkäyksen kohteeksi. Kyseinen koira taisi puolustaa omaa reviiriään.

Ei tuosta kuitenkaan tarvitse ikuista traumaa jäädä. Vaikka lapsi ymmärrettävästi nyt pelkää, niin häntä voi pikkuhiljaa ajan kanssa totuttaa taas koiriin ja opettaa, etteivät kaikki koirat ole pahoja. Sinusta ja vaimostasi se on kiinni, miten te asiaan suhtaudutte.
 

seisnauraa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit + muut kestomenestyjät
Joo, reviiriään varmaan puolusti. Ei me tuota koiran syyksi laitettukaan, vaan ennemmin omistajan. Koira oli sijoitettu totaaliseen ääliömäiseen paikkaan. Totta kai olisimme paikan kiertäneet, jos olisimme tietäneet koiran olemassa olon.

Kuulimme tässä pari päivää sitten, että naapurille tulee koiranpentu parin kk:n päästä. Poika kun tuosta kuuli, niin itku meinas tulla. Tosin meidän vanhempien mielestä tosiaan tuo voi olla hyvä juttu. Siinä kun pääsisi hieman tutustumaan. Pennut tosin eivät ole yleensä niitä helmpoimpia, kun tahtovat olla niin innokkaita. Ehkä joku vanhempi koira olisi toiminut paremmin. Koiran hankkiminen ei tule kysymykseen vaimon allergian takia.

Muutenkaan emme ole koirilla tilanteen jälkeen pelotelleet. Suurin osa koirista (ja niiden omistajista) on kuitenkin ihan rauhallisia tapauksia. Tosin nykyisellään koiran koolla tai rauhallisuudella ei ole väliä, kun pelko iskee. Tilanne on toki vielä kovin nuori, joten katsotaan mihin tämä saadaan kehittymään.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Meillä on huvittava tilanne. Toisessa naapurissa 3v tyttö, joka menee täysin paniikkiin edes nähdessään vilauksen westiestämme, joka painaa sen huikean 8 kiloa. Toisessa naapurissa ehkä vuoden vanhempi poika, joka ei välitä lainkaan, vaikka koira nuolee naamaakin. Koirahan on erittäin innoissaan menossa leikkimään kaikkien lasten kanssa. Mutta tuon tyttö varmasti traumatisoituu loppuelämäkseen, ellei ole sitä jo nyt tehnyt.

Nyt ollaan opettamassa tätä noin vuoden ikäistä koiraa pihan rajoihin tuollaisen näkymättömän aidan avulla, eli tontin ympäri menee kaapeli ja jos koira menee tarpeeksi lähelle, panta antaa pienen sähköiskun. Ennen tätä aluetta panta piippaa varoitusääntä.

Koira tykkää karkailla, varsinkin jos tontin ulkopuolella on esim. lapsia, lintuja tai muuta kiinnostavaa. Olen aika skeptinen tämän aidan suhteen (vaikka usein toimivatkin), mutta nyt kyseessä on sen verran karkailuviettinen kaveri. Kuukauden verran kun on treenattu, niin osaa jotain jo sanoakin.

Ekat 3 päivää mentiin vain rajoja ympäri ja jos koira meni yli rajan, vedettiin hihnasta takaisin. Eilen oli ekaa kertaa panta kaulassa. Ihan ok vältteli menemästä lippujen yli, mutta pari kertaa uskaltautui kielletylle alueelle. Huomasi kyllä, että pieni sähäri tuli ja sitten vedin herran takaisin pihalle. Kerran taisi jopa itse säpsähtää ja tulla takaisin. Tosin sellainen olo on, että ei oikein tajunnut, miksi kaulassa nipisti.

Tuskin oppii tätä, mutta koitetaan nyt kuitenkin. Jos kaikki menee hyvin, niin heinäkuun kesälomalla voi koira olla jo vapaana pihalla ilman pelkoa jatkuvasta karkailusta. Mutta eiköhän tämä johda siihen, että heinäkuussa rakennellaan kunnon verkkoaitaa.
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Kuukauden verran kun on treenattu, niin osaa jotain jo sanoakin.

