Koira – ihmisen paras ystävä

  • 453 065
  • 2 255
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
Mietiskelin pitkään tämän julkaisua ja mille puolelle sen pistän, mutta mun mielestä se löytää täältä kohdeyleisönsä parhaiten.

http://vimeo.com/8191217

Linkin takana sykähdyttävä lyhytdokumentti "Last minutes with Oden".
Pisti ison miehen kyyneliin, myönnän. Toivottavasti kukaan ei pahastu, vaikka aihe on aika "rankka".

Pätkä äänestettiin vuoden 2010 Vimeo.comin parhaaksi videoksi.
 

tutzba

Jäsen
Mistä päin Hämeenlinnan alueella kannattaisi lähteä kyselemään koiranpentuja? Lue: Onko kenelläkään erityisen hyviä kokemuksia jostakin kasvattajasta, vai mitä ne nyt onkaan.

Onkohan tämä edes järkevä kysymys?
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Onkohan tämä edes järkevä kysymys?

No eipä oikeastaan.

Ensin sun pitäis tietää että millaista koiraa haet. Tutustua rotuihin, niiden vaatimuksiin jne. Mitä haet koiralta, harrastusseuraa (agility sun muut mahdolliset), muuten vaan seuraa, koristetta vai palveluskoiraa.

Sitten kun nuo on selvillä, niin uudestaan kyselemään asioista.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Onkohan tämä edes järkevä kysymys?
Jos koiraa olet hankkimassa, niin mielestäni ei. Kasvattajan asuinpaikka ei nyt mitenkään erityisen oleellinen asia ole. Moni asia menee edelle.

Jos olet hankkimassa koiraa, lähde liikenteeseen omista tarpeistasi ja mieltymyksistäsi. Lue: mieti mikä rotu sopii sinulle, älä sovitko sinä jollekin rodulle. Kun sopivan oloinen rotu/ rodut on haarukassa, kannattaa tutustua rotujärjestön omiin sivuihin, joista löytyy yleensä varsin hyvin tietoa rodusta ja myös sitä harrastavista kasvattajista. Tutustu rotuun kunnolla ja käy katselemassa useita vaihtoehtoja, äläkä tartu ensimmäiseen täkyyn (joka voi tietenkin osoittautua lopulta parhaaksikin). Koiran hankinta on pitkällinen prosessi ja harva vastuullinen kasvattaja edes antaa koiraa samoin tein mukaan, vaan haluaa varmistua, että olet todella kiinnostunut kyseisestä rodusta ja sen yksilöstä. Pidä myös huoli, että pääset tutustumaan olosuhteisiin, joissa koira on kasvanut. Koskaan ei pidä suostua siihen, että myyjä tulee näyttämään pelkkää koiraa johonkin huoltamon pihaan.

Jos pääset niin pitkälle, että aiot tehdä kauppoja, kannattaa ehdottomasti käyttää Kennelliiton sopimuspohjaa, ja kirjata siihen ehdottomasti kaikki lisäehdot, joita sinä tai myyjä haluavat. Monet kasvattajat haluavat ja myös vaativat koiraa käytettävän näyttelyissä ja käyttökokeissa sekä jalostuksessa. Kaikista näistä tulee sopia kirjallisesti. Mitään ei kannata jättää suullisesti sovittavaksi ja muistin varaan.

Kennelliiton ja eri rotujärjestöjen sivuilta löytyy paljon tietoa koiran hankkimisesta ja omistamisesta. Kannattaa tutustua huolella ja pitää jalat maassa.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Kääpiövillakoira, lemmikiksi, ei koristetta.

Suosittelen ihan jotain koira-aiheista palstaa, hauvat.com ja koirat.com ehkä pystyy auttamaan ja www.villakoirakerho.com saattaa tulla myöhemmin ainakin hyödylliseksi. Ainakin pikavilkaisulla tuolla oli rotuesittelyä sun muuta ja keskustelupalstoilla sitten lisää. Varmaan myös kasvattajista ja kenneleistä löytyy tietoa.
 

tutzba

Jäsen
Oisko KVG mitään "kääpiövillakoira kasvattajat"? Eri roduilla on yleensä aika hyvin ylläpidetyt sivustot.

