Koira – ihmisen paras ystävä

[Keskiviiva]

Aktiivisen koiran kanssa tulee koluttua kaikenlaisia ympäristöjä. Vähemmän kävelyteitä ja enemmän metsäpolkuja. On ryteikköä ym. Välillä tullut mieleen, että joskus vielä löytää ihmisruumiinkin. Eläinten ruumiit/raadot jo tuttu juttu.

No, nyt olin lenkillä vierailla kulmilla ja ajattelin yrittää oikaisua yhden metsän läpi, olettaen että varmaankin siinäkin metsässä on polkuja.
Eipä ollut ja samalla itsellenikin yllätti kusihätä. Samalla kun lorottelin, niin tajusin olevani suurien tuhkakasojen ympäröimänä ja seisoinkin sellaisen päällä. Kunnes laskin 1+1, seurantakuntarakennus pilkotti 50 m päässä ja sen takana suuri hautausmaa. Kusin siis tuhkattujen ihmisvainajien päälle ja niin teki koirakin.

Ihmisestähän jää paljon ylijäämää mikä ei mene sukulaisille. Näille lopuille on olemassa kompostityyppinen paikka ryteikössä pois katseilta. Kalman hajua en havainnoinut ja tuskin sitä suuremmin enää olisikaan, vaikka yhden dokkarin mukaan tuhkaamisen jälkeenkin jää paljon luuta ym näkyville tuhkan seasta. Kaiketi nuo ylijäämät vielä murskataan pienemmäksi ennen kottikärryillä metsään viemistä. Pari kotsua siellä olikin.

Kiitos koiran, tuli tuollainenkin paikka nähtyä.

 

[Giba]

Paras ystäväni lähtee maanantaina koirien paratiisiin jahtamaan entisiä ja tulevia tyttöystäviä. Lähes 11 vuoden matka on ollut mahtava, täynnä äärimmäisen hienoja hetkiä.

Parantumaton suolistosairaus on heikentänyt hänen vointia radikaalisti viimeisten viikkojen aikana eikä lääkitys ole juurikaan auttanut, hetkellisesti helpottanut. Aika on siis päästää irti ja se on tällä hetkellä rakkainta ja parasta mitä voin hänen hyväkseen tehdä. Vielä on viikonloppu aika tehdä kaikkea mistä hän on aina tykännyt.

Kiitos Elmo, olit rakkain ja uskollisin ystävä. Hyvää matkaa, tulen joskus perästä. Suru on suuri mutta muistot täyttä kultaa.

”Suurilla koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa, yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin, aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi, pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi, lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä, hännän heilahduksena näkökentän laitamilla, juoksevan koiran vapautuneessa riemussa, enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä, ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena, kuin sinä minut muistat parhaina vuosinani, minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni, me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä, suurten koirien taivaanpellolla.”

 

[finnjewel]

HS Espoo | Uudenlainen rikollisuus valkeni lappilaiselle pariskunnalle Espoossa, kun vasta hankittu koira varastettiin heti

Poliisin mukaan koiria varastetaan kauppojen edustalta Länsi-Uudellamaalla hyvin harvoin. Syytä varovaisuuteen kuitenkin on.

www.hs.fi

Itsellä on ollut neljä koiraa ja tasan kerran jouduin jättämään koiran kaupan eteen kun oli pakko käydä ostamassa jotain. Aina ajattelin asian niin että en mä kaupan eteen jättäis lomapakkoa jossa ois rahaa lojumaan, niin miksi jättäisin koirani joka on paljon arvokkaampi.

Jutussa poliisi sanoo, että koiran varastanut henkilö on tavoitettu, mutta koira on edelleen kateissa. Joku sekopää myynyt edelleen tai päästänyt irti?

 

[Jonisti]

Muutamaa viikkoa vaille vuosi ilman koiraa tuli täyteen, ennen kuin pentu meille viikko sitten maanantaina kotiutui. Enpäs muistanutkaan miten työllistävää tämä on :D Tiedossahan tämä oli, mutta en valita. Mahtavia aikoja.

Heti kotiutumisen jälkeen aloitettu ihan perusjutuista koulutuksen suhteen ja onneksi pikkukaveri oppii nopeasti homman jujun. Ymmärtää ehkä hiljalleen mitä sana "tänne" tarkoittaa ja hihnatreeniä tehty sisätiloissa. Tarpeet tulee järjestään joko ulos tai alustalle. Yksinolotreenejäkin onnistuneesti tehty, kun sekin koittaa jossain vaiheessa. Onneksi ei ole tiedossa kuin muutaman tunnin pätkiä itsekseen.

