Mun on kyllä vaikea kuvitella, että miten sitä uskontoa voitaisiin oikein opettaa historian yhteydessä. Uskonnolliset tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että joko niiden koko historiallisuus on vähän hataralla pohjalla tai sitten niiden merkitys on aivan erilainen kuin sekulaaristi tulkittuna. Eli eihän esim. Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitseminen ole ollut sekulaaristi ajateltuna sellainen tapahtuma, että se edes ansaitsisi päätyä historiankirjoihin. Toisaalta uskonto asettaa sille valtavan suuria merkityksiä, joten mielestäni niistä tapahtumista on parempi puhua uskonnon tunnilla uskonnon viitekehyksessä.
Ala-asteella uskonnonopetus on vielä alussa melko tunnustuksellista, koska katsotaan, että on helpompaa opettaa niille lapsille, mistä tässä meidän uskonnossa on kysymys. Ykkösluokkalaisille voi kertoa Jeesuksesta, mutta ei oikein kirkkohistoriasta tai vaikeista eettisistä kysymyksistä. Joku on tietysti sitä mieltä, että tämä on aivopesua. Sitten myöhemmissä vaiheissa siirrytään vähitellen tunnustuksellisuudesta neutraalimpaan ja sekulaarimpaan eettisten kysymysten tmv. pohdintaan, jolloin se kristinusko ja Raamattu on pelkkänä viitekehyksenä. Varsinainen hengellisyys siirtyy puhtaasti oppilaiden henkilökohtaiseksi asiaksi.
Suurempi ongelma on vähemmistöuskontojen (ortodoksit, juutalaiset, muslimit etc.) uskonnonopetus, joka on lähes puhtaasti tunnustuksellista alusta loppuun. Olen kuullut, että lukion islaminopetus alkaa sillä, että kerrotaan, kuka oli profeetta Muhammed. Ei ev. lut. opetuksessa enää lukiovaiheessa puhuta siitä, miksi Jeesus on kristillisessä uskossa niin tärkeä. Se on kirkon tehtävä, ei koulun. Jostain syystä tästä epäkohdasta ei koskaan puhuta, vaikka kyse on mun mielestä aika räikeästäkin asiasta.
Räsänen ujuttaa salakavalasti lisää uskonnonopetusta kouluihin. Arhinmäki antaa lisää valtionapua aseistakieltäytyjille ja skeittareille. RKP:n poliitikot lisäävät erilaisia etuoikeuksia ruotsinkielisille. What's the difference? Näin se politiikassa menee, haluttiin sitä tai ei.