Koira – ihmisen paras ystävä

[Jokru]

Koiran koulutus - loputon väittelyn aihe

Pari kikkaa tulee heti mieleen:

1) Kun annat koiralle ruokaa sen omaan kuppiin, vaadit odottamaan. Jatkat harjoitusta, kunnes voit mennä toiseen huoneeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, eikä koira koske ruokaan ilman erikseen annettavaa lupaa, esim. "ole hyvä". Älä käytä sanoja vaatiessasi odottamaan, sillä silloin koira alkaa ajatella, että odottaminen on pakollista vain jos sitä erikseen jollain käskyllä vaaditaan, ja tulos omien ruokiesi kannalta on plusmiinusnolla. Blokkaa kropalla tai karjaise tai vaikka heitä sukkamytyllä heti jos koira harkitseekaan kupille menemistä.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

3) Vahvista johtajuutta jatkuvasti. Sinä kuljet ensin ovista, koira väistää sinua, sinä määräät lenkeillä tahdin ja suunnan ja milloin saa haistella mitään, sinä käsket koiran luoksesi jos haluat rapsutella ym. Kaikki koiran ehdotukset (voiksä rapsuttaa, voidaanko mennä tonne, lähdetäänkö pihalle, leikitäänkö...) sinä torppaat heti alkuunsa ja ärähdät koiran tiehensä. Sitten vasta tehdään, kun koira ei pyydä ja sinulle sattuu sopimaan. Silloinkaan et itse mene koiran luokse, vaan käsket koiran luoksesi.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)

Tämä kuullostaa aivan tutulta toiminnalta. Hyvin pitkälti samalla tavalla olen kasvattanut ison egon omaavan karkeakarvaisen mäyräkoirani.

Kun on ruoka-aika niin koira odottaa kiltisti keittiön ja olohuoneen rajalla ja tulee kupillensa vasta kun olen antanut luvan. Tätä en ole mitenkään ihmeemmin joutunut opettamaan. Koira tietää sen, että mua ärsyttää suunnattomasti jos se pyörii jaloissa meidän pienessä keittiössä kun laitan sille ruokaa.
Jos meidän mäyris tekee jotain pahaa niin sormia napsauttamalla tai pelkällä äänen korottamisella tämä loppuu. Mukaanlukien meidän vanhan kissan kiusaaminen. Jos tämäkään ei tehoa niin komennolla "Nyt sitten saatana!" loppuu kaikki toiminta.

Koira tietää, että minä olen pomo. Se tietää myös senkin, että kaikki muut meidän talousessa ml.kissa on sen yläpuolella. Koiralla on turvallinen olla, koska se tietää paikkansa meidän "laumassa".

Ikinä en ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa koiran koulutuksessa. Muutaman kerran olen tehostanut kieltoa tökkäisyllä tai korvasta kiinniottamalla.

En ymmärrä miksi Alamummo kritisoi niin voimakkaasti Azulin koulutusvinkkejä?

 

[choose_life]

Hoo. Kurkku suorana ei tietenkään saa rääkyä koko aikaa, saati käyttää väkivaltaa, mutta pitääkö nyt ihmetellä kun oma koirani oli kaikista kasvatusvirheistä huolimatta (suhteellisen:) tolkun otus 80-90-luvulla eläessään?
Täällä karjaistaan "EI! Nyt loppu, perkele" kissallekin, jos se repii huonekasveja, yrittää pihalta karkuun aidanraosta (degeneroitunutta sisäkattia ei uskalla päästää säätämään omin päin) tai tekee muuta ankarasti kiellettyä. Tiedetään, kissan komentaminen on useimmiten kuin tuuleen huutaas:) mutta kyllä se toimiikin. Jatkakaa.

 

[Nickelback]

En ymmärrä miksi Alamummo kritisoi niin voimakkaasti Azulin koulutusvinkkejä?

Ehkä se on tuo kolmoskohta mikä sotii vastaan.
Azulin kohdista
1. Samaa mieltä olen Alamummon kohdalla, että kyllä se odottaminen riittää eikä sitä tarvii mielestäni myöskään kohtuuttoman kauan odottaa koska mielestäni se on toisen kiusaamista. Kyllä meillä tiedetään että kupille ei mennä ennenkuin on lupa, eikä se useammin minuutin odotuttaminen muuta asiaa yhtään mihinkään.

2. Itsellä ei tulis mielenkään näpäytellä koiraani. Kyllä väkivallalla (pienelle koiralle tuokin on väkivaltaa) on vaikutusta, johdonmukaisuushan on koiralle paras tapa oppia. Myöskin äänen nostaminen saa meidän kaverin vaan menemään häntä alhaalla ja korvat luimussa piiloon rappusten alle. Eipä siis kovin loogista tehdä koirasta pelokas eläin.

3. Niin, tästä täällä oli aiemminkin asiaa. Kyllä meillä sallitaan pienet asiat kuten luoksetulo rapsutettavaksi jne. Hemmetti, omaksi iloksi ja seuraksi se koira hankitaan, eikä miksään nurkkaotukseksi joka vaan nukkuu elämäänsä pois. Kyllä ainakin itse kaipaa koiralta jotain oma-aloitteisuutta ja ei se minustakaan tarkoita että koira on heti hakemassa pomon paikkaa talossa. Ärähtäminen koiran pois tiehensä tarkoittaa meillä että toinen piippaa vaan rappusten alla kun pelkää... Ei näin.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)

Aika paljonkin noista ohjeista on löysättävä pienempien koirien kohdalla. Mutta totta, kuten totesit niin paljon on koirasta kiinni mitkä metodit sopii. Siksi musta on turha kritisoida kovaan ääneen Alamummon ohjeita.

