Koira – ihmisen paras ystävä

[Kayaker]

Ja kyllähän koiraa voi alusta asti lenkittää, mutta siinäkin pitää pitää järki mukana. Mennä ihan koiran jaksamisen mukaan. Ei se koira kumminkaan jaksa 10 kilometrin lenkkejä mennä. Sekin, että opettelee alusta asti hihnan kanssa kävelyä, tekee ihan hyvää pennulle ja pääsee jatkossakin sitten helpommalla.
Ja kannattaa myös pitää pentua mahdollisuuksien mukaan vapaana, jotta omistajan ja pennun välinen suhde paranee ja saat ehkä opetettua pennulle luoksetuloa ja nimeä.

Ja kun pentu taloon tulee, niin tärkeintähän siinä on se, että koira näkee heti millaista se elämä oikeasti onkaan. Älkää suojelko tai elättäkö koiraa pumpulissa, vaan rohkeasti vaan koira kotiin kauppareissujen ajaksi ja elää normaalia elämää. Koira tottuu siihen kaikista nopeimmin juuri tuolloin, kun se kotiutuu omaan kotiinsa.

Yksi kullanarvoinen juttu on se että mulla on iso sisäpiha jolla on iso nurmikko, eli otollinen paikka lenkkeilyharjoituksille. Mutta siellä sitä ei uskalla laskea vapaaksi, koska sillä pihalla on myös autopaikkoja. Ja pieni mäyräkoira voi livahtaa portin alitse suoraan kadulle. Mutta kyllä niitäkin paikkoja löytyy, kaikkia näitä pitää vaan treenata kunnolla.

 

[cortez]

Yksi kullanarvoinen juttu on se että mulla on iso sisäpiha jolla on iso nurmikko, eli otollinen paikka lenkkeilyharjoituksille. Mutta siellä sitä ei uskalla laskea vapaaksi, koska sillä pihalla on myös autopaikkoja. Ja pieni mäyräkoira voi livahtaa portin alitse suoraan kadulle. Mutta kyllä niitäkin paikkoja löytyy, kaikkia näitä pitää vaan treenata kunnolla.

Jos sinulla on käytössä iso nurmialue siinä sisäpihalla, niin miksi et pitäisi koiraa siinä vapaana? Vaikka pennut ovat tuossa iässä vipeltäjiä pahimmasta päästä, niin kyllähän aikuinen mies saa vielä sen kokoisen koiran kiinni vaikka kävellen. Ainakin me ollaan saatu meidän saksanpaimenkoiran pentu ja japaninpystykorvan pentu kiinni ihan helposti vaikkei ne pentuna aina olisi ymmärtänytkään tulla luokse. Ja jos pelottaa, niin pidä pentu hihnassa vapaana, jolloin hätätapauksissa voi vaikka astua sen hihnan päälle. Helpompaa se irtiolon harjoittelu on nyt kuin neljän-viiden kuukauden iässä.

Olet vaan pennun kanssa alusta asti jämpti ja näytät rajat, niin hyvä tulee! Helppoa rotua et ainakaan kyllä ole valinnut :)

 

[Kayaker]

Jos sinulla on käytössä iso nurmialue siinä sisäpihalla, niin miksi et pitäisi koiraa siinä vapaana? Vaikka pennut ovat tuossa iässä vipeltäjiä pahimmasta päästä, niin kyllähän aikuinen mies saa vielä sen kokoisen koiran kiinni vaikka kävellen. Ainakin me ollaan saatu meidän saksanpaimenkoiran pentu ja japaninpystykorvan pentu kiinni ihan helposti vaikkei ne pentuna aina olisi ymmärtänytkään tulla luokse. Ja jos pelottaa, niin pidä pentu hihnassa vapaana, jolloin hätätapauksissa voi vaikka astua sen hihnan päälle. Helpompaa se irtiolon harjoittelu on nyt kuin neljän-viiden kuukauden iässä.

Olet vaan pennun kanssa alusta asti jämpti ja näytät rajat, niin hyvä tulee! Helppoa rotua et ainakaan kyllä ole valinnut :)

Aivan, tuo hihnan kanssa vapaana kulkeminen on hyvä ratkaisu. Silloin on varustettu "hätäjarrulla". Ja sillä pihalla ei kuitenkaan ole niin paljon liikennettä, jos se menee porttikäytävään päin niin sitten sen voi pysäyttää. Koska siinä on se vaara että se livahtaa kadulle, siinä on sen mallinen portti.

Joo, ei mäyris ole ihan helpoimmasta päästä. Äsken sai taas vähän haastaa aikuista mäyristä kun ei vatsan ja tassujen huuhtelu meinannut kelvata ;)
Itsepäisiähän ne on, mutta samalla oikein sydämellisiä, uskollisempaa kaveria et saa ;) Kai se valinta johtuu juuri siitä että kun on sen verran paljon hoitanut aikuista mäyristä, niin mäyriksiin on vaan ihastunut.

 

[Domi28]

Olipa äsken taas tilanne päällä koiran kanssa. Meillä on hoitokoirana 3-vuotias Saksan metsästysterrieri-uros. Olin takapihalla grillaamassa ja koira oli vapaana (asumme rivitalossa maaseudulla). Tietysti naapurin harvinainen kissa (ostohinta 2000€) oli lähtenyt ulkoilemaan ja kulki talomme takana olevalla niityllä.
Terrieri hyökkäsi tietysti perään murhanhimo silmissään. Onneksi kissa oli viisaampi ja onnistui eksyttämään koiran naapurin ulkorakennuksen alla. Tässä rahatilanteessa en olisikaan halunnut tuhlata 2000:ta euroa kissaan.
Sivuhuomiona on sanottava, että yllättävän kovaa pystyy ylipainoinen, lyhytjalkainen ja pitkäkarvainen kissakin juoksemaan. Silti kissan hengenlähtö oli kymmenestä metristä kiinni, kun terrieri lähti sadan metrin takamatkalta perään.

 

[Kayaker]

Kiitoksia käytännön neuvoista !

Kyllä tällä alkuun päästään ;) Oma tarinansa on tietenkin myös
isot koirat sun muut, täytyyhän pennun tietysti tutustua muihin
koiriin, mutta kannattaanee tehdä se varovaisesti. Tällä hoidokillani
on elinikäinen pelko isoja mustia koiria kohtaan, se johtuu siitä että
Rottweiler ajoi sitä takaa kun se oli pentu, Rottiksen omistaja sai
onneksi tilanteen haltuun.

 

[Knox]

Tuosta rohkenisin olla hieman eri mieltä, periaatteessahan koiralle ei tarvitse jättää tekemistä. Entäs kun se tekeminen loppuu (esim. aktivointilelut tyhjenevät)? Se aika monissa tapauksissa juurikin johtaa tuohon huonekalujen pureskeluun, kun koira huomaakin olevansa "vauhdissa" eikä muutakaan tekemistä ole. Jos jotain jättää, niin pari luuta pureskeltavaksi. Mäykyt kun tuppaavat olemaan vielä aika aktiivinen rotu, niin itse en lähtisi enää yhtään enempää sitä aktivoimaan sen jäädessä yksin...

Meillä ainakin piski ampuu aktiviteettien kimppuun, eikä kiinnitä mitään huomiota meidän lähtemiseen. Toinen vaihtoehto on se, että se jää ikkunaan pällistelemään ku lähdetään, joten meille parempi vaihtoehto on pitää koira "kiireisenä". Ja kerran jätettiin videokamera kuvaamaan jotta nähdään mitä koira päivät touhuaa. Sen jälkeen kun kongi oli tyhjä, kävi koira juomassa vettä ja pisti nukkumaan. Ja ainaki minä koen sen niin, että esim. jäädytetty kongi on jonkinmoista aivojumppaa, jonka jälkeen koiralla ei ole enää virtaa touhuta niin paljoa. Toki koira kohtaisia jne, mutta on tuo meidänkin koira melko aktiivinen, ja hyvin on näillä konsteilla pärjätty.

