Koira laumaeläimenä saa turvaa siitä, että sen lauma ja varsinkin laumanjohtaja on läsnä eikä sitä jätetä yksin. Vaikka meillä eivät koirat paukkeesta sisällä juurikaan välittäneet, en haluaisi jättää niitä uutena vuotena keskenään. Beagle Boyn toiminta oli kyllä esimerkillistä ja hatunnoston arvoista, noin pitää lemmikeistään huolehtia.
Mä vertaisin tässä asiassa koiria -tai ylipäänsä lemmikkejä- lapsiin. Silloin, kun on oletettavissa jotain normirutiineista poikkeavaa ja muden ja faden pitää häippästä rientoihinsa, lemmikeille hankitaan hoitaja. Tai sitten ollaan itse himassa. Lemmikki, vaikka ei lapsen statusta saisi omatakaan, on kuitenkin omalla tavallaan perheenjäsen. Ja vaikka tämä ei omaa tahtoaan osaa sanoihin pukeakaan, omaa kuitenkin tietyllä tavalla jonkinlaisen "äänen", joka pitää tulla kuulluksi. Jos tätä ei ihminen ymmärrä, hän ei ole sovelias lemmikkiä perheeseensä ottamaan.
Muistan, kun aikoinaan aika monikin ihmetteli sitä, kun kerroin etten voinut lähteä suoraan duunista bailaamaan. Tai ihmetteli lähinnä sitä, kun sanoin meneväni hetkiseksi himaan hengailemaan katin kanssa. "Mitäh, siis eihän sun tarvitse sitä kissaa käydä kusettamassa. Miksi sä sen kanssa menet, kun se pärjää kyllä yksinkin?" Joo, kyllähän se katti siellä olisi pärjännytkin, mutta mun mielestä sen ei tarvinnut pärjätä. Se on sitten asia erikseen, jos oikeasti joutuu joskus olemaan pidempään pois kotona, niin ei tule katastrofia siitä, jos kukaan ei käy pissattamassa otusta vrt. koira. Ja jos tiedossa oli yön yli kestävää lietsussa olemista, pyrin aina järkkäämään "kaavapeeseelle" seuraneidin. Varmasti siis olisi pärjännyt ihan hyvin, mutta mun mielestä joku dokausreissu ei ollut riittävän suuri syy jättää toista yksin pitkäksi aikaa.
Lemmikeistä on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja vastuuta. Vaikka monet pitävät näennäisesti hyvin lemmikeistään huolta, yllättävän monelle kuitenkin esim. uuden vuoden bileet ovat tärkeämpiä kuin sen semipelokkaan karvakaverin kanssa kotona rauhassa oleminen. Onneksi ei kaikille.