 

[TQoFE]

Kerro, mitä lisäarvoa mielestäsi kouluttamiseen tuo se, että voi jättää koiran yksin kuppinsa kanssa kuolaamaan versus se, että ruokaa odottaessaan koira istuu ja syö saatuaan luvan?

Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.

2. Itsellä ei tulis mielenkään näpäytellä koiraani. Kyllä väkivallalla (pienelle koiralle tuokin on väkivaltaa) on vaikutusta, johdonmukaisuushan on koiralle paras tapa oppia.

Se, onko näpäyttäminen väkivaltaa vai ei, riippuu tietenkin näpäytyksen voimasta. Ja chihulle totta kai vain kevyt kosketus, isommalle ja paksukarvaisemmalle kaukikselle voi käyttää vähän enemmänkin voimaa. Pointti edelleenkään ei silti ole koiran satuttaminen.

Myöskin äänen nostaminen saa meidän kaverin vaan menemään häntä alhaalla ja korvat luimussa piiloon rappusten alle. Eipä siis kovin loogista tehdä koirasta pelokas eläin.

Melko aran oloinen koira teillä. Ja tämä ei ole kritiikkiä, ihan toteamus vaan; totta kai koirista löytyy yksilöitä. Useimmille ärähdys, murahdus tai jopa karjaisu ei aiheuta paniikkia.

3. Niin, tästä täällä oli aiemminkin asiaa. Kyllä meillä sallitaan pienet asiat kuten luoksetulo rapsutettavaksi jne. Hemmetti, omaksi iloksi ja seuraksi se koira hankitaan, eikä miksään nurkkaotukseksi joka vaan nukkuu elämäänsä pois.

Jos luit viimeisen kappaleeni, huomasit varmaan, että nyt puhuttiin väliaikaisesta ratkaisusta, pl. jos koira on erityisen kova. Johtajuusongelmien kohdalla tärkeää ihan kaikkien turvallisuuden kannalta on ensin palauttaa johtajuus ihmiselle ja sitten vasta antaa koiralle vapauksia.

Tilanne on ihan toinen, jos johtajuus on jo valmiiksi selvillä, eikä koira edes yritä pomottaa.

Aika paljonkin noista ohjeista on löysättävä pienempien koirien kohdalla.

Pieni koira ei muuten automaattisesti ole pehmeä. Niistäkin löytyy melkoisia mini-Hitlereitä - ja isoista vastaavasti arkoja ja alistuvia =)

Mutta totta, kuten totesit niin paljon on koirasta kiinni mitkä metodit sopii. Siksi musta on turha kritisoida kovaan ääneen Alamummon ohjeita.

Eli koska koirat ovat yksilöitä, mun ohjeita saa kritisoida, mutta Alamummon ohjeita ei? ;)

 

[Alamummo]

Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.

Minä taasen lähtisin siitä, että koiralla on oikeus ruokakuppiinsa mutta sen voi opettaa "laittoman" ruoan äärestä pois. Tämä on mielestäni reilumpi tapa koiraa kohtaan. Eli Uleåborgirillekin vinkiksi: jos riskinä on koiran varastelu sille voisi opettaa vaikka komennon "oma paikka", jolloin se menisi pedilleen (tai mikä sen oma paikka nyt on, meillä sellaiseksi on valikoitunut sohva) ja pysyisi siellä, pois sapuskan äärestä. Silloin voisi käydä röökillä/vessassa jne eikä koira söisi munkkeja/grillilihoja/suolakeksejä jne.

Esimerkkinä kokemuksistani olkoot vaikka viimeisin kaverimme. Koira oppi kyllä ihan parin kerran jälkeen tunnistamaan oman kuppinsa ja ainakin meillä tullaan poikkeuksetta touhottamaan ja odottamaan sapuskaa, jonka sitten saa kun odottaa hetken nätisti, käskyt ovat "odota" ja "ole hyvä". Muulloin, eli meidän safkatessa tai laittaessa ruokaa koira odottaa sohvalla. Koira on tullut meille aikuisena alle vuosi sitten ja sen edelliset elinolosuhteet eivät kannustaneet odotteluun vaan ottamaan mistä saa. Täsmällinen "ei" ja noteeraamattomuus ovat riittäneet kertomaan sille sen paikan joukossamme. Meidän positiivinen huomiomme on kannustanut sitä yleisesti hyvään käytökseen, sillä palkitsemme sen toivotusta käytöksestä kehuilla ja paijauksilla. Ruokaa kyseinen yksilö todennäköisesti vanhasta muistista varastaisi jos se jäisi safkan kanssa kahdestaan, mutta meidän ollessa lähistöllä ei. Juuri meille tultuaan se yritti muutaman kerran ja kävi mm syömässä toisen koiramme kuppiin jääneet safkanjämät, mutta kiellot saivat sen lopettamaan nopeasti. Emme jätä syötäviämme esille muutenkaan, joten emme joutuneet koiran takia omia tapojamme muuttamaan.

Ehkäpä meillä on sitten kautta vuosien käynyt tuuri ja koirat ovat olleet helppoja tapauksia. Ne on tosin peruskasvatettu jo pentuna kahta aikuisena kotiin tullutta poikkeusta lukuunottamatta, jotka nekin ovat ajan mittaan oppineet mitä niiltä toivotaan. Jokrulle tiedoksi, että yksi koirista oli varsin jäärä mäyräkoira, muttei sen tavoille saaminen ollut sen hankalampaa. Opin perille meno kesti vain vähän pidempään.

Edit: Käyttämällä tällaista positiiviseen käytökseen kannustamista ei oikeastaan ole merkitystä onko koira kova vai pehmeä. Jotkut laumanvartijarodut ja vastaavat kaipaavat kaipaavat todellista täsmällisyyttä alusta asti, mutta ei niitäkään kepillä ja karjumalla saa mitään oppimaan. Tässä keskustelussa kuitenkin käydään läpi kai lähinnä tavallisia kotikoiria, jollaisia tällaiset haastavat rodut eivät ole.

 

[TQoFE]

Käyttämällä tällaista positiiviseen käytökseen kannustamista ei oikeastaan ole merkitystä onko koira kova vai pehmeä.

Positiiviseen käytökseen kannustaminen ja johtajuuden korostaminen (jos siis aiheesta on pienintäkään epäselvyyttä) eivät mielestäni sulje toisiaan pois.

Jotkut laumanvartijarodut ja vastaavat kaipaavat kaipaavat todellista täsmällisyyttä alusta asti, mutta ei niitäkään kepillä ja karjumalla saa mitään oppimaan.

Voidaanko lopettaa tämä jauhaminen kepeistä ja karjumisesta, kun ei täällä edelleenkään kukaan ole koiraa kepittämässä tai jatkuvasti karjumassa (tilanteet, joissa koira saatava lopettamaan välittömästi asia erikseen*))? Kiitos =)

*) Ja tiedetään, esim. haukkuvalle koirallehan ei saa koskaan huutaa, se on "haukkumista takaisin", mikä yllyttää jatkamaan.

Tässä keskustelussa kuitenkin käydään läpi kai lähinnä tavallisia kotikoiria, jollaisia tällaiset haastavat rodut eivät ole.

Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka. Eivät ne sen kummempia ole kuin muutkaan, vertailukohdasta riippuen ehkä haastavampia kouluttaa ja pysyäkseen onnellisina voivat vaatia enemmän aivojumppaa kuin ei-työkoiriksi jalostetut.

Tavallisella kotikoiralla tarkoitan koiraa, joka tulee seuraksi ja kaveriksi, ei siis työkäyttöön. Harrasteet valitaan sitten aikanaan koiran omien taipumusten mukaan, ts. ei pakolla harrasteta esim. hakua, jos se ei ole kyseisen yksilön omin laji, vaan valitaan joku muu aktiviteetti.

 

[Alamummo]

Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka. Eivät ne sen kummempia ole kuin muutkaan, vertailukohdasta riippuen ehkä haastavampia kouluttaa ja pysyäkseen onnellisina voivat vaatia enemmän aivojumppaa kuin ei-työkoiriksi jalostetut.

Ymmärrän nyt paremmin innostuksesi johtajuuden korostamiseen, sillä rotikan hallitsemisen avainsanahan on rodun dominanssi ja sen hallitseminen. Hyvin kasvatettuina tosi laadukkaita koiria, mutta valitettavan usein saa lukea lehdistä näitä murheellisia lopputulemia, kun rotikka ei ole saanut oikeanlaista kasvatusta ja myöskään kaikki kasvattajat eivät panosta riittävästi oikeantyyppisten koirien kasvattamiseen vaan päästävät käsistään yksilöitä, joiden hermorakenne on heikko. Näistä syistä en päästä omia koiriani koskaan tekemään tuttavuutta rotikoiden kanssa.

Enkä nyt siis tarkoita, ettet juuri sinä osaisi kasvattaa koirastasi laatukaveria.

 

[Leon]

Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka.

Tavallisella kotikoiralla tarkoitan koiraa, joka tulee seuraksi ja kaveriksi, ei siis työkäyttöön.

Sun piti varmaan sanoa, että se tulee seuraksi silloin kun käsket?

 

[TQoFE]

Ymmärrän nyt paremmin innostuksesi johtajuuden korostamiseen, sillä rotikan hallitsemisen avainsanahan on rodun dominanssi ja sen hallitseminen.

Näinhän se juuri menee, ja nimenomaan psyykkisen johtajuuden kautta. Olen tavannut 65-kiloisen rotikan, enkä kuvittelekaan näin 55-kiloisena naisena kykeneväni hallitsemaan niin isoa tai edes normikokoista rotikkaa fyysisellä voimalla =)

Hyvin kasvatettuina tosi laadukkaita koiria, mutta valitettavan usein saa lukea lehdistä näitä murheellisia lopputulemia, kun rotikka ei ole saanut oikeanlaista kasvatusta ja myöskään kaikki kasvattajat eivät panosta riittävästi oikeantyyppisten koirien kasvattamiseen vaan päästävät käsistään yksilöitä, joiden hermorakenne on heikko.

