Normaaliahan on, että kiusattu joutuu muuttamaan/häipymään. Olen tässä huomannut (ja niin on varmasti moni muukin), että oikeastaan mihin tahansa ihmisten väliseen kiusaamiskonfliktiin joutuminen tietää sitä, että ITSE joudut häipymään. Kaikki on tehty vähän kuin syyllisten suojeluun milloin missäkin tilanteessa, ja monessa tapauksessa he itse hallitsevat tilannetta joko tahattomasti tai tahallisesti, riippuen vähän kiusaamistilanteista ja kiusaajista. Jos kiusaaja on vaikkapa pomo, niin ollaan liki mahdottomassa tilanteessa kiusauksen suhteen. Ei ole ketään, kelle valittaa. Joudut itkemään nurkassa kollegalle. Eikä hänkään tietysti voisi ratkaista tällaista tilannetta.
Jouduin itse suhteellisen pitkäaikaisen (useampi kuukausi) nettikiusaamiseen kohteeksi ja nyt kun olen lähtenyt pois/ottanut runsaasti etäisyyttä, niin tilanne on osittain rauennut. Olo on nyt todella hyvä, koska otin ja lähdin pois pomottavasta ympäristöstä, joka on myrkyllinen minua kohtaan. Siis, ihan kammottava stressi katosi kokonaan harteilta. En edes tajunnut kaiken aikaa olleeni kiusattu ja sorsittu. Mietin vaan, että miksi ahdistaa ja masentaa käytös minua kohtaan. Teenkö mukamas itse kaiken väärin? Ei, kiusaaja teki. Ja pari tyyppiä samassa yhteisössä sitten alkoivat puolustaa minua ja sanomisiani. Tällaistakin voi siis tapahtua, ettei siis välttämättä jää aina yksin. Sellaista rohkeutta tarvitaan aina lisää.
Historiasta voin kertoa, että minä en provosoinut missään vaiheessa suoraan kiusaajaa, mutta hänen näkemyksensä minusta, myös sairauteni vuoksi, muuttuivat täydellisesti, vaikka olemme tunteneet entuudestaan jo vuosia. Kyse ei kuitenkaan ole ystävyyssuhteesta. Minusta tuli hänelle erinäisten muutosten myötä ongelma. Ja hän rakensi sen ongelman ihan itse, vaikka ei kysyttäessä ymmärtäisi tai myöntäisi toimiaan minua kohtaan. Eli vierittäisi vaan syyt minun niskoilleni. Ei hän mikään psykopaatti tai narsisti ole, mutta tietää oman arvonsa. Yleensähän kiusattu ihminen ärsyttää jotakuta niin paljon, että kiusaaja ei lopulta hallitse itseään, tekojaan tai sanojaan. Näin kävi minullekin lopulta. Asiallisesta ja älykkäästä yhteisön johtajasta kuoriutui pikkumielinen kiusaaja, sillä ehkä hänellä itsellään vain alkoi liian huono olla.
Olen ihan reilusti aikuinen ihminen, ja minua kiusannut ihminen vielä vanhempi, joten kyllä tätä tapahtuu muuallakin kuin kouluissa - ja paljon. Toivon, että tämä auttaa jotakuta kirjoittamaan kokemuksiaan. Kukaan ei kiellä elämästä elämäänne, paitsi te itse itseltänne, jos ette toimi ajoissa. Kenenkään kärsimys ei ole pienempi toista, vaan kaikki me olemme tasaveroisia.