Koira – ihmisen paras ystävä

[huskis]

Eli jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä mallista ja koulutus vinkkejäkin otetaan ilolla vastaan, emme kuitenkaan vielä kovin kokeneita koiraihmisiä ole.

Toivottavasti saitte emän omistajalta hyvät ruokintaohjeet, tuollainen koira kun kasvaa isoksi todella nopeasti, niin oikealla ruokinnalla se kasvaa oikein. Pari vuotta sitten olin yhtenä kouluttajana nöffien perustottelevaisuuskurssilla. Ahneita ne ovat, joten makupaloilla oppivat hyvin. Uuden asian opettamisessa toimii parhaiten sellainen perussääntö, että oikein tehdystä asiasta seuraa palkka, väärin tehtyyn ei reagoida.

 

[Powerplay]

Kookas sekarotuinen räksyttäjä. Tää on helppo: Komarov.

Tämähän on hyvä. Sitten kun joku noutaja sille kimpaantuu, niin se kiepsahtaa selälleen häntä koipien välissä.

 

[Berrie]

Eli jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä mallista ja koulutus vinkkejäkin otetaan ilolla vastaan, emme kuitenkaan vielä kovin kokeneita koiraihmisiä ole.

Joku large breed puppy-ruoka voisi olla paikallaan, eli koira ei saisi liian nopeasti kasvaa. Olikohan se suunnilleen kilo/viikko minkä koiran massa saisi kasvaa. Koulutuksesta en nyt sano mitään kun oma koira on joku adhd-tapaus. Kunhan vaan on selvää kuka on isäntä/emäntä talossa ja koira tulee toimeen muiden koirien kanssa eli hyvä olisi olla kontakteja muihin koiriin jo pennusta alkaen.

Ja Ronski voisi olla nimi.

 

[Jykke1978]

Löytyykö Turusta jotain koirakerhoa, sellaista yleistä niin kuin esim. Tampereella on Tampereenseudun koirakerho, kun en löydä muita kuin tuollaisia tietyille roduille olevia kuten Turun Seudun Mäyräkoirakerho, Turun alueen hovawartit, Turun Corgikerho ry, Turun Palveluskoiraharrastajat ry, Turun Seudun Peket ja Turun Vinttikoirakerho Ry. Oma sekarotuinen, kun ei sovi noista mihinkään. Toki löytyi myös Turun Seudun Kääpiökoirat ry, se voisi ehkä sopiakkin, kun koirani "pitäisi" tulla enintään 35 senttiä korkea. Ja sitten löyti TSAU ry joka on agility harrastajille ja agilityä on hieman treenattukin niin tämäkin voisi meille sopia.

Osaisiko joku kertoa näistä kahdesta viimeisestä jotain tarkemmin eli minkä kokoiset koirat pääsee tohon Kääpiökoiriin ja millaiset vaatimukset TSAU:hun pääsyyn on?

 

[Stam1na]

Kiitoksia vastauksista. Nimessä päädyttiin nyt sitten kuitenkin siihen Pateen, lyhyt ja ytimekäs, ja olihan se Mustajärviki aika kova jätkä ennen ku alko raittiiks.

Ja juu, nettiä selaamalla löydettiin aikas hyvät ruokinta ohjeet ton kokoselle rodulle. Elikkäs alotetaan tommosella vähän reilu 500g/vrk alussa ja pahimmillaan mennään yli 1Kg tossa 6-12kk iässä.

Aika omäpäinen tuo tuntuu olevan kyllä ainakin toistaseks, lenkillä käynti on pirun vaikeeta ku tää karvakasa vetää vaan kotipihassa parkit päälle eikä meinaa liikkua ollenkaan. Ja sit tää näykkii aika paljon tota meidän muksua (3,5v tyttö) mutta sekin on kyllä aika isolta osalta tytön oma vika kun juoksee edestaas kämppää ja kiljuu ja oikein villitsee tarkotuksella Patea, eikä tunnu oppivan vaikka välillä on itkutkin tullu.

Ja palkinnoks ollaan annettu makupaloja tosiaan aina ku tekee kuset/kakat ulos ja jos tulee luokse kutsuttaessa ym.

...vielä ku se ton "EI!" komennon oppis kunnolla :)

 

[Möksy]

...vielä ku se ton "EI!" komennon oppis kunnolla :)

Meidän lapukka oppi "ei" -käskyn kertaheitolla. Kaveri mutusteli onnellisena meidän olohuoneen verhonnurkkaa. Emäntä huomasi tämän ja karjaisi "EI!" ja varmasti niin kovaa, että naapuritkin kuulivat. Sen jälkeen meidän pojalle on ollut selvää, mitä "ei" tarkoittaa.

 

[TQoFE]

Meidän lapukka oppi "ei" -käskyn kertaheitolla. Kaveri mutusteli onnellisena meidän olohuoneen verhonnurkkaa. Emäntä huomasi tämän ja karjaisi "EI!" ja varmasti niin kovaa, että naapuritkin kuulivat. Sen jälkeen meidän pojalle on ollut selvää, mitä "ei" tarkoittaa.

Juuri näin, tärkeintä on äänenpaino. Jos sieltä tulee pieni ja epävarma "eei", voi olla aivan varma siitä, että viesti ei mene perille. Kaikkein herkimmille ja arimmille ei välttämättä kannata kokeilla, mutta "normaaleille" ja siitä kovakalloisemmille pennuille kieltoa voi alkuun tehostaa lisäämällä välittömästi ei:n perään pienen murahduksen.

 

[Alamummo]

Lempeä johdonmukaisuus pennun kasvattamisessa on kaiken a ja o. Jos joku asia on kerran tehty jollakin tavalla, niin se pitää tehdä samalla tavalla jatkossakin. Esim. jos koira ei saa tulla sohvalle, niin sitä ei pidä päästää sinne kertaakaan. Napakka kielto "ei" on erityisen hyvä ja koiraa pitää kieltää silloin kun se tekee jotain ei-toivottua. Kasvattamisen pitää lähteä hyvään käytökseen kannustamisesta, ei pelolla ja kivulla hallitsemisesta. Lyömällä pennusta kasvaa pelokas ja helposti aggressiivinen. Lauman arvojärjestys on myös tehtävä sille selväksi eli koira on laumassa pahnanpohjimmainen ja pikkumuksutkin ovat sitä ylempänä arvojärjestyksessä. Tätä voi opettaa vaikka ovesta ulos menemällä - pentu tulee viimeisenä. Sille voi myös pikkuhiljaa opettaa sen, että ruokakuppi tulee eteen vasta kun se istahtaa.

8-viikkoisen pennun totuttaminen remmiin tapahtuu pikkuhiljaa ja kannattaa kiinnittää pennun huomio muuhun. Sitä voi myös pelottaa tutusta paikasta lähteminen, jolloin rohkaisu erityisen tärkeää. Myös tutustuttaminen muihin koiriin on syytä aloittaa ajoissa ja on yritettävä välttää tilanteita, joissa pentu pääsee pelästymään esim. turhan raisua leikkiä. Koira ei mene rikki, vaikka sille joku vähän haukkuisikin; pentu osaa puhua koiraa. Pentua ei saisi kuitenkaan päästää holtittomasti hyppimään ihmisten päälle, sillä koira jatkaa sitä myös isompana. Taluttaja päättää, koska koira pääsee tutustumaan.

Koska pennusta oletettavasti kasvaa iso ja vahva, on tapakasvattaminen aloitettava riittävän ajoissa ja koiran on opittava kulkemaan kauniisti ja räyhäämättä remmissä ja sen on tultava luokse käskystä. Hyvä ikä aloittaa on tuollainen 4-5 kk. Vajaan vuoden vanhana koirilla on teini-ikä ja ne ovat usein mahdollisimman hankalia tuolloin ja testaavat rajojaan. Koirakoulutusta järjestävät esim kennelliiton aluejärjestöt ja sinne kyllä voi mennä ihan monirotuisenkin kanssa mukaan. Tässä linkki esim. Hgin seudun kennelpiirin tottelevaisuuskoulutussivulle http://www.hskp.net/index.php?id=241 jossa ehtona näyttää olevan Kennelliiton jäsenyys. Näitä on varmaan muillakin kennelpiireillä.

Lapsen ja koiran kanssa pitää olla sillä tavalla huolellinen, että heitä ei saa jättää kahden vaan leikkivät keskenään valvotusti. Samoin lapselle pitää opettaa, että koiran on saatava nukkua rauhassa, syödä rauhassa ja vaikka purra luutaan rauhassa.

 

[ms.qvist]

Vajaan vuoden vanhana koirilla on teini-ikä ja ne ovat usein mahdollisimman hankalia tuolloin ja testaavat rajojaan.

Lisätään tähän vielä sen verran, että tämä on osin myös rotukohtaista (sen ohella, että se on yksilökohtaista) mutta joillakin roduilla tämä teini-ikä tai uhmaikä kestää aina sinne pariin vuoteen saakka, joskus jopa lähelle kolmea vuotta. Eli ennenkuin ostaa koiran niin kannattaa todellakin perehtyä tarkoin rotuun ja sen luonteeseen, jos haluaa helpon ja pienen koiran niin ei esim. kannata ostaa mäyräkoiraa vaan kääntyä aivan jonkin muun koirarodun puoleen. Toki mäyriksissäkin on poikkeuksia mutta pääsääntöisesti ovat omapäisempiä kuin suurin osa vastaavankokoisista (tai minkään kokoisista) koirista. Sama pätee keskisuuriin ja suuriin rotuihin eli kannattaa keskustella kasvattajien kanssa, ottaa yhteyttä rotujärjestöön etc.

Valveutunut kasvattaja osaa ja uskaltaa kyllä kertoa sen millainen rotu todellakin on, ja millaisia esim. oman kennelin koirat ovat yleensä olleet - tämä tietty tapauksissa joissa on suosittu jotain tiettyä linjaa tai haettu tiettyä ominaisuutta kennelin koirille, esim. mäyräkoirissa luolataipumusta, jäljestämistaipumusta tai nykyään jo ajotaipumusta (mäyristä käytetään Varsinais-Suomessa jopa kaurismetsällä) ja sitten löytyy linjoja joissa on haettu silkkaa näyttelymenestystä ja "kotikoiruutta".

No, meni vähän mäykky painotteiseksi tämä viesti mutta pääperiaatteessa tätä voi soveltaa muihinkin rotuihin.

vlad.

 

[Alamummo]

Pakko kysyä vlad, että onko sulla mäyris? Tunnut tietävän sen verran paljon rodusta ja sen käytöksestä ja käyttötavoista.

Ja toden totta, mäyräkoira on suuri koira pienessä ruumiissa ja se on varustettu voimakkaalla tahdolla ja puutteellisella miellyttämisen halulla. Hienoja koiria ovat!

 

[cottonmouth]

Myös tutustuttaminen muihin koiriin on syytä aloittaa ajoissa ja on yritettävä välttää tilanteita, joissa pentu pääsee pelästymään esim. turhan raisua leikkiä. Koira ei mene rikki, vaikka sille joku vähän haukkuisikin; pentu osaa puhua koiraa. Pentua ei saisi kuitenkaan päästää holtittomasti hyppimään ihmisten päälle, sillä koira jatkaa sitä myös isompana. Taluttaja päättää, koska koira pääsee tutustumaan.

Meillä mennään kunnon natsimeiningillä eli koira ei tutustu hihnassa koskaan muihin koiriin. Tuntuu toimivan. Tai siis, jos kyseessä on tuttu koira, niin asia on ok, mutta siinä käsityksessä elän, että koira nimenomaan ei osaa "puhua koiraa" lajitoverilleen, kun se on kytkettynä ja ihmiset toimivat ympärillä ja tässä on monien ongelmakohtaamisten tai räksytysten ydin. Eli meillä tutut koirat, jotka on tavattu vapaana voidaan moikata hihnassa, mutta muut ohitetaan. Tuo ohitus tuntuu muutenkin olevan suhteellisen hyödyllinen taito opettaa jo nuorena. Kaikenkaikkiaan siis mieluummin kohtaavat aina vapaina, kun mahdollista ja eihän periaatteessa kai ennen ensimmäisiä luovutuksen jälkeisiä rokotuksia (12. ja 16. viikko) edes suositella muita koiria kovin läheisesti kohtaamaan.

Hyppiminen on loppunut oikeastaan kokonaan, kun esim. kotiin tultaessa ei hyppivään koiraan reagoitu ollenkaan, vaan se sai huomiota vasta, kun se istahti paikoilleen. Sama toimii vieraiden ihmisten kanssa kehottamalla samanlaiseen toimintaa ja koiran ollessa hihnassa tallaamalla hihnan päälle, jolloin koira ei yksinkertaisesti pääse hyppimään ja ajan myötä ei edes yritä enää sitä.

 

[ms.qvist]

Pakko kysyä vlad, että onko sulla mäyris? Tunnut tietävän sen verran paljon rodusta ja sen käytöksestä ja käyttötavoista.

Taloudesta löytyy sellainen reilut yhdeksänvuotias karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Eikä suinkaan ole ensimmäinen mäyris minulla, tosin olen oikeastaan kasvanut mäyristen keskellä koska vanhempani hankkivat ensimmäisen sellaisen ollessani ala-asteella. Myöhemmin äitini sitten ryhtyi kasvattajaksi, tosin kasvatustyö oli/on pienimuotoista mutta varsin menestyksekästä.

vlad.

 

[Chucknorris]

Taloudesta löytyy sellainen reilut yhdeksänvuotias karkeakarvainen mäyräkoiraherra.

Täältä löytyy myös kaksi. Toinen on kääpiö ja toinen (suhteellisen) normaali kokoinen. Toinen täyttää huomenna 2v ja nuorempi on vuoden vanha. Hienoja kavereita, välillä tuntuu että pojilla on molemmilla pää umpiluuta. Kasvatuksessa jossain määrin epäonnistuttu. Naapureille komentamista ei olla saatu loppumaan millään. Monia keinoja kokeiltu, mutta joka kerta kun naapuri sattuu pihallaan kulkemaan, hirveä komennus alkaa...

Ideoita?

 

[fewe0]

Meinasi jäädä tämä aamu meidän perhoskoiran viimeiseksi. Vanhempien luona ollut 13-vuotias uroskoiramme lyyhistyi aamu-ulkoilullaan takapihan nurmikolle ja vanhemmatkin jo luulivat, että se on menoa nyt.

Rohkeasti neljä ja puolikiloinen koiruutemme silti taisteli jonkinsortin kohtausta vastaan ja pari tuntia tästä, kun itsekin pääsin paikanpäälle elukka nukkui jo sikeää unta taas. Välillä nousi ja pökkyrässä istuskeli. Saatiin onneksi nopeasti lääkäriaika ja siellä todettiin veriarvojen olevan huippuluokkaa. Antibiootti, sydänlääkkeitä ja hammaskivenpoistoon koira nyt kuitenkin lähtee aluksi

Lääkäri sanoi, että parikin vuotta olisi vielä edessä, jos tämä hoito onnistuu ja uusia "kohtauksia" ei tule.

Oli kyllä kaamea herätä siihen, että noinkin pitkäaikainen lemmikki oli kuolla, yhtä pahalta se tosin tuntuu myös sitten parin vuoden kuluttuakin. Nyt on kyllä silti mahtava olo, kun koira kannettiin lääkäriin, hän kuitenkin sai siellä piikikllä kipulääkettä ja tallusteli ihan itse ulos.

Olo on helpottunut! On nuo koirat melkoisia..

 

[Nurmijärven Peto]

Talouteemme kuuluu 2 koiraa. Tervunarttu (7v.) ja borzoinarttu (6v.). Emäntä innostui hankkimaan koirille uuden hienon metallijaloilla seisovan vesikupin. Korkeutta tolla on about 30cm. Borzoi suostuu kupista juomaan, mutta tervu kattelee kuppia hölmistyneenä, eikä nokkaansa kuppiin suostu laittamaan. Onko palstalaisilla ideoita miten tämä ongelma ratkotaan??

 

[Alamummo]

Kannattaisiko tervua houkutella kupille jollain herkulla tai laittaa vaikka veden sekaan jotain hyvän makuista? Koira taitaa vähän arastella uutta kuppia, joka on telineellä ja kiiltää. Tokihan koira menee veden luokse, kun on tosi jano, mutta kuumina päivinä olisi kiva, ettei tuo turhaan panttaa juomista.

 

[Tombe76]

Toinen koira tulossa perheeseen, tuon terrierin (ja kissakin löytyy) lisäksi. Tällä kertaa valinta osui dobermaniin, kun tuossa emännän tutun tutulla on pentuja. Ja kun kaverille menee yksi pentu niin toinen tulee meille. Ei olisi pitänyt päästää emäntää mukaan katsomaan pentuja. No eipä tuo nyt siinä mielessä haittaa, koska itsekin olen halunnut meidän ex-sakemannin poislähdön (6v sitten) jälkeen ihan koirankin, kun meillä on nyt "vain" tuo terrieri. Kokemuksia ei vaan Dobermanista ole, mutta enköhän siitä saa ihan täyspäisen koiran kasvatettua. Ihmisen parhaan ystävän.

Sitten meillä onkin iso ja pieni koira, ja kun iso koira sanoo "hau", niin se on vihainen, ja kun pikku koira sanoo "hau", niin se on leikkisä (yleinen käsitys)... Tosin meilläpäin lähtee hartiat mattoon aika nopeasti, jos haukkuminen jatkuu kiellosta huolimatta. Tämän tulee oppimaan "Lyylikin".

Hauska nähdä millaiset alkuterveiset lähtee isoegoiselta terrieriltä pennun suuntaan. Hauska nähdä mitä kissa tykkää. Saa varmaan +10 vuotiaana sydänkohtauksen...

 

[Alamummo]

Kävimme eilen mäyrispapparaisemme kanssa lekurissa ja iso kivi putosi rinnasta, kun kaikki verikokeet osoittivat kaverin olevan täysin kunnossa. On vaan vanhuuttaan jo vähän heiverö ja höperö. Ikää on kaverilla parin viikon päästä 16-vee...

 

[Powerplay]

Meidän boksurouva täytti juuri 10v. Sitä ei juuri huomaa muusta kuin harmaasta kuonosta. 24h kyllä vielä leikittäis jos joku vain jaksais. Ukko lähti viime vuonna boksujen taivaaseen juuri täytettyään tuon 10v.

On nuo käsittämättömiä otuksia nämä bokserit. Meidän uroskin päivällä vielä juoksi jäniksen perässä ja illalla kuoli. Sitä ikää kun ei boksuissa heti arvaa.

 

[lapa78]

Toinen koira tulossa perheeseen, tuon terrierin (ja kissakin löytyy) lisäksi. Tällä kertaa valinta osui dobermaniin, kun tuossa emännän tutun tutulla on pentuja. Ja kun kaverille menee yksi pentu niin toinen tulee meille. Ei olisi pitänyt päästää emäntää mukaan katsomaan pentuja. No eipä tuo nyt siinä mielessä haittaa, koska itsekin olen halunnut meidän ex-sakemannin poislähdön (6v sitten) jälkeen ihan koirankin, kun meillä on nyt "vain" tuo terrieri. Kokemuksia ei vaan Dobermanista ole, mutta enköhän siitä saa ihan täyspäisen koiran kasvatettua. Ihmisen parhaan ystävän.

Onnittelut koiran hankinnasta. Meillä on ollut kaksi dobermannia, molemmat narttuja ja kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Toisella oli kyllä aikas pahoja valeraskauksia, jolloin kaikki lelut olivat pentuja.

Ei oikeasti ole kauhean haastava koira, kun käyttää vaan järkeä. Ei tarvitse "kovaa" koulutusta ja todellakin on erittäin perhekeskeinen. Ei muuta kuin jaksamista pennun touhuihin.

 

[huskis]

Koiran omistamisen rankin päivä oli eilen. Juhannuksena tuolle 10-vuotiaalle huskylle diagnosoitiin suoliston lymfooma. Torstaina sen vointi romahti niin hurjasti, että oli perjantaina sitten päästettävä pois. Ison tyhjän kolon jätti kyllä jälkeensä.

 

[Nickelback]

Meinasi jäädä tämä aamu meidän perhoskoiran viimeiseksi. Vanhempien luona ollut 13-vuotias uroskoiramme lyyhistyi aamu-ulkoilullaan takapihan nurmikolle ja vanhemmatkin jo luulivat, että se on menoa nyt.

Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.

Tosiaan meidän vesseli täyttää kohta vuoden. Ekaa koiraa vaimon kanssa omistetaan ja kyllä valittiin meille täysin oikea rotu. Uskomattoman mukavia koiria. Koulutus sujui tällaisiltä ummikoilta erittäin helposti. Ei eroahdistusta missään vaiheessa, on oppinut talon tavat erittäin hyvin (mm. sohvat ja sängyt kiellettyä aluetta), sisäsiisteys tuli viikossa, kiskominen loppui valjailla, takapihalla voi olla vapaasti vaikka paikka ei ole aidattu jne. Turkki (valkoinen)on helppohoitoinen, ei tarvii trimmaa, nyppiä, karvaa lähtee kohtuu vähän, pestään kerran 2kk:ssa. Hyvin älykkäitä: uusien asioiden oppiminen menee perille muutamassa päivässä. Koonsa puolesta helppoja kuljettaa, hoitopaikkoja enemmäin kuin tarvitaan, koska kynnys ottaa pieni koira kylään on pieni, jne.

Oikeastaan ainoaksi miinukseksi sanoisin ainakin meidän talossa tuon toisille koirille haukkumisen. Siihen toki vaikuttaa pieni koko. Kouluttajalla ollaan käyty ja nyt prosessi on edessä että toinen osaa olla kiltisti toisien koirien tullessa vastaan. Parempaan mennään. Miten teillä fewe0?

Suosittelen katsastamaan rotua tarkemmin jos "oma" rotu on hakusessa.

 

[fewe0]

Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.

Minunkin naapurini on kertonut tarinoita vanhaksi eläneistä perhoskoirista (pikkukoirista yleensäkkin) Hienoahan tuo olisi jos oma koira jaksaisi vielä niinkin monta joulua nähdä, että vaikka 15-vuotiaaksi eläisi.

Oikeastaan ainoaksi miinukseksi sanoisin ainakin meidän talossa tuon toisille koirille haukkumisen. Siihen toki vaikuttaa pieni koko. Kouluttajalla ollaan käyty ja nyt prosessi on edessä että toinen osaa olla kiltisti toisien koirien tullessa vastaan. Parempaan mennään. Miten teillä fewe0?

Tempperamenttinen meidän koira ainakin nuorempana oli ja haukunta on ollut normaalia silloin. Kuin mikäkin taskukokoinen Sami Helenius. Kai sitä kaikesta nelijalkaisesta ollaan kiinnostuneita sinne asti kunnes näkö alkaa heikkenemään.

Ei toisille koirille ole oikeastaan koskaan suoraan alkanut rähjäämään, ellei sitten satu tulemaan vastaan se pihan dominoiva alfauros, jota olisi mukava hieman niistää.

 

[Nickelback]

Tempperamenttinen meidän koira ainakin nuorempana oli ja haukunta on ollut normaalia silloin. Kuin mikäkin taskukokoinen Sami Helenius. Kai sitä kaikesta nelijalkaisesta ollaan kiinnostuneita sinne asti kunnes näkö alkaa heikkenemään.

Ei toisille koirille ole oikeastaan koskaan suoraan alkanut rähjäämään, ellei sitten satu tulemaan vastaan se pihan dominoiva alfauros, jota olisi mukava hieman niistää.

Joo, sellaista uteliaisuutta meilläkin. Aletaan "keulii" eli pomppimaan takajaloilla kun joku toinen koira tulee vastaan ja häntä huiskuu. Eli ei rähjätä, mutta haukutaan kyllä. Jos rähjääminen on sitten sellaista että näytetään hampaita, niin semmoista meillä ei oo ollu. Mut eihän toikaan nyt kovin kivaa ole kun se haukkuu, varsinkaan kun ei hauku muuten sitten muulle kun ovikellolle, kuten kaikki koirat. :)

 

[Alamummo]

Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.

Entisen kämppämme nurkilla köpsötteli erään mummelin taluttimessa perhoskoira, jonka arvelen eläneen 18-19-vuotiaaksi. Aikoinani kysyessäni koiran ikää mummo kertoi sen olevan 15 ja sen jälkeen näin koiran ainakin 3 vuoden ajan.