Rotuna siis jo aiemmin kirjoittamani parsonrusselinterrieri. Huomaa kyllä, että on määrätietoinen ja rohkea luonne. Häntä heiluu kaikille uusille tuttavuuksille ja ei kyllä arastele ääniä tai muuta kummallisuutta. Murkkuikää odotellessa, odotettavissa melkoinen vastus :D

Mutta onhan kotikin nyt täysin eri lailla eläväinen koiran kanssa. Tepsutuksia ja uneksintaa, välillä murinaa ja haukahtelua leluille.

Onko muille kotiutunut nelijalkaisia hiljattain?

 

[Purkan Jauhaja]

Onko muille kotiutunut nelijalkaisia hiljattain?

Ei hiljattain, mutta tulossa varmaan ensi vuoden puolella kun meidän koiralla todennäköisesti teetetään pentuja. Otetaan siitä sitten uusi jäsen laumaan.

Tässä olisi edessä muutto kerrostalokämpästä omakotitaloon missä iso aidattu piha. Pääsee koirakin enemmän nauttimaan olostaan, kun saa juosta pihalla vapaana. Aika ankeaa on koiralla tämä kerrostaloelämä varsinkin näillä helteillä.

 

[Dev]

Onko täällä muilla koiria jotka pelkäävät hajuja? Meillä 2,5 vuotias uros lapinkoira ja nyt viime aikoina alkanut tässä kotikonnuilla tulemaan sellaista, että nenä nousee pystyyn ja haistelee hetken aikaa, yhtäkkiä häntä menee koipien väliin ja liinat kiinni, aivan miljoonaa päästävä kotiin. Itse en siis haista minkäänlaista hajua, mutta koiran hajuaisti nyt onkin parempi. Näköjään koirat voi pelätä hajujakin?

Voikohan olla joku ns. vieras eläin tai jotain?

 

[finnjewel]

Onko täällä muilla koiria jotka pelkäävät hajuja? Meillä 2,5 vuotias uros lapinkoira ja nyt viime aikoina alkanut tässä kotikonnuilla tulemaan sellaista, että nenä nousee pystyyn ja haistelee hetken aikaa, yhtäkkiä häntä menee koipien väliin ja liinat kiinni, aivan miljoonaa päästävä kotiin. Itse en siis haista minkäänlaista hajua, mutta koiran hajuaisti nyt onkin parempi. Näköjään koirat voi pelätä hajujakin?

Voikohan olla joku ns. vieras eläin tai jotain?

Olen kuullut, että mm. Korkeasaaresta on käyty aikoinaan pyytämässä henkilökunnalta petoeläinten paskaa tarkoituksena estää kulkukissoja ja -koiria tulemasta omalle pihalle. Tietoa ei ole onko tepsinyt.

 

[Poro24]

Meidän perheessä 1,5 vuoden sisällä kaksi shelttiä on lähtenyt tästä maailmasta. Toinen lähti 10 vuoden iässä nivelrikon uuvuttamana ja hänen lähtöön osasi melko hyvin valmistatua, kun tiesi ettei sairaus parane.

Toisella 11v täyttäneellä oli sydänvaivoja ja niihin hyvin toimiva lääkitys, mutta odotin elinkuukausia olevan jäljellä vielä reippaasti. Alkuviikosta vointi alkoi kuitenkin menemään asteittain huonoon suuntaan. Ruoka maistui päivä päivältä vähemmän ja olemus muuttui apaattisemmaksi.

Torstaina käytettiin tutkimuksissa ja siellä epäiltiin lymfoomaa ja jäätiin vielä odottamaan lisätutkimuksia. Perjantain aikana kunto romahti sitten yhtäkkiä jo todella alas ja yöllä kouvolan eläinsairaalassa epäiltiin akuuttia leukemiaa jolle ei ollut mitään tehtävissä. Vain yhden päivän aikana oli tullut aivan karseat muutokset veriarvoihin.

Yritän ajatella tätä hirveää tilannetta positiivisesti. Lähtö tuli yllättäen ja siihen asti koira eli normaalia hyvää elämää.

Jos joku täällä on kahden vaiheilla koiranhankinnan suhteen, niin tee se! Saakeli miten hienoja ystäviä nämä voivat ihmiselle olla.

 

[Introexpertti]

Paras ystäväni halusi tänään hampurilaisella juhlistaa, sillä 11 nakkia ois kuulemma ollut liikaa. Saas nähdä mitä se ens vuonna haluaa.

 

[Keskiviiva]

J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.

 

[Jonisti]

J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.

Tämä on kyllä erittäin ikävä tilanne, muutaman kerran vuosien saatossa on kohdalle osunut. Onneksi irtokoira on saanut sitten lähdöt jo edesmenneen oman koirani toimesta. Ymmärrän täysin reaktion - itsellä olisi varmaan sama. Ostin varta vasten tuollaisen lupavapaan koiran sumukarkoitteen, joka kulkee mukavasti taskussa, mikäli vastaava tilanne eteen tulisi. Täälläkin suunnilla puskaradion ym tiedon mukaan muutama vakiokarkuri löytyy, jotka on vielä aggressiivista sorttia.

Eli siis siis tämmöinen sumutin:

Turvakerroin Koiraturva

Ota avuksi Koiraturva-suihke! Se on tarkoitettu tilanteisiin joissa koirasi, tai oma turvallisuutesi on uhattuna vieraan koiran hyökätessä.<br>Suihkeen vaikuttava aine on menthol, joka ei vahingoita vierasta koiraa, mutta vaikuttaa sen tunto- ja hajuaistiin niin, että koiran on keskeytettävä...

www.lemmikille.com

 

[sampio]

J-O-S eilen olisi irralleen päässyt idiootin omistama koira purrut vanhan koirani hengiltä, niin olisin -vähintään- hakannut irralleen päässeen koiran omistajan sairaalakuntoon.

Joten, koiran omistajat ja muut koirien ulkoilijat hoi! Pitäkää ne koiranne hallussa tai voi käydä huonosti. Liikaa tunteita pelissä ja silloin seuraukset voivat olla suuret.

Koirien irrallaanpitäminen yleisillä alueilla on kyllä käsittämätön idiotismin muoto. Tuossa naapurissa on kohde, jossa vierailee paljon ihmisiä ja läheinen pururata on luontainen kohde käydä ulkoiluttamassa mukana olevia koiria. Tasaisesti sinne mukaan mahtuu niitä, jotka pitävät oikeutenaan laskea koiransa vapaaksi, vaikka mm. lenkkipolut ovat kiinnipitoaluetta. Pari kertaa on pihassa kierrellyt vieras koira, tuolloin ei omaa vielä ollut. Kerran sitten yksi juoksi vapaana räyhäten koiraamme ulkoilluttanutta tytärtäni kohti ja hyppi vasten, ennen kuin omistaja ehti väliin. Onneksi en itse ollut tilanteessa, koska olisin todennäköisesti murjonut sen koiran johonkin kallionrakoon. Monoa annan kyllä aivan varmasti, jos kohdalleni osuu, eikä sinänsä kiinnosta se, että loppujen lopuksi kyse on omistajan vastuusta - totta kai, mutta jos oma koira olisi vaarassa, omistajan vastuu ei tilannetta tee vaarattomaksi.

 

[godspeed]

Olen koiraystävällinen ihminen, mutta EI MITENKÄÄN MENE KAALIIN, että maaseudulla ne kulkevat vapaana täysimittaisesti. Kissat ovat pahempi ongelma, mutta tämä ei ole ketju niille. Eli koira jää vaikka maatalon tai mökin ympäristöön täysin vartioimatta. Mennään sisälle perseilemään jotain, ja haukku juoksentelee sitten miten sattuu ympäriinsä. Joka päivä on maalla ties minkä FB-ryhmän sivuilla ilmoitettu karkuteillä oleva koira, joka on sitten ympäri maastoa useiden kilometrien matkalta vähintään. Eivät sentään mene auton alle, mutta juoksevat pitkin teitä ja pihoja. Ei se ole sen koiran vika, että pohjaton typeryys vallitsee. KIINNI NE KOIRAT SAATANA, jos ei ole yhtään intoa valvoa liikkeitä. En ota vastuuta, että ajan sen yli.

 

[Andi]

Nämä ovat Suomen suosituimmat koirat – sadan rodun lista
Sattuipa silmiini tilasto suosituimmista koiraroduista sen jälkeen kun tätä ketjua lueskelin. Ei sinällään yllättäviä tietoja tuolla.

 

[skode]

Nostellaanpa tätä hieman. Onko täällä muita ketkä harrastavat koirien kanssa enemmänkin vai löhötäänkö vain yhdessä sohvalla? Meille saapui reilu vuosi sitten uusi projekti kahden vanhemman rinnalle ja pakko myöntää että aikaa (ja hermoja) menee kyllä oikeasti kun testeissä toimivaa yrittää saada aikaan. Aiemmin harrastettu spanieleiden kanssa näyttelyä ja jälkeä, mutta nyt uusin on seisoja joten hieman erilainen maailma sitä kautta avautunut.

Näyttelyissä toimii sinänsä samat temput kuin aiemmillakaan, mutta erikoiskokeiden tilanne on ainakin sitten näin ns. ummikolle hyvinkin haasteellinen. Aina tuntuu että kun yhden osa-alueen saa jollain tavalla kuntoon, alkaa joku aiemmin osattu brakaamaan. Nyt meillä on esimerkiksi ihan perus noutoa treenattu, koska jostain syystä koira "unohti" miten sitä lintua lopulta tuodaan. Toki osaltaan iällä on vielä hyvin paljon merkitystä, vaikka iso rotjake toi onkin niin on mieleltään ihan pentu.

 

[BOL]

Koira ei ymmärrä kellojen siirron päälle paskaakaan. Iltaruoka annetaan klo 22, mutta varmuuden vuoksi hän aloittaa aina mouruamisensa, eli säälittävän piipityksen, keittiössä turpoamassa olevan nappulakupin vahtaamisen ja jokaisen ihmisen jokaisesta liikkeestä innostuneen keittiöön syöksymisen jo hyvissä ajoin. Yleensä vähän ennen klo 21 se alkaa. Jollain tasolla ymmärtää kyllä käskyn ”ei vielä”, koska innostus laantuu silminnähden. Mutta silti pitää joka kerta jonkun liikkuessa edes vähän yrittää.

Noh, nyt nämä koiran iltarutiinitoimet ovat luonnollisesti alkaneet jo tuntia normaalia aikaisemmin. Olen nyt pari tuntia hokenut ”ei vielää” valehtelematta noin 200 kertaa, mutta hänpä onkin nostanut kierroksia ja on aivan todella ärsyttävän vaativa. Paljon normaalia rasittavampi. Nuorisolaisten mielestä olen epäilyttävän ärsyttävä ja kuvittelen koiran olevan jollain tasolla fiksu, kun jaksan selittää hänelle kellojen siirrosta ja hoen samaa levyä loputtomasti. Kun eihän hän ole ihminen. Taitavat olla oikeassa, mutta en aio hävitä tätä tahtojen taistelua.

Naapurin koira saa ruokansa klo 19. Koiramme livahtavat toistemme pihoille kusemaan ristiin ja meidän koirammepa kävelee myös naapurin avoimesta ovesta aina suoraan heidän keittiöönsä. Häpeän usein koiramme käytöstä, mutta naapureitamme se ei onneksi haittaa. Eikä toki meitäkään, jos naapurin koira tulee meille. Anyway, koiramme osaa kellon myös naapurin koiran ruoka-aikojen suhteen ja usein vaatii päästä ulos klo 18:55. Naapurit siis usein heittävät koiransa nappulat pihalle ja sieltä hän sitten etsii ne ja pistelee ne poskeensa. Tässä vain on sellainen ongelma, että meidän koirapa syökin myös naapurin koiran ruoat, jos mahdollisuus avautuu ja naapurin koira istuu ja ihmettelee ja antaa meidän koiran syödä ihan rauhassa, vaikka naapurin koira painaa n. 25kg enemmän. Tarkkana saa olla siis sen suhteen, että itse katselee kelloa ennen kuin päästää oman koiran ulos eikä mene helppoon. Usein nimittäin käy niin, että vaikka koiramme ei oikeastaan koskaan pyydä päästä ulos tarpeilleen, sattumoisin juuri ennen kello iltaseitsemää hän alkaa liikehtimään sen suuntaisesti, että lirut tulee karvahousuihin. Muka. Ja jos vähänkään on ajatuksissaan ja päästää koiran ulos, hän singahtaa täysillä suoraan naapurin pihalle.

Eläimet on kyllä viihdyttäviä. Onneksi on koira, vaikka olinkin juuri pari tuntia hänen vuokseen varsin ärsyyntynyt. Olisi kyllä mahtavaa tietää, mitä meidänkin koiran päässä liikkuu. Tai tiedänhän mä, ruokahan se. Mutta olisko jotain muutakin?

 

[Vino]

Facebookista ”Anita ja tyypit”-sivulta löysin seuraavan tekstin ja kyllä se aika kovasti kolahti ainakin minuun.

Nukkuva koira

Pennun uni on syvää, koska maailman tutkiminen vie voimat. Jumalattoman suloinen lapsi, joka ei huolehdi huomisesta, tietää olevansa turvassa ja rakas. Unta vieressä seuraa siksi, että Pentu on uusi ja osa tutustumisesta tapahtuu siinä yhteenkuuluvuuden tunteen äärellä. Sydän saa v-muotoisen alaosan.

Aikuisen koiran uni on aina sillälailla kevyttä, että toimintavalmius säilyy lähes ympärivuorokautisesti. Unen syvin tila saavutetaan pitkän lenkin tai yhteisten puuhien jälkeen. Väsymyksen tuoma uni on ihaninta seurata, sillä tietää, että se on ilolla ja onnella saavutettu. Unta seuratessa jo tutuksi tulleiden piirteiden tutkiminen sekä nyanssien mieleen painaminen tapahtuu automaattisesti, ja joka kerta lähes pakahtuu rakkaudesta. Sydän saa toisen yläkaaren.

Vanhan koiran uni on raskasta, sillä keho vaatii aina vaan enemmän toimiakseen ja jaksaakseen pitkän päivän. Uni on niin painavaa, että välillä saattaa vallata epävarmuus siitä millä puolella taivalletaan, onko sateenkaarisilta jo kutsunut omaansa, vai onko uni upottanut niin syvälle, että hengitys on muuttunut huomaamattoman kevyeksi eikä kosketus herätä. Vanhassa koirassa kaikki on tuttua ja unta seuratessa piirteiden läpikäyminen rentouttaa ja rauhoittaa levottoman mielen. Vanhan koiran unessa näkyy aika ja sen rajallisuus, se särkee sydäntä. Sydän saa vielä toisen yläkaaren ja on nyt kokonainen.

Voiko tätä paremmin sanoa..

 

[Giba]

Kirjoitin jo Kesäkuussa Elmon nukkumisesta pois. 14.6. oli se surun päivä. Iso mies itki sinä päivänä paljon ja sen jälkeen jokaikinen kerta jutellessaan ihmisen kanssa joka ei tietänyt asiasta. Uurna saapui kotiin 25.6. Hän on nyt ikuisesti kotona, aina, joka päivä. Suru ei ole vieläkään helpottanut mutta meidän taloudessa minä en voinut elää ilman koiraa.

25.9. hain Vantaalta Espanjasta saapuneen reilun vuoden ikäisen Pitbull Rescue-koiran. Voi luoja, että on ollut hommia hänen kanssaan ja tulee olemaan. Mutta lukuisten hymiöiden kera voin sanoa, että hänestä tulee hieno poika. Joka päivä edistytään jokaisessa asiassa. Sisäsiisteys ollut hallussa jo kolmatta viikkoa. Yksinolo onnistunut aivan loistavasti koko ajan, ei tuhoamista tai jätöksiä sisälle. Parin ensimmäisen viikon aikana saattoi pissiä lattialle nenän edessä. Ahkerasti vaan ulos ja hyvä tulee. Stressi oli alussa kova joka purkautui hännän jahtaamisesa ja puremisena (toki syynä saattoi olla emästä liian aikainen vierottaminen). Häntä oli jopa verillä. Nyt pari viikkoa ollut häntäkin rauhassa.

Hänellä on hyvin surullinen entinen elämä. Yllätyksenä tuli heti se, että hän on täysin luottavainen kaikkiin koiriin ja ennenkaikkea ihmisiin, tulee kaikkien kanssa toimeen. Puistossa voi käydä huoletta, oli sitten paikalla isoja, samankokoisia tai pieniä koiria. Huomaa, että on tarhalla Espanjassa laumassa elänyt. 11.7. poliisi toimittanut tarhalle. Sitä edeltävää elämää ei varmuudella tiedä mitä on kokenut mutta ihmisten ilmoitusten perusteella koiraa on pahoinpidelty ja ihmiset tehneet ilmoituksia. Tiedän, että Suomessakin on Rescue-koiria mutta tässä tapauksessa kohtasi molempien tarpeet. Hänellä on nyt hyvä olla ja elää, saa paljon rakkautta ja aktiviteettia. Hän sai nimekseen Uuno, ei siksi että on Epsanjasta vaan hän on aivan Turhapuro.

 

[FASlapsi]

Voihan vittu. Tänään meillä vielä oli koira, mutta voipi olla että huomenna ei enää ole. Sillä on ollut tommonen saatanan sienijuttu nenässään, sitä keväällä hoidettiin ja ihmeteltiin, mutta nyt se oli tullut takasin ja levinnyt otsaonteloihinkin. Sekin päätettiin yrittää vielä hoitaa, perjantaina reikä porattiin koiran päähän jotta päästiin raapimaan sientä pois ja pistää lääkettä perään. Tänään koira alkoi ripuloimaan verta, vietiin se päivystykseen ja sieltä kerrottiin että hengenlähtö on aika lähellä nyt, haluatteko että hoidetaan, saako elvyttää, tai tehdä hätäeutanasian jos tarvitsee. Sanottiin kaikkeen että halutaan ja saa. Ennustetta ei vielä tiedä, paljon riippuu miten nesteytys jotenkin alkaa nyt potkimaan. Kyllä nyt ihan vitusti liikaa yhtä karvakorvaa kiusataan, ja saatanan vaikea sanoa että kiusataanko sitä nytkin liikaa vai pitäiskö meidän antaa jo periksi. Mutta lääkärit vieläkin sanoivat että kyllä hoitoa suositellaan, joten pitäähän niitä kuunnella, ei luonto kestä sanoa että eiku tapetaan se vaan. Täytyy luottaa että lääkärit osaa sitten kyllä sanoa kun hoidoissa ei oo enää järkeä.

En jaksa enää ees laskea miten monta tonnia hoitoihin menee, muutamia on jo tässä vuoden aikana mennyt, ja muutamia lisää on menossa. Vakuutuksesta sentään on saatu 3700€ pois, onneksi vakuutuskausi meni katki sillee että saatiin kahden vuoden täydet korvaukset, ja tälle vuodelle nousi vielä maksimi 2000€.

Vittu sentään. Siellä se jossain nyt tajuttomana on ronkittavana taas. Epäreilua.

 

[kharon]

Vittu sentään. Siellä se jossain nyt tajuttomana on ronkittavana taas. Epäreilua

Voimia, kuulostaa hirveältä! Onko koiruus minkä ikäinen?

 

[FASlapsi]

Voimia, kuulostaa hirveältä! Onko koiruus minkä ikäinen?

Vähän päälle 6 vuotta. Vielä ois vuosia, jos on ollakseen. Tämmöstä tää välillä on.

 

[BOL]

@FASlapsi , tsemppiä ja voimia!

 

[iibor]

Isot tsempit @FASlapsi sinulle ja ennen kaikkea potilaalle sinne lääkäriin! Toivotaan parasta!

 

[WildCore]

Muutamia pahanmielenketjuja olen palstalla laittanut ignoreen ja taas tuli mieleen, että pitäisikö tämäkin pistää. Ei tuosta @FASlapsi viestistä hyvää mieltä ainakaan saanut. Voimia ja tsemppiä paljon!

Meidän Bichon söi menneinä vuosina hornettien luut biojätepussista yöllä. Aamulla pikku paniikki, kun näin mitä oli käynyt. Siinä meni kaverilla seuraavat neljä päivää tehohoidossa, kun odotettiin, että tuleeko ne suolen läpi ja minkälaisia vaurioita siitä seuraa. Luut sieltä silloin tuli suht vaivattomasti läpi, mutta se perkeleen biojätepussi meinas sen tukoksen aiheuttaa. Jos en väärin muista, niin oksettamalla sekin tuli ulos.

Elämäni neljä hirveintä päivää siihen mennessä.

 

[Giba]

Vähän päälle 6 vuotta. Vielä ois vuosia, jos on ollakseen. Tämmöstä tää välillä on.

Laitoin sinulle yv:n.

Mutta tsemppiä ja voimia teille. Kerrankin voin sanoa tietäväni, että miltä siellä tuntuu. Omastani jouduin luopumaan kesäkuussa lähes 11 vuoden taipaleen jälkeen. Elmo nukkui vierelläni viltillä pois, loppuun saakka on kiinni toisissa. Itku tulee vieläkin lukiessa toisten surun ja epätoivon tunnetta. Itku tulee vielä aina kun Elmoa muistelen, vaikka nyt on uusi ystävä kotona. Täällä ei vaan ilman koiraa osattu elää. He ovat niin vilpittömiä ystäviä, eivät teeskentele ja ovat aina iloisia.

Jaksa!! Koirasi tuntee kyllä milloin on aika lähteä. Toivottavasti ei vielä, toivon koko sydämestä.