Koira – ihmisen paras ystävä

[Cassu]

No toki lueskelin muitakin sivuja, mutta kuitenkin täälläkin on koiranomistajia ja on ihan kiva vaihtaa kokemuksia. Tai musta ainakin;) Ainahan sitä oppii jos lukee ja kyselee. Vai?

 

[BOL]

No olen hankkimassa omaksi koiraksi sakemanniurosta...

Kaikella kunnioituksella (eikä tarkoitukseni ole todellakaan loukata!) on pakko kysyä, että oletko nyt aivan varma, että sakemanniuros on juuri oikea koira sinulle? Kysymyksistäsi päätellen kokemuksesi koirista eivät millään riitä käsittelemään niinkin vaativaa rotua kuin sakemanni ja vieläpä urosta. Se, että opiskelet vartiointialaa ei nosta auktoriteettiasi koiran silmissä millään muotoa, vaikka yrität sillä hankintaa perustellakin. Kun ei se nosta sitä välttämättä meidän ihmistenkään silmissä. Tuntuu siltä, että koira on jollain tavalla keino päteä ja korostaa itseäsi ja ammattiasi. Toivottavasti olen väärässä.

Miksi ahnehtia ja aloittaa heti todella haastavalla rodulla? Mulle-nyt-kaikki-hetikö? Miettisit vielä, koska jälkeenpäin on paha itkeä, kun vahinkoa on jo tapahtunut. Ja pahoin pelkään, että jotakin negatiivista tulee vielä sattumaan, joskaan en sitä tietenkään toivo. Mutta harkitse nyt vielä tarkkaan ja mieti, mitkä ovat ne syyt, miksi ko. rodun valitset. Toivottavasti kasvattajat sitten viimeistään osaavat arvioida kykysi pärjätä ko. rodun kanssa, jos kuitenkin päädyt pitämään pääsi ja haukkaamaan liian ison palan.

 

[Cassu]

Et loukannut etkä ole ensimmäinen joka ihmettelee. En ole vartija enkä sellaiseksi vielä edes opiskele, mutta tarkoitus on. Ja jos kuvittelet että hankin koiran ammatin perusteella niin et vois vähempää erehtyä. Se jos haluan koiran kanssa harrastaa ei ole väärin vai pitäisikö koirasta tulla sohvaperuna koska on ensimmäinen oma koira? Vanhemmillani on kolme uroskoiraa, joiden kanssa olen pienestä lähtien ollut tekemisissä. Kaksi niistä on puoliksi sakemannia ja puoliksi malinoisia. Ne eivät vaan ole minun omiani ja heillä on oma isäntä, johon ovat leimautuneet. Ja kennelin omistajalle olen tehnyt selväksi mitä koiran kanssa teen ja kyseessä on ensimmäinen oma koira. Eikä asiassa ollut mitään ongelmia. Joten en sitten enää kirjoitan tälle palstalle jos jatkuvasti joutuu selittelemään. Kysyin neuvoa siinä kun muutkin

 

[Salama15]

No toki lueskelin muitakin sivuja, mutta kuitenkin täälläkin on koiranomistajia ja on ihan kiva vaihtaa kokemuksia. Tai musta ainakin;) Ainahan sitä oppii jos lukee ja kyselee. Vai?

Juu, ei tarkoitus ollut häätää sinua palstalta, lähinnä vaan näissä koira-asioissa ohjata asiantuntevampaan seuraan;-)

Ja tuo sakemanni on oikeasti aika haastava rotu jo luonteeltaankin, saati sitten terveydeltään. Monia melko karmeita tapauksia on vuosien varrelta tarttunut korvaan => koiria on jouduttu ruoka-aineallergioiden, kasvuhäiriöiden, luonnevikojen, iho-ongelmien yms. takia lopettamaan jo ennen ekaa elinvuotta! Tuon kuopan voi välttää aika tehokkaasti ottamalla ns. käyttölinjaisen koiran jota ei ole näyttelymielessä jalostettu piloille. Vanhoissa käyttölinjoissa tosin on myös aika paljon vahti-, vartio- ja poliisikoiria, joten suo siellä / vetelä täällä.

Tuohon aiempaan kokemukseen sen verran kommenttia, että jokainen koira on yksilö ja yksin perheessä asusteleva koira on AINA luonteeltaan erilainen kuin koira, joka on jakanut perheen huomion toisen tai useamman koiran kanssa. Esim. tuo vahtivietti on yksinäisen koiran kohdalla lähes aina voimakkaampi (tai muovautuu sellaiseksi) johtuen yksinkertaisesti siitä, että koira tuntee olevansa yksin vahtivastuussa...

Mutta jos tunnet tästä kaikesta varoittelusta huolimatta olevasi valmis sakemanni-haasteeseen ja asut vähintään rivitalossa (kerrostaloon ei sakemannia, ei PRKL!!!) niin eiku härkää sarvesta!

 

[Footless]

Et loukannut etkä ole ensimmäinen joka ihmettelee. En ole vartija enkä sellaiseksi vielä edes opiskele, mutta tarkoitus on. Ja jos kuvittelet että hankin koiran ammatin perusteella niin et vois vähempää erehtyä. Se jos haluan koiran kanssa harrastaa ei ole väärin vai pitäisikö koirasta tulla sohvaperuna koska on ensimmäinen oma koira?

Ei kai se sakemannia pakko ole ottaa harrastamista varten? Meillä on vuoden ikäinen parsonrusselinterrieri, ja siinä ainakin on harrastamista ihan tarpeeksi. Toki jos koiran iso koko on yksi tärkeimmistä valintakriteereistä niin sitten tietysti eri asia.

Onkos kellään täällä muuten kokemusta ns. jääkaudesta? Meillä on nyt sellainen käynnissä, kun ei tuo herra oikein osannut käyttäytyä ja piti jotain keksiä. Eli idea on jättää koira täysin huomioimatta ja sillä tavoin saada laskettua koira laumahierarkiassa alaspäin. Muutama päivä nyt kokeiltu, ja aika nöyrää poikaa on, lähinnähän tuo makaa ja murjottaa.

 

[Salama15]

Onkos kellään täällä muuten kokemusta ns. jääkaudesta?

Liki jokaisen uroskoiran kanssa tää on käytävä läpi... Ja parasta olis vielä (siis jos sulla on lapsia), että perheen pienin antaisi piskille sapuskat => se viimeistään kertoo kuka on pahnanpohjimmainen!

Isoimmat ongelmat (varsinkin pienien koirien) kohdalla syntyvät siitä, että piskiä pidetään kuin sylivauvaa vaikka esim. Jack Russel, jokunen muukin terrieri sekä tuo mulle tuttu rotu Schipperke luulevat oikeasti olevansa vähintään sakemannin kokoisia otuksia ja tilaisuuden tullen käyttäytyvätkin niin;-)

 

[tompo]

Onkos kellään täällä muuten kokemusta ns. jääkaudesta? Meillä on nyt sellainen käynnissä, kun ei tuo herra oikein osannut käyttäytyä ja piti jotain keksiä. Eli idea on jättää koira täysin huomioimatta ja sillä tavoin saada laskettua koira laumahierarkiassa alaspäin. Muutama päivä nyt kokeiltu, ja aika nöyrää poikaa on, lähinnähän tuo makaa ja murjottaa.

Kokeiltu on ja toimii todella hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto ainakin paimenkoirilla on se, että laittaa sen jäähylle sillä tavoin ettei näe laumaansa. Se on alta minuutissa taas kiltti poika.

Itselläni oli pieniä ongelmia lahkeissa roikkumisen kanssa, mutta siihen ei oikeastaan auttanut kumpikaan edellä mainituista, joten jouduin turvautumaan sumutinpulloon, koska alistaminenkaan ei auttanut. Pulloa ei tarvitse kuin vilauttaa niin koira tietää tehneensä väärin ja rauhoittuu.

Nyt sitä pidetään visusti piilossa ja odotellaan teini-ikää. Silloin on varmasti käyttöä tuolle ihmeaseelle.

 

[Cactus]

Miksi ahnehtia ja aloittaa heti todella haastavalla rodulla? Mulle-nyt-kaikki-hetikö? Miettisit vielä, koska jälkeenpäin on paha itkeä, kun vahinkoa on jo tapahtunut. Ja pahoin pelkään, että jotakin negatiivista tulee vielä sattumaan, joskaan en sitä tietenkään toivo. Mutta harkitse nyt vielä tarkkaan ja mieti, mitkä ovat ne syyt, miksi ko. rodun valitset. Toivottavasti kasvattajat sitten viimeistään osaavat arvioida kykysi pärjätä ko. rodun kanssa, jos kuitenkin päädyt pitämään pääsi ja haukkaamaan liian ison palan.

Jaaha, täällä ollaan taas sitä mieltä että pitäisi tuosta ottaa vaikka joku vitun villakoira ja harjoitella vähän että mikä se koira oikein on?? Mulle sanoi dobberikasvattaja kun pennun (uroksen) häneltä varasin että aivan sama onko harjoitellut fifittäjällä vai ei, dobberi on dobberi, ei siinä fifiopiskelut paljon auta. Ja turha mun mielestä tyrmätä ajatusta sakusta, varsinkin kun se tehään niin että nimim. Saana sattuu olemaan nainen(??).

Salamalle kommentoin että kyllä mulla saku on toiminut hyvin kerrostalossa kun se on siihen 7vkosta lähtien oppinut. Ja saku ei ole vaativa rotu sen jälkeen kun niille pystyy näyttämään kuka määrää. (toki JOS tässä epäonnistuu niin kusessa voi olla) Mulla on tempperamenttinen narttu, jota kovin moni ei ole uskonut nartuksi ennen kuin ovat "kurkanneet hameen alle". Saku-uros voi olla haastava tai sitten ei ole. Mun pointti on se että turhaa on yrittää sanoa toiselle kirjoittajalle että mitä kannattaisi ehkä tehä ja varsinkin kun ei tiedä/tunne kyseistä henkilöä mahd millään tavalla.

Mahdollisesti vartijakoiraksi, eli suojelu, peltojälki ja tottis niin kyllä ite ainakin valitsisin sakun. Jos siihen paneutuu riittävästi ja on valmis näkemään vaivaa niin ongelmia ei tule.


-Cactus-

 

[Mysteryman]

Hankintalistalla on tällä hetkellä Jackrussellinterrieri, tällä tietoa keväällä olisi ajankohtainen. Varaus on jo vetämässä, vielä kun jostain repisi rahat moiseen :) Puhumattakaan energiasta, joka tuollaisen ulkoiluttamiseen tarvitaan...

En jaksa kahlailla tätä ketjua, kun on sen verran pitkä, mutta jos jollain on jotain kokemuksia jaskarusseleista, niin antaa palaa! Negatiiviset ja positiiviset puolet kyllä kiinnostaa molemmat.

Löytyy 2 kpl tyyppimerkinnällä narttu, sileäkarvainen 3,5 vuotta ja karkeakarvainen 1,5 vuotta. Sanotaanko suoraan, että mieti rotua kahdesti, Duracell-pupusta loppuu virta ennemmin kuin noista, oon jo miettinyt tuon nuoremman vuokraamista Oulun Energialle.

Vanhemman koiran kanssa on tullut aikanaan "tapeltua" lauman johtajuudesta ja se ei ollut rodun päällimmäisen luonteenpiirteen, periksi antamattomuuden vuoksi helppoa. Onnistui lopulta, mutta kauan meni, vaikka koirista on kokemusta kertynyt vuosien saatossa. Nuoremman kanssa on sitten ollut vähän helpompaa, kun tuo vanhempi pitää sen kurissa ja nuhteessa sisätiloissa ollessa.

Tehdään vähintään kolme lenkkiä päivässä, homma tosin helpottuu hiukan keväällä kun talo valmistuu ja siihen tulee aidattu piha. Noiden kanssa vaan ei riitä se, että niitä pelkästään lenkittää, kun rotu on ns. yli-sosiaalinen. Meillä ei ainakaan sohvalla saa hetken rauhaa, siihen kannetaan luuta pidettäväksi, solmua vedettäväksi tai palloa heitettäväksi. Ja lenkillä kulkee mukana aina pallo tai frisbee, hätätilassa katkotaan puista oksia kun jotain pitää aina heittää haettavaksi. Nuoremman russelin tekemät frisbeen kiinniottohypyt toimii muuten kesäisissä puistoissa, aina.

Ainoa mitä noiden kanssa, tai siis tuon vanhemman kanssa, on harrastettu, on käytännön metsästys, mihin ne myös alunperinkin on tarkoitettu. Vanhempi hakee luolasta kettua sekä supia, nuoremmalle tuon asian opetus olisi tarkoitus aloittaa talven aikana.

Jos ja kun pentua hankit, pidä huoli, että sillä on paperit. Russelin asema ns. muotirotuna on saanut pentutehtailijat liikkeelle ja sekarotuisista, russelin näköisistä koirista pyydetään lähes puhdasrotuisen verran, eli noin 1000 EUR. Alkukantaisena rotuna russeli on aika terve, rotujärjestön sivulta löytyy tarkempaa infoa perinnöllisistä sairauksista.

Käy tutustumassa asiaan rotujärjestön sivulla tai laita yv, noista riittää kyllä tarinaa.

 

[Footless]

Kokeiltu on ja toimii todella hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto ainakin paimenkoirilla on se, että laittaa sen jäähylle sillä tavoin ettei näe laumaansa. Se on alta minuutissa taas kiltti poika.

Joo, meillä on kanssa apina ollut välillä vessassa jäähyllä kun on ruvennut komentamaan. Myös suihkupulloa ollaan käytelty jonkun verran. Nyt vuoden iässä se vaan meni niin mahdottomaksi että oli pakko ottaa tuo jääkausi käyttöön, rähisi kaikille koirille, meille ja ihmisille kadulla. On tuo aika hyvin jo loppunutkin, kai tätä vielä se pari viikkoa pitää jatkaa, kun tuo kanssa sen verran puupää on.

Jackrusselin hankkijalle kanssa (parsonrussell ja jackrussell noin luonteeltaanhan ovat osittain hyvinkin samanlaisia), varmista että sinulla on aikaa ja myös intoa tehdä ja harrastaa. Sitä tarvii. Meillä kanssa pitää kokoajan olla kiskomassa jotain, heittämässä jotain tai sitten keksiä koiralle jotain muuta puuhaa. Maitotölkit ja vessapaperirullat joiden sisällä on jotain herkkua ovat semmoinen aika hyvä konsti, koira puuhailee hetken omiaan, ja saa vaikka urkkaruudun katsoa rauhassa. Tosin tuolla siihen menee noin viisi minuuttia, mutta kyllä sitäkin joskus arvostaa...

 

[cobra]

Jackrussellinterrieri löytyy täältäkin. Narttu täyttää syyskuussa 2v.
Aika paljon uutta potkua toi elämään tämän rodun hankinta.. tosiaan tykkäävät siitä, että heitä huomioidaan ja heidän kanssa pelataan lähes jatkuvasti.
Sileäksi kasvattaja neitoa veikkasi, mutta puolikarkeahan tuosta tuli.
Eilen muija ja koira aloittivat agilityn alkeiskurssin.. saa nähdä mitä tuosta tulee. Ainakin ihan omiaan on tälle lajille tuollainen harrastus noin yleisesti ajateltuna.
Hauskaa on ollut ja toivottavasti jatkuu pitkään.. päivääkään en vaihtaisi pois.

 

[Mysteryman]

Olisi pitänyt ottaa aikanaan vaikka mäyräkoira russelin sijasta. Mahtiankka voi käydä lukemasta Vitutus-ketjusta tuoreen postauksen elämästä russelin kanssa.

 

[Jokeriarska]

Oma 11 vuoden iässä oleva karkeakarvainen mäyräkoirani katosi tänään vanhempieni venereissulla Pihlajasaareen. Oli luultavasti tippunut veteen jonkun aikaa ennen rantautumista. Sitä oli sitten tänään etsitty merivartioston voiminkin, tuloksetta. Oma mieli on ollut koko päivän täysin maassa. Toivon, että joku on sen merestä poiminut tai se on uinut rantaan. Vaikka pienikokoinen koira on, niin rantaan sen on siitä pakko jaksanut uida. Suuri epätietoisuus on yllä, kun ei tiedä missä pitkäaikainen ystävä on..

 

[Mysteryman]

Perhana, omat murheet syötyjen lattialistojen ja hajonneen kaiuttimen osalta rupesi tuntumaan tosi pieneltä. Ne on kuitenkin vain maallista.

Tuossa on linkki, mihin voi laittaa kuvan ja infoa kadonneesta kaverista:

http://www.karkurit.fi/

Jaksamisia, toivotaan että kaveri löytyy elossa.

 

[tompo]

DODII...

Kävipähän sitten perjantain sakemanninarttu mun 16 viikkoisen göötin päälle.
Oma koirani oli alistuneena ja narussa. Sakemanni oli narussa myös.
Mielenkiintoinen tapaus sanon minä. Onneksi selvittiin vammoitta ja koirani ei ainakaan pelkää isoja koiria, eikä muutenkaan ärise niille. Meinasi tulla takapakkia koiran sosiaalisuudelle. Onneksi ei tullut.

Sitten tietoa Itä-Helsingin penikkatauti-tapaukseen. Kysyin tätä perjantaina eläinlääkäriltä ja hän tiesi tapauksen. Jollekin kasvattajalle tullut tuontikoira Venäjältä, mikä oli kantanut penikkatautia ja se tarttui pentuun, mikä vielä rokotettiin, mutta oli liian myöhäistä ja tämä kuoli. Eli kyseessä oli "onneksi" yksittäinen tapaus.

 

[Alamummo]

Oma 11 vuoden iässä oleva karkeakarvainen mäyräkoirani katosi tänään vanhempieni venereissulla Pihlajasaareen. Oli luultavasti tippunut veteen jonkun aikaa ennen rantautumista. Sitä oli sitten tänään etsitty merivartioston voiminkin, tuloksetta. Oma mieli on ollut koko päivän täysin maassa. Toivon, että joku on sen merestä poiminut tai se on uinut rantaan. Vaikka pienikokoinen koira on, niin rantaan sen on siitä pakko jaksanut uida. Suuri epätietoisuus on yllä, kun ei tiedä missä pitkäaikainen ystävä on..

Kauheaa. En tiedä, miten selviäisin jos omalle koiruudelle kävisi näin. Toivon todella, että kaveri löytyisi elossa.

 

[Uleåborgir]

Hyönteisiä pelkäävä koira

Meidän partacollie tutisee ja tärisee, jos huoneistossa pörrää esimerkiksi kärpänen. Eläin seuraa jopa vessaan asti, ettei vain jäisi yksin. Nytkin se on sangen ahtaassa tilassa jaloissani tietokonepöydän alla.

Tämä johtuu siitä, että makuuhuoneessa on kärpänen.

Kaipa koirillakin sitten jotain irrationaalisen voimakkaita fobioita on kuten ihmisellä esimerkiksi araknofobia. Yleensä koiramme ei pelkää mitään - vain niitä surisevia öttejä.

Koiralle oli alkukesälläkin yksi hailee, kun isot varikset rynnäköivät sitä kohti ja raakkuivat ankarasti. Oli variksenpoika tipahtanut pesästä sammalikkoon. Koira myös tsiigailee 10. kerroksen parvekkeelta tassut kaiteella maailman tapahtumia. Mopoja se yrittää paimentaa. Mutta ne surisevat hyönteiset...

P.S. Joko Jokeriarskan mäyris on löytynyt?

 

[Salama15]

Meidän partacollie tutisee ja tärisee, jos huoneistossa pörrää esimerkiksi kärpänen....

Tuohon en osaa kyllä mitään neuvoa antaa, meillä kun asiat ovat olleet jo ainakin kolmen koiran aikana justiinsa toisin päin => nykyinen Bostonimme suorastaan metsästää noita kaiken maailman hapsenkakkiaisia, kukkapöydät ja tuolit vaan lentelee kun äijä painaa kärpäsen perässä;-)

Ja Jokeriarskan mäyriksen kohtalo kiinnostaa täälläkin => peukut on pystyssä jotta kaveri löytyisi!

 

[Knower]

Oma 11 vuoden iässä oleva karkeakarvainen mäyräkoirani katosi tänään vanhempieni venereissulla Pihlajasaareen. Oli luultavasti tippunut veteen jonkun aikaa ennen rantautumista. Sitä oli sitten tänään etsitty merivartioston voiminkin, tuloksetta. Oma mieli on ollut koko päivän täysin maassa. Toivon, että joku on sen merestä poiminut tai se on uinut rantaan. Vaikka pienikokoinen koira on, niin rantaan sen on siitä pakko jaksanut uida. Suuri epätietoisuus on yllä, kun ei tiedä missä pitkäaikainen ystävä on..

Tuo epätietoisuus on tosiaan pahin tila, toivotaan että pian asia selviää. Mieluummin hyvin kuin huonosti, mutta ainakin selviää. Siinä saa olla sydän syrjällään kun koira häviää. Yhtä salukia täällä Turussa etsittiin isommankin porukan voimin noin viikon verran, karkasi keskusta-alueella. Havaintoja tehtiin milloin missäkin, mutta ihmeen kaupalla se pysyi hengissä liikenteestä yms. huolimatta ja saatiin lopulta ehjänä kiinni. Eli kyllä voi vielä positiivisestikin päättyä. Tsemppiä!

 

[Jokeriarska]

Koirani löytyi. Laineet olivat vieneet hänet Uunisaaren rantaan. Poliisivene löysi. Lääkärin mukaan sairaskohtaus oli syynä, joten oli hänen aikansa lähteä. Muuta en osaa enkä pysty sanomaan. Paitsi, että itkuun purskahdin saman tien kun asiasta kuulin. Koirien taivaasta en tiedä, mutta uskon että omassa sydämessä Piki juoksee nyt ja aina yhtä kovaa kuin pentunakin.

 

[Hejony]

Syvä osanotto Arskalle perheenjäsenen poistumisesta.

Meidän koira on nyt ollut viikon verran aivan hermona, kun joutuu pitämään tuollaista kauluria. Oli kalunnut jonkun hyttysenpureman kyljestään rikki, ja se oli sitten tulehtunut. Ja tuommoinen sitten pistettiin esteeksi tuolle kaluamiselle. No, hyvin on parantunut, eiköhän tuo kohta voida ottaa pois. Odotan kyllä pikkukaverin reaktiota, elämänsä helpottuu huomattavasti.

 

[Salama15]

Koirani löytyi...

Osanotto täältä...

 

[mice]

Meidän koira on nyt ollut viikon verran aivan hermona, kun joutuu pitämään tuollaista kauluria. Oli kalunnut jonkun hyttysenpureman kyljestään rikki, ja se oli sitten tulehtunut. Ja tuommoinen sitten pistettiin esteeksi tuolle kaluamiselle. No, hyvin on parantunut, eiköhän tuo kohta voida ottaa pois. Odotan kyllä pikkukaverin reaktiota, elämänsä helpottuu huomattavasti.

Itse ihmettelin, kun oma labbis piti erittäin mielellään tuollaista kauluria. Korva oli tulehtunut ja oli sitten tassullaan saanut sen raavittua aika pahasti auki. Ei muuta kun kauluri päälle niin raapiminen loppui. Mutta koirahan ei ollut moksiskaan, melkeinpä mielellään laitatutti aina tuon kaulurin päälleen.

Ja Jokeriarskalle tsemppiä!

 

[Uleåborgir]

Osanotto täältä...

Otan myös osaa Jokeriarskan kaverin menetyksen johdosta. Koirasi eli varmasti hyvän ja melko pitkän elämän, ehkä siitä saa lohtua, niin ainakin minä sain kun edellinen partiksemme jouduttiin lopettamaan.

Viimeisen kerran näin sen rakkaan koirani, kun se oli auton takapenkillä lähdössä eläinlääkäriin... En kyennyt lähtemään mukaan. Kun koira sai piikin, oli se ryöminyt isäni luo viimeistä rapsutusta varten ja sitten nukkunut rauhallisesti pois...

 

[Cactus]

Lääkärin mukaan sairaskohtaus oli syynä, joten oli hänen aikansa lähteä.

Jokeriarska. RIP Piki, syvä osanotto täältä kans sulle. Ei tommosta voi kestää ilman kyyneleitä. :´(


Uleåborgirin juttu oli myös koskettavaa luettavaa.


-Cactus-