Lue: Onko kenelläkään erityisen hyviä kokemuksia jostakin kasvattajasta

Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.

Vesurille ja Footlessille thanks. Ko. palstoja tuli jo aiemmin selailtua, ja kuten varmaan kävi ilmi tyhmistä kysymyksistä, kyseessä olisi ensimmäinen koira. Siitä syystä ajattelin josko kokeneemmilta heruisi vinkkejä ja kyllähän niitä tulikin. Kasvattajahommia kyselin sen takia, että frendin tyttöystävä tietää näistä asioista paljon ja varoitteli jos jonkinlaisista huijareista.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Jos olet hankkimassa koiraa, lähde liikenteeseen omista tarpeistasi ja mieltymyksistäsi. Lue: mieti mikä rotu sopii sinulle, älä sovitko sinä jollekin rodulle.

Muuten erittäin ansiokkaasti ja täysin samaa mieltä kuin Vesuri, mutta kääntäisin tämän jopa niin, että mieti nimenomaan miten sinä ja sinun elämäntapasi ja elämäntilanteesi sopii jollekin rodulle, ei toisin päin. Oma tarve voi olla esim. munanjatkeen saaminen (jota toki tutzban mainitsema kääpiövillakoira ei ehkä varsinaisesti ole), jolloin oma tarve on perseestä. Koira kun ei ole lelu, vaan elävä olento, joka luottaa rakastaa ja luottaa isäntäänsä / emäntäänsä sataprosenttisesti sen n. 10 vuoden elinaikansa ajan, oli isäntä / emäntä kuinka paska koiranomistaja tahansa.

Vahvaa harkintaa omasta tilanteesta, rotujen seulontaa ja sitten isoa sitoutumista.

Nimim. aamuseitsemältä loskassa 1h 30min lenkki
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.
Sorry, luin huolimattomasti postauksesi. Ei ollut tarkoitus olla tyly. Jäin käsitykseen, että etsit yleensä vain kasvattajia.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.

Vesurille ja Footlessille thanks. Ko. palstoja tuli jo aiemmin selailtua, ja kuten varmaan kävi ilmi tyhmistä kysymyksistä, kyseessä olisi ensimmäinen koira. Siitä syystä ajattelin josko kokeneemmilta heruisi vinkkejä ja kyllähän niitä tulikin. Kasvattajahommia kyselin sen takia, että frendin tyttöystävä tietää näistä asioista paljon ja varoitteli jos jonkinlaisista huijareista.

Villakoirakerhon saitilla uskoisin olevan pentuvälitys. He ottavat välitettäväksi vain sellaisten kasvattajien pentuja, jotka ovat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasopimuksen. Mistään Apulan numerosta ei todellakaan kannata lähteä koiraa hakemaan, sillä sieltä löytyy pääasiassa pentutehtailijoiden tuotoksia. Se on toimintaa, jota kenenkään vastuullisen ihmisen ei ole syytä kannattaa.

Villakoirista vielä sen verran, että rotukoirapiireissä aikanaan pyörineenä tiedän joidenkin kasvattajien olevan aika syvällä näyttelytoiminnassa sisällä eli he eivät myy pentujaan sellaisille, jotka eivät näyttelyissä koiraa halua kuljettaa. Näyttelyvillakoiran turkin kunnossapitäminen on taas uskomattoman työlästä.

EDIT: Tässä linkki Villakoirakerhon pentuvälitykseen
 

tutzba

Jäsen
Villakoirista vielä sen verran, että rotukoirapiireissä aikanaan pyörineenä tiedän joidenkin kasvattajien olevan aika syvällä näyttelytoiminnassa sisällä eli he eivät myy pentujaan sellaisille, jotka eivät näyttelyissä koiraa halua kuljettaa.