Ikävää mutta totta. Tosin oikeastaan mikä tahansa koira voi olla hengenvaarallinen väärin käsiteltynä - jopa pieni chihu, jos vastassa on pieni lapsi.

Näistä syistä en päästä omia koiriani koskaan tekemään tuttavuutta rotikoiden kanssa.

Tehdäänkö treffit sitten joskus kun mulla on se oma pallero? =)

Enkä nyt siis tarkoita, ettet juuri sinä osaisi kasvattaa koirastasi laatukaveria.

Kaveri- ja tuttavapiiriin kuuluu useampi hyvätapaisen ja fiksun rotikan omistaja, joilta voin sitten aikanaan kysellä neuvoja, jos ongelmia tulee. Samaten koiraa hankkiessa ruokien, aktiviteettien, vakuutusten ym. lisäksi lasken budjettiin riittävän summan ongelmakoirakouluttajalla käymiseen, jos jostain syystä ilmenisi ihan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Todennäköisesti käytän koiran ongelmakoirakouluttaja Kirsi Aallolla nk. pentuarvioinnissa joka tapauksessa, ihan uteliaisuudestakin =)

Sun piti varmaan sanoa, että se tulee seuraksi silloin kun käsket?

Jos johtajuudesta meinaa tulla epäselvyyttä niin juuri noin =) Niin kauan kuin johtajuus on kunnossa, saa totta kai tulla seurustelemaan oma-aloitteisestikin.

* * * * * * * * *

Onkos muuten Jatkislaisilla rotikoita? Jos on, kiinnostaisi kovasti kuulla, mistä olette palleronne hankkineet ja miten on mennyt =)

 

[Nickelback]

Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.

Ok, nyt olen samalla aaltopituudella. Eli joo kun homma toimii niin ei sitä tarvii enenmpää korostaa. Ja btw. meillä muuten tietää kyllä että mikä sämpylä on mun ja että naput on sen. Oma ruoka hotkitaan menemään hetkessä, mutta meidän ruokaa halutaan vaan haistella. Jonkin verran meillä kerjätään haistelua, mutta ei maistelua.

Se, onko näpäyttäminen väkivaltaa vai ei, riippuu tietenkin näpäytyksen voimasta. Ja chihulle totta kai vain kevyt kosketus, isommalle ja paksukarvaisemmalle kaukikselle voi käyttää vähän enemmänkin voimaa. Pointti edelleenkään ei silti ole koiran satuttaminen.

Joo, kieltämättä isompaan kaveriin on käytettävä ronskimpia otteita jotta asia menee perille. Mutta en silti näpäyttäis, läpsäyttäis, luunäppäis tai mitään. Jos on paksu nahka, siitä kevyesti kiinni ja katse silmiin. Kyllä toinen alistuu.

Melko aran oloinen koira teillä. Ja tämä ei ole kritiikkiä, ihan toteamus vaan; totta kai koirista löytyy yksilöitä. Useimmille ärähdys, murahdus tai jopa karjaisu ei aiheuta paniikkia.

Kaikkea muuta kuin arka. Joka ikinen koira tai jopa vastaantuleva ihminen on mielenkiintoinen ja sille voi tehdä tuttavuutta. :) Mutta sitten jos käyttää kovaa ääntä sitä kohtaan, kaveri alistuu "liikaa", eli muuttuu vähän pelkääväks ja painelee rappusten alle. Eli johdonmukaisesti ja oikealla äänensävyllä on mentävä, niin toinen on oma iloinen itsensä ja tottelee hyvin.

Hyvänä esimerkkinä eilen. Otettiin kevään eka punkki irti tassusta ja sitten toinen halusi tietysti nuolla sitä desifionti ainetta. Kaks kertaa yritti: Sanoin "eeih..." ja uudestaan "eeih...". (en siis kovalla äänellä) Kolmannella kerralla katsoi mua tassu ylhäällä ja pyöritin päätä. Tämän jälkeen ei enää koskenut haavaan.
Papillonit (perhoskoirat) on myös fiksuja (älykkyystaso kouluttajien mukaan Sheferin luokkaa) kuten ootte noista Rotikoista puhunu, eli on vaatinu omansa koulutuksessa.

Jos luit viimeisen kappaleeni, huomasit varmaan, että nyt puhuttiin väliaikaisesta ratkaisusta, pl. jos koira on erityisen kova. Johtajuusongelmien kohdalla tärkeää ihan kaikkien turvallisuuden kannalta on ensin palauttaa johtajuus ihmiselle ja sitten vasta antaa koiralle vapauksia.

Tilanne on ihan toinen, jos johtajuus on jo valmiiksi selvillä, eikä koira edes yritä pomottaa..

No näin meillä kieltämättä on... Pentuna kokeiltiin rajoja, nyt 1,5 vuotiaana ei enää.

