444

Jäsen
Kumppanin koiravanhus tekee parhaillaan viimeistä reissuaan eläinlääkärille. Koiran täytettyä 12 tuossa alkuvuodesta alkoi terveys mennä nopeasti huonoon suuntaan. Näihin kuukausiin on mahtunut useampi sellainen päivä, kun ei ole syönyt yhtään mitään ja juuri ja juuri on jaksanut kömpiä vesikulholle. Sitten on taas päiviä, kun tuntuu olevan nuoruuden voimissaan, mutta niitä päiviä on ollut kovin vähän.
Itse olen tuntenut koiran vasta muutaman kuukauden ajan, mutta silti suru on musertava. Ei pelkästään siksi, että tuon mahtavan otuksen maallinen vaellus päättyy, mutta myös siksi, että en voi olla siellä heidän kanssaan. Voin vain vuodattaa kyyneleitä kotonani samalla kun toisaalla mennään ikiunille. Enkä voi olla lohduttamassa surun murtamaa rakastani. On niin avuton olo. Ja niin suuri ikävä.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Kumppanin koiravanhus tekee parhaillaan viimeistä reissuaan eläinlääkärille. Koiran täytettyä 12 tuossa alkuvuodesta alkoi terveys mennä nopeasti huonoon suuntaan. Näihin kuukausiin on mahtunut useampi sellainen päivä, kun ei ole syönyt yhtään mitään ja juuri ja juuri on jaksanut kömpiä vesikulholle. Sitten on taas päiviä, kun tuntuu olevan nuoruuden voimissaan, mutta niitä päiviä on ollut kovin vähän.
Itse olen tuntenut koiran vasta muutaman kuukauden ajan, mutta silti suru on musertava. Ei pelkästään siksi, että tuon mahtavan otuksen maallinen vaellus päättyy, mutta myös siksi, että en voi olla siellä heidän kanssaan. Voin vain vuodattaa kyyneleitä kotonani samalla kun toisaalla mennään ikiunille. Enkä voi olla lohduttamassa surun murtamaa rakastani. On niin avuton olo. Ja niin suuri ikävä.
Nämä on todella kovia paikkoja. Jouduin oman ystäväni viime kesän lopussa lopettamaan, ja se oli heittämällä kovin paikka mihin olen joutunut. Lohdutin itseäni sillä, että että nyt kaverilla on parempi olla. Tsemppiä sinne. Ja muista, että jossain vaiheessa voi jo nauraa kun muistelee.

Meidän uusin tulokas on pelottavan fiksu. Aukoo ovet, vetää hampailla vetolaatikot auki yms. Todella kiltti ja oppivainen, mutta tietysti pennuilla on pennun vinkeet. Saa välillä armottomia hepuleita, juoksee sisällä ympyrää. Eilen aukaisi ulkooven, ja juoksi metsässä puuta ympäri joku kymmenen kertaa, sitten hirvittävää kyytiä takaisin sisälle.
 
Suosikkijoukkue
Kraken, Ketterä, Liiga
Hauska lukea näitä pentutarinoita ja tulee hyviä muistoja mieleen. Exän kanssa nuorina ekaan asuntoon ja pitihän siihen se koira sitten saada, varsinkin kun hänellä ei koskaan koiraa perheessä ollut. Muistan juurikin nuo ekat yöt, sovittiin yhdessä että pentu ei sitten sänkyyn tule. Noh, pari yötä se pentu itki siinä sängyn laidalla pienessä vanerilaatikossa vuorattuna sanomalehdillä kunnes muistaakseni aika pian tajusi että perkele, minäpä hyppäänkin tonne sänkyyn, sen jälkeen se siellä sitten nukkui. Ja nukkuu edelleen.

Olen ollut kyseisen koiran kanssa nyt kahdestaan noin 7 vuotta ja hän on tullut vanhaksi. Kuulo mennyt, ja tavallaan se pentuvaihe on nyt taas käsillä. Pidättämisvaikeuksia eli tietää kun kaveri yöllä nousee ylös ja hyppää sängystä alas tiedän että nyt on mentävä. Pari kertaa on vahinko sattunut ja todella pahoillaan korvat luimussa sohvan nurkasta hänet löytää. Eihän se hänen vika ole. Lääkkeet tuohon on nyt tulossa, käytiin eläinlääkärillä. Teen mitä vaan että toi tossa vieressä vielä olisi mahdollisimman kauan. On jo kyseisen rodun iän mukaisesti yli-iällä ja tulee olemaan elämäni kovin paikka kun tää tästä lähtee. Aina ollut koiria elämässä mutta tää eka oma on niin eriasia. Silmät kostuu tätä kirjoitellessakin.

Ja tiedän kyllä että sitten kun on aika päästää irti ni se on vain tehtävä. Aamuvenyttelyjen jälkeen kuitenkin ihan vedossa vielä, lenkit kulkee hyvin jne. Välillä jopa vähän liikaa vauhtia ikäisekseen!

Edit; Muistelinkin ihan omiani, on sentään vielä reilun vuoden ajan ihan rotunsa elinikäodotteessa.
 
Viimeksi muokattu:
"Ei mua tollanen halonhakkuu kauheesti kiehdo."
- Gösta Sundqvist rumpujen soitosta

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Itsellä on ollut neljä koiraa ja tasan kerran jouduin jättämään koiran kaupan eteen kun oli pakko käydä ostamassa jotain. Aina ajattelin asian niin että en mä kaupan eteen jättäis lomapakkoa jossa ois rahaa lojumaan, niin miksi jättäisin koirani joka on paljon arvokkaampi. Vaikka siinä ois se 0,01 % mahku että se pöllitäs tai joku koiravihaaja tiputtas eteen jonkun herkun jossa on jotain myrkkyä niin en silti lähtis noita todenäköisyyksiä testamaan. Olen kuitenkin asunut Espoossa ja Helsingissä niin kaiken maailman kahjoja kuitenkin tuolla liikuskelee. Aina kun näen noita koiraparkissa olevia koiria joilla on huolestunut ilme kasvoillaan niin tavallaan ihmettelen heidän omistajia.
 
Requiescat in pace. Kiekko-Espoo 1984 - 2016 Espoo Blues

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Aktiivisen koiran kanssa tulee koluttua kaikenlaisia ympäristöjä. Vähemmän kävelyteitä ja enemmän metsäpolkuja. On ryteikköä ym. Välillä tullut mieleen, että joskus vielä löytää ihmisruumiinkin. Eläinten ruumiit/raadot jo tuttu juttu.

No, nyt olin lenkillä vierailla kulmilla ja ajattelin yrittää oikaisua yhden metsän läpi, olettaen että varmaankin siinäkin metsässä on polkuja.
Eipä ollut ja samalla itsellenikin yllätti kusihätä. Samalla kun lorottelin, niin tajusin olevani suurien tuhkakasojen ympäröimänä ja seisoinkin sellaisen päällä. Kunnes laskin 1+1, seurantakuntarakennus pilkotti 50 m päässä ja sen takana suuri hautausmaa. Kusin siis tuhkattujen ihmisvainajien päälle ja niin teki koirakin.

Ihmisestähän jää paljon ylijäämää mikä ei mene sukulaisille. Näille lopuille on olemassa kompostityyppinen paikka ryteikössä pois katseilta. Kalman hajua en havainnoinut ja tuskin sitä suuremmin enää olisikaan, vaikka yhden dokkarin mukaan tuhkaamisen jälkeenkin jää paljon luuta ym näkyville tuhkan seasta. Kaiketi nuo ylijäämät vielä murskataan pienemmäksi ennen kottikärryillä metsään viemistä. Pari kotsua siellä olikin.

Kiitos koiran, tuli tuollainenkin paikka nähtyä.
 
Viimeksi muokattu:

Giba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kainalniemen Hiki
Paras ystäväni lähtee maanantaina koirien paratiisiin jahtamaan entisiä ja tulevia tyttöystäviä. Lähes 11 vuoden matka on ollut mahtava, täynnä äärimmäisen hienoja hetkiä.

Parantumaton suolistosairaus on heikentänyt hänen vointia radikaalisti viimeisten viikkojen aikana eikä lääkitys ole juurikaan auttanut, hetkellisesti helpottanut. Aika on siis päästää irti ja se on tällä hetkellä rakkainta ja parasta mitä voin hänen hyväkseen tehdä. Vielä on viikonloppu aika tehdä kaikkea mistä hän on aina tykännyt.

Kiitos Elmo, olit rakkain ja uskollisin ystävä. Hyvää matkaa, tulen joskus perästä. Suru on suuri mutta muistot täyttä kultaa.

”Suurilla koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa, yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin, aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi, pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi, lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä, hännän heilahduksena näkökentän laitamilla, juoksevan koiran vapautuneessa riemussa, enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä, ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena, kuin sinä minut muistat parhaina vuosinani, minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni, me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä, suurten koirien taivaanpellolla.”
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo
Itsellä on ollut neljä koiraa ja tasan kerran jouduin jättämään koiran kaupan eteen kun oli pakko käydä ostamassa jotain. Aina ajattelin asian niin että en mä kaupan eteen jättäis lomapakkoa jossa ois rahaa lojumaan, niin miksi jättäisin koirani joka on paljon arvokkaampi.
Jutussa poliisi sanoo, että koiran varastanut henkilö on tavoitettu, mutta koira on edelleen kateissa. Joku sekopää myynyt edelleen tai päästänyt irti?
 
Ceterum autem censeo Carthaginem esse delendam.

Jonisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, KalPa
Muutamaa viikkoa vaille vuosi ilman koiraa tuli täyteen, ennen kuin pentu meille viikko sitten maanantaina kotiutui. Enpäs muistanutkaan miten työllistävää tämä on :D Tiedossahan tämä oli, mutta en valita. Mahtavia aikoja.

Heti kotiutumisen jälkeen aloitettu ihan perusjutuista koulutuksen suhteen ja onneksi pikkukaveri oppii nopeasti homman jujun. Ymmärtää ehkä hiljalleen mitä sana "tänne" tarkoittaa ja hihnatreeniä tehty sisätiloissa. Tarpeet tulee järjestään joko ulos tai alustalle. Yksinolotreenejäkin onnistuneesti tehty, kun sekin koittaa jossain vaiheessa. Onneksi ei ole tiedossa kuin muutaman tunnin pätkiä itsekseen.

Rotuna siis jo aiemmin kirjoittamani parsonrusselinterrieri. Huomaa kyllä, että on määrätietoinen ja rohkea luonne. Häntä heiluu kaikille uusille tuttavuuksille ja ei kyllä arastele ääniä tai muuta kummallisuutta. Murkkuikää odotellessa, odotettavissa melkoinen vastus :D

Mutta onhan kotikin nyt täysin eri lailla eläväinen koiran kanssa. Tepsutuksia ja uneksintaa, välillä murinaa ja haukahtelua leluille.

Onko muille kotiutunut nelijalkaisia hiljattain?
 
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Suosikkijoukkue
HPK
Onko muille kotiutunut nelijalkaisia hiljattain?
Ei hiljattain, mutta tulossa varmaan ensi vuoden puolella kun meidän koiralla todennäköisesti teetetään pentuja. Otetaan siitä sitten uusi jäsen laumaan.

Tässä olisi edessä muutto kerrostalokämpästä omakotitaloon missä iso aidattu piha. Pääsee koirakin enemmän nauttimaan olostaan, kun saa juosta pihalla vapaana. Aika ankeaa on koiralla tämä kerrostaloelämä varsinkin näillä helteillä.
 
Burkan Bauhaja, Demolition Grinder

Dev

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko täällä muilla koiria jotka pelkäävät hajuja? Meillä 2,5 vuotias uros lapinkoira ja nyt viime aikoina alkanut tässä kotikonnuilla tulemaan sellaista, että nenä nousee pystyyn ja haistelee hetken aikaa, yhtäkkiä häntä menee koipien väliin ja liinat kiinni, aivan miljoonaa päästävä kotiin. Itse en siis haista minkäänlaista hajua, mutta koiran hajuaisti nyt onkin parempi. Näköjään koirat voi pelätä hajujakin?

Voikohan olla joku ns. vieras eläin tai jotain?
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo
Onko täällä muilla koiria jotka pelkäävät hajuja? Meillä 2,5 vuotias uros lapinkoira ja nyt viime aikoina alkanut tässä kotikonnuilla tulemaan sellaista, että nenä nousee pystyyn ja haistelee hetken aikaa, yhtäkkiä häntä menee koipien väliin ja liinat kiinni, aivan miljoonaa päästävä kotiin. Itse en siis haista minkäänlaista hajua, mutta koiran hajuaisti nyt onkin parempi. Näköjään koirat voi pelätä hajujakin?

Voikohan olla joku ns. vieras eläin tai jotain?
Olen kuullut, että mm. Korkeasaaresta on käyty aikoinaan pyytämässä henkilökunnalta petoeläinten paskaa tarkoituksena estää kulkukissoja ja -koiria tulemasta omalle pihalle. Tietoa ei ole onko tepsinyt.
 
Ceterum autem censeo Carthaginem esse delendam.
(1)
  • Tykkää
Reactions: Dev

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Meidän perheessä 1,5 vuoden sisällä kaksi shelttiä on lähtenyt tästä maailmasta. Toinen lähti 10 vuoden iässä nivelrikon uuvuttamana ja hänen lähtöön osasi melko hyvin valmistatua, kun tiesi ettei sairaus parane.

Toisella 11v täyttäneellä oli sydänvaivoja ja niihin hyvin toimiva lääkitys, mutta odotin elinkuukausia olevan jäljellä vielä reippaasti. Alkuviikosta vointi alkoi kuitenkin menemään asteittain huonoon suuntaan. Ruoka maistui päivä päivältä vähemmän ja olemus muuttui apaattisemmaksi.

Torstaina käytettiin tutkimuksissa ja siellä epäiltiin lymfoomaa ja jäätiin vielä odottamaan lisätutkimuksia. Perjantain aikana kunto romahti sitten yhtäkkiä jo todella alas ja yöllä kouvolan eläinsairaalassa epäiltiin akuuttia leukemiaa jolle ei ollut mitään tehtävissä. Vain yhden päivän aikana oli tullut aivan karseat muutokset veriarvoihin.

Yritän ajatella tätä hirveää tilannetta positiivisesti. Lähtö tuli yllättäen ja siihen asti koira eli normaalia hyvää elämää.

Jos joku täällä on kahden vaiheilla koiranhankinnan suhteen, niin tee se! Saakeli miten hienoja ystäviä nämä voivat ihmiselle olla.
 
Viimeksi muokattu:
Nuorten SM-liigan karsinta: Mikäli SM-Liigaseuran joukkue on kolmatta perättäistä kertaa runkosarjan viimeinen, osallistuu se karsintaan ja voi myös pudota.

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.
 

Jonisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, KalPa
J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.
Tämä on kyllä erittäin ikävä tilanne, muutaman kerran vuosien saatossa on kohdalle osunut. Onneksi irtokoira on saanut sitten lähdöt jo edesmenneen oman koirani toimesta. Ymmärrän täysin reaktion - itsellä olisi varmaan sama. Ostin varta vasten tuollaisen lupavapaan koiran sumukarkoitteen, joka kulkee mukavasti taskussa, mikäli vastaava tilanne eteen tulisi. Täälläkin suunnilla puskaradion ym tiedon mukaan muutama vakiokarkuri löytyy, jotka on vielä aggressiivista sorttia.

Eli siis siis tämmöinen sumutin:
 
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.
Koirien irrallaanpitäminen yleisillä alueilla on kyllä käsittämätön idiotismin muoto. Tuossa naapurissa on kohde, jossa vierailee paljon ihmisiä ja läheinen pururata on luontainen kohde käydä ulkoiluttamassa mukana olevia koiria. Tasaisesti sinne mukaan mahtuu niitä, jotka pitävät oikeutenaan laskea koiransa vapaaksi, vaikka mm. lenkkipolut ovat kiinnipitoaluetta. Pari kertaa on pihassa kierrellyt vieras koira, tuolloin ei omaa vielä ollut. Kerran sitten yksi juoksi vapaana räyhäten koiraamme ulkoilluttanutta tytärtäni kohti ja hyppi vasten, ennen kuin omistaja ehti väliin. Onneksi en itse ollut tilanteessa, koska olisin todennäköisesti murjonut sen koiran johonkin kallionrakoon. Monoa annan kyllä aivan varmasti, jos kohdalleni osuu, eikä sinänsä kiinnosta se, että loppujen lopuksi kyse on omistajan vastuusta - totta kai, mutta jos oma koira olisi vaarassa, omistajan vastuu ei tilannetta tee vaarattomaksi.
 
”Niin paljon kuin internetiä halveksinkin, mun on myönnettävä, että internet pelastaa meidät uudelta vapaussodalta. Kuka viitsisi lähteä kaupungille osoittamaan mieltään tai edes kirjoittaa jotain vakavasti odotettavaa, kun voi sen saman työajan ja vapaa-ajan viettää vaikka pornografisilla sivustoilla? "
(Teemu Keskisarja)

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Olen koiraystävällinen ihminen, mutta EI MITENKÄÄN MENE KAALIIN, että maaseudulla ne kulkevat vapaana täysimittaisesti. Kissat ovat pahempi ongelma, mutta tämä ei ole ketju niille. Eli koira jää vaikka maatalon tai mökin ympäristöön täysin vartioimatta. Mennään sisälle perseilemään jotain, ja haukku juoksentelee sitten miten sattuu ympäriinsä. Joka päivä on maalla ties minkä FB-ryhmän sivuilla ilmoitettu karkuteillä oleva koira, joka on sitten ympäri maastoa useiden kilometrien matkalta vähintään. Eivät sentään mene auton alle, mutta juoksevat pitkin teitä ja pihoja. Ei se ole sen koiran vika, että pohjaton typeryys vallitsee. KIINNI NE KOIRAT SAATANA, jos ei ole yhtään intoa valvoa liikkeitä. En ota vastuuta, että ajan sen yli.
 

skode

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nostellaanpa tätä hieman. Onko täällä muita ketkä harrastavat koirien kanssa enemmänkin vai löhötäänkö vain yhdessä sohvalla? Meille saapui reilu vuosi sitten uusi projekti kahden vanhemman rinnalle ja pakko myöntää että aikaa (ja hermoja) menee kyllä oikeasti kun testeissä toimivaa yrittää saada aikaan. Aiemmin harrastettu spanieleiden kanssa näyttelyä ja jälkeä, mutta nyt uusin on seisoja joten hieman erilainen maailma sitä kautta avautunut.

Näyttelyissä toimii sinänsä samat temput kuin aiemmillakaan, mutta erikoiskokeiden tilanne on ainakin sitten näin ns. ummikolle hyvinkin haasteellinen. Aina tuntuu että kun yhden osa-alueen saa jollain tavalla kuntoon, alkaa joku aiemmin osattu brakaamaan. Nyt meillä on esimerkiksi ihan perus noutoa treenattu, koska jostain syystä koira "unohti" miten sitä lintua lopulta tuodaan. Toki osaltaan iällä on vielä hyvin paljon merkitystä, vaikka iso rotjake toi onkin niin on mieleltään ihan pentu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy