Kiusaaminen ja miksi sallit koulukiusaamisen?

[Varis]

Minulle herää kysymys, olisiko joku näistä kiusatuista itsensä puolustajista ollutkin kiusaaja? Jo aiemmin tuli ilmi, miten eri lailla ihmiset tulkitsevat tilanteita. Nyt on voitu toisen mielestä kaverillisesti tehdä pientä jäynää tai naljailtu, ja vastaan onkin tultu yht'äkkiä nyrkit pystyssä. Parhaassa tapauksessa meillä on tässä ketjussa kaksi kiusaustarinaa, jotka ovatkin saman tarinan kääntöpuolet.

Juurihan tuossa ylempänä @Vanha Len kertoi, kuinka antoi omalle pojalleen luvan vetää paria jätkää turpiin ja sitten tulikin koulusta soittoa, että teidän poika kiusaa. Vähän turhan mustavalkoisina nämä asiat aina nähdään, vaikka kyllähän mä ymmärrän että sen oman jälkikasvun toivoo pärjäävän ja jos se kertoo kiusaamisesta, niin sitä uskotaan.

Meillä oli muutaman kaverin kanssa joskus ala-asteella vähän kränää parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa. Pientä tuuppimista silloin tällöin ja jatkuvaa, mutta täysin molemminpuolista vittuilua oli. Sattui käymään niin, että kaikkien kavereiden vanhemmat päätyivät laittamaan meidät samalle saksankurssille, joka luonnollisesti järjestettiin ns. normaalin kouluajan ulkopuolella ja tunnit alkoivat ikävästi kahdeksalta aamulla, tai jatkuivat kolmeen iltapäivällä kun muut olivat jo kotona pelaamassa pleikkaria. Yksi näistä meidän mielestä mulkuista jätkistä sitten alkoi lintsaamaan tunneilta, enkä siitä häntä arvostele, oisin tehnyt saman jos olisin kehdannut. Tuollaisesta vaan luonnollisesti jää aika nopesti kiinni ja syyksi hän tarjosi sitä, että meidän "jengi" kiusaa häntä. Lopputuloksena oli se, että kahden luokan luokanvalvojat ja rehtori vittuilivat meille viikon verran putkeen päivittäin, eikä meidän puolta tarinasta kuunneltu ollenkaan. Kotiin tuli lappu, että teidän poikanne on koulukiusaaja ja sama tieto välitettiin tulevalle yläasteelle, jotta varmasti tietäisivät millaisista raggareista on kyse. Oma opettajani ilmoitti mutsille, että teidän poikanne kohdalla yhteydenotot tuskin tulevat jatkossa enää koululta, vaan seuraavaksi sieltä soittelee poliisi jos ette laita sitä ruotuun. En edes tiedä millaisia stooreja meidän puuhista on kerrottu, mutta ilmeisesti värikynää on vähän käytetty. Yläasteen luokanvalvoja vaan kyseli, että voiko tälläinen merkintä tuollaisten jätkien kohdalla oikeasti pitää paikkansa.

Näissä on aina kaksi puolta. Mulle nyt ei pientä vitutusta lukuunottamatta isoja traumoja jäänyt, mutta on noissa tilanteissa huonosti hoidettuna mahdollisuudet isompiinkin vahinkoihin ihan puolin ja toisin. Puolueelliset ja väkivaltaan kehoittavat vanhemmat tuskin auttavat tilannetta ollenkaan.

Mä uskon, että kiusaamisesta selviää paremmin vahvalla luonteella kuin vetämällä turpaan. Sitä omaa asemaa pyritään pönkittämään tökkimällä heikoimpi ja jos näytät ettet ole se heikoin, niin kohde vaihtuu johonkin muualle. Takaisin vittuilu ja omien kavereiden tuki on paljon parempia keinoja kuin väkivalta.

 

[Jupe]

Vahvojen tulisi puolustaa heikkoja.

Voisin sen verran ottaa osaa keskusteluun kun on kokemusta myös molemmilta puolilta, myönnän että itse olin kiusattu pullukka joskus ja sitten kun aloin urheilemaan ja tuli pattia yläasteella niin kusi nousi päähän ja antoi takaisin sitä mitä oli itse saanut kokea. En onneksi mitään kovin fyysistä, mutta henkistä varmaan senkin edestä. Typerää, todella typerää.