Kiitoksia tiedosta. Mihinkään näyttelyihin ei ole tarkoitus tosiaan lähteä, joten pitää etsiä joku, joka suostuisi koiran myymään.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Muuten erittäin ansiokkaasti ja täysin samaa mieltä kuin Vesuri, mutta kääntäisin tämän jopa niin, että mieti nimenomaan miten sinä ja sinun elämäntapasi ja elämäntilanteesi sopii jollekin rodulle, ei toisin päin. Oma tarve voi olla esim. munanjatkeen saaminen (jota toki tutzban mainitsema kääpiövillakoira ei ehkä varsinaisesti ole), jolloin oma tarve on perseestä. Koira kun ei ole lelu, vaan elävä olento, joka luottaa rakastaa ja luottaa isäntäänsä / emäntäänsä sataprosenttisesti sen n. 10 vuoden elinaikansa ajan, oli isäntä / emäntä kuinka paska koiranomistaja tahansa.

Vahvaa harkintaa omasta tilanteesta, rotujen seulontaa ja sitten isoa sitoutumista.

Nimim. aamuseitsemältä loskassa 1h 30min lenkki
Samaa asiaahan tuossa näköjään osaltaan tarkoitetaaan, eli koira on valittava sen mukaan, mihin omat mieltymykset, ajalliset ja fyysiset resurssit, olosuhteet, ym. ym. soveltuvat. Edelleenkin: ensin on mietittävä tarkkaan millainen koira itselle siinä tilanteessa on sopiva ja sitten alettava haarukoimaan sopivaa rotua. Ihminen ei perinteisesti ole ollut kovin sopeutuvainen muuttumaan luontokappaleen edessä, joten kannattaa aikanaan valita rotu, johon ei isommin tarvitse sopeutua. Jos tuntuu, että omaa olemista pitäisi koiran takia paljon muuttaa, on koira todennäköisesti täysin väärä hankinta lemmikiksi ja perheenjäseneksi.

Näyttelyvillakoiran turkin kunnossapitäminen on taas uskomattoman työlästä.
Villakoiran turkki on työläs, vaikka koiraa ei näyttelykunnossa halua pitääkään.

Kiitoksia tiedosta. Mihinkään näyttelyihin ei ole tarkoitus tosiaan lähteä, joten pitää etsiä joku, joka suostuisi koiran myymään.
Kannattaa todellakin kertoa kasvattajalle asiasta heti suoraan, jotta välttyy myöhemmiltä sanaharkoilta. Ja koirakaupoissa pätee aivan sama kuin kaikissa muissakin sopimusasioissa: kaikki paperille, ei mitään muistin varaan.

Näyttelyistä sen verran, että kannattaa harkita, josko kuitenkin käyttäisi nuorena näytillä. Kehässä asiantunteva tuomari näkee mahdolliset rakenteelliset viat, jotka vanhemmiten voisivat olla ongelmallisia, näyttelyt on hyvä paikka tavata muita alan harrastajia. Lisäksi, jos joskus aikoo käyttää koiraa jalostukseen, on pentujen myynti helpompaa, jos koiralla on näyttelytulos. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska homma saattaa hirttää pahemman kiinni, jos koira on sellainen, että sitä kannattaa ulkomuotonsa puolesta näyttelyissä käyttää.
 

Soolo

Jäsen
Suomen Kennelliitto valitsi vuoden näyttelykoiraksi Norwichinterrierin. Aika tuntematon rotu taitaa olla kyseessä. Onko mietteitä palstalaisilta tuosta rodusta. Linkissä wikipedian esittely rodusta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Norwichinterrieri

Ja itsehän olen koiraa hankkimassa. Toiveena nimenomaan pieni rotu, joka tulee toimeen lasten sekä muiden kotieläinten kanssa. Mitenhän norwichi pärjää tuossa, ainakin ulkonäkö on kerrassaan hurmaava.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Norwichinterrieri on pienestä koostaan ja söpöstä olemuksestaan huolimatta aito terrieri, joka kyllä osaa pitää puolensa. Kennelliiton saitilta löytyy linkki Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry:n sivustoille, josta näyttäisi löytyvän paljon infoa.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Terrieriä hankkiessa kannattaa tosiaan ymmärtää, että kyseessä on paljon liikuntaa ja aktiviteetteja vaativa melko voimakasluonteinen koira, eikä ihan puhtaasti mikään sylikoira. Ulkonäköhän noilla on aivan hurmaava, ja aika pitkälti sen vuoksi tännekin on westie hommattu.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
En välttämättä terrieriä suosittele lapsiperheeseen. En mä noista muista terriereistä niin tiedä, mutta meidän parsonrusselit ainakin pienemmät lapset on tavannut jyrätä alleen innostuessaan... Kun ovat aika leikkistä sorttia ja vauhtia piisaa. Kyllä ne lapsista tykkää, ei siinä mitään. Ja tosiaan, ulkoilua ja leikkiä vaativat ihan perkeleesti.

