Kirkkolaissa on tarkat perusteet valtion ev.lut.kirkolle ja ortodokseille maksettavista korvauksista
Yhteisöverotuotosta nautiskeleva ortoksinen kirkko ei ei pidä yllä väestörekisteriä eikä suostu hautaamaan eriuskoisia tai uskonnottomia, joten ne "tarkat" perusteet menevät pahasti ohi. Ortodoksille kohdistettavat rahat rinnastunevat lähinnä aneisiin.
Kirkkohallitus on viime vuodesta päättänyt omavaltaisesti muuttaa pitkään jatkunutta käytäntöä kirkonkirjojen tutkimisessa ja suositellut seurakunnille, että ne rajoittaisivat sukututkijoiden oikeuksia kirkonkirjojen tutkimiseen. Taustalla on tietosuojavaltuutetun arvio arkaluontoisten tietojen julkisuudesta. Kirkkohallitus on katsonut että kirkonkirjoissa olevat tiedot, kuten uskonnollinen vakaumus, terveystiedot, adoptio ja rangaistukset ovat arkaluontoista tietoa ja se ei ole julkista eikä tietoa pidä olla vapaasti nähtävillä. Sukututkimukseen tämä liittynee sen vuoksi, että pienessä osassa julkaistuja sukukirjoja on julkaistu mm. avioliiton ulkopuolisia lapsia tai perheenjäsenen adoptio. Suuri valtaosa julkaistuista kirjoista on kuitenkin tässä suhteessa moitteetonta.
Sitäkin oudompaa tässä perustelussa on se, että mm. arkaluontoiseksi luokiteltua uskonnollista vakaumusta kirkko loukkaa julkaisemalla uusien jäsentensä nimet lehdissä ja kuuluttamalla jäsentensä (1. rike) avioitumisaikomukset (2.rike) julkisessa tilassa kenen hyvänsä korville.
Asiasta nousee useampi kommentti tämän ketjun aiheeseen liittyen. Ensinnäkin, kirkko on päättänyt käyttää tilanteessa rajuinta mahdollista keinoa, täysin ilman neuvotteluita ja täysin vastoin asiaa hallinnoivan ministerin suositusta, ja lisäksi hyvin eri tavalla kuin mm. Kansallisarkisto jolla on täsmälleen samoja dokumentteja julkisesti saatavilla.
Herää kysymys: Miksi?
Kuten siffakin toteaa moneen kertaan, kirkko on väestörekisteriviranomaisena (käytännössä tuo tarkoittaa kunkin seurakunnan kirkkoherraa) velvollinen pitämään yllä rekisteriä, ja jakamaan sen tietoja eri tarkoituksiin ja siitä hyvästä kirkolle tilitetään ohi valtion budjetin yli 100 miljoonaa euroa. Hankaloittamalla tätä rekisteritietojen julkista käyttöä, kirkko pakottaa tutkijat tilaamaan selvityksiä kirkkoherranvirastoista maksullisena palveluna (33e/h), mikä luonnollisesti tietää tulovirran kasvua - ainakin näennäisesti. Ongelmana vain on, että virastoissa näitä selvityksiä tekemässä pitää olla jatkossa paljon enemmän tutkimushenkilökuntaa. Nähtäväksi jää, riittääkö 33e/h kustannusten kattamiseen. Kuitenkin tällainen omapäinen aiemman sopimuskäytännön muuntaminen ei voi olla näkymättä siinä korvauksessa jonka kirkko on jo saanut tästä toiminnasta.
Yhteisöveron tulee reagoida tähän tahalliseen vihamieliseen provokaatioon. Tai vielä perustellumpaa olisi vetää kokonaisuudessaan kirkolta tämä täysin turha päällekkäinen viranomaisasema pois, keskittää ne maistraattiin ja haltuunottaa myös kirkonkirjat kansallisesti merkittävänä arkistomateriaalina KA:n omaisuudeksi. Näin menettellään monessa muussakin yhteiseen kulttuuriperintöön kuuluvissa aineistotapauksissa (muinaishaudat, aarrelöydöt jne).
Toinen pakostakin assosioituva huomio liittyy siihen, miksi juuri nyt kirkko haluaa salata kirkonkirjojen merkintöjä, kun se tähän saakka on ollut hyvinkin vapaata - ja Huom! ilman mitään sensaatiomaisia rikkeitä. Vuonna 2018-19 tulisivat täysin vapaaseen käyttöön mm. internetiin sisällissodan aikaiset merkinnät. Rippikirjoihin papisto on noina vuosina kirjannut ylös asioita, joita ei ole suoraan ilmaistu ao. henkilöiden omaisille tai heille itselleen. Sieltä löytyy poliittisia merkintöjä, totuuksia kadonneiksi luokitelluista henkilöistä (teloitettu poliittisista syistä), ja epäeettisiä/viranomaisrikkeellisiä paljastuksia (kadonneeksi julistettu onkin haudattu teloituksen jälkeen siunaamattomaan maahan ilman kirkollisia rituaaleja). Eli, tosiasiassa kirkko halunneekin salata Stasin tapaan oman epäeettisen toimintansa noina vuosina. Ja epämiellyttävää jatkoa on tiedossa 2040-luvulla.
Asiasta lisätietoa kiinnostuneille Suomen sukututkimusseuran toiminnanjohtaja Kuusiluomalta.
Selvääkin selvempää on, että tällä uppiniskaisella ja ymmärtämättömällä toiminnallaan kirkko ampuu taas itseään jalkaan ja nyt on jo tapahtunut kirkosta eroamisia tämän asian johdosta. Salailu, peittely, inkvisitio ei kuulut 2000-luvun demokratiaan.