Ihan normaalia tuo haukkuminen meillä ainakin on ollut. Eli haukkuu silloin kun ovikello soi, ja joskus silloin kun naapurissa asuva räksyttäjä kulkee kadulla ohi. Yleensä tuo meidän neiti ei edes muille koirille hauku, ainoastaan tietyt tutut koirat saavat innostumaan pieneen vuoropuheluun.
Ei tuosta voi oikein millään sanoa että haukkuisi liikaa, joskus saattaa mennä viikkokin niin ettei tuo hauku ollenkaan.
Onneksi olkoon, parempaa seurakoiraa voi olla mahdoton löytää. Tuo on oikeastaan jo huvittavaa kuinka paljon nuo haluavat ihmisten lähellä olla. Joskus kun lenkillä tapaa toisia koiraihmisiä, niin tämä meidän neiti saattaa kokonaan jättää toisen koiran huomioimatta, mutta heittäytyy selälleen koiran ulkoiluttajan jalkoihin.
Kai sitä voisi nyt jotain pientä raapustella, kun koira on nyt kuudetta päivää talossa.
Haukkuminen on tosiaan melko vähäistä, jos tulee uusia ja pelottavia ihmisiä kylään, niin irtoaa hetken jonkunlaista tervehdyshaukkumista, mutta sitä ei kovin kauaa kestä. Koirille haukkuu, tosin riippuen koiran koosta. Iso koira kun tulee vastaan, ehkä enemmänkin pelkää tätä, mutta jos pieni koira on, niin hieman haukkuu ja hetken päästä jo hieman on haluja mennä tutustumaankin.
Virtaa on aivan hirvittävästi ja monta kertaa onkin kolautellut päätänsä seinään tai johonkin muuhun, kun on vauhdilla mennyt paikasta toiseen. Poika myös leikkii lähes koko ajan, eikä yleensä päivällä nuku juurikaan. Jos tunnin yhteensä päivän aikana ennen iltaa nukkuu, niin hyvä on. Yleensä ei sitäkään.
Ja onhan tämä seurakoira parhaasta päästä. Ei se sellaisessa paikassa aikaansa vietä, missä ei ihmistä ole. On nyt valinnut turvakseen yhden henkilön, jonka kanssa toistaiseksi on eniten tekemisissä, mutta kunhan hieman aika vierii, niin eiköhän rupea enenevissä määrin olemaan myös muiden kanssa.
On kyllä melko arka tämä yksilö. Johtuisiko sitten siitä, että oli ehkä kiltein ja rauhallisin tuosta laumasta, jossa eli aivan lapsuutensa. Eli olisi hieman jäänyt muiden jalkoihin siellä ja se vielä näkyy. Ruoankin söi varsinkin aluksi aivan hirveällä vauhdilla, jotta vaan kukaan ei kerkeä syödä tai viedä sitä pois. Pikkuhiljaa kuitenkin rupeaa ottamaan enemmän kontaktia muihinkin ihmisiin ja koiriin, joten eiköhän tuo pahin arkuus ole tässä viikon-parin sisällä ohi. Mahtava koira kyllä on ja tuonut mukavasti piristystä arkeen. Ja tuonut tähän aikaan vuodesta muutakin ajateltavaa kuin vain jääkiekko.