Asentelin just exän roskiskaapin oveen lapsilukon kun vanhempi (3v) oli keksinyt että hän haluaa tyhjentää roskiksia. Muutamaan kertaan oli levitetty koko roskis ympäri kämppää ja syöty kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava (popcornit esmes) parempiin suihin. Nytpä ei enää pääse sinnekään, mitähän se seuraavaksi keksii. Nuorempi ei oikein viihdy kevythäkissään missä asuu sen ajan kun en ole kämpillä (ylivilkas luonne, tuhoaa kaiken irti yksin ollessaan) ja oli päättänyt muutamaan otteeseen lähteä kävelemään sieltä. Ei uskois että koira avaa vetoketjun häkistä, ja vielä väärältä puolelta. Klemmari auttoi lukoksi tuohon, ainakin toistaiseksi.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Vinttikoirien kanssa sattuu ja tapahtuu:

Ensin toinen espanjalaisistamme nappasi oravan. Ei auttanut, vaikka koira oli tiukasti lieassa, siitä huolimatta *naps* ja pääsi nappaamaan kurren. Ja isäntä sai viimeistellä noudon... On niillä aika refleksit.

Sitten toinen juoksi koira-aitauksessa täydessä vauhdissa päin penkkiä. Hirveä huuto, mutta onneksi koiralla oli takki päällä ja penkki osui kylkeen, joten muistoksi jäi parinkymmenen sentin raape eikä luita tai sisäelimiä mennyt rikki.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Vinttikoirien kanssa sattuu ja tapahtuu:

Ensin toinen espanjalaisistamme nappasi oravan. Ei auttanut, vaikka koira oli tiukasti lieassa, siitä huolimatta *naps* ja pääsi nappaamaan kurren. Ja isäntä sai viimeistellä noudon... On niillä aika refleksit.

Meidän espanjalainen on myös täysin kilahtanut noihin oraviin, joita näin loppusyksystä on puistot pullollaan. Jatkuvaa vaanimista ja läheltä piti -tilanteita. Oravat tuntuvat vielä olevan aika huonolla keskittymisellä liikkeellä. Koitan pitää remmin siinä määrin hallussa, että noutoja ei tulisi, mutta pari kertaa on kyllä liki käynyt kun orava tullut kirjaimellisesti puun takaa.

Tällä hetkellä tuntuu voittavan rusakot kiinnostuksen kohteena helposti.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suomen Kennelliitto valitsi vuoden näyttelykoiraksi Norwichinterrierin. Aika tuntematon rotu taitaa olla kyseessä. Onko mietteitä palstalaisilta tuosta rodusta.

Nykyinen tyttöystäväni oli pikku-tyttönä ihastunut tuohon rotuun ja niinpä hän sitten hankki "meille" tuollaisen ensimmäiseksi koiraksi. Pentuna tuo oli äärimmäisen suloinen ja leikkisä, niin kuin kai kaikki koirat. Leikkisyys loppui kuin seinään noin vuoden ikäisenä, kun kivekset laskeutuivat. Ihmisrakas se siinämielessä oli kuitenkin edelleen, että antoi itseään rapsuteltavaksi ja meni mielellään vieraidenkin luokse tuttavuutta tekemään. Lasten leikkikaluksi tuo ei kuitenkaan alkanut, vaan varoitti liiasta vanuttelusta murinalla ja jos se ei auttanut, niin naukkasi muitta mutkitta päälle. Muutaman itkun jäkeen kakaratkin oppivat kohtelemaan sitä kunnioittavammin. Toisaalta, jos tuo olisi ollut isompi koira, niin siitä olisi pitänyt kaiketi luopua, taikka sitten kasvattaa koira ja kakarat kovemmalla kädellä. Lapsista en tiedä, mutta Norwichi on kyllä mallia: ravistettava ennen käyttöä - eikä sekään tehonnut meillä tietyissä asioissa.

Hallitsevin, ja toisaalta surkuhupaisin, piirre Rockyssa oli sen pohjaton viha isompia koiria kohtaan. Tuollaiset max Pystykorvan kokoiset koirat olivat sille pelkkää ilmaa, vaikkei se niitäkään lähellään sietänyt, mutta siitä isommat ilman ylärajaa olivat sen tappolistalla. Mitä isompi lauma niitä vastaan tuli, niin sen ärhäkkämmin se oli käärimässä hihojaan. Kaveri oli täysin peloton ja tietämätön fyysisestä rajoittuneisuudestaan. Rukoili vain, että se hihna pettäisi, niin kohta korjattaisi Rotikan raatoja koirapuistojen isosten puolelta. Säkä oli vähän toista vaaksaa, mutta mieli leijonan - siis oikeastaan ihan helvetin ärsyttävä rakki - jos asiaa puhutaan.

Minä näin jälkikäteen Sooloilisin pienten lasten ja muiden kotieläinten kanssa vähän lepposamman rodun kera.

Juohtuipa vain mieleeni...
 

Timitri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Meillä on tuon norwichin sisarrodun edustaja eli norfolkinterrieri. Erona näillä lähinnä korvien muoto. Oman kokemuksen perusteella näistä roduista voisi sanoa sen, että nartut ovat yleensä aika kilttejä ja hyvin koulutettuna helppoja. Urokset voivat olla kyllä aika riidanhaluisia ja kovapäisiä.

Meidän norfolknarttu (ja käsittääkseni yleisemminkin) on erittäin ihmis- ja lapsirakas. Antaa käsitellä itseään lähes miten päin vain ja suhtautuu innokkaasti kaikkiin ihmisiin ja lähes kaikkiin koiriin.
 

Sambody

Jäsen
Mites onkos Jatkoajassa ketään jolla olisi Basenjista kokemuksia? Ei tässä ihan vielä ole ajankohtainen koiran hankkiminen, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti ja olen jotenkin ihastunut tuohon rotuun.

Aikaisempaa kokemusta koirien kanssa on jonkun verran ja pennusta asti on tullut kasvatettua yksi Beagle, joka nyt ei taida olla lainkaan tietoinen rotunsa yleisestä luonteesta. Metsästää toki, kun on sen aika mutta muuten tykkää makoilla missä milloinkin vaikka koko päivän. Eikä lähde omin päin metsälle vaikka saakin olla vapaana niin kodin kuin mökinkin pihassa. Muutenkin luin että tulisivat toimeen hyvin muiden koirien kanssa, mutta kyllä meidän koiralla on aina enemmän ja vähemmän ongelmia varsinkin itseään suurempien koirien kanssa. Tämä piirre ilmeni vasta aikuisiällä sillä pentuna tuo ei ollut moksiksikaan vaikka minkä kokoista vipeltäjää pyöri ympärillä. No tuo dogi on enemmän vanhempieni koira ja muutenkin elämänsä ehtoopuolella. Tai no jos hyvin käy niin vasta vähän elämänsä puolen välin yli päässyt, joten eiköhän me tuon seurasta saada nauttia vielä muutamia vuosia.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Mites onkos Jatkoajassa ketään jolla olisi Basenjista kokemuksia? Ei tässä ihan vielä ole ajankohtainen koiran hankkiminen, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti ja olen jotenkin ihastunut tuohon rotuun.
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta jonkin verran täälläpäin noihin törmää. Ne vaativat käsittääkseni aika paljon liikuntaa, juoksijoita kun ovat. Mutta jos vaivatonta sylikoiraa hakee, niin sitten ei taida olla paras valinta. Jos on valmis uhraamaan paljon aikaa noiden kanssa, niin sitten ei ole varmaan ollenkaan huono ehdokas. Koirapuistoissa ovat vaikuttaneet melko sosiaalisilta koirilta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös