Koira – ihmisen paras ystävä

[Germanicus]

Aleksanteri Pieni, eli Aku

Pistän tänne pari uutta kuvaa Akusta, tuosta laiskasta koiruudesta.

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/Picture017.jpg

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/Picture006.jpg

Aku on kuin isäntänsä

- erittäin aamu-uninen

- syö ihan sikana

- ei ulos jos tulee pisaraakaan vodaa

-pieruja tulee liukuhihnalta ja döfis on tyrmäävä

- kerjää ihan mitä vain

- tykkää saunomisesta (vähän aikaa kerrallaan toki)

Aku on ehdottomasti my best friend. Oikein yllätyin, kuinka tälläinen kyyninen sika voi kiintyä näin paljon tuollaiseen pikku koiraan.

 

[Aatos]

Pistän tänne pari uutta kuvaa Akusta, tuosta laiskasta koiruudesta. .

Melkoinen paholainen ,) Todella hauskan näköinen..

Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

 

[grace]

http://www.espanjankoirat.com/

Perroko sieltä sitten tuli?

 

[cottonmouth]

-pieruja tulee liukuhihnalta ja döfis on tyrmäävä

En tiedä laitatteko laktoositonta (ja mahd. mukaan esim. gefilus-piimä maitohappobakteerien takia) piimää ruoan sekaan, mutta täällä ainakin [liite]pennun[/liite] piereskely loppui kuin seinään tämän jälkeen.

 

[lapa78]

Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

Meidän luupää tuli myös samasta paikasta. Nyt ollut meillä n 2 vuotta ja meno senkun kiihtyy, onneksi kuitenkin tullut järkeä lisää. Täytyy todeta, että on täysin erilainen kun tuo meidän toinen, joka tuli virosta. Joo toki roduillakin merkitystä on, mutta siltikin.

Ei ole montaa tylsää päivää ollut sen jälkeen kun kaverin kentältä haimme. Oli muuten huikea tulo suomeen. Kun pääsimme ulos terminaalista niin alkoi kunnon raekuuro ja aika oli kesäkuun puoliväli. Oli muuten koira sekaisin.

 

[Germanicus]

En tiedä laitatteko laktoositonta (ja mahd. mukaan esim. gefilus-piimä maitohappobakteerien takia) piimää ruoan sekaan, mutta täällä ainakin [liite]pennun[/liite] piereskely loppui kuin seinään tämän jälkeen.

cottonmouth: kiitti vinkistä, tota pitää stedata.

 

[Alamummo]

Meidän paappa täytti eilen 16 ja bileet olivat sellaiset, että aamulla hänet kannettiin ulos kun ei jaksanut/huvittanut kävellä.

Minäkin haluaisin seuraavaksi koiraksemme - kun se aika koittaa - rescuekoiran. Toki isännälläkin on asiaan sanansa sanottavana.

 

[Knower]

Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä. Surullisen paljon kaikkea ikävää tälle kultaiselle kaverille sattui lyhyen elämänsä aikana, mutta onneksi viimeiset kaksi vuotta olivat onnellisia ja lopulta terveys romahti nopeasti. Viime lauantaina täysillä metsässä, tiistaina tiputuksessa ja tänään päästettiin irti.

On tämä kova paikka, vaikka valmistautunut olikin, että tämä koira ei kymmentä ikävuotta näe. Todella spesiaali paikka sydämessä, sen verran erikoinen..

 

[Beagle Boy]

Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä.

Otan osaa. Nämä ovat äärimmäisen ikäviä asioita.

Meilläkin oli alkuviikosta pelko pyllyssä, kun nuorempi poika veteli veriripulia. Onneksi kuitenkin toipui, nyt raukka sitten syö viikon riisiä ja pakasteseitä.

 

[Sundis]

Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä.

Pahoitteluni suruun.

Voinko kysyä minkä rotuinen koira sinulla oli? Ja mikä oli kuolinsyy?

 

[iibor]

Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

Tuttu paikka on myös meidän perheelle. Molemmat koiramme ovat kyseisestä paikasta. Ensimmäinen, Dali, tuli noin parisen vuotta sitten Espanjan lämmöstä Suomeen ja toinen, Fidel, tuli Tammikuun 18. päivä tätä vuotta suoraan lumiseen Helsinkiin. Oli pojalla ihmettelemistä tuossa valkoisessa ihmeaineessa!

Dali on nyt n. 6 vuotias ja Fidel ilmeisesti kuitenkin vasta 2-3 vuotias vaikka arvio oli alunperin 4 vuotias, mutta ei voi 4-vuotias olla niin pentu mitä Fidel on vieläkin, ja ihan tahalleen vielä kiusaa Dalia ulkona, kun tietää ettei toinen pysy niin hyvin perässä :)

Voin kyllä lämpimästi suositella koiria ko. paikasta, meidän ei ainakaan ole tarvinnut katua. Molemmat oli alusta asti sisäsiistejä eikä mitään eroahdistustakaan ilmennyt.

 

[Knower]

Pahoitteluni suruun.

Voinko kysyä minkä rotuinen koira sinulla oli? Ja mikä oli kuolinsyy?

Kiitos.

Saluki oli, lopulta sitten IMHA vei (autoimmuunitauti, anemia). Paljon muitakin murheita ollut, mutta niistä selvitty ennen.

 

[Alamummo]

Osanottoni Knower, ystävän menetys ottaa aina koville. Vaikka kuinka olisi varautunut, niin eron hetki on kauhea ja suru raskas.

 

[Rod Weary]

Jopas sai neiti lentävän lähdön uuteen kotiin. Haimme eilen 3-vuotiaan galgo-tytön, kun alkuperäinen adoptioperhe ei halunnut häntä enää jostain syystä pitää. Ajomatka sujui näennäisen rauhallisesti, vaikka neiti ei tykännyt pistääkään makuulle. Kun perillä avasimme takaluukun, meillä oli pienehkö tulva vastassa. Hetken tarkastelun jälkeen ilmeni, että neiti oli onnistunut keplottelemaan auki pissapojan nestettä sisältäneen kanisterin (varmasti oli tiukasti suljettu). Jotain 3-4 litraa sitä oli valunut pitkin kaukaloa. Onneksi oli siis muovinen suojakaukalo alla. Ja onneksi maistiaisia ei ilmeisesti oltu nautittu. Ei taida enää vapaaehtoisesti hypätä luukusta sisään.

Äkkiä tuo kotiutui olohuoneen sohvalle, johon se aamutoimien jälkeen onnellisena jälleen köllähti. Yritti kyllä kotiutua sänkyymmekin, mutta n. viidennen välittömän kiellon jälkeen sanoma taisi mennä perille. Mitään pahempaa skismaa ei ole papparaisemme kanssa tullut toistaiseksi. Tarkkana saa kyllä ainakin aluksi olla, kun tuo vanha hömelö on tottunut ruokakuppiaan puolustamattomiin kavereihin. Eipä kyllä itsekään ole turhan tarkka omasta kupistaan. Hiukan kyllä etukäteen jännittää, kun saavat viettää lauantai-illan ensi kertaa kaksistaan.

Lenkkien kanssa täytyy järkeillä joku rutiini, kun toinen jaksaa hädin tuskin talon ympäri ja toinen kiertäisi vaikka koko lähiseudun.

 

[TQoFE]

Lenkkien kanssa täytyy järkeillä joku rutiini, kun toinen jaksaa hädin tuskin talon ympäri ja toinen kiertäisi vaikka koko lähiseudun.

Kierrätte talon kaikki yhdessä, paappa sisään, ja nuorimmaisen kanssa lähiseutukierrokselle?

 

[Rod Weary]

Kierrätte talon kaikki yhdessä, paappa sisään, ja nuorimmaisen kanssa lähiseutukierrokselle?

Seuraavaksi kokeillaan tuota. Papparainen ensin ja neiti tokassa jaossa ei oikein luonnistanut. Ulkona kaikki oli jees, kuten pitikin, mutta sisällä ensin mainittu juoksee flexiä pakoon, panikoi kiinni saataessa (ei se oikeasti panikoi, se luulee lähtevänsä töistä palaavaa mammaa vastaan ja alkaa vetää koira-karaokea). Ja toinen tunkee ilman narua rappuun perään, kun ei oikein komennot ole vielä takaraivossa. Ja kun tullaan takaisin, se tunkee heti tilaisuuden tullen rappuun. Onneksi tuo neiti on niin rauhallinen tapaus, ettei papparaisen panikointi villitse sitä.

Tänään tehtiinkin jo nenätuttavuutta eilisen murahtelun sijaan. Kyllä se tästä. Ettei tule flashbackia Leningrad Cowboysin Rocky 6:sta (olikohan se se?) "toi läskihän tappaa ton muikun".

 

[Worrell]

Kyllähän koira on ihan selvästi ihmisen paras ystävä. Lemmikeistä ehkäpä parahin.

SS#31:n postauksesta muistuu mieleen porukoiden vastikään lopetettu 13 vuotias cockerspanieli. Kuulo sillä oli jo todella heikko ja epäilivät jo pitemmän aikaa, että sillä on joitain kasvaimia. Alkuviikosta kuulin, että koira oli lopetettu. Sääli sillä kuitenkin tämä koira oli niin mukavaa seuraa.

Kyllähän lemmikinkin pois meno herättää jonkinlaisia tuntemuksia - sen verran rakkaita ne meille ihmisille kuitenkin ovat. Itse ainakin olen erittäin eläinrakas, sillä koko lapsuusikäni ajan meillä oli aina joitain lemmikkejä ja kyllähän niihin kiintyi omalla tavallaan.

 

[grace]

Ristiside

Jaahas. Keskiviikkona edessä leikkaus, kun 8 vuotiaalta perro-urokselta napsahti vasemman takajalan polvesta ristiside poikki. Lääkärin mukaan rutiini-toimenpide ja toipuminen kestää 4-6 kuukautta. Hyppimistä pitää välttää ensimmäiset 6-8 viikkoa, mutta muuten koira saa varata jalalle niin paljon kuin pystyy. Onko palstalaisten koirat läpikäyneet ko. leikkauksen?

 

[Vili#16]

Jouduimme lopettamaan toissa päivänä 6-vuotiaan mopsin.

Suru on ollut valtava, sillä vielä kotona asuessani olin koiran kanssa paljon yhdessä ja tykkäsin leikkiä hänen kanssaan. Normaalisti en itke juuri lainkaan, mutta viimeisen päivien aikana en ole voinut tunteille mitään.

http://img29.imageshack.us/img29/7922/img2737n.jpg

6-vuotiaan mopsin omistajana, ei se itku kaukana ole kun vaan kuvittelenkin teidän tuntemuksianne. Paljon voimia sille suunnalle!

 

[Grainger]

Jaahas, oma 10,5-vuotias bichon frisemme on aika heikossa kunnossa. Otuksella oli tyrä jokunen vuosi sitten ja se leikattiin. Kaikki meni hyvin, mutta nyt on taas, itseasiassa kaksi tyrää molemmin puolin paksu- tai peräsuolta ja kivut ovat kovat.

Vaihtoehdot ovat siis suurehko leikkaus vanhalle koiralle, minkä aikana yritetään poistaa tyrät, kuten on jo aiemmin tehty. Toinen vaihtoehto on sitten lopettaminen. Muuten se on helvetin hyvässä kunnossa ja sydän pelaa tuon ikäiseksi paremmin kuin hyvin, joten melkoiselta haaskaukselta tuntuisi lopettaminen. Todennäköisesti siis leikataan, mikäli leikkaava eläinlääkäri näyttää vihreää valoa.

Helvetin iso aukko tulee elämään, jos lapsuuteni ja nuoruuteni vierellä seisonut pikku-uros elävien kirjoista poistuu. Ikinä en perkele enää koiraa ota.

 

[Grainger]

Eli ylihuomenna olisi Seinäjoella leikkaus edessä.

Tarkoituksena tosiaan saada tyrät molemmilta puolilta poistettua, iso leikkaus vanhalle koiralle, mutta toisaalta tuttu eläinlääkäri sanoi, että jos joku melkein 11-vuotias koira siitä selviää, niin se on meidän koiramme. Sydän on vanhuksella sen verran vahva, että uskon ja luotan siihen, ettei sen aika ole vielä lähteä.

Eniten vituttaa se, että itse olen 250 kilometrin päässä, enkä pysty olemaan koiran kanssa pahimmassa tapauksessa sen viimeisiä päiviä. Enpä muista koska ollut näin surullinen olo, kyseinen piski ollut rinnalla kuitenkin pienen ikuisuuden ja melkeinpä voisi sanoa, että yhdessä olemme kasvaneet.

 

[Tombe76]

Meillä Dobermanni pentu on nyt 3,5kk ja täytyypä sanoa, että onpa loistava koira. Ja kun "esikoulukin" on jo aloitettu niin eiköhän tästä huipputapaus saada aikaiseksi. Kun jotenkin tuntuu, että tuohon pääkoppaan tuota tietoa menee, toisin kuin Parson Russell Terrieriin, joka rupeaa vahtimaan (ärsyttävää) heti jos näkee jonkun ulkona 100m:n etäisyydellä kotitalostamme.

Huvittavaa tässä Dobermannissamme on mittasuhteet. Painoa on nyt 13,5kg, mutta silti tassut ovat vieläkin käsittämättömän suuret. Sitten taas hampaat. Edestä alhaalta löytyy 4kpl noin kolmen millimetrin nykeröä. On se "pelottava". No kyllähän sinne isommat kasvaa, mutta on tuo nyt niin löllykkä, että vaikka joskus kasvaakin täysikasvuiseksi, niin veikkaampa, että vieraiden tullessa meteliä pitävä, sählääjä terrieri lähtee ulkoruokintaan, ja dobermanni jää sisälle. Koska osaa olla kunnolla. Syliin otan sohvalle vielä, katsotaan kuinka kauan mahtuu.

Huvittavaa tuossa kasvamisessa on myös se, että kun pentu tuli meille, se oli pienempi kuin terrieri. Ja nyt se on lähes tuplasti isompi. Siinä rupeaa pikkuhiljaa Parsonikin ihmettelemään mitä tässä pitäisi tehdä, että saa pennun kellistettyä. Eikä enää kohta saa edes henkisesti, vaikka kovasti yrittää. Vähän antaa jo pentu takaisinkin. Desipelit nousevat.

Mitään suuria tuhoja ei ole pentu saanut aikaiseksi. Mitä nyt pissaa ja kakkaa välillä lattialle, mutta ei muuta kuin enemmän takaovea auki, että pääsee pihalle. Kerran ehti olla jo ripulilla (ja koko talo haisi paskalle), mutta syykin selvisi. Oli ottanut harrastukseksi safkata kissanastiasta kissan jätöksiä. Menee siitä kovempimahaiseltakin pakki sekaisin.

 

[Nurmijärven Peto]

Koiraihmisenä pisti silmään juttu Iltasanomien nettisivustolta. Jutussa kerrotaan isohkosta landseer yksilöstä. Säkäkorkeus 1m, hännästä kirsuun 2,1m, painoa 81kg. 9 kg kuivamuona hupenee muutamassa viikossa. Omistaja aikoo mittauttaa koiransa, jos se pääsisi Guinesin ennätysten kirjaan. Voi vain kuvitella kun tuon kokoinen koira liikkuu sisällä, niin matalilla pöydillä turha mitään säilyttää. Pelkkä koiran peseminenkin on varmaan mielenkiintoinen operaatio. Mahtuukohan kyseinen yksilö tavallisen farkkuauton takaosaan??

 

[Blasph]

Voi vain kuvitella kun tuon kokoinen koira liikkuu sisällä, niin matalilla pöydillä turha mitään säilyttää. Mahtuukohan kyseinen yksilö tavallisen farkkuauton takaosaan??

Ei varmaan edes vähän korkeammillakaan pöytätasoilla pysy mikään, kun on näemmä sen verran tuota varttakin. Matalilta pöydiltä kun jo saksanpaimenkoirakin piiskaa hännällään lasit ja kipot lattialle. Saa varmaan olla hiace tuonkin kuljetukseen, farkkuauto voi olla kovin takapainoinen jos vielä takapenkkiläiset ovat siellä sadan kilon tietämillä.

Mutta oli minulla kysyttävääkin. Ollaan suunniteltu/haaveiltu puolison kanssa ottavamme pomeranianin perheenjäseneksemme. Onko siis palstalaisten seassa kokeneempia koiraihmisiä tuon rodun kanssa touhuilusta? Tai yleensäkään tuollaisista vastaavanlaisista pienistä seurakoirista, vinkkejä ottaisin oikein mieluusti vastaan.

 

[Alamummo]

Pomeranian "pommi: viehättävä, leikkisä, pystykorvana haukkuherkkä seurakoira. Turkinhoito vaatii kohtuullista vaivannäköä. Minulla ei ole kyseisen rotuista kaveria ollut, mutta ystävälläni oli. Tosi eloisa ja kiva kaveri, mutta vaati kohtuullisen jämäkkää otetta juuri tuon haukkuherkkyytensä takia. Oppi namin avulla kaikenlaisia temppuja, eli ei ollut ainakaan tuo yksilö mikään ihan zombi vaan aika fiksu vesseli.