Pieni koira ei muuten automaattisesti ole pehmeä. Niistäkin löytyy melkoisia mini-Hitlereitä - ja isoista vastaavasti arkoja ja alistuvia =)

Sen uskon. Meidänkin kaveri pompottais varmaan jonkin verran jos vaan voisi. Mutta hyvin näkee että jos se on vanhemmillani hoidossa, ihmisillä jolla ei oo kokemusta koirista, niin se kunnioittaa niitä silti yhtälailla. No mitä nyt piippailee vähän turhan usein ulos ja näähän vie sitä sitten. :)

Eli koska koirat ovat yksilöitä, mun ohjeita saa kritisoida, mutta Alamummon ohjeita ei? ;)

Ei vaan itse hieman kärkevästi ja absoluuttisesti toit ohjeet esille ja Alamummo kyseenalaisti niitä. Kommentoin vaan että meillä myös esim. toimii Alamummon ohjeet sopii paremmin siksi ei voi yleistää. Pointti oli varmaan meillä molemmilla että yskioikoisia ohjeita ei ole, koska kaikki on yksilöitä. :)

 

[1stApril]

Tuo Azulin esille ottama "ruokalupa" ei ole varmaankaan mikään harvinainen.

Kun koira tuli taloon pentuna, niin huomasin heti, että koira istui keittiön maton reunalla odottamassa ruokaa, eikä rynninyt jalkoihin kerjäämään.
Kasvattaja oli varmaankin opettanut tämän. Ajattelin aluksi, että varmaankin sen takia, ettei hänen kaikki 10 koiraansa ole koko ajan kintuissa pyörimässä keittiössä.
Kun annan kupin nenän eteen, koira istuu ja katsoo minua silmiin ja sitten saa luvan "ole hyvä" käydä kimppuun. Tämäkin tuli jotenkin luonnostan jo heti, oli varmaan opetettu jollakin tavoin.

Kävin pennun kanssa pentukoulussa muutaman kerran. Siellä kouluttaja kertoi, että koira oppii näin sen, keneltä hän saa ruokansa. Suositteli jopa, että voi antaa ruuan kädestä pitäen koiralle, jos haluaa vahvistaa tätä. No, ihan tähän en ole ainakaan itse ryhtynyt, mutta joissakin tapauksissa voi tätäkin varmaankin koittaa.
Samoin luokse pyydettäessä antaa aina makupalan.
Koko homma luo perustaa sille, että koirasta tulee sellainen, että se tulee joka tilanteessa luokse (silloinkin, kun karkaa tai on häiriötekijöitä ymäristössä). On "taloudellista", kuten kouluttajan termi oli, tulla aina ja joka tilanteessa sinun luokse.
Meidän tapauksessa porkkana on toiminut ainakin hyvin.

Tämä on siis pentukoulun kouluttajan näkemys. Itselläni on vasta ensimmäinen koira, joten toisenlaisista koulutustavoista ei ole omakohtaista kokemusta.

Ei muuten ole yrittänyt koira ottaa ruokaa olohuoneen pöydältäkään kuin pari kertaa. Oliskohan joku yhteys tuohon "ruokalupaan"?

E: Ja kyse on sellaisesta koirasta, joka ei ole IKINÄ jättänyt yhtään ruokaa kuppiinsa ja hotkii aina kaiken ruuan, mitä annetaan. Eli ei ole todellakaan mikään nirso!

 

[koo]

Lähikoira

Jokainen koiranomistaja varmaan kouluttaa koiransa kuten parhaakseen näkee ja toivottavasti saa mieleisensä. Minulle on sattunut sellainen koira, jokalaisen halusinkin, koira joka ymmärtää puhetta, ilmeitä ja eleitä ihan käsittämättömän hyvin. Ihan normi ”sinä olet perheenjäsen, oikeuksinesi ja velvollisuuksinesi” meiningillä opetettu ja hyvä tuli. Tosin kesti aikansa ja vaati kärsivällisyyttä mutta yhtenä päivänä nuo opetetut kuviot näytti menneen lopullisesti perille.

Sitä vaan mietin, kun näitä koirajuttuja luin, että kuinkahan se on koiran kannalta tylsää odotella milloin isäntä/emäntä kutsuu luokseen rapsuteltavaksi. Varmaan ihan pätevä juttu opettaa tuolleen jos siihen tarvetta on, mutta mun koira on jotenkin luonnostaan aina läsnä teen nyt sitten mitä tahansa.
En voisi kuvitellakaan tilannetta, että hän joutuisi odottamaan tai tekemään jotain temppuja, että saa tulla luokseni. Päinvastoin mä aina kysyn, että lähdetkö kaveriksi mukaan esim. kauppaan tai ulos tai minne nyt olenkin lähdössä. Yleensä koira on aina valmis lähtemään. Töihin lähtiessä sanon, että nyt lähden töihin, jää sinä vielä lepäileen niin jaksat sitten leikkiä kun palaan. Aina jää ihan sopuisasti sohvalle köllittelemään. Odottaa ikkunassa kun tulen kotiin ja ihan spontaanisti syleilee mut päästä varpaisiin joka kerta kun pääsen sisälle asti. Kun meillä laitetaan ruokaa, koira istuu kun tatti keittiössä ja saa aina pienen herkkupalan tätä samaa sapuskaa sen valmistuttua, vaikka ei koiran ruoka-aika vielä olisikaan. Ihmisten ruokailu sujuu ihan normaalisti, vaikkakin koiran tarkkaillessa tilannetta, hiljaa ja maltillisesti, jostain kauempaa. Telkkaria katsellaan sylikkäin sohvalla ja esim. kaikki ulkotyöt tehdään ripi rinnan koiran avustaessa vähintäinkin päältä katsojan roolissa. Hyvin pärjäillään vaikka tehdäänkin kaikki kimpassa.
Toki koira juoksee myös omia juoksujaan joihin en osallistu mutta tulee viipymättä luokse kun pyydetään.

Nyt hän makailee kahden metrin päässä lattialla ja nukkuu, mutta kun nousen tästä niin hänkin nousee ja päättelee kengistä jotka laitan jalkaani, minne seuraavaksi mennään.

Mulla on maailman kivoin ja viisain koira, ihan niinkuin teillä muillakin.

Terveisin koo

 

[Knower]

Sitä vaan mietin, kun näitä koirajuttuja luin, että kuinkahan se on koiran kannalta tylsää odotella milloin isäntä/emäntä kutsuu luokseen rapsuteltavaksi. Varmaan ihan pätevä juttu opettaa tuolleen jos siihen tarvetta on, mutta mun koira on jotenkin luonnostaan aina läsnä teen nyt sitten mitä tahansa.

En voisi kuvitellakaan tilannetta, että hän joutuisi odottamaan tai tekemään jotain temppuja, että saa tulla luokseni. Päinvastoin mä aina kysyn, että lähdetkö kaveriksi mukaan esim. kauppaan tai ulos tai minne nyt olenkin lähdössä. jne.

Mahdotontahan se on sanoa, onko se koiran mielestä tylsää odotella lupia tai luoksekäskyjä, mutta pitää muistaa että se ei ole ihminen, eikä se ajattele kuten ihminen. Näin me ihmiset helposti haluamme ajatella, mutta koiralla ei yksinkertaisesti riitä aivotoiminta kovin monimutkaisiin tunteisiin. Lähtökohtaisesti se ei kamalasti ymmärrä puhetta tai ylipäätään mitään mitä se omistaja puuhaa, mutta se reagoi ilmeisiin, äänenpainoihin ja ylipäätään rutiineihin. Ja silloin kun se koira näkee, että sen omasta toiminnasta seuraa omistajalta (koiran mielestä) myönteistä reaktiota, se tekee näitä juttuja todennäköisemmin uudelleen. Hyvässä ja pahassa. Huomiota se on se negatiivinenkin huomio.

Sehän on tietenkin hyvä jos menee ihan yllä kuvailemillasi opeilla ilman ongelmia. Koiria on erilaisia, joidenkin kouluttaminen yhteiskuntakelpoisiksi käy helposti, joidenkin kanssa saa olla tarkempana. Tarkka saa lähtökohtaisesti olla aina silloin kun koira on isokokoinen tai luonteeltaan dominointihaluinen. Silloin voi käydä niin, että omistaja joutuu kyselemään koiralta lupaa lähtemisiin ja tulemisiin eikä toisin päin. Surullisia tapauksia on iltapäivälehdet pullollaan.

Koiran omistaminen ei aidosti ole mitään tähtitiedettä. Riittää pitkälle kun muistaa, että se ei ole ihminen, tietää mihin tarkoitukseen ko. koira on jalostettu (ts. mikä sille on rodunomaista toimintaa), antaa sille riittävästi aikaa ja rakkautta sekä puuhaa sen kanssa niitä rodunomaisia juttuja. Vinttikoiran pitää päästä juoksemaan ja ajamaan takaa kohteita, metsästyskoiran kanssa on hyvä metsästää tai ainakin tehdä metsästysleikkejä ja niin edelleen. Harkinta on aina paikallaan siinä kohtaa kun koiraa hankkii. Oikea kysymys kun ei ole pelkästään, että onko tuo koira hyvä minulle, vaan myös että olenko minä hyvä omistaja tuolle koiralle.

 

[Alamummo]

Koiran kaikki tekeminen lähtee sen paikasta laumassa ja halusta miellyttää laumanjohtajaa ja ylempiarvoisia. Jos koira on ottanut itse laumanjohtajapaikan omistajan saamattomuuden ja osaamattomuuden takia, niin silloin sen toiminta tähtää vain sen itsensä miellyttämiseen.

Kuten Knower sanoi, niin koiralle on tärkeää, että sillä on rodunomaista tekemistä. Ihan seurakoiraksikin jalostetut pikkukoirat kaipaavat laumaansa ja niidenkin "työtä" on vaikka leikkiminen. Jos koiran kanssa ei pysty olemaan ja tekemään riittävästi niin on parasta tyytyä pehmokoiraan.

 

[koo]

mutta koiralla ei yksinkertaisesti riitä aivotoiminta kovin monimutkaisiin tunteisiin. Lähtökohtaisesti se ei kamalasti ymmärrä puhetta tai ylipäätään mitään mitä se omistaja puuhaa, mutta se reagoi ilmeisiin, äänenpainoihin ja ylipäätään rutiineihin.

Tuo, että koira ei ymmärtäisi puhetta on aikas yleistävästi sanottu, ja muuutenkin ihmeellistä vähättelyä eläimien aivotoimintaa kohtaan.
Meidän koira ainakin ymmärtää kaiken puheen, enkä yhtään ihmettelisi vaikka tuo jonain päivänä vastaisikin jotain. Aivotoiminnasta en tiedä mutta jos ei aivoilla niin jollain vaistolla tuo toimii ja monesti viisaamman oloisesti kuin ihmiset. Esimerkiksi tänään koira haki kastelukannun valmiiksi vesisaavin viereen kun vasta puhuin kukkien kastelusta.
Tiedä sitten onnistuisiko tuolta rotuvaliolta ikkunoiden pesu, se kun olisi seuraavana vuorossa.

Terveisin koo

 

[Knower]

Tuo, että koira ei ymmärtäisi puhetta on aikas yleistävästi sanottu, ja muuutenkin ihmeellistä vähättelyä eläimien aivotoimintaa kohtaan.
Meidän koira ainakin ymmärtää kaiken puheen, enkä yhtään ihmettelisi vaikka tuo jonain päivänä vastaisikin jotain.

Ei se ole vähättelyä, vaan ihan toteamista. Minulla on ollut koiria perheessä 25-vuoden ajan, eri rotuisia, sisaruksilta löytyy taas eri rotuisia ja niin edelleen. Minä tykkään koirista ihan pirusti enkä minä niitä pidä mitenkään vähempiarvoisena sen takia, että niillä ei oikeasti aivoissa mitään ihmeellisiä asioita tapahdu.

Koiralle voi opettaa yksinkertaisia käskyjä, mutta isompi painoarvo on millä äänensävyllä ja painotuksella sanoo kuin mitä sanoo. Jos koirasi on jotain luvatonta tekemässä jossain vaiheessa, on ihan sama sanotko tiukasti EI vai KYLLÄ. Reaktio on sama.

Sinulla on varmastikin koira, jolla ei ole halua dominoida. Silloin homma voi pelittää hyvin yksinkertaisesti, vaikka omistaja tekisi kaikki maailman virheet (en sano että teet). Jos näin ei ole, voi olla iso ongelma käsissä.

Helpottaisi hirvittävästi ja vähentäisi ongelmia, jos ihminen ymmärtäisi, että koira on koira. Se ei ajattele kuten ihminen, se ei koe samanlaisia tunteita kuin ihminen. Se haluaa kuulua laumaan ja hakee sieltä omaa paikkaansa. Jos lauman johtoporras (jonka kuuluisi olla omistajat) käyttäytyy koiran mielestä johdonmukaisesti ja asiallisesti, se on kovasti tyytyväinen oloonsa pahnanpohjimpana. Jos sillä on pienikin halu dominoida, epäjohdonmukainen johtoporras ei välttämättä täytä sen mielessä tehtäväänsä ja se ryhtyy hakemaan paikkaa ylempänä.

Pari linkkiä nopealla googlettamisella, jossa selvitetään vähän näitä juttuja kohtuullisen kansankielellä ja asiallisesti.

Linkki 1

Linkki 2

 

[lapa78]

Helpottaisi hirvittävästi ja vähentäisi ongelmia, jos ihminen ymmärtäisi, että koira on koira. Se ei ajattele kuten ihminen, se ei koe samanlaisia tunteita kuin ihminen. Se haluaa kuulua laumaan ja hakee sieltä omaa paikkaansa. Jos lauman johtoporras (jonka kuuluisi olla omistajat) käyttäytyy koiran mielestä johdonmukaisesti ja asiallisesti, se on kovasti tyytyväinen oloonsa pahnanpohjimpana. Jos sillä on pienikin halu dominoida, epäjohdonmukainen johtoporras ei välttämättä täytä sen mielessä tehtäväänsä ja se ryhtyy hakemaan paikkaa ylempänä.

En halua kenenkään koiratietämystä täällä arvostella, mutta tuo boldattu kohta taitaa olla se kaikkein tärkein, kun koirien kanssa ollaan tekemisissä.

Meillä on tällä hetkellä kaksi koiraa ja molemmat katurakkeja, toinen Virosta ja toinen Espanjasta. Toinen on pienen lehmän kokoinen staffisekoitus. Ei olla todellakaan koulutettu mitenkään erikoisesti ja ukko on tullut meille n vuoden ikäisenä ja silti kaikki mennyt hyvin. Ollaan kyllä yritetty olla mahdollisimman johdonmukaisia ja se on riittänyt, jossain vaiheessa oli pientä uhmaikää havaittavissa, mutta sekin meni ohi aika leppoisasti.

 

[cottonmouth]

En voi käsittää noiden naapureiden järjenjuoksua. Perheellä on rottweiler, joka käyttäytyy hyvin aggressiivisesti kaikkia koiria ja siis mm. tätä meidän omaa trikkinahkaa (ei kuvassa) kohtaan. Rottista ulkoilutetaan jotakuinkin tällaisessa, lähinnä kissojen taluttimelta näyttävässä, flexissä ja lisäksi ulkoiluttajana on usein perheen ~ 10-12-vuotias hentoinen tyttö. Välillä ulkoiluttaja on aasialaisen näköinen pienikokoinen nainen, jolla on ajoittain silminnähtäviä vaikeuksia pitää otusta hallinnassa. Kauhulla ollaan mietitty, että miten toimitaan,kun tuo narutalutin sanoo *naks* ja pikkutytöstä ei ole koiraa pidättelemään. Juttelin tuossa eilen asiasta kollegan kanssa, joka noita rottiksia on kolmattakymmentä vuotta pitänyt ja kai jossain määrin toiminut kasvattajanakin. Ei ollut oikein edes aluksi uskoa kuulemaansa ja toki ihmetteli jo heti aluksi kunnon nahkahihnan puutetta. Lisäksi mainitsi ettei antanut omien poikiensa ulkoiluttaa rottweilereitaan kuin vasta 15-vuotiaina, kun oli varma, että voivat hallita koiran fyysisesti.

