Vähemmistöuskonnon edustajana kannatan koulujen oman uskonnon opetusta ihan käytännön syistä. Jos oman porukkamme oman uskonnon opetus olisi vapaaehtoisten harteilla vaikka viikonloppuisin, olisi sen sisältö taatusti aika lailla erilaista höttöä kuin mitä ops tarjoaa. Vapaaehtoisiksi varmaan valikoituisi aika lailla niitä "uskovaisimpia", joilla usein on myös kapein näkemys oman uskontonsa sisällöstä, vaikka uskossaan varmoja olisivat. Niinpä outoja ( ja jopa vieraskulttuurisia) aatteita syötettäisiin lapsukaisille oppimattomien, mutta innokkaiden opettajien toimesta. Samalla osalle nuorista jäisi hyvin hatara käsitys omasta uskostaan, joten oikeassa elämänvaiheessa syötetty radikaali viesti voisi saada kovinkin hedelmällistä maaperää - eiväthän nämä koulussa omaa uskontoaan oppimattomat tietäsi oikeasti juuri mitään uskonnostaan. Yhteisillä tunneilla annettu tieto voitaisiin hylätä vääränä jo osin sen takia, että sen antaisi vääräuskoinen opettaja - ja muistan kyllä hyvin miten outoja käsityksiä osalla opettajista oli meidänkin porukasta. Sellaiselta en olisi uskonut sanaakaan, jos olisi yrittänyt minulle omaa uskontoani opettaa.
Itselleni syntyi koulun uskontotunneilla vankka tietämys omasta uskonnostani ja sen kulttuuriperinteestä. Uskontoni on yksi niistä asioista, jotka rakentavat identiteettiäni, vaikka en siis mitenkään uskovainen ole. Kulttuurinen identiteettini on kuitenkin vahva. Toki minua siunattiin osaavilla oman uskonnon opettajilla kautta peruskoulun ja lukion. Myöhemmin luin teologian ja uskontotieteen arvosanan yliopistossa ihan mielenkiinnon vuoksi.