Koira – ihmisen paras ystävä

[Gagne]

Olen tässä pikkuhiljaa katsellut noita tullin yms. byroiden maahantuonti vaatimuksia elukoiden suhteen. Aikalailla iso urakka näyttäisi olevan edessä jos meidän tytöt Suomeen tuodaan. Sydän sanoo kyllä että tuodaanhan ne. Vanhemmalle koiralle mahdollinen uusi perhe olisi jo neljäs, ja mielestäni olisi julmuutta laittaa likka vielä vanhoilla päivillään maantielle.

Ihmetystä herättää kuitenkin Tullin listaus maista, joista elukoita saa Suomeen tuoda. Ei näy listoilla Malawia. Namibiaa kyllä. Väittäisin että samaa paskaa se sielläkin rabiesten sun muiden suhteen on kuin täälläkin. Jos eukkoja ei Suomeen saa tuoda niin mitäs sitten? Piikkikö? Realismia tosin meille on vielä semmoinen 3-4 vuotta maailmalla ja sitten kotiin kun mukula alkaa olemaan lähellä kouluikää.

Kun kerran täällä noita kuvia on ollut, niin laitetaan nyt sitten vielä kuvat ko. päänvaivoista. Linkistä löytyy: Rhodesiankoira Sheeba sohvalla pötköllään ja 3/4 rhodesialainen&1/4 tanskandogi Tessa pihalla omissa hommissaan.

 

[Alamummo]

Komeita tyttöjä sinulla Gagne.

Tässä linkki lemmikkien maahantuontiin, josko siitä olisi jotain apua.

 

[c'elysee]

Sopivasti aihetta sivuten IS:ssa juttua sankarikoira Ilposta, joka lähti karhun perään. Noinhan moni koira juuri käyttäytyy kun vaara uhkaa. Itse pelkää henkensä edestä, mutta isäntää tai emäntää puolustetaan silti. Se on sitä aitoa lojaaliutta.

 

[Beagle Boy]

Tultiin juuri toisen koiran kanssa eläinlääkäristä. Kyseessä ei ollut kuin hammaskiven poisto, mutta nukutuksenhan se vaatii. Tossa se nyt pötköttää kuin raato kieli poskella. Yllättävän halpa keikka 104 euroa.

Pitää istua tässä vieressä katselemassa, ettei toi nuorempi koira pääse tekemään mitään temppujansa...

 

[Uleåborgir]

... mutta nukutuksenhan se vaatii. Tossa se nyt pötköttää kuin raato kieli poskella.

Varo, sillä on paha krapula kun se herää. Käytös saattaa olla todella erikoista - irvistelyä ja muuta äkäilyä. Koirat kun saavat krapulanomaisen tilan nukutuksesta.

 

[Footless]

Aika helvetin haikeat tunnelmat tällä hetkellä. Viimeisiä päiviä koirien kanssa, lauantaina ex-avovaimo vie koirat mukanaan satojen kilometrien päähän, ja jos huonosti käy en välttämättä kavereita nää enää ikinä. Tässä on nyt parin viikon aikana yrittänyt niiden kanssa olla mahdollisimman paljon, leikkiä ja ulkoiluttaa. Mutta kyllä lauantaina tulee haikea paikka kun pitää sanoa koirille hyvästit viimeistä kertaa, eikä enää ikinä ole ovella vastassa ketään eikä kuulu tassujen rapina aamulla ensimmäisenä.

Laitetaan kanssa kuvat, kun noita on ollut. Ensimmäisessä Jeppe, 2v, mietiskelee. Toisessa vajaan vuoden ikäinen Mona väijyy niityllä jotain, todennäköisesti Jeppeä tai jotain lehteä.

Edit: Molemmat tosiaan parsonrusselinterrierejä, puolisisaruksia, sama äiti.

 

[pelikielto]

Tuli tuota Jepen kuvaa katsellessa kova ikävä, näyttä aivan emännän entiseltä koiralta. Tyttöystävää jaksan aina ihmetellä kun silmänsä kostuvat kun tulee puhetta jo manan majoilla olevasta hurtasta, mutta näemmä koira jätti jälkensä meikäläiseenkin.

Tuo hurtta oksensi päälleni, kusi lukemattomia kertoja matoille, nurkkiin, kavereiden päälle jne, oli muuten vain vittumainen elukka jne., mutta se luonne...! Mahtavin koira koskaan ikinä missään.

Footlessille jaksamisia, nuo pikku elukat ovat kyllä parhainta seuraa. Koskaan ei ole ainakaan tylsää kun noiden kanssa häärää.

 

[Beagle Boy]

Varo, sillä on paha krapula kun se herää. Käytös saattaa olla todella erikoista - irvistelyä ja muuta äkäilyä. Koirat kun saavat krapulanomaisen tilan nukutuksesta.

Joo, on äkäillyt. Kiukutellut mulle ja toiselle koiralle, tyttöystävälle taas on ollut ihan normaali...

Hassua.

 

[Rike.K]

Käyttäytymistieteilijä Desmond Morris sanoo kirjassaan "Dogwatching - Miksi koira hautaa luun?", että koiralla ei ole lainkaan ajantajua. Sille on Morrisin mielestä sama, onko henkilökunta poissa koiran luota viisi minuuttia vai viisi tuntia.

Joo, tämä kyllä pitää paikkaansa ja koira olettaa myös ettei meillä ihmisilläkään ole mitään ajantajua, ainakin jos jotain porukoidemme suomenpystykorvan käytöksestä voi lukea.

Meidän porukoiden kotona on vierassänky, jossa aina nukun kun satun siellä piipahtamaan. Tuo sänky on sattumalta myös koiran lempi oleskelu paikka. Jouduin aina häätämään sen pois siitä kun menen nukkumaan. Koirahan ei oikein tykkää tästä, koska se itse joutuu silloin nukkumaan yönsä lattialla.

Mähän en tykkää häiritä nukkuvia eläimiä, joten harvoin raaskin turhaa herätellä koiraa. Tuolla porukoidemme pystykorvalla onkin ovela tapa yrittää pitää oma lempipaikkansa silloin kun olen menossa nukkumaan. Käyn hakemassa petivaatteet viereisestä huoneesta, arviolta aikaa menee 20 sekuntia. Kun tulen takaisin niin äsken täysin pirteenä ollut koira nukkuu täysin tyytyväisenä sängyllä!

Kaikista parasta on kun yritän herättää sitä. Oikeesti tuo koira osaa silloin esittää että se olisi nukkunut tuntikausia, se on juuri niin tokkuraisen näköinen kuin olla ja voi. Monesti olen huutanut sille että hemmetti tuo täysin mahdotonta sä et voi oikeesti nukahtaa sen 10 sekunnin aikana kun olin poissa. Huijaus menisi kyllä muuten täydellisesti läpi, vain tuo ajantaju pettää.

Muutenkin tuo koira on aivan mahtava tapaus!

 

[RockTheRink]

Onni on asua greyhound-kasvattajan kanssa... molemmat ollaan lätkä -ja koirafanaatikkoja :D Tosin kauniimpi puolisko on Bluesin kannattaja, minä puolestaan Jypin.

Greyhoundeissa arvostan niiden helppoutta ihan arki-elämässä, olisin luultavasti kusessa määrätietoista kouluttamista vaativien pk-rotujen kanssa. Toisaalta harrastuskoirina (greyhound racing) ovat upeita, laiska sohvaperuna muuttuu tulta ja tappuraa olevaksi saalistajaksi, kun kilpaa juoksemisesta on kyse.

Kuvia
BeevaleGreyhounds

 

[Surukuku]

Samanikäiset tylleröt

 

[AnaMasa]

Annoin vihdoin periksi noin 20 vuotta kestäneelle koirakuumelle.

Meitä on nyt vajaan vuorokauden pitänyt kiireisenä 9 viikkoinen mäyris Simo. Aika paljon on oppimista niin pennulla kuin meilläkin, mutta hiljaa hyvää tulee. Ulkona on jo käyty niin monta kertaa ettei jaksa laskea. Neljästä isosta hädästä kaksi on osunut ulos, joten ei paskemmin ekalta vuorokaudelta. Tosin nyt tuntuu olevan vähän vatsa kovana. Edellinen punnerrus näytti melkein synnytykseltä ja hanuriin jäi vielä isännälle putsattavaa. Johtuu varmaan osin jännityksestä ja osin liian kuivista annoksista. Lisää piimää pakkiin ja vettä muroihin, niin eiköhän se siitä.

Muutama eka kerta käytiin ulkona ilman hihnaa. Etäisyydet alkoivat kuitenkin nopeasti venymään yli 20 metriksi ja täällä on ympäristössä niin paljon muita koiria, että nyt mennään hihnan kanssa. Sekös pientä vituttaa, mutta en lähde pelleilemään yhtään kun ei tässä itsekään mitään koirakuiskaajia olla.

Simolla on vauhtia niin paljon, että vain sammumispisteestä sai jonkinlaisia kuvia ilman vauhtiviivoja.

 

[Palstalegenda]

Katselin tuossa eräänä päivänä Animal Planetilta "Ihmissyöjät - sudet". Siinä sitten kertoivat kuinka koiralauma oli hyökännyt jonkun 7-8-vuotiaan pojan kimppuun ja nuo kotieläimet olivat muuttuneet villieläimiksi. Oli pojalta käsi olkapäästä ranteeseen asti purtu sellaiseksi, että luu vain näkyi, kasvotkin olivat roikkuneet rintakehällä. Henki kuitenkin säästyi, kun eivät kurkusta olleet ehtineet purra.

Karmea tarina, eikä ainoa tuollainen. Onneksi Suomessa ei ole niin paljoa kulkukoiria. Olen siitä äärimmäisen onnellinen. Kiinni kytketty koira on se toiseksi paras koira.

 

[Janiz80]

Hieman valitettava tilanne koirarintamalla tällä hetkellä. Nuorimmainen cockeri on ottanut johtavan nartun aseman talossa, ja tuo on johtanut muutamaan rumempaan yhteenottoon. Viime yönä koirien väliin oli pakko mennä itse, sillä pelkäsin jo pahempia vammoja syntyvän (silmät) - niin veristä sotaa siinä käytiin. Tällä kertaa vain nuorimmainen ei lopettanut hyökkäystään siinä vaiheessa, kun toinen oli alistettu ja makasi maassa. Sen sijaan se oli korvassa kiinni täydellä voimalla. Jostakin syystä se ei myöskään ottanut alkuun mitään käskyä vastaan, vaan ote piti tiukasti.

Koira irrotti vasta siinä vaiheessa, kun yritin saada siihen katsekontaktia ja murisin vihaisesti. Ihmettelen vain suuresti, miten koira oli hetken aikaa täysin raivon vallassa.

Olisiko tähän kenelläkään mitään fiksua kommenttia? Nyt koirat ovat erillään ja nuorimmainen jatkoaikatermein ignore-listalla. Toivottavasti tätä ei tarvitse enää käydä uudelleen läpi.

 

[Alamummo]

Hieman valitettava tilanne koirarintamalla tällä hetkellä. Nuorimmainen cockeri on ottanut johtavan nartun aseman talossa, ja tuo on johtanut muutamaan rumempaan yhteenottoon. Viime yönä koirien väliin oli pakko mennä itse, sillä pelkäsin jo pahempia vammoja syntyvän (silmät) - niin veristä sotaa siinä käytiin. Tällä kertaa vain nuorimmainen ei lopettanut hyökkäystään siinä vaiheessa, kun toinen oli alistettu ja makasi maassa. Sen sijaan se oli korvassa kiinni täydellä voimalla. Jostakin syystä se ei myöskään ottanut alkuun mitään käskyä vastaan, vaan ote piti tiukasti.

Koira irrotti vasta siinä vaiheessa, kun yritin saada siihen katsekontaktia ja murisin vihaisesti. Ihmettelen vain suuresti, miten koira oli hetken aikaa täysin raivon vallassa.

Olisiko tähän kenelläkään mitään fiksua kommenttia? Nyt koirat ovat erillään ja nuorimmainen jatkoaikatermein ignore-listalla. Toivottavasti tätä ei tarvitse enää käydä uudelleen läpi.

Kinkkinen tilanne. Oletan, että kyseessä on kaksi narttukoiraa. Tämä ei nyt ole jälkiviisastelua, mutta kahden samaa sukupuolta olevan koiran ottaminen on aina pikkuisen riskaabelia, sillä yleensä ne tappelevat herkemmin ja narttujen yhteenotot varsinkin voivat olla tosi verisiäkin. Nehän ovat valmiita tappamaan toistensa pentujakin. Ilmeisesti nuorempi narttu on perusluonteeltaan dominoiva ja toista kovempi. Kaiken a ja o on nyt se, että osoitat niille molemmille olevasi ehdoton lauman johtaja, jota on toteltava ehdoitta. Ja muiden ihmisten perheessäsi on tultava perässä, sillä tilanne ei voi olla sellainen, että se räjähtää, jos et itse ole paikalla. Koirien laumassa on aina johtaja ja ne (tai niistä joku) ottavat herkästi johtajuuden, jos ihminen ei sitä ota. Sinuna ottaisin yhteyttä johonkin ongelmakoirien kouluttajaan, koska tilanne kuullostaa aika vakavalta. En usko yhteydenottojen loppuneen tähän.

Tässä Koiramme-lehdessä 2005 ollut artikkeli koirien soveltuvuudesta laumaelämiseen. Ehkä saat siitä jotain apua tai ainakin ajatuksia tilanteen korjaamiseen.

Toivottavasti saatte ajan kanssa tilanteen hallintaan, niin ettei kummastakaan kaverista tarvitse luopua.

 

[Janiz80]

Ja muiden ihmisten perheessäsi on tultava perässä, sillä tilanne ei voi olla sellainen, että se räjähtää, jos et itse ole paikalla. Koirien laumassa on aina johtaja ja ne (tai niistä joku) ottavat herkästi johtajuuden, jos ihminen ei sitä ota. Sinuna ottaisin yhteyttä johonkin ongelmakoirien kouluttajaan, koska tilanne kuullostaa aika vakavalta. En usko yhteydenottojen loppuneen tähän.

Kaksi narttua tosiaan kyseessä, ja ongelma on tiedostettu. Kiitos, että et liikaa tuosta saarnaa.. ;)

Tilanne on itse asiassa sellainen, että se räjähtää minun ollessa paikalla. Meillä on pidetty kyllä kotona huoli siitä, että koira ei laumaa johda, eikä johtajuuden suhteen ole ollut pahoja ongelmia. Koirat ovat ottaneet useasti yhteen silloin, kun on puolustettu omaa paikkaa isännän vieressä. Tästä syystä moni tappelu on lähtenyt pöydän alta, kun toinen (yleensä vanhempi koira) on puolustanut paikkaansa isännän jaloissa.

Eiköhän tätä peliä vaan yritetä pelata edelleen eläinten tyyliin. Jonkinlainen valtataistelu nyt taitaa olla käynnissä, eikä juoksuaika varmaankaan tilannetta helpota. Vanhempi koira on ollut lisäksi äreä jo pari päivää, todennäköisesti sairastelun vuoksi.

Meillä viimeksi taisteltiin enemmän jokunen viikko sitten, kun nuorimmaisen koiran veli oli meillä hoidossa kuukauden verran. Kun vanhempi koira lähti paimentamaan vierasta, niin nuorempi (eli hoidokkimme sisko) kävi aina tähän vanhempaan koiraamme kiinni. Hän siis pyrki ilmeisesti tuomaan esille sen, että vain hän voi vieraalle paikkaa näyttää..?

Vakavaksi tämä kyllä vetää, mutta silti toivoton tilanne ei ole. Eilenkin raivona ollut koira rauhoittui, kun sain siihen kontaktin. Ei näistä koirista ihmiselle vaaraa saa, mutta tosiaan nyt näytetään taistelevan siitä isännän suosiosta? Tällaista on ollut monesti havaittavissa, ja olen yleensä lähettänyt toiselle koiralle murisevan koiran pois. Kommentteja tästä? Kumpikin koira siis haluaa huomiota, ja sitä saadessaan toisen koiran on pysyttävä poissa - ongelmatapauksessamme siis.

 

[Gagne]

Katselin tuossa eräänä päivänä Animal Planetilta "Ihmissyöjät - sudet". Siinä sitten kertoivat kuinka koiralauma oli hyökännyt jonkun 7-8-vuotiaan pojan kimppuun ja nuo kotieläimet olivat muuttuneet villieläimiksi. Oli pojalta käsi olkapäästä ranteeseen asti purtu sellaiseksi, että luu vain näkyi, kasvotkin olivat roikkuneet rintakehällä. Henki kuitenkin säästyi, kun eivät kurkusta olleet ehtineet purra.

Karmea tarina, eikä ainoa tuollainen. Onneksi Suomessa ei ole niin paljoa kulkukoiria. Olen siitä äärimmäisen onnellinen. Kiinni kytketty koira on se toiseksi paras koira.

Täällä Lilongwessa on välillä samanlaisia ongelmia. Ihmiset pitävät taloissaan koiria vahteina, mutta nuo talot eivät ole kovinkaan hyvin aidattuja. Tai jos ovat, ovat myös portit aika usein leväällään. Seurauksena on ilta-aikaan pitkin areaamme vaeltelevia kuuden-kymmenen koiran laumoja. Kaupungin järjestyssäännöt sanovat kyllä että enempää kuin kahta piskiä ei saisi pitää, mutta kuka noista täällä piittaa? Paikalliset sotilaat niitä aina tasaisin väliajoin ammuskelevat pois kaduilta.

Useamman kerran olen kuullut expateilta tarinaa siitä kuinka ylle tulevia koiria on saanut hosia kepillä päähän. Muutamat lenkkeilijät ovat saaneet osumaa pohkeilleen ja sitä tietä rabieslääkitystä. Omien piskien kanssa lenkillä ollessa ei koskaan voi tietää milloin lenkki muuttuu veriseksi koiratappeluksi. Olenkin alkanut kuljettelemaan kolmea-neljää hyvänkokoista kiveä taskuissani näiden extremeretkien aikana. Kerran hukkui kenkäkin hetkeksi kun vedin piskejä erilleen. Tuolloin oli tuloksena meidän piskille kuonoon 10 senttinen avohaava kynnestä ja muuten pistevoitto. Yhden kulkukoiran meidän ridgeback on edellisen omistajansa aikana toimittanut puremalla koirien taivaaseen. Erehtyi kulkupiski liian lähelle tonttia kun Sheeballa oli pentuja.

Koiratappelut oman lauman sisällä: Useaanpaan kertaan on kaksi urosmäykkyä meillä mahtuneet samaan talouteen melkolailla hyvin. Syynä tähän on tosin ollut eri herrojen riittävän suuret ikäerot. Pikku rähinöitä toki aina on syntynyt, siankorvien sun muiden tiimoilta. Vastaavasti mutsin duunikaverilla oli aikanaan kaksi keskenään melko samanikäistä narttumäykkyä. Toinen joutui tällä kombinaatiolla multiin. Ne naiset, ne naiset...

Loppuun nimimerkki AnaMasalle hatunnosto sen oikean rodun valitsemisesta. Tuollainen meillekin tulee taas välittömästi kunhan maailmalta palataan.

 

[AnaMasa]

Hurjia juttuja. Tuntuu yleensäkin melkein kaikkialla skandinavian ulkopuolella olevan härömpää koirien kanssa. Toisaalta muualla koiraa kohdellaan enemmän eläimenä. Suomessa taas ihmeen monet asettavat eläimet ihmisiäkin ylemmäs tai ainakin inhimillistävät mielestäni liikaa. Samalla täällä vaaditaan lähes sotilaallista kuria lemmikeiltä. Jos Suomessa näkyy koira vapaana, niin hyvä ettei mene hätäkeskus tukkoon :) ja kerrostalossa jos kuuluu satunnainen haukku, niin pääsee yhtiökokouksen ykkösaiheeksi.

Ymmärrän kyllä vittuuntuneita, koska olen itsekin ollut sillä puolella. Yhden entisen kämpän alakerrassa asui pari vehhäterrieriä. Kun omistaja häipyi ennen seitsemää aamulla, niin voi jeesus perkele sitä ulvontaa. Se oli jotain aivan uskomatonta ääntä, jota ei edes uskoisi koirasta lähtevän. Tietenkin pisteeksi i:n päälle omistaja pokkana kielsi kaiken, vaikka kyseessä oli rapun ainoat koirat. Se muutti kuitenkin pois aika nopeasti. Omat sympatiat oli tuolloin ^^ Käyttäjänimettömän tasolla.

Omalta veijarilta en odota ja toivo mitään niin paljon, kuin että saisin sen pitämään turpansa kiinni, kun yksinolo alkaa. Tätä varten on luettu tuhat ja sata vinkkiä ja niistä pitäisi nyt muodostaa joku johdonmukainen toimintatapa. Ensimmäisiä lyhyitä yksinäisyyden hetkiä kokeillaan jo lähipäivinä.

Sisäsiisteyden opettelu on alkanut käsittämättömän hyvin. Pentu tuli siis lauantai-iltana ja sunnuntaiaamun jälkeen on kaikki kakat tehty ulkona ja sisälle sattuneet pisutkin ovat osuneet kaikki paperille ulko-oven eteen. Toki ollaan aina heräämisen ja sapuskan jälkeen menty asioille ja ulkona helpottuminen on ollut maaaaaailman suurin asia. Tuo rytmi on ollut helppoa sisäistää, koska isännän vatsa toimii ihan samalla tavalla :) Pidättämäänhän tuo ei kunnolla pysty vielä ties kuin moneen aikaan, joten varmasti takapakkiakin on luvassa, kunhan yksin jää.

Hississä heppu on ihan pihalla. Joskus juoksee innolla hissiin sisään tai hissistä ulos ja joka toinen kerta ei meinaa millään ylittää kynnystä. Ei taida pieni ymmärtää, että paikka vaihtuu, kun ollaan kopissa hetki.

 

[Surukuku]

Minulla on kokemusta oikeastaan vain isoista koirista, joiden kanssa esim. urosten väliset tappelut näyttävät ja kuullostavat suorastaan hurjilta, mutta yleensä vahingot ovat korkeintaan pikku haavojen luokkaa - kysyy silti luonnetta mennä 65-80 kiloisten koirien väliin erottamaan tappelua enkä läheskään aina ole sitä edes tehnyt. Tappelut alkavat nopeasti ja loppuvat yhtä nopeasti ja kuuluvat laumakäyttäytymiseen. Joskus, kun on mennyt karjumaan "pojille" tappelun takia, ne katsovat kuin ihmetellen, että meillä nyt oli vain pikku pystypainit, ei sen kummempaa.
Narttujen tappelut voivat olla huomattavasti vakavampia, kuten olemme voineet tässäkin lukea ja se tietysti tulee ottaa huomioon omia lemmikkejä valittaessa.

Koiran jatkuva haukkuminen, kun se jätetään yksin, kertoo aina jonkin asteisesta ongelmasta koiralla, nk. eroahdistuksesta. Se ikävöi/pelkää olla yksin ja yleensä tilanne johtuu siitä, että se on pentuna jätetty liian aikaisin liian pitkikisi ajoiksi yksin, joskus jopa outoon paikkaan. Tietysti roduissakin on kovasti eroja tässä suhteessa.

 

[Alamummo]

Itselläni on kokemusta oikeastaan vain mäyräkoirien rähinöistä. Pari kertaa olen mennyt väliin riuhtaisemalla kaverit niskanahasta toisistaan eroon ja toisella kerralla toinen tappelijoista (uroksia) kävi niin kuumana, että puri ranteeseen. Onneksi oli takki välissä, silti mustelmat olivat aivan järkyttävät.

Kerran olen joutunut koiratarhassa pelastamaan pienen koiran ison koiran hampaista. Tällöin ei auttanut muuta kuin monottaa dobberia kylkeen. Päästi irti, kun sattui sen verran. Omistaja kävi kuumana, mutta oman koirani naamasta valui verta sen verran, että kusipää hiljeni äkkiä. Hänhän ei luonnollisesti tehnyt asialle mitään, vaan ilmeisesti hänen mielestään oli ihan ok, että dobberiuros puree puolikasvuista mäyristä.

 

[lefa]

Meillä on 3 narttua ( 2 Suomenajokoiraa ja 1 suomen pystykorva) eikä ole tappeluita juuri ollut,paitsi jäniksen suolista jos jäniksiä sattuu metältä saamaan.

Kaippa tuo koirien tappelut on vähä yksilö kohtaisia.

 

[Uleåborgir]

Väkivalta lopettaa vittuilun

Tällöin ei auttanut muuta kuin monottaa dobberia kylkeen.

Meillä asui naapurissa pariskunta, jonka lintukoirakaksikko oli erittäin aggressiivinen ja ne haukkuivat aina. Poikkeuksena se, kun ne murisivat tai nukkuivat. Ne olivat öisin hiljaa ja päivisin kävi uskomaton meteli.

Kerran toinen näistä koirista yritti hyökätä omamme kimppuun hissin ovella, mutta refleksimäinen potku hurtan rintakehään lopetti syöksyilyn. Naapurin sessillä kun oli tappamisen meininki ja oma koira täysin valmistautumaton hyökkäykseen.

Naapurin tytär vain punasteli tuskissaan. Myöhemmin pyromaani yritti polttaa kämpän ja pariskunta muutti pois. Ainoastaan tehdäkseen tilaa parille äksylle papillonille. Nämä räkyttivät päivät pääksytysten. No, onneksi hekin muuttivat pois. Mitähän tässä on odotettavissa? Pariskunta, joka tuo mukanaan kaksi 24/7 vikisevää gerbiiliä?

 

[Olkku]

Sä tulit meille keväällä -96. Ensimmäiset sanani olivat, "tervetuloa kotiin". Siitä aloitit "urasi". Nina kävi kanssasi näyttelyissä ja ensimmäisen best in shown jälkeen, vähän varovasti Tukholman pääerikoisnäyttelyyn, vuonna -99. Mitäs? Jätkä tuli sieltä pohjoismaiden voittajana kotiin ja vuonna 2001 valittiin kauneimmaksi mäyräkoiraksi Suomessa.

Voitit urallasi kaiken, mitä koira voi voittaa. Itse en noista voitoista ole koskaan perustanut pätkääkään, koska olit aina se sama, "iskän kaveli", meni miten meni..

12.11-08 astuit koirien taivaaseen, iskän käsi pääsi päällä. Nuku rauhassa "iskän kaveli"

http://www.kolumbus.fi/badamtams/frankkus.htm

Erityiskiitos nimimerkille 'Alamummo'. Elit kanssani Frankun viimeiset vaiheet, lähes vuoden ajan. Kaikki viestisi ovat lämmittäneet ja helpottaneet elämää asian kanssa.

edit. lisätty kiitokset.

 

[Alamummo]

Kyllä kävi tänään vähän sääliksi meidän vanhaa tappijalkaa, kun ulko-ovesta pihalle mentiin. Koirasta ei näkynyt oikeastaan kuin päälaki, kun raukka yritti puskea lumihangessa eteenpäin. Luulenpa, että vähän kauempana vastaan tullut naapuri näki vain taluttimen etenevän lumen seassa...

 

[Tuusa]

Mikä rasva, voide tms. estäisi lumen tarttumisen koiran tassuihin? Montaa metriä ei päästä haukun kanssa aina eteenpäin, kun se alkaa nuolla paakkuja varpaista pois ja siitähän seuraa, että lumi tarttuu entistä enemmän. Kyseessä on pikkuinen, 65 kg nöffi-tyttö.