Mutta joo, mitä tuolle asialle pitäisi tehdä? Vai odotetaanko vain kiltisti murhenäytelmää tapahtuvaksi..

 

[TF-79]

Mutta joo, mitä tuolle asialle pitäisi tehdä? Vai odotetaanko vain kiltisti murhenäytelmää tapahtuvaksi..

Pahalta kuullostaa... Ei tuossa tosiaan taida valitettavasti olla hirveästi tehtävissä. Tietysti voit yrittää Rotikan omistajille asiasta puhua, tai ottaa yhteyttä kuntasi eläinsuojeluviranomaiseen. Se, onko siitä mitään apua, onkin asia erikseen.

 

[cottonmouth]

Tietysti voit yrittää Rotikan omistajille asiasta puhua, tai ottaa yhteyttä kuntasi eläinsuojeluviranomaiseen. Se, onko siitä mitään apua, onkin asia erikseen.

No jotakuinkin noilla ajatuksilla täälläkin ollaan. Lähinnä nyt ajattelin huomenna mennä juttelemaan noiden kanssa ja tarjota vaikka omaa ylimääräistä nahkahihnaa talutusreissuille. Tiedä sitten ottavatko vittuiluna, mutta ei Jeesus tuollaista touhua, vaan voi enää katsella. Anteeksi kiihtyminen.

 

[Jupe]

No jotakuinkin noilla ajatuksilla täälläkin ollaan. Lähinnä nyt ajattelin huomenna mennä juttelemaan noiden kanssa ja tarjota vaikka omaa ylimääräistä nahkahihnaa talutusreissuille. Tiedä sitten ottavatko vittuiluna, mutta ei Jeesus tuollaista touhua, vaan voi enää katsella. Anteeksi kiihtyminen.

Odotappas kun keksivät vielä sen että se voi juosta vapaana. Ja tämä ei ole huumoria, ainakin Länsi-Helsingin suunnalla törmään valitettavasti liian usein vapaana juoksenteleviin koiriin. Tullut vastaan myös uros palveluskoiria, monesti olen joutunut karjumaan "kenen koira juoksee tällä vapaana". Löytyy näitä ihmisiä jotka eivät vain välitä ja ajatusmaailmahan lähtee sieltä että todennäköisesti sille omalle koiralle ei satu mitään varsinkin jos se oma on iso koira.

Ja kun itselläkin uroskoira niin monestihan ne reviiriä pitävät urokset juoksee suoraan päin. Itse olen ottanut tiukan linjan että yhdenkään vapaana olevan koiran kanssa ei kaveerata ja tiukka huomautus ulkoiluttajille jos koira yrittää tulla luokse. Olen mm pitänyt pitkäkarvaista uros sakemannia niskavilloista kiinni kun juoksi päin ja yritti käydä kiinni. Arvaa kiinnostiko episodi omistajia ollenkaan, en viitsi ääneen mainita mitä Suomeen hyvin jo aikoja sitten kotiutunutta heimoa oli kyseessä.

Suosittelen voimailulajien harrastamista että jaksaa tarvittaessa nostella idioottien koiria ilmaan. Hyvä myös on tietää koirien herkät kohdat jos tiukka tilanne tulee, koska nämä kouluttamattomat isot urokset ei rapsuttelemalla rauhoitu.

Anteeksi kiihtyminen ja vielä cottonmouthin kysymykseen, jos kyseessä ei ole idiootti niin puhuminen voi auttaa.




_

 

[lapa78]

Anteeksi kiihtyminen ja vielä cottonmouthin kysymykseen, jos kyseessä ei ole idiootti niin puhuminen voi auttaa.

Tässä on vaan se ongelma, että vain idiootit käyttäytyvät noin. Vain idiootit ottavat palveluskoiran vaikka heillä ei ole minkään näköistä tietoa rodusta yms. Kärjistetysti voikin sanoa, että palveluskoirat ovat joko loistavia tai uhkia kaikille.

 

[Leon]

Joo ei tollanen flexi ole mikään ison koiran hihna. Meillä se kelpasi hyvin pienelle mäyrikselle, mutta 25-kiloista vinttaria ei tulisi mieleenkään kytkeä tuollaiseen.

 

[Tumpe]

Joo ei tollanen flexi ole mikään ison koiran hihna. Meillä se kelpasi hyvin pienelle mäyrikselle, mutta 25-kiloista vinttaria ei tulisi mieleenkään kytkeä tuollaiseen.

No ei se oo pienenkään koiran hihna. Meidän 6-kiloinen puolivillakoira pamautti sen melkein heti rikki. Nyt ollaan menty siitä eteenpäin nahkaremmillä, joka toimii kyllä paljon paremmin mitä tuo itsekelautuva virveli.

 

[SannaS]

Minä kyllä sanoisin, etä fleksin soveltuvuus koiralle ei ole koiran koosta kiinni. Ennemminkin koulutustasosta ja etenkin siitä henkilöstä, joka sitä fleksiä pitää kädessään. Meillä yli 40-kiloinen noutaja on ulkoillut fleksissä säännöllisesti jo monta vuotta. Koira osaa pysähtyä ja lähteä liikkeelle käskystä, ja kaikki narun toisessa päässä osaavat käyttää peukaloaan. Ei ole vaaratilanteita tullut.