Koira – ihmisen paras ystävä

[AnaMasa]

Siis otan todennäköisesti saksanpaimenkoiran jossain vaiheessani elämääni, mutta vielä ei ole sen aika. Se aika tulee kuitenkin vielä.

Tuo epäitsekäs päätös on yksi suurimmista tavoista osoittaa sitä aitoa eläinrakkauta.

 

[Salama15]

Vitutusketju-kamaa, mutta laitetaan nyt tänne; emännällä (tai siis koko meidän perheellä) kaksi pientä rotukoiraa (KV-MVA:ta jne.) ja viimeisen puolen vuoden aikana toisella todettu selässä spondyloosi (selkäranka on kuin henkari ilman koukkua) ja toisella epilepsia...

Kunnon epi-kohtauksia on tuolla toisella ollut tasan yksi, mutta ns.poissaolokohtauksista on vaikea sanoa. Toisella selkä on välillä parempi, välillä huonompi, mutta jos kaikki menee pahimmalla mahdollisella tavalla ja koirien elämä alkaa oikeasti kärsiä noista hommista niin molemmat saa se "viimeisen hoidon" takuuvarmasti!

 

[Cassu]

... ja sitten vielä sellainen asia, että ensimmäiseksi koiraksi ei välttämättä kannata hankkia Saksanpaimenkoiran pentua, varsinkaan urosta, jollei oikeasti osaavia ihmisiä ole käden ulottuvilla tarvittaessa. Isokokoisen palveluskoiran kouluttaminen kun ei tosiaankaan ole verrattavissa naapurin Fifin satunnaiseen leikittämiseen.

Yhtälailla tämä naapurin pikku Fifi on pitänyt kouluttaa. Tuota ajatustasi en ihan allekirjoita. Itselläni on vähän reilu vuoden ikäinen sakemanniuros ja se on eka oma koirani. Minä taas suosittelen saksanpaimenkoiraa, sillä se on helpompi kouluttaa kun esim. malinois tai rotikka. Sakemanni kiintyy omistajaansa ja on miellyttämishaluinen. Jokainen rotu on vaativa koulutusvaiheessa aloittelijalle, mutta se on itsestä paljon kiinni haluaako neuvoja ja apua hakea. Meillä on ihan hyvin mennyt ja ihmiset ovat kovasti koirasta pitäneet.

 

[jesse72]

Nyt tullut eleltyä vuosi ilman koiraa. Viitisen vuotta labbis-uros kuului arkielämään. Todella outoa oli aluksi kun kotona ei ollut iloista karvakasaa jaloissa kieppumassa kotiutuessa. Öisin tuli heräiltyä kun sitä unta rauhoittavaa tassujen rapinaa, veden latkimista ja kuorsausta ei enää kuulunutkaan.

Aikaa ja huomoitahan koirat vaativat, mutta kyllä ne myös antaa paljon. Paljon seuraa ja iloa sen rapakelien lenkin pesushown vastineeksi.

 

[Alamummo]

... ja sitten vielä sellainen asia, että ensimmäiseksi koiraksi ei välttämättä kannata hankkia Saksanpaimenkoiran pentua, varsinkaan urosta, jollei oikeasti osaavia ihmisiä ole käden ulottuvilla tarvittaessa. Isokokoisen palveluskoiran kouluttaminen kun ei tosiaankaan ole verrattavissa naapurin Fifin satunnaiseen leikittämiseen.

Mitä tarkoitat "satunnaisella leikittämisellä"? Ihan yhtä kamala tulee huonon tapakasvatuksen saaneesta Fifistä. Pieni, ihmisen seuraksi jalostettu koira on ehkä helpompi kouluttaa kuin kovaluonteisempi palveluskoira eikä sen purressa synny ihan yhtä pahaa jälkeä, mutta peruskoulutuksen tarve on yhtäläinen ja naapurin Fifinkin voi kouluttaa tottelevaisuusvalioksi, jos intoa riittää.

Kommenttisi kertoo, ettei sinulla taida olla asiasta mitään käytännön kokemusta.

 

[TQoFE]

Mitä tarkoitat "satunnaisella leikittämisellä"?

Tarkoitin sitä mitä kirjoitinkin: jos kokemus koirista rajoittuu siihen, että on satunnaisesti eli silloin tällöin leikittänyt eli vaikka heitellyt palloa naapurin eli ei-omalle Fifille, ei kannata kuvitella sen antavan valmiuksia sessan kouluttamiseen. Enkä väittänyt RR:n kuvittelevan niin, kunhan muistutin varmuuden vuoksi.

Ihan yhtä kamala tulee huonon tapakasvatuksen saaneesta Fifistä. Pieni, ihmisen seuraksi jalostettu koira on ehkä helpompi kouluttaa kuin kovaluonteisempi palveluskoira eikä sen purressa synny ihan yhtä pahaa jälkeä, mutta peruskoulutuksen tarve on yhtäläinen ja naapurin Fifinkin voi kouluttaa tottelevaisuusvalioksi, jos intoa riittää.

Missään kohtaa en mitään muuta väittänytkään. Pointin voit tarkistaa ensimmäisestä kappaleesta.

Kommenttisi kertoo, ettei sinulla taida olla asiasta mitään käytännön kokemusta.

Kerrot varmasti, mistä ylläolevasta olet eri mieltä kanssani. Lähipiirissä on ollut useita sessoja ja olen itse kouluttanut terrierin, mutta myönnän auliisti, etten ole sessaa kouluttanut.

 

[-BR-]

Ihmisen yskimistä pelkäävä koira...

Meidän taloudessamme on kaksi sekarotuista vanhempaa narttukoiraa (13,5 v. ja 9,5 v.). Tämä vanhempi neitonen on jo selkeästi mummo, eli kuulo on heikentynyt ja kaihikin vaivaa, mutta arkieloa nämä vaivat eivät vielä ainakaan ole vaikeuttaneet. Mitä nyt hyppäämiseen (esim. sängylle) menee vähän enemmän aikaa, kun pitää hiukan mitata etäisyyksiä... Koirat nukkuvat yönsä kyllä omilla patjoillaan, mutta aina aamuisin nimenomaan tämä vanhempi yksilö tahtoo käydä tervehtimässä sängyllä ja kyllä se päiväuniakin peitteen päällä nukkuu. "Neiti P" on tullut talouteen vuotta ennen minua, joten kultani on hänelle maailman tärkein asia. Toki minullakin on muodostunut erittäin läheinen suhde 12 vuoden aikana, mutta perheen ykkönen on silti karvaturrille selkeä.

No, nyt on siis toisella puoliskollani ollut pari päivää yskä, jota tämä vanhempi neiti pelkää. Se poistuu aina yskimisen jälkeen huoneesta pelokkaana ja hakee usein myös minusta turvaa. Miten tämän pelon kanssa tulisi toimia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Ei tahtoisi neidin turhaan stressaavan tällaista asiaa, kun muutaman kerran on pitänyt ihan läähättääkin... Koira on ollut pienestä pitäen paukkuarka (kuten tälläkin foorumilla on jo aiemmin tullut ilmi) ja kyse ei ole siitä kuka yskii. Eli narttu pelkää yskää jokatapauksessa, mutta nyt vielä enemmän kun yskijä on oma johtaja. Hassua sinänsä, että kuulo on jo aika heikko (mikä helpottanee hiukan, toivottavasti,tulevaa uutta vuotta ajatellen), mutta yskän se useimmiten kyllä "kuulee". Se varmasti skarppaa aistejaan tai ainakin on selkeästi enemmän skarppina kuin normaalisti, kunnes uni voittaa... Vai onko kyse vaistosta, tiedä häntä. Jokatapauksessa vaikka koira olisi kauempanakin ilman näköetäisyyttä se saattaa lähteä hiipimään toiseen huoneeseen yskimisen jälkeen. Se varmasti vaan pelkää, että nyt on omistajalla suurikin hätä, kun tuolla lailla tekee... Olemme yrittäneet olla noteeraamatta koiraa yskän tullessa, mutta se ei tunnu oikein auttavan. Puhe ja minun syli on vähän tehonnut, muttei poistanut tätä pelkoa. Nuorempi narttu ei mitenkään noteeraa yskimistä, onneksi.

Neuvoja, anyone?

 

[Pottakameli]

Eilen tapahtui uroksen kastraatio ja operaation jälkeen meni sikeitä vedellessä neljä tuntia. Tänään koira sitten tunkee kylkeen kiinni kokoajan ja välillä liikuskelee tuskastuneesti epämukavan olon vuoksi. Kaippa tuo kutina/särky tuosta lievenee muutamassa päivässä...kyllähän tuon itsekkin tietää että leikkauskohta tuntuu aluksi vittumaiselta eikä voi tehdä mitään ennen kuin paranee.

 

[Uleåborgir]

- -

No, nyt on siis toisella puoliskollani ollut pari päivää yskä, jota tämä vanhempi neiti pelkää. Se poistuu aina yskimisen jälkeen huoneesta pelokkaana ja hakee usein myös minusta turvaa. Miten tämän pelon kanssa tulisi toimia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? - -

Neuvoja, anyone?

Taitaa olla paremmalla puoliskollasi jo yskä ohi, mutta ääniherkille koirille parasta komentoa pelkäämisen aikana on totaalinen välinpitämättömyys. Eli ei anneta koiralle minkäänlaista signaalia siitä, että oltaisiin itsekin jotenkin reagoivia ääneen.

Jos koiralle alkaa lässyttää ja rapsutella sitä korvan takaa, voi koira fundeerata, että "hei, tämähän on hyvä konsti". Koirat kun ovat opportunisteja pahimmasta päästä. Siinä on koiran kouluttamisen vaikeus ja toisaalta myös helppous. Pitää kuitenkin muistaa, että koirasi on jo ikäkoiria, eikä tällainen "dissaus" ehkä enää toimi kuten pentukoiralle.

Anyway, tässä oli meikäläisen neuvomisyritys. Parsikoon alamummo ja muut viisaammat "analyysiäni".

 

[iibor]

No niin, tässä nyt todennäköisesti ihan lähikuukausina perheeseemme on tulossa toinen koira. Minä ja avovaimoni päätettiin että n. 6-vuotiaalle sekarotuisellemme on saatava koirakaveri, jonka kanssa voi leikkiä päivisin, kun välillä poika saattaa joutua olemaan koko päivän yksin, kun molemmilla meillä on vuorotyö.

No, päädyimme sitten ottamaan koiran samasta paikasta kuin nykyisenkin eli Espanjan koirat Ry:stä. Sieltä löytyi noin 4-vuotias spanielimix Amo, johon me molemmat kyllä ihastuimme ainakin kuvien perusteella. Sattuu olemaan todella paljon samaa näköä kuin ensimmäisessä koirasamme, joka myös on siis spanielmix.

Varmaahan ei Amon meille tuleminen vielä ole, sillä Espanjan koirat Ry:llä on aika tiukat kriteerit, minkälaiseen kotiin koira luovutetaan. Eli siis jos joku ei kyseisestä yhdistyksestä tiedä, niin kyseessä on järjestö, joka toimii pääasiassa Espanjan Costa del Solissa. Heidän tarkoituksenaan on pelastaa kadulle hylättyjä ja kadulla eläviä koiria, ja etsiä koirille uutta kotia suomesta. Lisää tietoa löytyy osoitteesta http://www.espanjankoirat.com.

Tässä nyt eletään toivossa, että saataisiin Amo meille kotiin, kun tulisi samalla tehtyä edes vähän jotain hyvääkin, kun saisi taas annettua kodin yhdelle kaltoin kohdellulle koiralle.

Ai niin, jos joku on lähiaikoina matkustamassa Espanjaan ja nimenomaan tuonne Costa del Soliin, tutustukaa seuraavaan videoon, pliis :)
http://www.youtube.com/watch?v=rW6-m3Kc_LE

 

[Aatos]

Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

 

[Footless]

Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Mitä tuossa pikagoogletuksella katselin niin pentujen hinnoiksi sanottiin 1000-1200 euroa. Aika perus rotukoiran hinta siis.

Taidat tuolla kennelistä ottamisella tarkoittaa sitä että ottaisi koiran sijoitukseen? Silloinhan pennun saa käytännössä ilmaiseksi, mutta siinä sitoutuu sitten tosiaan käyttämään näyttelyissä ja tekemään ne parit pennut. Kyllä nyt normitilanteessa pitäisi pentu kuin pentu saada ihan rahalla ostettua ilman että kukaan vaatii mitään sitoumuksia.

 

[grace]

Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Jos kyseinen kennel on Zorrazo niin harkitse pariin kertaan. Itsellä on kokemusta useilta vuosilta kyseisestä kennelistä ja meininki ei todellakaan ole niin ruusuista kuin aluksi antavat ymmärtää. Jos haluat lisää kokemusperäistä infoa niin laita yv:ta. Itsellä tällä hetkellä 1 perro, jonka ex-kaveri tuli Zorrazosta.

Kyllä nyt normitilanteessa pitäisi pentu kuin pentu saada ihan rahalla ostettua ilman että kukaan vaatii mitään sitoumuksia.

Myyjät kun tuppaavat laittamaan ostosopimukseen "rastin" jalostusoikeuteen. Ja kun kennel haluaa teettä pentuja omilla kasvateillaan niin silloin olisi suotavaa, että nimen edessä olisi mahdollisimman näyttävä lista titteleitä.

 

[Sirius]

Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Riippuu aivan täysin millaiselta kasvattajalta pennun ottaa ja millaiset ehdot ja hinnan osaa neuvotella. Vanhempani ovat kasvattaneet rotukoiria kennelnimellään toistakymmentä vuotta. Pentueita on ollut ehkä kaksi vuodessa, (eri koirilla) ei aina sitäkään. Parhaimman näköiset pennut on pyritty myymään sellaisille henkilöille jotka ovat kiinnostuneita viemään koiraansa näyttelyyn ja käyttämään sitä jalostukseen. Vaihtoehto on ollut koiran sijoittaminen, jolloin omistusoikeus on jäänyt meille, samoin enemmän sananvaltaa siihen käydäänkö näyttelyissä ja teetetäänkö pentuja vai ei. Suurin osa pennuista on kuitenkin mennyt tavallisiksi kotikoiriksi, ilman mitään velvollisuuksia käydä näyttelyissä tai teettää pentuja.

Kannattaa vaikka rotuyhdistyksen kautta selvittää halutun kasvattajia, ja ottaa heihin yhteyttä ja keskustella mitä he odottavat pennun ostajalta. Ainakin vanhempani ovat myyneet vähemmän lupaavia pentuja halvemmalla, jotta niille on voitu taata hyvä koti. Ja ainka kannattaa tehdä kennelliiton virallinen kauppasopimus, mihin hinta ja mahdolliset velvollisuudet käydä esim. määrä x näyttelyissä tulee kirjata. Laittele yksityisviestiä jos haluat lisää tietoa toimintatavoista.

 

[AnZelmi]

Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ?

Olet vain sopimusta allekirjoittaessa tarkkana/tiukkana, ettei mitään jalostusoikeutta jää kasvattajalle, koska sinähän se koiran omistat eikä kasvattajalla näin ole oikeutta sitä käyttää ilman sinun suostumusta. Siis jos ostat koiran, etkä ota sijoitukseen. Näin ainakin itse toimin oman vesikoiran oston kanssa. Kolmessa näyttelyssä lupauduin koiran kylläkin käyttämään, mutta jalostusoikeutta ei kasvattajalle jäänyt.

 

[struumax]

Näin sairausloman kulungiksi voisi kysellä jatkislaisilta että onko kokemuksia Walesinspringerspanielista omistajan ominaisuudessa??

Sellaisen pentu nyt olisi tulollaan ensi kuun alussa talouteen.

 

[akimoto]

Näin sairausloman kulungiksi voisi kysellä jatkislaisilta että onko kokemuksia Walesinspringerspanielista omistajan ominaisuudessa??

Ei ole kokemusta omistajan silmin, mutta yhdellä tutulla on/on ollut (en tiedä nykytilannetta, koska ei yhteyttä olla pidetty muutamaan vuoteen) welshi.

Erittäin sosiaalinen, vilkas ja ihmisläheinen rotu. Tarvii kohtalaisen paljon liikuntaa tai sitten koira saattaa herpaantua sisätiloissa ja tehdä tuhojaan. Oikeissa käsissä erittäin nöyrä ja tottelevainen ja monethan käyttävät rotua myös metsästyksessä. Se on tietysti loistavaa liikuntaa ja mieleistä puuhaa myös koiralle. Ja karhumetsälle ei tuon kanssa siis kannata mennä, vaan kyseessä on ihan puhdas noutajarotu eli esim. lintumetsälle tuo on oikein koulutettuna loistava apu. Minun muistini mukaan kaverilla ollut uros oli oikein mukava kaveri eikä tosiaan haukkunut herkästi muita koiria tai ollut rähisevää sorttia. Tuo on tietysti yksilöstäkin kiinni, mutta pääasiassa noitten ei pitäis mitään kovia räyhääjiä olla.
Eli kunhan jaksat nähdä vaivaa ja kouluttaa koiraa oikealla tavalla saat siitä varmasti loistavan kaverin. Jos ei metsästyshommiin niin seurakoirana menee myös hyvin, kun muistaa liikkua sen kanssa tarpeeksi. Pysyy terveenä paremmin ja elää varmasti pitkään.

 

[pasil]

...ja monethan käyttävät rotua myös metsästyksessä...

Voisikohan johtua siitä että ko. rotu taitaa olla originaalisti juuri metsästyskäyttöön jalostettu?

 

[akimoto]

Voisikohan johtua siitä että ko. rotu taitaa olla originaalisti juuri metsästyskäyttöön jalostettu?

Saattaa niillä olla yhteys. :)
Tarkotin vain, että tuo rotu sopii myös seurakoiraksi. Pahoittelen jos huonosti muotoiltu viestini sai pulssisi kohoamaan.

 

[Palstalegenda]

Kävin viikonloppuna lapsuudenkaverini(kin) luona kaukana pohjoisessa ja sillä oli joku metsästystä varten hankittu koira. Se saattoi olla beagle, en ole varma, minä kun en tunnista kuin mäyräkoiran ja senkin vain kaupan hyllyiltä. Voi olla, että beaglet eivät metsästä mitään, ei mitään tietoa. Ei minua kyllä edes kiinnosta sen rotu.

Olipa kerrankin kiva kohdata koira, joka ei ole aivan mahdoton ja:

a) ollut reppana "perseennuolija" (siis mielistelijä, kirjaimellisesti omaa persettään varmaan nuolee) ja ollut koko ajan vailla jotakin rapsutusta tai ollut tekemässä jotakin muka hassua
b) veemäinen haukkuja/ärisijä
c) toljottanut tyhmännäköisesti milloin minnekin tai jokaisesta pienestä risahduksesta ollut korvat höröllään, että onko joku muka taas tulossa taloon jihadia suorittamaan
d) osasi kerjätä ruokaa asiallisesti, eikä kuola valuen, liian intona ja touhukkaana, vaan hiljaa kaihoisasti katsoen ja lähti muualle jos niin sanoi, eikä tarvinnut edes vihaisesti sanoa

Muistini mukaan ensimmäinen tolkullinen koira, jonka olen eläissäni kohdannut. Ei tullut heti mieleen, että tuosta pitäisi tehdä kinttaat saman tien ja ylijäävä osa syöttää ahvenille.

Ymmärrän siis viime viikonlopun jälkeen, että on mahdollista tykätä joistakin koirista. Paras ystäväkö.. ehkä joillekin sitten.

 

[Rod Weary]

Ymmärrän siis viime viikonlopun jälkeen, että on mahdollista tykätä joistakin koirista. Paras ystäväkö.. ehkä joillekin sitten.

Ihan kiva, että sait 3. asteen yhteyden. Koirat on hiukan kuin nettikirjoittajat. Äryttäviä räkyttäjiä, kunnes asut sellaisen kanssa samassa taloudessa. Jolloin ne ovatkin jo persoonallisia otuksia ja perheenjäseniä.

 

[Jarzki]

Meidän taloon tulee huomenna 4 kuukauden ikäinen Japanin pystykorva. Innolla odotan miten lähtee elämä tuon pienen koiran kanssa käyntiin. Onko muilla kokemuksia tästä rodusta?

 

[Mikke73]

Meidän taloon tulee huomenna 4 kuukauden ikäinen Japanin pystykorva. Innolla odotan miten lähtee elämä tuon pienen koiran kanssa käyntiin. Onko muilla kokemuksia tästä rodusta?

On kokemuksia, itselläni vajaa kaksivuotias tuollainen. Eikä ole rodusta kyllä mitään pahaa sanottavaa. Ei vaadi kovin paljon kouluttajalta, itse ollut turhankin laiska tuon suhteen ja silti tuloksena fiksu ja tasapainoinen koira - toki varmaan yksilöstäkin kiinni. Niin ja meillä on kissat hoitaneet myös "kouluttamista". Ei ainakaan ole koira vahingossakaan päässyt luulemaan itseään pomoksi...

Kaikki kuvaukset rodun sosiaalisuudesta pitävät sitten todellakin paikkansa. Ei kuitenkaan tee pahojaan vaikka joutuu olemaan työpäivän ajan yksinään kissojen kanssa.

Kun tuon kanssa ei oikein mitään ongelmia ole ollut, niin kerrotko hieman tarkemmin millaisia kokemuksia kaipaat?

 

[Jarzki]

Kun tuon kanssa ei oikein mitään ongelmia ole ollut, niin kerrotko hieman tarkemmin millaisia kokemuksia kaipaat?

Ei minulla mitään sen suurempaa, sitä vain lähinnä ajattelin, että onko nimenomaan ollut ongelmia ja onko elämä sujunut niin kuin koiran luonteen perusteella voi odottaakin. Ja hieno homma jos ja kun näin on ollut.

Sellainen ehkä tuli mieleen, että kun jossain on mainittu, että ko. rodun edustajat ovat kovia haukkumaan, niin onko tuo ollut sitä perinteistä mitä muillakin koirilla, että haukutaan lähinnä silloin, kun huomaa, että joku on tulossa kotiin tai näkee vaikka koiran kadulla? Että ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi hauku? Toki se on hyvä etenkin siinä tapauksessa, jos jotain epäilyttävää koiran mielestä ympärillä tapahtuu, vahtikoira kun myös taitaa osin luonteeltaan olla.

Mutta seurakoira oli hakusessa ja eiköhän se sellainen olekin. Ainakin sen perusteella mitä koiraa käytiin katsomassa vajaa viikko sitten kasvattajan luona, oli kyllä erittäin ihmisläheinen ja halusi olla koko ajan ihmisten lähellä. Mutta huomenna se alkaa, kun koira tulee ensimmäistä kertaa tuosta ovesta sisään :)

 

[Mikke73]

Sellainen ehkä tuli mieleen, että kun jossain on mainittu, että ko. rodun edustajat ovat kovia haukkumaan, niin onko tuo ollut sitä perinteistä mitä muillakin koirilla, että haukutaan lähinnä silloin, kun huomaa, että joku on tulossa kotiin tai näkee vaikka koiran kadulla? Että ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi hauku? Toki se on hyvä etenkin siinä tapauksessa, jos jotain epäilyttävää koiran mielestä ympärillä tapahtuu, vahtikoira kun myös taitaa osin luonteeltaan olla.

Mutta seurakoira oli hakusessa ja eiköhän se sellainen olekin. Ainakin sen perusteella mitä koiraa käytiin katsomassa vajaa viikko sitten kasvattajan luona, oli kyllä erittäin ihmisläheinen ja halusi olla koko ajan ihmisten lähellä. Mutta huomenna se alkaa, kun koira tulee ensimmäistä kertaa tuosta ovesta sisään :)

Ihan normaalia tuo haukkuminen meillä ainakin on ollut. Eli haukkuu silloin kun ovikello soi, ja joskus silloin kun naapurissa asuva räksyttäjä kulkee kadulla ohi. Yleensä tuo meidän neiti ei edes muille koirille hauku, ainoastaan tietyt tutut koirat saavat innostumaan pieneen vuoropuheluun.
Ei tuosta voi oikein millään sanoa että haukkuisi liikaa, joskus saattaa mennä viikkokin niin ettei tuo hauku ollenkaan.

Onneksi olkoon, parempaa seurakoiraa voi olla mahdoton löytää. Tuo on oikeastaan jo huvittavaa kuinka paljon nuo haluavat ihmisten lähellä olla. Joskus kun lenkillä tapaa toisia koiraihmisiä, niin tämä meidän neiti saattaa kokonaan jättää toisen koiran huomioimatta, mutta heittäytyy selälleen koiran ulkoiluttajan jalkoihin.