Itse vaikka olenkin pesunkestävä hihhuli. Eli aktiivi nk.vapaan suunnan seurakunnassa, vieläpä pienessä, koko Suomessa alle 1000:n jäsenen lafkassa. Olen kumminkin tässä ajan kanssa tullut siihen tulokseen, että uskonnonopetus olisi otettava pois pakollisista aineista koulussa, kuten ruotsikin. Koska molemmat aineet vaan ennakkoluulojen takia astuvat alueelle, jossa niiden pakollinen opiskelu on oikeastaan rokotukseen vastaava toiminto.
Silti väitän ettei koulun uskonnonopetuksessa ole pienintäkää vaaraa -vapaimmasta vapaimmankaan vapaa-ajattelijan- lapsosen "tulemisesta uskoon", ei nyt, eikä sitä "vaaraa" ollut 1982 peruskouluni aloittaneen uskonnonopetuksessakaan.
Sitä en kyllä ymmärrä että jotkut koulut kieltävät uskovien oppilaiden tauoilla pitämiä rukoustuokioita jossain erillisessä tilassa. Halutaan tai ei, uskovaisia aina on ollut ja tulee aina olemaan. Ihminen on hengellinen olento, joka tulee aina toteuttamaan hengellisyyttä jollakin tavalla. Vapaa-ajattelija tai sitten telaketju-ateisti omalla tavallaan.
Varmin tapa varmistaa vaikkapa kristillisyyden elossa pitäminen on aina ollut yritää sen kieltämistä ja tukahduttamista. Samalla kaavalla on valtionkirkkokin munannut juttunsa, kieltämällä, uhkailulla ja moralisoimalla, tuomatta itse juurikaan mitään konkreettista kirkon ulkopuolelle ihmisten kohdattavaksi. Eli Jumalan rakkautta. Siksi kaikki se, mitä vastaan ollaan uhrattu varmaan miljoonia saarnoja, on erittäin elossa ja voi paremmin kuin koskaan.
Edit. Olen itse vasta nyt lähenpänä 40:n ikää löytänyt ruotsinkielen hienouden ja ajatellut ruveta opiskelamaan sitä ihan tosissani. On tosi junttia dissata hienoa toista kieltämme. Kaksikielisyys on rikkautta ja parhaimmillaan eritoten vapaaehtoista rikkautta.
Siunausta vaan kaikille! =D