Näköjään kirkon palveluille on edelleen kuitenkin tarvetta sitten kun aika jättää. Vaikka viidennes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, on tunnustuksettomien hautausmaille Suomessa haudattu vain noin 50–100 vainajaa. Samaan aikaan evankelisluterilaisen kirkon hautausmaille haudataan vuosittain noin 50 000 vainajaa, kertoo tänään sanomalehti Karjalainen.
Saatan olla täysin väärässäkin, mutta minulla on sellainen käsitys, että tuhkaus olisi varsin suosittu "hautaustapa" uskonnottomien keskuudessa. Näin ollen nämä henkilöt eivät näy tilastoissa ollenkaan. Samaten käsitykseni on, että monet kirkon maahan haudatut uskonnottomat menevät "maan lepoon" siviilihautajaisten kautta, mutta tuo seurakunnan maa valitaan esim. siksi, että siellä on jo entuudestaan käytössä oleva sukuhauta. Tai siksi, että noista tunnustuksettomien hautausmaista ei vaan ole tietoa. Tai siksi, että hautapaikka niissä maksaa niin paljon.
Itse olen sitä mieltä, että minut voidaan ihan hyvin aikanaan haudata kirkkomaahankin, vaikka kirkkoon kuulumaton ja uskonnoton olenkin. Sen saavat sitten elossa olevat sukulaiset tms. päättää, ja he voivat menetellä kehoni kanssa niin kuin parhaaksi näkevät. En minä koe sitä mitenkään vastenmielisenä, vaikka se ruumis maatuisikin kristittyjen ruumiiden seurassa. Kyllähän sitä täällä yhteiskunnassakin pärjää yleensä varsin hyvin eri uskontojen tai maailmankatsomusten edustajien kanssa. Sitten kun tietoisuus sammuu, ei asialla ole mitään väliä.
Hautakiveeni en kuitenkaan haluaisi ristiä, ainakaan oman nimeni kohdalle... jos samassa kivessä on jonkun kirkkoon kuuluneen sukulaisen nimi, niin hänen nimensä kohdalle se luonnollisesti kuuluu.