Tuohon lainaukseen sen verran että äkkisältään omien kokemusten perusteella tuo on juuri se tapa millä päästään pois tilanteesta. Valitettavasti opettajat eivät ole niitä "vahvoja" koska ovat auktoriteettejä joita teini-iässä uhmataan mutta vahva porukka on se avain sana, ei niinkään vahvat yksilöt mutta kun porukka nousee vastaan näitä tapahtumia niin yleensä ne loppui. Heikoimmilla on yksinäiset sielut joilla ei ole kavereita, siihen vaaditaan sitä rohkeutta mennä väliin vaikka ei tuntisikaan uhria.

_

 

[Tim Callahan]

Vahvojen tulisi puolustaa heikkoja.

Elokuvissa kylläkin, mutta ei oikeassa elämässä. Poikkeuksia toki on, mutta eiköhän me kaikki tiedetä, että oikeasti heikkoutta ei voi näyttää. Kusipäisimmät syövät aina heikot hengiltä.

 

[sonnychiba]

Elokuvissa kylläkin, mutta ei oikeassa elämässä.

Massat voisi mennä kiusaajien ja kiusatun väliin ja puolustaa/lopettaa kiusaamisen.

 

[Tim Callahan]

Massat voisi mennä kiusaajien ja kiusatun väliin ja puolustaa/lopettaa kiusaamisen.

Siinä tilanteessa kylläkin, mutta ei siellä aina ole ihmistä pelastamassa. Varsinkaan nuorten piireissä, jossa olet joko jossain porukassa tai et. Sinne pääset ansaitsemalla tavalla tai toisella sen porukan kunnioituksen.

 

[Rixa88]

Ihmistä kiusataan, koska hän antaa sen tapahtua. Elämässä heikot syödään elävältä ja sen takia tulisi valmistautua siihen, ettei ole se heikko yksilö.

Minulle tuli tämä sama mieleen kun huomasin viestiketjun otsikon. Ja tätähän Pasi Viheraho sanoikin eräässä Pasiradion lähetyksessä: että kiusaaminen perustuu siihen, että heikompia yksilöitä yritetään tuhota ja karsia pois. Tämä taas johtuu siitä, että ihminen toimii pitkälti vaistojensa varassa ja Viheraho vertasikin koulukiusaamista siihen että villieläimet tappavat toisia eläimiä luonnossa. Tubettaja jonez63 joka siinä puhelussa käsitteli Viherahon kanssa asiaa, sanoi että kiusatuksi joutuminen hänen kohdallaan loppui siihen kun hän pisti fyysisesti kiusaajalle kunnolla vastaan. En muista, oliko myös Pasilla sama juttu.

 

[sampio]

Kun tätäkin palstaa nuoret koululaiset lukevat niin on mielestäni ihan kohtuulista todeta, että ongelmat elämässä, olivatpa ne koulukiusaamiseen tai mihin muuhun tahansa liittyviä harvoin jos koskaan katoavat sillä, ettei niihin uskalla puuttua. Ei sekään ole niin vaarallista, jos joskus saa nekkuun itseään puolustaessaan.. elämää se vaan on. Pääasia, että seisoo sen takana, minkä kokee oikeaksi.

Eniten minua tässä kiusaamisjutussa sylettää 99% niistä, jotka välttelevät vastuuta passiivisena ja tuijottelevat kengänkärkiä silloin, kun näkee esimerkiksi luokkakaverin kohtaavan vääryyttä. Kun nämä kiusaajat menettävät yhteisön hiljaisen hyväksynnän, hommasta karkaa ilma kuin sitomattomasta ilmapallosta.

Sampiolle vastaisin vaan, ettei asiat ole aina niin helppoja, muttei niistä tarvitse tehdä myöskään liian monimutkaisia ja kyllä kiusaamista muodossa tai toisessa on varmasti suurin osa ihmisistä joutunut kokemaan. Koulukiusaamisessa on paljon valtaa myös opettajalla ja sillä kuinka läsnä hän on luokkansa tilasta.

Vastaan käänteisessä järjestyksessä eli tuohon mulle osoitettuun ekaksi. Olet oikeassa siinä, että yksinkertaisista asioista on turha tehdä monimutkaisia vain siksi, että kyse on jostain usein monimutkaisesta asiasta. Oman kasvattaja- ja opettajakokemukseni mukaan kiusaaminen harvoin kuitenkaan on mitenkään erityisen perinteistä poikain pihatappelua, josta löytyy uhri ja joukko päällekaranneita syyllisiä. Joukosta poissulkeminen, jatkuva piikittely ja vähättely yms. ei niin konkreettiset tavat kiusata ovat aika vaikeita juttuja puuttua, ellei niistäkin ole jotain kättä pidempää. Persoonia kun on joka lähtöön. No, tämä tuskin sulle mikään uutinen oli, mutta meinaan vain sitä, että kiusaaminen on hyvin monimuotoinen ilmiö, eikä sitä aina saada loppumaan edes aktiivisella puuttumisella. Mainitsemasi opettaja on voinut olla hyvä siinä, mutta toisaalta aivan yhtälailla joku toinen luokaltanne on voinut siitä huolimatta kokea asian toisin, vaikka työrauha onkin ollut ok eikä mitään näkyvää ole ollutkaan. Tosin tuossa on jo todella hyvät rakennusaineet luokalle ja oppilaille turvalliseen oppimisympäristöön, koska mä luulen, että hyvä opettaja osaa luoda tunneilleen fiiliksen, jossa oppilaat viihtyvät ja kokevat miellyttäväksi olla, vaikkei oppiaine kolahtaisikaan täysillä.

Toisesta kappaleesta samaa mieltä päällisin puolin. Tosin lapsina ja nuorina toimiessa ryhmän paine on äärimmäisen kova, enkä siksi osaa lähteä tuomitsemaan varsinkaan sitä perusnuorta, joka ei ehkä uskalla tai osaa toimia tilanteessa akuutisti, aikuisille vetäisin riman jo paljon korkeammalle. En silti aivan mustavalkoisesti opettajiakaan lähde tuomitsemaan, koska on yllättävän vaikeaa havaita niitä lieviä tekoja, ilmeitä ja eleitä, joita tytöt kouluissa harrastavat ja joilla voidaan sanojen tapaan satuttaa.

Ja vielä ekaan: ujo ihminen ei välttämättä heikkouttaan jätä puolustamatta itseään vaan loogisesti ujouttaan. Toisilla vain on suurempi kynnys ilmaista itseään ja urpojen tungettelu omalle reviirille koetaan kiusaavan, mutta oma ujous tai jopa opitut tavat ovat esteenä sille että urpojen sanoisi pahasti.

Nopeasti kännyllä nämä, ei ole tarkoitus olla aggressiivinen, jos joku kohta siltä vaikuttaa. En jaksa muotoilla tarkemmin.

 

[sampio]

@Rixa88 ja @Tim Callahan
Nuo teidän jutut ovat sitä samaa tuubaa kuin naisasioissa kaikkien paneskelun perustelut biologialla ilman mitään vastuita tai velvoitteita. Kun ihminen on nääs eläin. Juu, on, mutta meillä lienee sen verran kehitystä takana, että kykenemme sopimuksiin ja niiden noudattamisiin ainakin pääosin. Kiusaamista ei voida hyväksyä millään näennäisen älykkäällä rinnastuksella eläinkuntaan eikä siksi ratkaisumallejakaa pidä sieltä hakea.

 

[Action Bronson]

Hyvin on tyypillistä, että kiusaajat eivät koe edes kiusaavansa ja tätä tukee usein vanhemmat kertomalla miten meidän Liisa-Petteri ei koskaan kiusaa. Liisa-Petteri käy partiossakin. Aikuisena sitten saattaa jopa kokea, että valmisteli heikkoa yksilöä kohtaamaan todellisuuden. Kiusaamista ilmenee eri tasoilla viattoman oloisesta nimittelystä aina pahoinpitelyyn, kiristämiseen ja laittomiin uhkauksiin. Toisille ihmisille tilanteen vakavuus hahmottuu paremmin kun sijoittaa tämän kiusaajan tilalle aikuisen. Monesti samankaltaisesta valta-asemasta on kysymys.

Kiusatuille, väkivallan sijaan suosittelen seuraavaa menetelmää. Yritä selvittää ensin välit kiusaajan kanssa kahden kesken. Mikäli kiusaajia on enemmän kuin yksi ja se tapahtuu ryhmässä, niin sitten sen kanssa joka vaikuttaa osallistuvan siihen vastentahtoisesti. Kerro opettajalle tilanteesta, kerro vanhemmille tilanteesta. Pidä päiväkirjaa johon kirjoitat kuka teki, mitä teki, missä teki ja milloin teki. Näytä kirjaukset vanhemmille ja opettajille jotta kiusaamisen vakavuus ja jatkuvuus tulisi kaikkien tietoon. Mikäli kiusaaminen menee fyysiselle asteelle, jokainen kerta on liikaa. Yritä löytää joku sivusta seuraaja ja juttele hänen kanssaan. Kerro poliisille mitä on tapahtunut ja näytä myös päiväkirjasi. Rikosilmoitusta seuraa todennäköisesti myös lastensuojeluilmoitus. Mikäli tiedät myös muita lastensuojelullisia asioita niin nyt on hyvä aika kertoa niistä. Usein kiusaajat ovat moniongelmaisia ja perheessä ei ole kaikki hyvin. Tämän jälkeen perhe on pakotettu suhtautumaan Liisa-Petterin ongelmiin vaadittavalla vakavuudella ja jos näin ei käy niin, Liisa-Petterin voi olla parempi olla jossain muualla kuin kotonaan. Siihen se loppuu viimeistään.

 

[UnenNukkuja]

Minä en ole äiti, eikä minusta koskaan äitiä tule, mutta näissä tulee väkisin oma historia mieleen.

Omat kouluvuoteni sisälsivät yhtä jos toista tapausta. Kohdallani toki sairaus oli selittävä tekijä esim. siinä, että yläasteella teinipojilta kuulin erästä nimittelyä. Heille kun en diagnoosistani liikoja faktoja jakanut. En tuota koskaan kotona tullut sanoneeksi, tiesin pääseväni näistä neroista ennen pitkään eroon. Eräs kun edusti sitä tyyppiä, joka oli varma että tulevaisuudessa on maailman viisain mies. No, ei ole mitään käryä, onko hän nykyään jokin diplomi-insinöörien tai tohtorien gurujen guru.

Samalla luokalla pari ala-asteelta tuttua jäbää pitivät itsensä vaiti, eivät siis asettuneet minua puolustelemaan, mutteivät toisaalta yhtyneet noihinkaan nimittelyihin. Tänä päivänä kun kyseisiä "jätkiä" näkee Turun kaduilla, juttelee heille ilolla. Luokkakokouskin osoitti, että heille olen varsin kaveri ollut kaikki nämä vuodet.

Toisaalta kiitän, että kävin peruskouluni vuosina, jolloin kännykät oli vain soittelua ja tekstiviestittelyä niille, joiden kanssa numerot oli vaihdettu. Eri on nykyään, kun somet palvelevat kaikkia älypuhelimissa.

 

[Jupe]

Näytä kirjaukset vanhemmille ja opettajille jotta kiusaamisen vakavuus ja jatkuvuus tulisi kaikkien tietoon

Tuossa on vaan sellainen ongelma että kiusaajat vähät välittää auktoriteettien(opettajat, vanhemmat) puuttumisesta asiaan, monesti vielä provosoi tilannetta vaikka toive olisi juuri päinvastainen ja sitten vielä kun kiusaamiset tapahtuu yleensä siellä missä ei ole aikuisia, välitunnit, nuorten hengailupaikat, urheilukentät koulun jälkeen niin tulos voi olla huono, ei siellä ole aikuisia turvaamassa.
Tämän vuoksi itse kyllä kallistun sille kannalle että sieltä suosta helpoin tapa on päästä ylös nuorten voimin, joukossa ei aina tyhmyys tiivisty vaan joukossa on myös voimaa. Parhaiten kiusaajat taltutetaan kun samanikäiset asettuu joukolla vastaan. Jos vain mahdollista niin kulkea koulumatkat porukalla jne, mikä parhaiten tuntui tepsivän oli että vielä koulun suositut tytöt kääntyivät näitä kiusaajia vastaan, se on kova kolaus itsetunnolle.

Toki tämä ei ole mikään absoluuttinen ohje, aina voi väijyä kiusaaja jossain kulman takana ja vetää pataan sua kun olet yksin liikkeellä. Itsellä ollut kiusaajina tulevia nuorisorikollisia joten ei paljoa merkinnyt niille ainakaan aikuisten puheet, eika varmastikaan virkavallankaan, jota en kyllä nähnyt ikinä missään liittyen kiusaamiseen, ei se meillä kuitenkaan henkeä uhannut vaikka nöyryyttävää ja fyysistä olikin.

_

 

[Rixa88]

@Rixa88 ja @Tim Callahan
Nuo teidän jutut ovat sitä samaa tuubaa kuin naisasioissa kaikkien paneskelun perustelut biologialla ilman mitään vastuita tai velvoitteita. Kun ihminen on nääs eläin. Juu, on, mutta meillä lienee sen verran kehitystä takana, että kykenemme sopimuksiin ja niiden noudattamisiin ainakin pääosin. Kiusaamista ei voida hyväksyä millään näennäisen älykkäällä rinnastuksella eläinkuntaan eikä siksi ratkaisumallejakaa pidä sieltä hakea.

Omalta osaltani oli lähinnä tarkoitus pohtia, mikä aiheuttaa koulukiusaamisen syntymisen, ts. miksi aikakaudesta, kouluyhteisöstä ja koulun fyysisestä sijainnista riippumatta sitä kiusaamista tuntuu aina vaan esiintyvän. Ja kyllä se ihminen valitettavasti joissain asioissa joskus toimii alitajuisesti vaistojensa varassa vaikka sitä kehitystä onkin ihan kiitettävästi tullut verrattain lyhyessä ajassa.

 

[ufon_kaakao]

Kun ihminen on nääs eläin. Juu, on, mutta meillä lienee sen verran kehitystä takana, että kykenemme sopimuksiin ja niiden noudattamisiin ainakin pääosin.

Kykenee sopimuksiin onneksi joo, oleellista onkin mitä sopimuksia tässä pitäisi tehdä. Esimerkiksi sopimuksia siitä miten ja mihin meidän pitäisi ihmiset kouluttaa. Ennenhän nimittäin sovittiin muunmuassa, että noidat poltetaan roviolla kunnes tajuttiin, että ei sen varmaan näin pidäkään mennä.

Kiusaamista ei voida hyväksyä millään näennäisen älykkäällä rinnastuksella eläinkuntaan eikä siksi ratkaisumallejakaa pidä sieltä hakea.

Oleellista on nimenomaan tunnistaa ja tunnustaa, että me todellakin olemme eläimiä, eläimen vikoine. Niin kauan kun me asetamme itsemme luontomme yläpuolelle, emme voi nähdä käyttäytymisemme perimmäisiä syitä. On vaarallista kuvitella olevansa ihminen, vaikka tosiasiassa olemme ihmisen ja eläimen välimaastoa. Ihminen on helvetin ristiriitainen otus, ihmisyys kun on täysin ristiriidassa luonnon kanssa.

 

[sonnychiba]

Eli kiusaaja on apina ja kiusattu lammas...

 

[bebeto]

@kiwipilot , @Tim Callahan , @ufon_kaakao , teidän tuotoksia lukiessa ei todellakaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tuolla koulumaailmassa on paljon nuoria joilla ei ole mitään työkaluja kiusaamista vastaan. He ovat ujoja, arkoja ja fyysisesti heikkoja. Kouluyhteisön eli opettajien ja muiden oppilaiden tulee puuttua näihin tilanteisiin ja niistä pitää puhua niin kauan että se puuttuminen on automaatio. Lapset ja nuoret ovat välillä julmia toisilleen mutta sitä ei pidä hyväksyä, ihan niin kuin ei pidä hyväksyä vihapuhettakaan. Kouluissa ja yhteiskunnassa on tietyt pelisäännöt jotta näiden eläimen lailla käyttäytyvien typeryyksiin voidaan puuttua. Suurin ongelma on juuri se suuri massa joka katselee sivusta tekemättä mitään, oli sitten kyse koulukiusaamisesta tai vihapuheesta.

 

[ufon_kaakao]

@ufon_kaakao

Missä kohtaa olen sanonut, että hyväksyn kiusaamisen? Kai sen nyt jumalauta jokainen ymmärtää, ettei kiusaamista pidä hyväksyä. Minähän olen nimenomaan koittanut ymmärtää miksi kiusaamista tapahtuu, miten sitä voidaan muuten ehkäistä??

 

[bebeto]

Missä kohtaa olen sanonut, että hyväksyn kiusaamisen? Kai sen nyt jumalauta jokainen ymmärtää, ettei kiusaamista pidä hyväksyä. Minähän olen nimenomaan koittanut ymmärtää miksi kiusaamista tapahtuu, miten sitä voidaan muuten ehkäistä??

Anteeksi, tulkitsin tekstiäsi väärin.

 

[Kirjoittelija]

Lapset ja nuoret ovat välillä julmia toisilleen mutta sitä ei pidä hyväksyä

Aikuiset ovat jatkuvasti julmia toisilleen. Eikö sitäkään pitäisi mielestäsi hyväksyä?

 

[Vanha Len]

@kiwipilot , @Tim Callahan , @ufon_kaakao Tuolla koulumaailmassa on paljon nuoria joilla ei ole mitään työkaluja kiusaamista vastaan. He ovat ujoja, arkoja ja fyysisesti heikkoja. Kouluyhteisön eli opettajien ja muiden oppilaiden tulee puuttua näihin tilanteisiin ja niistä pitää puhua niin kauan että se puuttuminen on automaatio.

Mites ihan ne mukeloiden vanhemmat?

 

[bebeto]

Mites ihan ne mukeloiden vanhemmat?

Ne mukeloiden vanhemmat ovat toki vastuussa kasvatuksesta mutta he eivät ole läsnä siinä yhteisössä missä kiusaamista tapahtuu joten heidän on hankala siihen myöskään puuttua. Mutta kotoa ne arvot ja asenteet hyvin pitkälle omaksutaan joten kodin merkitystä lapsen kehitykseen ei voi aliarvioida.

 

[kiwipilot]

Selvästi opettajainhuoneessa asia nähdään eri kantilta kantilta kuin koulupihalla/käytävillä.

Oma kokemukseni on se, että hyvin harva opettaja viitsi tai uskalsi puuttua kiusaamiseen. Jos välituntivalvojaksi sattui tossukka, suoranainen rääkkääminen (punneruttaminen, pään uittaminen wc-pöntössä tms.) sai jatkua kenenkään siihen puuttumatta. Kärsijänä oli yleesä joku seiskaluokkalainen ja kimpussa iso joukko ysejä; aikamoinen fakiiri sai olla se oppilas joka tuohon väliin olisi mennyt. Omalla kohdalla vaihto ala-asteelta yläasteelle oli kohtuullisen pelottava kokemus, varsinkin opettajien välinpitämättömyydestä johtuen. Itse en mopotuksen kohteeksi joutunut. Onneksi.

 

[mutina]

Selvästi opettajainhuoneessa asia nähdään eri kantilta kantilta kuin koulupihalla/käytävillä.

On ehkä myös mahdollista, että näkemys opettajanhuoneessa on muuttunut viime vuosikymmeninä?

Yleensä kai valvojia tarpoo pihalla muutama ja pari koulun käytävillä. Paljon ehtii tapahtua siellä nurkan takana, jos kukaan ei siitä opettajaa informoi. Monen nuoren arvomaailmaan taitaa kuitenkin kuulua mielummin kielimättä oleminen, kuin heikomman puolustaminen. Mistä lie oppinsa saaneet.

 

[Tim Callahan]

Eli kiusaaja on apina ja kiusattu lammas...

Kärjistetysti kyllä. Jos joudut urheilujoukkueessa tai työelämässä huonoon rakoon on sinulle vaihtoehtoina joka työskennellä itsesesi sieltä uuteen valoon tai hyväksyä roolisi.

Meidän pitäisi alusta asti kasvattaa lapsistamme kovia.

 

[sampio]

Selvästi opettajainhuoneessa asia nähdään eri kantilta kantilta kuin koulupihalla/käytävillä.

Oma kokemukseni on se, että hyvin harva opettaja viitsi tai uskalsi puuttua kiusaamiseen. Jos välituntivalvojaksi sattui tossukka, suoranainen rääkkääminen (punneruttaminen, pään uittaminen wc-pöntössä tms.) sai jatkua kenenkään siihen puuttumatta. Kärsijänä oli yleesä joku seiskaluokkalainen ja kimpussa iso joukko ysejä; aikamoinen fakiiri sai olla se oppilas joka tuohon väliin olisi mennyt. Omalla kohdalla vaihto ala-asteelta yläasteelle oli kohtuullisen pelottava kokemus, varsinkin opettajien välinpitämättömyydestä johtuen. Itse en mopotuksen kohteeksi joutunut. Onneksi.

Kaikilla on kokemuksen kautta hankittu mielikuva koululaitoksesta ja se vahvistuu samanlailla asian kokeneiden kanssa jutellessa. Silloin kun minä olin nuori opettajat/oppilaat/koulu/kiusaaminen oli sitä ja tätä. Ongelma tässä on vain siinä, että jokainen peruskoulun käynyt peilaa nykypäivään omaa suppeaa kokemustaan ja vieläpä parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Vaikka koulu on monessa suhteessa varsin vanhoillinen instituutio, voin kyllä näin sisältäpäin asiaa tarkastelevana vakuuttaa, että toimintakulttuuri ja-tavat ovat jo tämän vajaan kymmenen vuoden aikana muuttuneet monessa asiassa, saati sitten kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana. Kohtelu, jota sain itse erityisopettajalta fyysisesti, johtaisi nykyään pahoinpitelysyytteeseen, pihatappeluihimme puututtaisiin ja vanhemmat saisivat niistä tietää Wilman kautta, tupakkahuoneet ovat kadonneet opehuoneiden yhteydestä ja kaikenlaista muutakin muutosta, mitä nyt mieleen tulee.

En toki kiellä, etteikö nykyäänkin koululaitoksessa olisi vikoja yhtälailla kuin opettajien tai peräti minun toiminnassani, mutta pointti on siinä, että vertaamalla 80-90 -lukujen koulua käytänteineen nykyiseen on yhtä hedelmällistä kuin jonkun asepalveluksen - perustehtävä on aikalailla sama, mutta yhteiskunnan muutos on vaikuttanut instituution toimintatapoihin ja toimijoihin hyvin paljon. Enkä todellakaan väitä, että tekisit väärin opettaessasi lapsillesi pitämään puoliaan, sitä yritän itsekin tällä hetkellä erityisesti tyttärelleni opettaa, sinisilmäisen kiltti ja hyväntahtoinen kun on. Väkivaltaan en silti osaa kehottaa häntä, vaikka ihan sen kaikkein pahimman varalta olen silmät ja kassit kehottanut kynsimään ja potkimaan tarpeen vaatiessa. No, toivottavasti ei tarvitse kokeilla koskaan. Anyhow, pointti koko omassa kiusaamiskeskustelussani on siinä, että meidän on hirveän helppo yksinkertaistaa asioita, joista meillä on vahva kokemus, mutta samalla tuppaamme unohtamaan, että se kokemus on vain meidän omamme ja tässä tapauksessa siitä on vielä kilokaupalla aikaa.

 

[haunted shores]

En ole koskaan ollut koulukiusaaja, enkä ole koskaan kokenut olevani koulukiusattu.

Ala-asteella oli kuitenkin viidennen luokan aikana vaihe, jossa koulumatkoilla ajauduin jonkinasteisiin vaikeuksiin seiskaluokkalaisten, toisessa koulussa olevien poikien kanssa. Minut oli kotona kasvatettu siihen, että toisen posken kääntäminen ja väkivaltaisen kohtelun hyväksyminen on heikkoutta, joten olin luonnollisesti valmis puolustamaan itseäni. No, turpiinhan siinä tuli kunnolla pari kolme kertaa, mutta kertaakaan en luovuttanut ilman kunnon tappelua.

Kolmannen kerran jälkeen tuo homma alkoi loppumaan, ei sitä kukaan mielellään edes pari vuotta nuoremmalle skidille anna turpaan, jos hintana on joka kerta huulta ja nenää auki omastakin naamasta. Varmasti naamani vitutti noita sällejä entistä enemmän, mutta sanoma meni ilmeisesti perille. Ihannemaailmassa ehkä jopa kunnioittivat minua tietyllä tapaa, vaikka vihasivatkin. En yhtään muista mistä tuo alkoi, todennäköisesti vanhempien skidien oli vaan pakko vähän näyttää pienemmälle.

Olen edelleen hyvin pitkälti samaa mieltä aiheesta. Paras ja ainoa lääke on antaa takaisin niin kovaa kuin pystyy. Heikoilla on vaarana olla heikkoja koko elämänsä.