Juurihan tuossa ylempänä @Vanha Len kertoi, kuinka antoi omalle pojalleen luvan vetää paria jätkää turpiin ja sitten tulikin koulusta soittoa, että teidän poika kiusaa. Vähän turhan mustavalkoisina nämä asiat aina nähdään, vaikka kyllähän mä ymmärrän että sen oman jälkikasvun toivoo pärjäävän ja jos se kertoo kiusaamisesta, niin sitä uskotaan.Minulle herää kysymys, olisiko joku näistä kiusatuista itsensä puolustajista ollutkin kiusaaja? Jo aiemmin tuli ilmi, miten eri lailla ihmiset tulkitsevat tilanteita. Nyt on voitu toisen mielestä kaverillisesti tehdä pientä jäynää tai naljailtu, ja vastaan onkin tultu yht'äkkiä nyrkit pystyssä. Parhaassa tapauksessa meillä on tässä ketjussa kaksi kiusaustarinaa, jotka ovatkin saman tarinan kääntöpuolet.
Meillä oli muutaman kaverin kanssa joskus ala-asteella vähän kränää parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa. Pientä tuuppimista silloin tällöin ja jatkuvaa, mutta täysin molemminpuolista vittuilua oli. Sattui käymään niin, että kaikkien kavereiden vanhemmat päätyivät laittamaan meidät samalle saksankurssille, joka luonnollisesti järjestettiin ns. normaalin kouluajan ulkopuolella ja tunnit alkoivat ikävästi kahdeksalta aamulla, tai jatkuivat kolmeen iltapäivällä kun muut olivat jo kotona pelaamassa pleikkaria. Yksi näistä meidän mielestä mulkuista jätkistä sitten alkoi lintsaamaan tunneilta, enkä siitä häntä arvostele, oisin tehnyt saman jos olisin kehdannut. Tuollaisesta vaan luonnollisesti jää aika nopesti kiinni ja syyksi hän tarjosi sitä, että meidän "jengi" kiusaa häntä. Lopputuloksena oli se, että kahden luokan luokanvalvojat ja rehtori vittuilivat meille viikon verran putkeen päivittäin, eikä meidän puolta tarinasta kuunneltu ollenkaan. Kotiin tuli lappu, että teidän poikanne on koulukiusaaja ja sama tieto välitettiin tulevalle yläasteelle, jotta varmasti tietäisivät millaisista raggareista on kyse. Oma opettajani ilmoitti mutsille, että teidän poikanne kohdalla yhteydenotot tuskin tulevat jatkossa enää koululta, vaan seuraavaksi sieltä soittelee poliisi jos ette laita sitä ruotuun. En edes tiedä millaisia stooreja meidän puuhista on kerrottu, mutta ilmeisesti värikynää on vähän käytetty. Yläasteen luokanvalvoja vaan kyseli, että voiko tälläinen merkintä tuollaisten jätkien kohdalla oikeasti pitää paikkansa.
Näissä on aina kaksi puolta. Mulle nyt ei pientä vitutusta lukuunottamatta isoja traumoja jäänyt, mutta on noissa tilanteissa huonosti hoidettuna mahdollisuudet isompiinkin vahinkoihin ihan puolin ja toisin. Puolueelliset ja väkivaltaan kehoittavat vanhemmat tuskin auttavat tilannetta ollenkaan.
Mä uskon, että kiusaamisesta selviää paremmin vahvalla luonteella kuin vetämällä turpaan. Sitä omaa asemaa pyritään pönkittämään tökkimällä heikoimpi ja jos näytät ettet ole se heikoin, niin kohde vaihtuu johonkin muualle. Takaisin vittuilu ja omien kavereiden tuki on paljon parempia keinoja kuin väkivalta.