Ja kyllä pentu keksii itselleen tekemistä jos tylsyys iskee. Mutta jokainen toki tekee miten parhaaksi näkee.

Ja kyllähän koiraa voi alusta asti lenkittää, mutta siinäkin pitää pitää järki mukana. Mennä ihan koiran jaksamisen mukaan. Ei se koira kumminkaan jaksa 10 kilometrin lenkkejä mennä. Sekin, että opettelee alusta asti hihnan kanssa kävelyä, tekee ihan hyvää pennulle ja pääsee jatkossakin sitten helpommalla.
Ja kannattaa myös pitää pentua mahdollisuuksien mukaan vapaana, jotta omistajan ja pennun välinen suhde paranee ja saat ehkä opetettua pennulle luoksetuloa ja nimeä.

Oli huonosti ilmaistu meikältä, mutta tarkoitin juuri tuota, ettei se pentu jaksa/halua aluksi kävellä pitkiä matkoja, joten sen suhteen pääsee helpommalla. Nykyään tulee kuitenkin aamuisin käytyä se 45-60 min lenkki mitä ei tarvinut pennun kanssa tehdä. Meillä ainakin meni ensimmäiset pari viikkoa pelkästään ulkomaailmaa ihmetellessä.

Ja kun pentu taloon tulee, niin tärkeintähän siinä on se, että koira näkee heti millaista se elämä oikeasti onkaan. Älkää suojelko tai elättäkö koiraa pumpulissa, vaan rohkeasti vaan koira kotiin kauppareissujen ajaksi ja elää normaalia elämää. Koira tottuu siihen kaikista nopeimmin juuri tuolloin, kun se kotiutuu omaan kotiinsa.

Totta kai. Mutta kuitenkin pentu (tai koira ylipäätänsä) peilaa fiiliksensä melko pitkälti omistajalta. 9-viikkoiselle pennulle on kuitenkin melkein kaikki vielä uutta, joten esim. naapurissa tehty remontti voi olla melko pelottavaa koiralle.

Ainakin minä koin helpommaksi sen että olin kotona koiran kanssa ensimmäiset viikot. Siinä ajassa kerettiin "kokea" ne normaalit ja epänormaalimmat äänet läpi, eikä sitten yksin ollessa tule pakokauhua kun naapurista kuuluu ääniä. Nyt esim. uudet vuodet on ihan piece of cake, piski ei reagoi raketteihin mitenkään.

 

[Knox]

Kiitoksia käytännön neuvoista !

Kyllä tällä alkuun päästään ;) Oma tarinansa on tietenkin myös
isot koirat sun muut, täytyyhän pennun tietysti tutustua muihin
koiriin, mutta kannattaanee tehdä se varovaisesti. Tällä hoidokillani
on elinikäinen pelko isoja mustia koiria kohtaan, se johtuu siitä että
Rottweiler ajoi sitä takaa kun se oli pentu, Rottiksen omistaja sai
onneksi tilanteen haltuun.

Suosittelen valikoimaan ne rauhallisimmat ja kilteimmät koirat joiden kanssa tehdä tuttavuutta.

Meillä oli helvetin hyvä tuuri, kun lähistöllä asui monenkokoista ja väristä koiraa, ja omistajat oli helkkarin auttavaisia tuon asian suhteen. Pentu teki tuttavuutta mäyräkoirista tanskandogeihin. Ja nyt koira on selkeästi itsevarma mutta äärimmäisen sosiaalinen tapaus. Joku vois sanoa että henkisesti tasapainoinen koira.

 

[Kayaker]

Suosittelen valikoimaan ne rauhallisimmat ja kilteimmät koirat joiden kanssa tehdä tuttavuutta.

Meillä oli helvetin hyvä tuuri, kun lähistöllä asui monenkokoista ja väristä koiraa, ja omistajat oli helkkarin auttavaisia tuon asian suhteen. Pentu teki tuttavuutta mäyräkoirista tanskandogeihin. Ja nyt koira on selkeästi itsevarma mutta äärimmäisen sosiaalinen tapaus. Joku vois sanoa että henkisesti tasapainoinen koira.

Niin asuu täälläkin, joten toisten koirien tapaaminen ei ole ongelma ;)
Mikäs koira sinulla muuten on ?

 

[Noitarumpu]

Tilasin Savenmaa.fi:n kautta koirille sopivaa teräsverkkoa 60 m. Kysyisinkin nyt niiltä, joilla kokemusta aidan tekemisestä, että onko valettava betoniin, vai riittääkö, jos laittaa kiviä aidan alareunaa vasten, ettei koira pääse kaivautumaan ulos aitauksesta? Kuinka olette oman aitauksenne rakentaneet? Aion laittaa yhden seinän talon seinää vasten, niin tulee lisätilaa aitaukselle aika lailla lisää, kun sen osan voi käyttää muualla. Millä tavoin olette oven laittaneet, sillä tuossa ei ole ovea mukana?Entä kesäkuumaa ajatellen, kumpi parempi koppi vai katos?Kiitos vastauksista, jos jotkut osaisivat jelppiä:)

Koiranpentuni, joka on nyt puolivuotias ylen innokkaasti kaivelee kissojen hiekka-astiaa ja jopa syö niiden ulostetta. Vaikka kuinka koittaa estää, niin tuntuu, ettei auta. Onko jollain muulla ollut samoja ongelmia ja miten ratkaissut? Lisäksi pentu on kova haukkumaan. Eipä muuten, sehän kuuluu pystiksen luonteeseenkin, mutta kun se haukkua räksyttää ulkoiluttamisen jälkeenkin, kun menee nojatuolin selkää vasten ja kuikkii ikkunasta. Asun paikassa, jossa on vilkas liikenne ja kävely/-pyörätiellä on melkein koko ajan liikehdintää koiran kanssa tai ilman. Siinä riittää kyllä haukuttavaa. Miten tuon hankalan tavan oikein saa pois. En ole vielä keksinyt.

 

[Knox]

Niin asuu täälläkin, joten toisten koirien tapaaminen ei ole ongelma ;)
Mikäs koira sinulla muuten on ?

Alaskan husky. Eli sekarotuinenhan tuo on. Jos kiinnostaa, niin tuossa on jotain infoa ko. rodusta.

Huikea koirahan tuo on, virtaa riittää aivan saatanasti, mutta oli se tietty tiedossakin.

Koiranpentuni, joka on nyt puolivuotias ylen innokkaasti kaivelee kissojen hiekka-astiaa ja jopa syö niiden ulostetta. Vaikka kuinka koittaa estää, niin tuntuu, ettei auta. Onko jollain muulla ollut samoja ongelmia ja miten ratkaissut? Lisäksi pentu on kova haukkumaan. Eipä muuten, sehän kuuluu pystiksen luonteeseenkin, mutta kun se haukkua räksyttää ulkoiluttamisen jälkeenkin, kun menee nojatuolin selkää vasten ja kuikkii ikkunasta. Asun paikassa, jossa on vilkas liikenne ja kävely/-pyörätiellä on melkein koko ajan liikehdintää koiran kanssa tai ilman. Siinä riittää kyllä haukuttavaa. Miten tuon hankalan tavan oikein saa pois. En ole vielä keksinyt.

Tuo kissanpaska on kyllä jotain koirien suurta herkkua. Auttaisko joku koppimallin hiekka-astia? Tai sitten laitat jonkun esteen ovelle, ettei koira pääse sen yli.

Kuten sanoit, niin tuo haukkuminenhan on täysin luonnollista toimintaa pysykorvalle, joten sen pois saaminen voi olla kohtuu hankalaa. Onhan niitä sitruunapantoja ja muita vermeitä, jolla voi ainakin kokeilla.

Sanokaapa joku hyviä vinkkejä, miten saa koiran olemaan vetämättä koirapuistoon mennessä? Muuten ollaan vetämisestä päästy käytännössä täysin eroon, mutta kun äijä huomaa että ollaan menossa puistoon niin se muuttuu veturiksi. Ei auta pysähteleminen, ei kieltäminen eikä suunnan vaihtaminen. Jos esim. pysähdyn, pysähtyy koirakin, mutta heti ensimmäisestä askeleesta lähtien jatkuu vetäminen. Tuntuu olevan kohtuu yleinen vaiva, mutta kinnostais aika kovasti päästä tuosta eroon.

 

[ms.qvist]

Tätä päivää ehdin jo odotella jonkin aikaa, tiesin sen tulevaksi mutta jotenkin onnistuin työntämään ajatuksen sivummalle, etenkin kun viime aikoina vointinsa koheni yllättävänkin paljon.

Eilen illalla vointinsa kuitenkin alkoi heikentyä todella nopeaa tahtia ja aamulla koetin tavoittaa eläinlääkäriä, jotta voisin päästää hänet tuskistaan kivutta ja rauhallisesti. Mutta aikomukseni jäi aikomukseksi, tavoitin eläinlääkärin, joka pyysi soittamaan myöhemmin. Uutta tilaisuutta ei tullut, koska tuntia myöhemmin Toivo nukkui pois.

In memoriam Toivo.

vlad.

 

[Alamummo]

Osanottoni vlad. Toivolle hyvää matkaa vihreämmille metsästysmaille.

 

[ms.qvist]

Osanottoni vlad. Toivolle hyvää matkaa vihreämmille metsästysmaille.

Kiitos Alamummo!

vlad

 

[Noitarumpu]

In memoriam Toivo.
vlad.

Voi sentään! Oletan, että Toivo oli koira? Oma sekarotuinen Pörrini kuoli kauan sitten vanhuuteen. Se oli kova paikka ja monet itkut tuli itkettyä. Monet ilonaiheetkin saivat suupielet kohoamaan, olihan se niitä niin paljon mulle antanut ja perheelleni. Jossain koirien metsästysmailla koiramme ehkä kohtaavat ja lähtevät HuovisVeikon kirjaa vapaasti lainaten kylän raitille hevosenpaskoja syömään. Kun ikävä iskee anna sen tulla ja muista ne kauniit hetket, ne lohduttavat.

 

[Kayaker]

Alaskan husky. Eli sekarotuinenhan tuo on. Jos kiinnostaa, niin tuossa on jotain infoa ko. rodusta

Kävin vähän zoomailemassa, nuo huskyt ovat kyllä tyylikkäitä.
Oletan että se vaatii aika lailla liikuntaa.

 

[Sistis]

In memoriam Toivo.

Osanotto täältäkin. Kyllähän nuo koirat ovat mukavia otuksia.

Itselläni ei koiraa ole, enkä allergikkona sellaista myöskään voi hankkia. Onneksi täysin koiraton ei tarvitse olla - vanhempani kun hankkivat eläkepäivien ratoksi reilu vuosi sitten Shih tzu -"merkkisen" koiranpennun. Ja itse kun asustelen kuitenkin vain noin tunnin matkan päästä heiltä, ja tykkään avovaimon kanssa käydä myös mökkeilemässä ja retkeilemässä tuolla maaseudun rauhassa, tulee tuota otustakin nähtyä melko usein. Hauskaahan sen kanssa on leikkiä, etenkin kun noin nuorella on vielä kovasti energiaa ja välillä myös kyky tehdä mitä erikoisempia tempauksia. Hauskin episodi oli viime kesänä, kun koira kävi roudaamassa sisäkuistin perukoilta puolillaan olleen siiderilaatikon ja kuljetti sen olohuoneeseen leikkikalukseen...

Mietin vain, että mitä isäukko on koiralle oikein opettanut... siiderin nouto onnistui ainakin vaivatta.

 

[ms.qvist]

Voi sentään! Oletan, että Toivo oli koira?

Kyllä, Toivo oli karkeakarvainen mäyräkoira. Ikää oli ehtinyt kertyä kuitenkin jo ihan kiitettävät 13-vuotta - täytti viime perjantaina sen verran.

Tänään vein eläinlääkäriin, joka toimittaa Toivon eteenpäin tuhkattavaksi ja aikanaan sitten saan tuhkat kauniissa uurnassa itselleni.

Kiitokset muistaneille!

vlad.

 

[ufon_kaakao]

Osanottoni vladille.

Täällä kidutetaan koiria hengiltä: Turistitkin järkyttyivät rekikoirien kunnosta - Mikseivät viranomaiset reagoi? | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi.

 

[Knox]

Kävin vähän zoomailemassa, nuo huskyt ovat kyllä tyylikkäitä.
Oletan että se vaatii aika lailla liikuntaa.

Juu, kyllähän tuon kanssa saa liikuntaa harrastaa. Ihan hihnalenkkejä tulee päivässä käveltyä arviolta sen 2-3 tuntia. Sitten pari-kolme kertaa viikossa käydään talsimassa metsässä. Jos ite kävelee 8 kilometriä niin koira ravaa varmaan sen 20 kilsaa samassa ajassa. Talvella sitten kiskoo meikäläistä suksilla jne.

Mutta helvetin hauskaa on kyllä ollut. Eipähän tule maattua sohvalla päiviä, vaan pysyy itsekkin virkeänä ja kunnossa kun koiran kanssa touhuaa.

Täältäkin osanotot Vladille. Varmasti kova paikka.

 

[Kayaker]

Kyllä, Toivo oli karkeakarvainen mäyräkoira. Ikää oli ehtinyt kertyä kuitenkin jo ihan kiitettävät 13-vuotta - täytti viime perjantaina sen verran.

Tänään vein eläinlääkäriin, joka toimittaa Toivon eteenpäin tuhkattavaksi ja aikanaan sitten saan tuhkat kauniissa uurnassa itselleni.

Kiitokset muistaneille!

vlad.

Syvimmät osanottoni minultakin

 

[tant gredulin]

Osanottoni, vlad. Oma 'Lubomir Hurtaj'ni kuoli viime kesäkuussa, pian siitäkin on jo vuosi. Snautserikaiffari ehti 16 vuoden kypsään ikään ja pakko sanoa ettei mene päivää vieläkään, etteikö käy mielessä.

 

[Musta Nuoli]

Lainaan itseäni ketjusta jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa:

Osanottoni vladille minultakin. Rakkaan eläimen menettäminen ei varmasti ole helppoa. Enemmänhän läheinen lemmikki merkitsee kuin valtaosa ihmisistä, ja lemmikki on uskollisena vierellä todennäköisesti kauemmin kuin valtaosa parisuhteista kestää.

Tuonne ketjuun on myös päätynyt useita surunvalitteluja vladille.

Veljeni avovaimon koiralla on ikää jo 17 vuotta, ja koira alkaa olla aika raihnaisessa kunnossa, juuri on takana leikkausta vaatinut suutulehduksen hoito. Vanha on koira, eikä tuosta enää nuorru. Saa nähdä, miten käy ja toipuuko koira vielä.

 

[ms.qvist]

Tuonne ketjuun on myös päätynyt useita surunvalitteluja vladille.

Veljeni avovaimon koiralla on ikää jo 17 vuotta, ja koira alkaa olla aika raihnaisessa kunnossa, juuri on takana leikkausta vaatinut suutulehduksen hoito. Vanha on koira, eikä tuosta enää nuorru. Saa nähdä, miten käy ja toipuuko koira vielä.

Melkoisen iäkäs on jo koiraksikin veljesi avovaimon koira - kovin harva koira niin kunnioitettavaa ikää saavuttaa. Minun koirani oli 13-vuotias kuollessaan, juuri ehdittiin viime perjantaina synttäreitä viettää ja herra oli kovin tohkeissaan popsimassa lahjoja ja sitten sunnuntaina aamulla tuli viimeinen noutaja.

Noin iäkkäällä koiralla jo leikkaus itsessään voi käydä lopulta voimille ja jouduttaa odotettavissa olevaa kuolemaa mutta ainahan näin ei käy ja onnistuessaan leikkaus tuo laadukasta elinaikaa joltisenkin verran lisää. Mutta kuten todettua lopulta se menetys aina tuntuu kun yhteisiä vuosia on takana jo melkoinen määrä ja monasti se rakas koira on ollut rinnalla kauemman aikaa kuin tärkeä ystävä tai rakastettu ihminen.

Kiitos osanotosta teille kaikille!

vlad.

 

[Knox]

Kylläpä taas vituttaa.

Tässä jossain lähistöllä asustaa nuori pariskunta, jotka on pomminvarmasti jotain sekakäyttäjiä. Näillä on sitten kohtuu iso sekorotuinen koira, jota nämä neropatit käyttävät lenkillä ilma hihnaa. Koira on vielä helvetin agressiivinen, eikä ole ollenkaan omistajiensa hallussa. Mun tietojen mukaan on käynyt muutaman muun uroksen päälle ennen. Yleensä oon onnistunut välttelemään ko. koiraa, mutta eilen illalla pääsi tämä piski yllättämään.

Kauhean murinan saattelemana juoksi meitä kohti, ja omistajat löntystelevät vailla kiirettä perästä. Ja yhtäkkiä tajuan potkaisevani tuota koiraa vastapalloon, en edes miettinyt toimivani noin, se vaan tapahtui. Koira kaatuu ja lähtee uikuttaen omistajiensa taakse.

Nämä narkkarit saivat tietty kauhean kohtauksen asiasta, ja siinä sitten käytiin vähemmän ystävällistä keskustelua keskenämme. Paras juttu oli kuitenkin se, että kun mun koira on isompi mitä heidän, niin minä en ois saanut puuttua asiaan. Eli ois pitänyt antaa koirien vaan vääntää keskenään, jo toivoa että oma pääsee ehjänä tilanteesta pois. Oli oikeastaan aika liikuttava näky, kun mies yritti skarpata ja olla vakuuttava, kun mustuaiset oli lautasen kokoiset. Saatanan narkit, keittää vieläkin.

Varmaan ois pitänyt toimita tilanteessa eri tavalla, mutta tietäen tuon koiran historian, niin tappelu olisi ollut 100 varma tilanteessa. Ja pahimmassa tapauksessa olis tullut lähtö eläinlääkärille, ja noilta narkeilta ei varmasti saa euroakaan takaisin. Puhumattakaan jos ois tullut jotain pysyviä vauroita koiralle.

Ja toisekseen, oon siinä käsityksessä, että laumanjohtaja puolustaa alempiaan tuollaisessa tilanteessa, niin enkös koiran silmissä toiminut oikein?

 

[lapa78]

Ja toisekseen, oon siinä käsityksessä, että laumanjohtaja puolustaa alempiaan tuollaisessa tilanteessa, niin enkös koiran silmissä toiminut oikein?

Mielestäni kyllä tai olisin kyllä itse toiminut samalla tavalla.

Vastaavassa tilanteessa en ole ollut, mutta kerran lähtiessämme koirapuistosta (oma koira oli jo kiinni), hyökkäsi ajokoirasekoitus koiran kimppuun ja otin sitä vaistomaisesti niskasta kiinni ja koska sillä ei ollut pantaa, niin pääsi tietysti irti ja otti pohkeestani kiinni. Väänsin koiraa korvasta niin lujaa kuin mahdollista ja koira luikki inisten karkkuun. Viikon olin saikulla ja pohje oli muutaman päivän hassun näköinen, mutta vakavampia seuraksia ei kuitenkaan tullut.