Jumalauta, että on fiksu turre! Puhuakin osaa.

Oli ihan pakko, sori.

Isoveljeni koiralla samaa ongelmaa, että ei varmasti pysy halutulla alueella jos vapaaksi päästää. Kova on myös muita koiria haukkumaan ja vahtimaan, ja heti hirveällä vauhdilla menossa muiden koirien luokse jos näkee ulkona.
Pari kertaa on puraissutkin perheenjäsentä, nenästä tai sormesta ottanut kiinni. Nuo pitäisi tavalla tai toisella saada karsittua pois, mutta eipä ole minun koirani ja tulee tuota pikku karvakasaa nähtyä vain kerran parissa viikossa. Kiva hauva se on silti.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Kuulimme tässä pari päivää sitten, että naapurille tulee koiranpentu parin kk:n päästä. Poika kun tuosta kuuli, niin itku meinas tulla. Tosin meidän vanhempien mielestä tosiaan tuo voi olla hyvä juttu. Siinä kun pääsisi hieman tutustumaan. Pennut tosin eivät ole yleensä niitä helmpoimpia, kun tahtovat olla niin innokkaita.

Tuosta voi olla paljonkin apua. Pennut ovat toki yleensä hyvinkin innokkaita riehumaan ja käyttäytymään kaikkea muuta kuin rauhallisesti, mutta pieni, söpö ja iloinen koira voi saada pojan hyvinkin pääsemään pelostaan eroon. Kannattaa jutella naapurin kanssa tilanteesta ja kysyä, voisiko pentu antaa pojalle siedätyshoitoa.

Meillä perheessä koirakuume kasvaa koko ajan. Eiköhän se nelijalkainen karvakasa tähänkin talouteen melko pian ilmesty.
 

Kayaker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Die Mannschaft
Reilut kolme viikkon sitten Kreikassa Paroksen saarella kävelimme vanhan kaupungin kapeita katuja vaimon ja kahden lapsen kanssa. Vanhempi poika 3v käveli hieman edellä, minä perässä ja vaimo rattaiden kanssa nuorempi lapsi kyydissä. Mitään huolta ei pitänyt olla, sillä kaduilla ei ajanut edes skoottereita useiden rappujen vuoksi. Eläimiäkään ei meidän kokemuksen mukaan pitänyt pelätä, sillä aiemmilla vierailuilla olimme tottuneeet varsin rauhallisiin eläimiin. Poika käveli keskellä kävelykatua, kun yhtäkkiä suuren kiven takaa hyökkäsi iso koira haukkuen. Poika ehti ottaa pari askelta karkuun ja kaatui maahan. Vasta kun nostin hysteerisesti itkevän lapsen syliini, huomasin, että koira oli purrut käteen. Onneksi koira oli sentään kiinni remmissä ja palasi takaisin koloonsa pureman jälkeen. Onnekkaasti selvisimme neljällä tikillä. Fyysiset vauriot osoittautuivatkin henkisiä pienemmiksi.

Loput pari viikkoa lapsi halusikin olla koko ajan sylissä, eikä uskaltautunut enää kapeille kaduille, vaan halusi varmistaa, että näkyvyyttä on riittävästi. Yleensä poika on tottunut kävelemään, ja vain pakosta tulemaan syliin. Kotiin palattua homma hieman helpotti, mutta nyt paras leikkipaikka onkin takapiha, jossa yleensä ei ole leikitty juuri ollenkaan. Kauppaankaan ei enää uskalla kävellä. Lapsen puolesta harmittaa kovasti, että tuommoinen kammo jää/jäi loppuelämän riesaksi. Oikeastaan onneksi voi sanoa, että omilta vanhemmilta kuoli hiljan toinenkin koira pois, niin ei tarvi isovanhempien luona sentään pelätä.

Minä pelkäsin mukulana koiria, en muista ollenkaan mistä se johtui. Ehkä se oli joku sellainen tilanne että iso koira ryntäsi päin tai vastaavaa. Mutta pääsin siitä pelosta eroon kun ehkä noin 8-vuotiaana tutustuin setäni hienoon Suomenajokoiraan. Se oli erittäin kiltti koira, ja siitä lähtien olen tykännyt koirista yhtä lailla kuin lähes kaikista muistakin eläimistä matelijoita lukuun ottamatta. Joten jos vaan saa tilaisuuden koittaa tutustua koiraan, niin siitä vaan . Tsemppiä !
 

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, suomalainen Jokerit, ei khl-joukkue
Poika käveli keskellä kävelykatua, kun yhtäkkiä suuren kiven takaa hyökkäsi iso koira haukkuen. Poika ehti ottaa pari askelta karkuun ja kaatui maahan. Vasta kun nostin hysteerisesti itkevän lapsen syliini, huomasin, että koira oli purrut käteen. Onneksi koira oli sentään kiinni remmissä ja palasi takaisin koloonsa pureman jälkeen. Onnekkaasti selvisimme neljällä tikillä. Fyysiset vauriot osoittautuivatkin henkisiä pienemmiksi.

Jos löytyy tuttavapiiristä joku kenellä on hyvätapainen ja rauhallinen koira taloudessa, niin ei muutakuin pojan kanssa sinne hauvaa tervehtimään jonkin ajan kuluttua, kun arvet ovat hiukan umpeutuneet. Ettei vaan jäisi pojalle pelkoa koiria kohtaan, vaan näkisi ettei kaikkia koiria tarvitsisi pelätä.

Eräs sukulainen, jonka tyttöä oli myös koira pienenä purrut soitti aikanaan vanhemmilleni ja halusi tulla tytön kanssa meidän hauvaa tervehtimään. Tuo, kun osaa pysyä rauhallisena, eikä ole millään tavalla vihamielinen lapsia kohtaan. No tyttö kävi pari kertaa koiraa tervehtimässä ja toisella kerralla jo iloisesti leikki koiran kanssa. Jälkeenpäin tytön isä kiitteli, kun tyttö ei enää pelkää koiria. Terve järki on nykyään mukana koiraa lähestyttäessä, kun opetettiin hänelle miten pitää kiltiksi tiedettyä koiraakin pitää lähestyä. Että suosittelen ehdottomasti etsimään jostain rauhallisen ja luotettavan koiruuden, jonka luona käytte vierailulla ja totutatte poikanne koiriin, jos jotain pelkoja jäi.
 

Seppochu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jeff Foss
Varoitetaan täälläkin, Jyväskylän Haapaniemessä löytyy lenkkipoluilta paljon epäilyttäviä keksejä ja luita, joita itse olen ottanut koiran suusta useita pois. Pusikkoon laitettu/toisten lenkittäjien toimesta heitetty, mutta kannattaa olla varuillaan. Itsekin tässä iltalenkillä heitin kaksi keksiä roskiin.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Kaverin pihaan oli nyt illalla Jyväskylässä Mäyrämäessä eksynyt kultainennoutaja, joka oli selvästi kuuman päivän, ja mahdollisesti pitkän karkumatkan, taki melko näännyksissä. Kaverini oli koettanut kysellä toimintaohjeita suoraan poliisilta, hätäkeskuksesta ja löytöeläintalosta. Löytöeläintalo oli sunnuntai-iltana arvatenkin kiinni, poliisi oli ilmoittanut ettei juuri nyt kiinnosta (hieman erikoista sunnuntai-iltana, mutta ymmärrettävää osin) ja hätäkeskus oli sitten antanut fiksuimman mahdollisen ohjeen; päästäkää irti ja menemään matkoihinsa. Mitä helvettiä? Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä logiikka tuossa on ollut takana.
 

Ressa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kaverin pihaan oli nyt illalla Jyväskylässä Mäyrämäessä eksynyt kultainennoutaja, joka oli selvästi kuuman päivän, ja mahdollisesti pitkän karkumatkan, taki melko näännyksissä. Kaverini oli koettanut kysellä toimintaohjeita suoraan poliisilta, hätäkeskuksesta ja löytöeläintalosta. Löytöeläintalo oli sunnuntai-iltana arvatenkin kiinni, poliisi oli ilmoittanut ettei juuri nyt kiinnosta (hieman erikoista sunnuntai-iltana, mutta ymmärrettävää osin) ja hätäkeskus oli sitten antanut fiksuimman mahdollisen ohjeen; päästäkää irti ja menemään matkoihinsa. Mitä helvettiä? Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä logiikka tuossa on ollut takana.

Ei paikkakunnalla ollut rankkuria? Lisäksi koiran olisi voinut kuskata johonkin elänklinikalle jossa olisi minuutissa tarkastettu, että onko eläimellä sirua ja sen perusteella omistajat selville.

Ei paljoa poliisia kiinnosta vapaana kulkevat eläimet, saatikka hätäkeskusta.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Nyt ollaan opettamassa tätä noin vuoden ikäistä koiraa pihan rajoihin tuollaisen näkymättömän aidan avulla, eli tontin ympäri menee kaapeli ja jos koira menee tarpeeksi lähelle, panta antaa pienen sähköiskun. Ennen tätä aluetta panta piippaa varoitusääntä.

Reilu viikko treenailua takana. Koira tajuaa jo rajat about ja jos menee liian lähelle ja kuulee varoitusäänen, tulee heti taaksepäin. Vartioi naapurin koiria ja lapsiakin metrin tuon linjan takaa eikä mene lähemmäs.

Mutta mutta... Kaksi kertaa on lähtenyt juoksemaan täysillä rajasta läpi ja varmasti saanut iskun, mutta tuskin on kiinnostanut. Toisen kerran meinasi juosta auton alle ja toisen kerran naapurin pikkutytön kimppuun. Toki molemmilla kerroilla on ollut pitkässä liinassa ja saatu pysäytettyä jossain vaiheessa. Huvittavaa, että kun tämän jälkeen on nostettu takaisin tontille, niin ei ole mennyt enää samasta kohdasta heti perään yli, vaikka kuinka yrittäisi houkutella.

Ei tämä ihan hyvältä vielä näytä, tuo autojuttu on huono homma. Ei sen tarvitse kuin yhden kerran juosta tielle auton alle niin on henki pois. Jatketaan vielä treenejä ja mietitään sitten uudestaan. Onhan tätä harjoitusohjelmaakin vielä 3 viikkoa jäljellä...
 

jtuominen

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS(+Länsirannikko)
Ikävä on

9 pvä sitten meidän koira vietiin viimeiselle käynnille eläinlääkärille, kohta 8v. uroskoira olisi ollut. Luuytimestä kaikkialle levinnyt syöpä, joka ilmeni ensin raskaampana ja tiheämpänä hengityksenä, jota lähdettiin sitten tutkimaan.

Pari viikkoa siitä, niin kaulassa entistä pahempaa turvotusta (vielä vaikeampaa hengittää) ja turvonnutta vatsaa. Sitten tulikin patologilta varmistus syöpäsoluista.
Silloin syötiin jo tulehduslääkettä, kipulääkettä, nesteenpoistolääkettä ja kortisonia. Kahdessa eri lääkärissä heti alkuun jo käytiin, varmuuden vuoksi ja lukuisia kokeita ja kuvia otettiin.
Ei toivoa parannukseen, jolloin ainoaksi ratkaisuksi jää kärsimyksen välttäminen.

Kaikki kävi niin nopeasti täysin terveestä koirasta enää hienoksi muistoksi, että shokkihan se on edelleen. Pienimmän perheen jäsenen on myöskin kohtuullisen vaikea hyväksyä asiaa, eikä se oikein onnistu itseltäkään. Kuitenkin Puru kulki aina ja kaikkialla meidän mukana, joka päivä.

Kyllähän tämä vitutusketjuunkin menisi.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Vaikka nämä helteet mukavia onkin, niin koiran puolesta tulee jo toivottua että edes vähän viilenisi. Jos itellä on kuuma niin voi vaan kuvitella kuinka kuuma tuolla nelijalkaisella karvakasalla on. Pesuhuoneessahan tuo käytännössä on koko ajan, käyn pari kertaa päivässä suihkuttelemassa lattian kylmällä vedellä. Samoin kylmällä vedellä kasteltua pyyhettä tulee käytettyä pari kertaa päivässä koiran päällä. Vettäkin on pitänyt melkein pakolla juottaa, välillä tuntuu ettei kupissa oleva vesi kelpaa mutta kun vettä laittaa muovikippoon niin jopas maistuu. Pääasia että juo.

Lenkitkin on helvetin lyhyitä, tarpeet tehtyään koira kääntää suuntansa kotia kohti. Kunhan ensimmäinen vesisade/viileä keli tulee niin pitää mennä koirapuistoon juoksuttamaan.

Ja jtuomiselle jaksamisia, varmasti kova paikka. Hankala sitä on ymmärtää kuinka vahvasti koiraan kiintyy..
 

Vili#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pari kuukautta sitten 10 vuotta täyttänyt mopsimme kuoli viime yönä yllättäen. Nukkui vaan aamuyöstä pois. Tuli aika puskista kun ei sillä ollut oikeastaan mitään vaivoja. No eipä ainakaan joutunut paljon kärsimään. Oli tämä kyllä paras koira joka mulla on ikinä ollut.

Lepää rauhassa pikkuinen.
 

Kayaker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Die Mannschaft
Pari kuukautta sitten 10 vuotta täyttänyt mopsimme kuoli viime yönä yllättäen. Nukkui vaan aamuyöstä pois. Tuli aika puskista kun ei sillä ollut oikeastaan mitään vaivoja. No eipä ainakaan joutunut paljon kärsimään. Oli tämä kyllä paras koira joka mulla on ikinä ollut.

Lepää rauhassa pikkuinen.

Syvimmät osanottoni !
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ensiksi haluan ottaa osaa Vili #16 murheeseen rakkaan koiransa poismenon johdosta. Itsekin joutunut kokemaan tuon tunteen, kuten Vladille kirjoitin. Muistot jäävät, eikä niitä mikään vie pois, ne lohduttavat ajan myötä.

Toinen asia, josta halusin kirjoittaa on se, että 8 kk:n ikäinen pystistyttöni on tullut kiimaan. Asun vilkkaalla alueella ja kävelyreitit on kovassa suosiossa koirien ulkoiluttajilla, mitään koirapuistoa täällä ei ole. Nyt tulikin tenkkapoo sen kanssa,että minne voisin tuon pystykorvani viedä kävelylle, ettei tule "vahinkoa". Otanko jonkun kepin turvaksi vai auttaako kiroaminen ja melttoominen, jos ja kun joku uros lähestyy? Täällä on valitettavasti näitä irtokoiriakin liikenteessä, joiden omistajat eivät viitsi muulla tavoin niitä ulkoiluttaa.

Miten olette ongelman ratkaisseet?
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
...
Lepää rauhassa pikkuinen.

Täältäkin osanottoni murheeseenne - itse tuon (liian) useasti kokeneena tiedän, kunka pahalta ensimmäiset päivät tunntuvat.

...
Miten olette ongelman ratkaisseet?

Kyllä nuo yrittäjät eli urokset ovat miehen sanaa tähän asti uskoneet, joten voit sinäkin yrittää ainakin.
Toisaalta, viimeisin narttu, tyttäreni tanskandoggi, jota olen talutellut, ei antanut paljoa mahdollisuuksia pikkukoirille, kun ne eivät yltäneet edes haistelemaan, isot taasen eivät olleet irti. - koomisia tilanteita riitti...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös