Koira – ihmisen paras ystävä

[Cassu]

Ja taas kirjotin ajattelemattomasti. Eli haluan ison koiran, mutta suojeluhomma ei ole siksi että saisin kulkea rauhassa kaduilla. Kuten kirjoitin haluan vartijaksi ja mahdollisesti kun koiran hankin lopulta niitä hommia jo teen. Suojeluhomma on siksi mielenkiintoinen. Ei kaikista koirista siihen ole ja pennusta ei tiedä, mikä siitä isona kasvaa, mutta rotukirjo on valtava ja huolella on rajattava mitä rotuja voi edes miettiä. Toiseksi kaikki rodut ja nimenomaan urokset eivät tule toimeen toisten koirien kanssa. Onko teille omalle kohdalle osunut rotua, jonka kaveriksi ei voi ottaa muuta koiraa/viedä hoitoon toisten koirien kanssa?

 

[Knower]

Jotenkin vähän töksähtää silmään tuo, että yksin liikkumisen turvaksi tarvitset ison suojelukoirakoulutetun koiran. Olin minäkin joskus nuori nainen ja asuin yksin ja haukkuva, hampaitaan väläyttelevä mäyräkoirakin riitti karkoittamaan ei-toivotut lähestyjät.

Tällä tavalla minäkin ajattelen. Jos jollain on tarve nuoria naisia kolkata, valitsee hän varmasti sitten mieluummin kolkattavaksi sellaisen jolla ei ole koiraa kuin sellaisen jolla koira on, oli se sitten pieni tai iso. Edelleen harkitsisin tosi vahvasti noita hovawarteja yms., sillä ne ovat oikeasti vaativia koiria ja silloin pitää tietää mitä tekee. Se on ihan eri asia hoitaa vanhempien koiria ja kouluttaa niitä kuin huolehtia kokonaan yksin koiran koulutuksesta. Wikipediaa lainatakseni "Luonteensa vahvan dominanssin ja fyysisen voimansa vuoksi hovawart vaatii kuitenkin omistajakseen varman koirankäsittelijän, jotta koiran pitovaikeuksilta vältyttäisiin." Sama pätee tuohon Beauceroniin, oikein koulutettuna ihan loistava koira varmasti, mutta vaatii kyllä kokemusta. Yksilöllisiä eroja koirissa on aina, joku on helpompi ja joku vaativampi. Jos oikein vaativa tapaus sattuu kohdalle, iso vaara on, että homma kusee. Ja se kusee ihan siihen kokemuksen ja tiedon puutteeseen.

 

[Alamummo]

Ja taas kirjotin ajattelemattomasti. Eli haluan ison koiran, mutta suojeluhomma ei ole siksi että saisin kulkea rauhassa kaduilla. Kuten kirjoitin haluan vartijaksi ja mahdollisesti kun koiran hankin lopulta niitä hommia jo teen. Suojeluhomma on siksi mielenkiintoinen. Ei kaikista koirista siihen ole ja pennusta ei tiedä, mikä siitä isona kasvaa, mutta rotukirjo on valtava ja huolella on rajattava mitä rotuja voi edes miettiä. Toiseksi kaikki rodut ja nimenomaan urokset eivät tule toimeen toisten koirien kanssa. Onko teille omalle kohdalle osunut rotua, jonka kaveriksi ei voi ottaa muuta koiraa/viedä hoitoon toisten koirien kanssa?

Minun mielestäni sinun kannattaisi katsoa huolella läpi, mitä palveluskoiraliiton sivuilla on kerrottu. IPOssa valtarotu on kai saksanpaimenkoira. Molemmat suosikkirotusi vaikuttavat pikavilkaisulla olevan varsin monipuolisia käyttökoiria, jotka vaativat huolellisen koulutuksen.

 

[jesse72]

Jaa ei meillä labradorit ole pentuna mitään tuhonnut. Epäilen tosin syyksi sitä että niillä on ollut rodunomaista tekemistä lähes heti kun ne ovat taloon saapuneet.

Vuh! Oon 5-v labbisuros ja aika äijä! Pentuna tein tosiaan pahojani,mutta miulla oli vaikea lapsuus. Olin vasta 7-kk, kun muutin nykyiselle omistajalleni, mut se oli jo kolmas perhe "laitokselta" päästyäni.

Eka omistaja oli semmoinen nuori nainen, taisi olla opiskelija. Olin kovasti söpö kuullemma, mutta ei tykännyt kun tein tarpeeni lattialle. Tuolinjalat, huonekalut ja kengät kiinnostivat kovasti, huutoa seurasi. Yksin jäädessäni minut eristettiin aidalla semmoiseen pieneen karsinaan, tyhmää. Emäntä ei sitten jaksanut minua katsella ja muutto oli edessä.

Auton etupenkillä matkustin pitkän matkan toiseen kaupunkiin. Sain kodin mukavalta nuorelta parilta omakotitalon yläkerrasta, mutta ne jyrkät rappuset pelottivat kovasti sen muistan. Itku pääsi, mut onneksi sylissä pääsin pihalle, mutta monet pissit lurahtivat rappusiin, kyllä hävetti. Sitten niille tuli semmoinen aikuisten juttu ja taas alkoi tuntua, että kamat jätesäkkiin ja maalimalle, kyllä mietitytti mihin sitä päänsä laittaa jatkossa.

Taisi olla sunnuntai ja isäntä pakkasi kamojani siihen malliin, että tajusin lähdön koittavan. Reippaana köpöttelin kuitenkin autoon. Pikku hetki ja olimme ison talon pihassa. Sit semmoiseen pieneen koppiin ja suhina kävi. Jotain hämärästi tuttua tässä oli..hei, täällä oon käyny kylässä! Saiskohan taas niitä makkaranpaloja.

Aloin tajuta tuon nuorenparin olevan uusi laumani. No, kahellaan nyt. Muutama eka päivä meni hyvin. Leikittiin, sain ruokaa ja tutustuin uuteen kotiini, ei rappusia, hyvä.

Sitten aamulla kumpikin lähti ja en päässyt mukaan, apu-va! Itkuhan siinä pääsi. Huomasin sängyn reunasta pilkottavan jotain kivaa, hei kun vetää sitä tulee lisää..päivä menikin rattoisasti. Heräsin oven kolahtaessa ja riemuissani menin näyttämään mitä sängystä oli löytynyt. Pahus, itkuhan emännältä pääsi ja häpeissäni luikin pöydän alle piiloon, taas mokasin.

Sain kuitenkin jäädä ja pikkuhiljaa kaikki alkoi sujua. Tajusin et aamulla ne lähetee, mutta palaavat aina. Sain paljon huomiota, eli leikimme ja opin kaikkea uutta, kuinka hyvältä tuntuikaan toteuttaa pyydetty käsky ja saada kehuja ja keksi. No, välillä piru iski ja kokeilin rajojani. Kenkiä ja etenkin paksuja kirjoja oli kiva pureskella aikansa kuluksi. Huomasin kuitenkin, että saan vaan sillä surua aikaan..

Vuodet kuluivat ja taas tuli niitä ihmisten juttuja ja muutin emännän kanssa uuteen kotiin, mutta onneksi vain viereiseen taloon. Vanhaan kotiin pääsin kuitenkin usein hoitoon. Sitten emäntä ei hakenutkaan minua enää, mitä nyt? oli kuullemma jossain ulkomailla. No isännän kanssa äijäiltiin. Pelattiin palloa, uitiin ja lenkkeiltiin. Välillä se oli ihan outo, huojui, örisi ja nukkui lattialla, outoja nuo ihmiset. Kerran nukahti suoraan lattialle ja en päässyt ulos, vaikka oli kova pissahätä ja sitä yritin herätellä.. No, lorottelin sitten isännän päälle, jos vaikka heräsi. Ei herännyt kuin aamulla ja kovasti oli nolona..

Mutta taas..isäntä oli vaisu, mitä nyt. Se pakkasi kamojani ja sitä kovasti ihmettelin. Ovikello soi ja katos, emäntä tuli. Sitten se minut vei taas autoon ja omaisuus takakontiin. Hirmuisen pitkän matkan se ajoi autolla ja kuumakin oli. Nyt asun Helsingissä ja käyn päivittäin koirapuistossa leikkimässä. Olen myös ajanut jo metrolla, myös eka junamatka on takana. Kävin isäntää moikkaa Mikkelissä.

Ajoittain kyllä kaipaa sinne Mikkeliin ja kunnon metsälenkeille..

 

[Alamummo]

Vuh! Oon 5-v labbisuros ja aika äijä! Pentuna tein tosiaan pahojani,mutta miulla oli vaikea lapsuus. Olin vasta 7-kk, kun muutin nykyiselle omistajalleni, mut se oli jo kolmas perhe "laitokselta" päästyäni...

Aivan mainio stoori "äijältä".

 

[Cassu]

Minun mielestäni sinun kannattaisi katsoa huolella läpi, mitä palveluskoiraliiton sivuilla on kerrottu. IPOssa valtarotu on kai saksanpaimenkoira. Molemmat suosikkirotusi vaikuttavat pikavilkaisulla olevan varsin monipuolisia käyttökoiria, jotka vaativat huolellisen koulutuksen.

Ei ne suosikkirotuja olleet, mutta kyselin vähän ku itelle oli oudompia. Kaksi rotua on enää jäljellä, josta valitsen ja kumpikaan ei ole aikasemmin kyselemistäni. Se rajottaa melkosesti jos uros ei tahdo tulla muiden koirien kanssa toimeen. Ei sellasta rotua ollenkaan ainakaan ekaksi

 

[HABS #11]

Minun mielestäni sinun kannattaisi katsoa huolella läpi, mitä palveluskoiraliiton sivuilla on kerrottu. IPOssa valtarotu on kai saksanpaimenkoira. Molemmat suosikkirotusi vaikuttavat pikavilkaisulla olevan varsin monipuolisia käyttökoiria, jotka vaativat huolellisen koulutuksen.

Pikkusen viilausta... Suojelussa tällä hetkellä on valtarotuna suomessa ja euroopassa belgian paimenkoira. Ainakin mitä tuloksiin ja kilpailumenestykseen tulee. Lisäksi suomalaiset belgian paimenkoirat ovat euroopan mittapussakin ihan kelpo koiria.

 

[Cactus]

Onko kellään kokemusta sellasesta koirasta ku beauceron? Tai toinen on hovawart? Tuleeko hyvin toimeen muiden koirien kanssa? Etsin itselleni koiraa ja haluaisin koiran, jonka aknssa voi harrastaa esim. suojelutoimintaa ja muuta vastaavaa. Hyviä rotuja otetaan vastaan, mutta haussa on ekaksi koiraksi hyvin sopiva isokokoinen uros

Minä suosittelisin saksanpaimenkoiraa. Ohjattavuudeltaan ja koulutettavuudeltaan ihan omaa luokkaansa kuin muut (pl. tuo belggari) Mun mielestä on hienoa että olet ylipäätänsä kiinnostunut harrastamisesta koirasi kanssa. PK-rotuiselle aina se parempi vaihtoehto, tosin tuskin onnettomia ovat jos eivät harrasta. Mutta mitä tulee tuohon vartiointiin niin kuvittelen että haluaisit sitten saada siitä työkaverin itsellesi?? Voi olla sitten todella vaikea tehtävä saada semmonen työkaveri. Isoimmissa vartiointifirmoissa on käytössä nykyään enään muutama hassu. Työnantajat eivät kovin mielellään maksa sinulle että koirallesi palkkaa. Valitettavasti. :/ Se että tuleeko se toimeen toisten koirien ja eritoten urosten kanssa on ihan yksilöstä kiinni. Yleensä nartut tulevat paremmin toimeen toisten kanssa. Mutta ei sääntöä koska säännöt vahvistaa poikkeusta. Muistat kanssa sitten kertoa rehellisesti tulevalle kasvattajalle mihin tarkoitukseen haet sitä koiraa, hän yleensä pystyy valitsemaan sen pentueen tempperamenttisimman, vahvahermoisimman ja dominoivimman pennun sulle jos sitä suojelua haluat harrastaa. Mutta tuommoisen pennun kanssa sitten kanssa pitää harrastaa ja kouluttaa (niinkuin yleensäkin mutta vielä varmuudeks). :)

Täällä onkin paljon arvosteltu sitä ettei isoa koiraa pidä ottaa ekaksi koiraksi. Okei ymmärrän tuon esim just Howavartin kohdalla mutta en valittaessa sakua, dobberia, rotikkaa tai juuri tuota beauceronia. Jos ihminen on motivoitunut ja näkee kouluttamisen haasteena niin miksi ei?? Mullle sanoi dobberikasvattaja kun urospennun varasin ettei hän halua että ekaksi on harjoiteltu sillä puudelilla ja sitten dobberi. Syy oli että dobberi on dobberi, oli sulla sitten kokemusta tai ei, se on kuitenkin ihan erilainen. Ja nyt ennenkun kukaan kiehahtaa niin ymmärrän myös tuon kielteisen asenteen, joka itselläkin kummittelee välillä. Elikkä mun mielestä on pirun pelottavaa kun vastaan tulee henkilö rotikan ja sakun kanssa ja jo kaukaa näkee ettei koirat ole hanskassa. Sitten on vielä valittu ne pentueen tempperamenttisimmat uros tai narttupennut ja se on jo tarkoittanut lopun alkua.

Tsemppiä vaan sulle tulevasta koirasta kun se sitten joskus tulee, siitä saat parhaan ystävän jos kohtelet sitä oikein ja olet reilu johtaja. :) Voit YV:tä heittää jos tulee mieleen jotain yksityiskohtaisempaa kysyttävää etkä viitsi palstalla kysyä. :) Mulla on tervepäinen vajaan vuoden ikäinen sakunarttu ja tulossa on loppuvuodesta urosdobermann. Harrastus kaveri ja toinenkin tulee harrastuskaveriksi ja kaveriksi ylipäätänsä. Minä olen reilu ja tiukkaa kuria pitävä johtaja, joka pitää ollakin kun tuommoisista roduista on kyse. :) näin meillä mennään.

Edit: Ja kun HABS#11 nytten sitten sen viilailun aloitti niin kerrottakoon että belgianpaimenkoira kirjoitetaan yhteen. :P Mutta oikeassa varmastikin on, belggari johtavassa asemassa nykyään ja saku kakkosena..ehkä..


-Cactus-

 

[tompo]

Minä suosittelisin saksanpaimenkoiraa. Ohjattavuudeltaan ja koulutettavuudeltaan ihan omaa luokkaansa kuin muut (pl. tuo belggari)

Samoilla linjoilla Cactuksen kanssa. Ainoa, mikä alkaa olla sakemannien kanssa ongelmallista on liiallisen jalostuksen tuoma huono terveys noilla koirilla. Pahaa tekee katsoa, kun nykypäivän sakemanneilla on takapää todella alhaalla, kun se vaan näyttää niin hienommalta ja lonkkaviat ovat varmoja niissä tapauksissa. Kiitos ihmisten turhamaisuus...

Itse otin tuossa reilu kuukausi sitten koiran. Ison koiran olisin halunnut, mutta kauniimpi osapuoli oli toista mieltä asiasta. Joten päädyimme rotuun kuin Länsigöötänmaanpystykorva. Erittäin alkukantainen. Silmätaudit ainoa tyyppivika noilla koirilla.

Tuntuisi olevan tämä tapaus ainakin todella helppo koulutettava. Fiksuja tuntuvat kaikki olevan, mitä olen tavannut. Mutta kovin suurihan kyseinen koira ei ole. Ruumiiltaan pieni koira, mutta luonteeltaan iso.

Hieman on ollut tekemistä saada tuota nautakarjapaimenkoiran ominaisuutta pois. Eli sitä nilkoista nappailua. Alistaminen ei auttanut mitään. Koira vaan kuvitteli, että nyt leikitään. Joten sumutinpullo on ollut aivan ykkönen.
Nyt näyttäisi jo siltä, että housut säästyy kunnossa.

 

[Cassu]

Itseasiassa pieni sakemannipoika saa uuden kodin heti kun rahat ja toinen asunto on löytyny. Näin päätin ja labbis jäi sitte pois. Se oli toinen vaihtoehto. Arveluttaa kylläkin tosiaan ne lonkkaviat, mutta esim. naapurin sakulla ei ole mitään. Kai sekin on aina yksilöstä kiinni. Juttelin yhen turvallisuusalan ihmisen kanssa ja se ei suositellu vartiokoiraa ollenkaan vaan kannusti käymään koirille tarkotetun järjestyksenvalvojakoulutuksen.

Mun veljellä on malinoisin ja sakemannin sekotus ekana koirana, mutta koirahoitolan pitäjä, jolta koira haettiin sano, että malinois ei ole hyvä ekaks koiraks, mutta pentujen vanhemmat on sen verran lauhkeita että hän myy. Kyseinen nainen on ongelmakoirakouluttaja. Ja rotikkakin voi olla pikkasen hankala kouluttaa ekana koirana.

Ja vaikka joku voi suuttua niin olen täysin samaa mieltä isoista koirista. Olen monet kerrat koirapuistossa saanu huomata kuinka pienten koirien omistajat moittivat isoja koiria vaarallisiksi ja hyökkääviksi. Varsinkin juuri pelveluskoiria. Malinoishan esim voi puolustaa omistajaansa jaloista, mutta sitä ei kaikki tiedä. On eri asia hallita villakoiraa kun rotikkaa ja ison koiran kanssa voin tehdä töitä

 

[tompo]

Muistathan...

Tässä on sitten asiat, mitä laki vaatii koiralta, kun se on mukana työtehtävissä.

http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/9BEC98BA92309D5DC2256C3100231D52/$file/koira.pdf

 

[AnaKonda]

Ensi viikonloppuna sitten Ruotsiin katsomaan, mitä siellä koirasta tykätään. Tosin tuomari on suomalainen :)

Lainataanpa vanhaa tekstiäni. Eli oltiin Ruotsissa näyttelyssä tuossa kuukausi sitten. Koira oli huonossa karvassa ja hirveästi irtokarvaa joten ajatuksena oli että saa nähdä että miten tässä oikeen käy. No, tuloksena PU1 SERT CACIB ja ROP sekä lisäksi Ruotsin valioarvo! :) Joten ei nyt paremmin enää voinut mennä :)

 

[Alamummo]

Ja vaikka joku voi suuttua niin olen täysin samaa mieltä isoista koirista. Olen monet kerrat koirapuistossa saanu huomata kuinka pienten koirien omistajat moittivat isoja koiria vaarallisiksi ja hyökkääviksi. Varsinkin juuri pelveluskoiria. Malinoishan esim voi puolustaa omistajaansa jaloista, mutta sitä ei kaikki tiedä. On eri asia hallita villakoiraa kun rotikkaa ja ison koiran kanssa voin tehdä töitä

Tämä kommentti ei ole Saanalle yksin vaan kommentoin yleisesti tätä isot koirat vs pienet koirat -dilemmaa. Itse olen aina tykännyt pienistä koirista ja yhtä lukuunottamatta koiramme ovat olleen pieniä, pääasiassa mäyräkoiria. Minulla on huonoja kokemuksia niistä koirapuistoista, joissa isot ja pienet koirat ovat samassa laumassa. Isoilla koirilla on tapana käyttäytyä pieniä kohtaan alistavasti ja kun tästä omistajille huomauttaa, niin vastaus on joko "Ei se mitään tee, se haluaa vaan leikkiä" tai "Mitäs tuot rääpäleesi tänne isompien joukkoon". Mielestäni vastuu on koiran omistajalle eli jos koira ei kykene sosiaaliseen käytökseen koirajoukossa, niin sen paikka ei ole koirapuistossa.

Surullisin kokemus on edellisestä mäyriksestäni, jota dobberiuros puri varottamatta naamaan oman koirani ollessa alle vuoden vanha. Dobberin omistaja totesi, että kyllä se haava putsaamalla paranee. Eläinlääkäri tikkasi silmän alapuolelle sitten kymmenen tikkiä. Samainen mies syytti minua siitä, että toin uroksen koirapuistoon kun hänen koiransa hermostuu muista uroksista "kun on niin paljon juoksuisia narttuja liikenteessä" vaikka olimme tarhassa ensin ja hän toi tällaisen aikapommin joukkoon. Elävä esimerkki siitä, että käyttökoiran pito vaatii enemmän kuin seurakoiran, jotka nekin tarvitsevat peruskoulutuksen. Toki tällaisilta ihmisiltä pitäisi kieltää koiran pito kokonaan.

 

[puuntakaa]

Juttelin yhen turvallisuusalan ihmisen kanssa ja se ei suositellu vartiokoiraa ollenkaan vaan kannusti käymään koirille tarkotetun järjestyksenvalvojakoulutuksen.

Anteeksi offtopic, mutta ylläolevan lauseen luettuna tuli välittömästi mieleen se Uuno Turhapuro-leffa missä Uuno oli poliisikoirakoulussa, poliisikoiran virkaa opettelemassa.

 

[puuntakaa]

Tämä kommentti ei ole Saanalle yksin vaan kommentoin yleisesti tätä isot koirat vs pienet koirat -dilemmaa. Itse olen aina tykännyt pienistä koirista ja yhtä lukuunottamatta koiramme ovat olleen pieniä, pääasiassa mäyräkoiria. Minulla on huonoja kokemuksia niistä koirapuistoista, joissa isot ja pienet koirat ovat samassa laumassa. Isoilla koirilla on tapana käyttäytyä pieniä kohtaan alistavasti ja kun tästä omistajille huomauttaa, niin vastaus on joko "Ei se mitään tee, se haluaa vaan leikkiä" tai "Mitäs tuot rääpäleesi tänne isompien joukkoon". Mielestäni vastuu on koiran omistajalle eli jos koira ei kykene sosiaaliseen käytökseen koirajoukossa, niin sen paikka ei ole koirapuistossa.

Surullisin kokemus on edellisestä mäyriksestäni, jota dobberiuros puri varottamatta naamaan oman koirani ollessa alle vuoden vanha. Dobberin omistaja totesi, että kyllä se haava putsaamalla paranee. Eläinlääkäri tikkasi silmän alapuolelle sitten kymmenen tikkiä. Samainen mies syytti minua siitä, että toin uroksen koirapuistoon kun hänen koiransa hermostuu muista uroksista "kun on niin paljon juoksuisia narttuja liikenteessä" vaikka olimme tarhassa ensin ja hän toi tällaisen aikapommin joukkoon. Elävä esimerkki siitä, että käyttökoiran pito vaatii enemmän kuin seurakoiran, jotka nekin tarvitsevat peruskoulutuksen. Toki tällaisilta ihmisiltä pitäisi kieltää koiran pito kokonaan.

Välillä näitä kusipäisiä omistajia löytyy. Itsellänikin oli ennen pieni koira ja kaksi kertaa lenkillä ollessa sattui vapaana oleva saksanpaimenkoira hyökkäämään taluttimessa olevan koirani kimppuun. Taino yrityksestähän oli enemmän kysymys. Ensimmäisellä kerralla potkaisin hyökkääjää sääriluulla mahaan niin paljon kuin jalasta lähti ja toisella kerralla linkosin ns nyrkinkokoisen musan päin näköä niin kovaa kuin olkapäästä irtosi. Eri koirat oli molemmilla kertaa kyseessä, mutta perässä jolkotelleiden omistajien käytös hyvinkin samanlaista. Kumpikaan ei pahoitellut tapahtunutta, mutta ei kyllä uskaltaneet kitistäkään ja hyvä niin. Siltikään en pidä saksanpaimenkoiria minään hulluina tappajina, mutta välinpitämättömissä ja/tai osaamattomissa käsissä niitä ei mielellään näkisi.

 

[Cassu]

Kyllähän meilläkin on huonoja kokemuksia saksanpaimenkoirista koirapuistossa. Meidän vanhin koira on noin kultasennoutajan kokonen eli keskikokoinen. Kerran oli nainen koirapuostossa sakemannin kanssa, uros kai sekin. Koira hyökkäs meidän koiran kimppuun. Omistaja ei tehny mitään. Seuraavan kerran kun sama koira tuli niin mukana ollut pikkupoika sanoi, ettei meidän koira tykkää valkosista koirista. Ja naapurillammme on 5 v labbisuros, jonka kimppuun sama koira oli käyny. Eli ei se tykänny mustistakaan. Labbiksen isäntä sai voimaa käyttäen otettua koiran irti ja heitti pois. Naiselta kun kysy, niin ei hän pysty sitä pidättelemään. Totesinkin kotona, että jos sama koira vielä puistoon tulee mun aikana niin ilmotan surutta poliisille, että täällä on koira joka hyökkää toisten kimppuun eivätkä ihmisetkään ole turvassa. Joten ymmärrän kyllä monien huolen huonosta koulutuksesta ja sen aiheuttamista vaaroista. Mutta koirani aion kasvattaa huolella ja jos ei muu auta, niin tarvittaessa istun hajareisin päälle. Tuttavallani on ekana koirana shar pei, mutta ajattelin itse ottaa hieman turvallisemman;)

 

[Stolk-2]

Välillä näitä kusipäisiä omistajia löytyy. Itsellänikin oli ennen pieni koira ja kaksi kertaa lenkillä ollessa sattui vapaana oleva saksanpaimenkoira hyökkäämään taluttimessa olevan koirani kimppuun. Taino yrityksestähän oli enemmän kysymys. Ensimmäisellä kerralla potkaisin hyökkääjää sääriluulla mahaan niin paljon kuin jalasta lähti ja toisella kerralla linkosin ns nyrkinkokoisen musan päin näköä niin kovaa kuin olkapäästä irtosi. Eri koirat oli molemmilla kertaa kyseessä, mutta perässä jolkotelleiden omistajien käytös hyvinkin samanlaista. Kumpikaan ei pahoitellut tapahtunutta, mutta ei kyllä uskaltaneet kitistäkään ja hyvä niin. Siltikään en pidä saksanpaimenkoiria minään hulluina tappajina, mutta välinpitämättömissä ja/tai osaamattomissa käsissä niitä ei mielellään näkisi.

Näihin kusipäisiin törmää valitettavasti. Yhdellä kerralla meinasi käydä tosi köpelösti snautserilleni. Olimme koirapuistossa ja snautserini leikki scheefferin kanssa. Tuo koira ja omani olivat ystäviä tähän asti kunnes kolmas osapuoli teki näistä kahdesta koirista vihamiehiä. Snautserini on todella vahva ja pärjäsi koirapainissa parikyt kiloa painavamman kaverinsa kanssa. Sitten tarhaan tuli idiootti pariskunta toisen scheefferin kanssa. Se ryntäsi suoraan koirani päälle ja sitten koirani oli tosi pahassa alakynnessä. Tuo hyökkäys sitten laukasi jotain tuossa ex-kaveri koirassa. Se yritti käydä kaulaan kiinni, kun koirani oli selällään ja se toinen kävi takajalkoihin kiinni. Se idiootti pariskunta vain hekotteli siinä. Tosi hauskaa kun kaksi isompaa koiraa yrittää viedä hengen pienemmältä koiralta. Sekunnin murto-osa siinä meni kun ryntäsin pelastamaan koiraani. Ex-futaajana potkaisin niin lujaa kuin vain jalasta lähti sitä idioottien koiraa ja remmillä huitaisin sitä toista kuonolle niin lujaa kuin voin. Sen toisen koiran omistaja oli tullut muutaman askeleen perässäni ja otti omansa kiinni. Sille toiselle koiralle ei vielä riittänyt tämä tilanne. Se oli perääntynyt potkun seurauksena noin viisi metriä taaemmas. Se oli tulossa yrittämään uudestaan, mutta vähän varovaisemmin. Kun se oli tullut tarpeeksi lähelle, niin silloin lävähti käteni, jossa oli kahtiataiteltu nahkaremmi kaksi kertaa kuonolle niin lujaa kuin vain voin. Se sitten riitti sille ja se otti hatkat kauemmaksi. Sitten annoin palautetta sen omistajille. Olisin voinut vetää sitä äijää turpiin, jos se olisi uskaltanut aukaista suunsa, mutta se seisoi siinä kalpeana hiljaa peloissaan. Yleensä olen viileä kuin viilipytty joka mielummin hoitaa asiat rauhallisesti, mutta kuvitelkaa leffoista se merijalkaväen kessu joka hoitaa asiat huutaen. Kuvitelkaa että se kessu on vetänyt adrenaalipillereitä kourallisen naamaansa ja siihen vielä mahdollisuus täyteen pimentäytymiseen. Ei sen koirakaan tullut puolustamaan isäntäänsä.

Sen toisen koiran emäntä toimi niinkuin piti. Oma koira kiinni ja kuritti sitä ( ei mitenkään väkivaltaisesti). Pyysi vielä anteeksi. Selvennättäköön se että en minä sitä toista koiraa syytä tästä tapauksesta. En myöskään sitä idioottien koiraa syytä siitä, että sitä ei ole opetettu tavoille. Koirilla on kuitenkin sitä petoeläinperimää geeneissään. Eniten tässä tapauksessa ottaa päähän se, että ne idiootit ei tehnyt mitään. Jos ei uskalla mennä irroittamaan niitä koiria toisistaan, niin voisi edes huutaa, että irti tai tänne näin heti. Mutta kun vain nauraa siinä, niin sitä alkoi miettimään mitä heidän päänsä sisällä liikkui. Luultavasti ei mitään. Epäilen että he eivät opettaneet koiralleen mitään tapoja tuon jälkeen, mutta samaan aikaan eivät ole uskaltaneet tulla koiratarhaan kuin me. Ohi ovat vain kävelleet kun näkevät meikäläisen siellä puistossa.

 

[puuntakaa]

Stolk-2:lle iso peukku. Niin sitä pitää, omia ei jätetä ja pieniä puolustetaan. Näissä tapauksissa vittumaista on yleensä se, jos tulee asiaa eläinlääkärille, niin kulut tulee maksettua omasta pussista ja jos oikein huonosti käy, niin se oma pikku lemmikki joudutaan lopettamaan tai kuolee. Joten vastuu on suuri näissä hommissa.

 

[Stolk-2]

Stolk-2:lle iso peukku. Niin sitä pitää, omia ei jätetä ja pieniä puolustetaan. Näissä tapauksissa vittumaista on yleensä se, jos tulee asiaa eläinlääkärille, niin kulut tulee maksettua omasta pussista ja jos oikein huonosti käy, niin se oma pikku lemmikki joudutaan lopettamaan tai kuolee. Joten vastuu on suuri näissä hommissa.

Kiitti. Onnea oli mukana ja onneksi koirani osaa pitää puoliaan muita koiria vastaan. Koirani sai onneksi potkittua ja väänneltyä vastaan, niin että ei päässyt kunnolla kiinni kaulaan. Onneksi olin niin lähellä, että tapahtuma ei ehtinyt kestää kuin hetkisen. Jos olisin ollut kauempana olisi voinut käydä tosi huonosti. Sitä ihmettelen, että vammoitta selvittiin. Kun oma koira oli kyseessä, niin ei siinä paljon tullut mietittyä, että tilanne oli minä kahta scheefferiä vastaan eli oli siinä mahdollisuus itsekin saada kunnon puruvammoja. Ryminällä menin päälle ilman epäröintiä. En väitä olevani mikään Rambo, mutta meikäläinen osaa pitää puoliaan aivan tarpeeksi. Onneksi myös tuon toisen koiran omistaja sai otettua oman koiransa kiinni sen kuonnolle lyönnin jälkeen. Olisi tilanne voinut jäädä pidennettyyn kaksi yhtä vastaan matsiin, siinä olisi voinut käydä meikäläiselle tosi huonosti.

Kai noitten scheeffereitten geeneissä on jotain mikä laukaisee primaalireaktion herkästi. Minun koira ja tuo toinen olivat olleet pitkään ystäviä ja koskaan ei ollut mitään kränää näitten kahden välillä, mutta tuona päivänä jokin laukaisi sitten halun käydä kaulaan kiinni. Vaikka koirani päästi antautumisääniä, niin tämä ei lopettanut ilman väliintuloani. Nykyään ne ovat verivihollisia toisilleen.

 

[pernaveikko]

Syövätkö koirat soijaa?

 

[Cactus]

Syövätkö koirat soijaa?

Saattavat syödäkin, miksi kysyt?? Kyllä toi mun neiti ainakin syö kaikenlaista. Tietysti vähän katson mitä sen annan syödä.


-Cactus-

 

[Cactus]

Hyvä ketju! Muutamia asioita koirista omien kokemusten perusteella. Huomatkaa, että olen susikoira (a.k.a. saksanpaimenkoira a.k.a. seefferi a.k.a. schäfer) -ihmisiä.

En ollutkaan ennen ketjussa huomannut tuota pitkää kirjoitusta (löytyy sivulta 4 puolenvälin tietämiltä). Mutta mielestäni todella hyvä kirjoitus Eurolta sakemannia harkitsevalle. Viestiin on laitettu peliin iso tietämys mitkä mä ainakin totean schäferin omistajana oikeaksi. Kannattaa siis käydä lukemassa jos saku vähänkään kiinnostaa. :)

Minä kiteytän yhteen lauseeseen ton sakun koulutuksen tärkeimmän osan: Olkaa kovia, johdonmukaisia, reiluja, määrätietoisia ja ennenkaikkea luotettavia johtajia!! Sillä pääsee pitkälle tämän rodun kanssa, ne kiintyvät eniten yhteen ihmiseen, mutta hyväksyvät oikealla koulutuksella paikkansa laumassa. :) Nyt lopetan..


-Cactus-

 

[LexaMan]

Syövätkö koirat soijaa?

Meidän koirat ainakin pistelee ihan kaikkea mitä kuonon eteen tungetaan, välillä täytyy oikein vahtia etteivät syö mitään sopimatonta.. Mutta minkä ihmeen takia niiden pitäisi soijaa syödä? Sehän on kamalaa, parempi torua koiraa ihan sanallisesti jos se jotain pahaa tekee.

 

[Cactus]

Isoilla koirilla on tapana käyttäytyä pieniä kohtaan alistavasti ja kun tästä omistajille huomauttaa, niin vastaus on joko "Ei se mitään tee, se haluaa vaan leikkiä" tai "Mitäs tuot rääpäleesi tänne isompien joukkoon". Mielestäni vastuu on koiran omistajalle eli jos koira ei kykene sosiaaliseen käytökseen koirajoukossa, niin sen paikka ei ole koirapuistossa.

Surullisin kokemus on edellisestä mäyriksestäni, jota dobberiuros puri varottamatta naamaan oman koirani ollessa alle vuoden vanha. Dobberin omistaja totesi, että kyllä se haava putsaamalla paranee. Eläinlääkäri tikkasi silmän alapuolelle sitten kymmenen tikkiä. Samainen mies syytti minua siitä, että toin uroksen koirapuistoon kun hänen koiransa hermostuu muista uroksista "kun on niin paljon juoksuisia narttuja liikenteessä" vaikka olimme tarhassa ensin ja hän toi tällaisen aikapommin joukkoon. Elävä esimerkki siitä, että käyttökoiran pito vaatii enemmän kuin seurakoiran, jotka nekin tarvitsevat peruskoulutuksen. Toki tällaisilta ihmisiltä pitäisi kieltää koiran pito kokonaan.

Ensimmäiseen aiheeseen sanon sen verran että olet oikeassa tuossa että omistajalla on velvollisuus päättää kykeneekö isokoira kanssakäymiseen muiden kanssa. MUTTA. Toisaalta myös kun näitä pikkukoiria tuodaan isojen puolelle niin ei ole hyvä juttu. Varsinkin nämä ajavat maastonakit aka mäyrikset. Hetken aikaa mun sakunarttu tulee toimeen, mutta sitten kun alkaa se taukoamaton räkräkräkräkräkräkräk ja räk niin siinä vaiheessa jos omistaja ei kykene nakkiaan hiljentämään niin mä suosittelen siirtymistä sinne pientenpuolelle takaisin. Sakuni kyllä pysyy kurissa, ei hyökkää mutta välillä ilme on semmoinen että käännä katseesi hetkeksi toiseen suuntaa niin minä hiljennän tuon nakin. Tossa lähellä olevassa puistossa on onneksi sekä isoille että pienille koirille aitaus. Hyvin usein pienten puolelta kysytään että saako tulla/ hyväksyvätkö pienen?? Mun vastaus on aina sama: Tervetuloa, jos ei yritä isotella tai mitään niin mulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta itse kannat vastuun jos jotain tapahtuu. -Toimii erittäin hyvin. :) Kyllähän pienet terrierit voivat olla hyvinkin ärhäköitä, mutta välienselvittelyyn jos joutuvat vaikka juuri sakun kanssa niin eipä siinä ole paljon epäselvyyttä kumpi jää jaloilleen seisomaan kun matsi on ohi.

Toiseen aiheeseen. Ikävä juttu, on koiria jotka eivät todellakaan sovi koirapuistoon, tai jos väkisin halutaan viedä niin sitten silloin kuin muita ei ole aitauksessa. Tuskin tulen oman tulevan dobberini kanssa missään puistoissa pyörimään. Ei tuommoisilta ihmisiltä pidä koiraa kokonaan evätä, mutta joku chihuahua voisi olla sopiva eikö vain?? :D

Ps. tuo ensimmäinen vastaukseni ei ollut provo, joten älkää yrittäkö tarttua siihen. Mun mielestä mäyrikselle vaan sopii nimeksi maastonakki. :)


-Cactus-

 

[redlate]

Syövätkö koirat soijaa?

Meillä on 8 kk novascotti ja syö miltei kaikkea mitä on tarjottu. Kurkku ja salaatti eivät uppoa, joten olen päätellyt vihreän värin olevan boikotissa.
Ihme sinänsä, kun koirien väitetään olevan värisokeita.