Jokainen voi aloittaa kysymällä itseltään missä ja milloin kirkko (on sitten ev.lut tai katolinen jne.) haluaa valtaa ja kontrollia? Se haluaa sitä tässä ja nyt. Ei vasta seuraavassa elämässä, jota se odottaa, vaan nyt. Toiset kädelliset nisäkkäät haluavat valtaa ja kontrollia sinun elämästä ja määrittää miten elämääsi elät.
Hyvä kirjoitus vuodelta 1938 koskien kirkon ja valtion suhdetta:
http://etkirja.pp.fi/rautelin.htm
Suomessahan on käytännössä edelleen valtionkirkko, jota kansankirkoksikin kutsutaan tai kaksi kappaletta itse asiassa. Etenkin evankelis-luterilaisen (ja myös ortodoksisen) kirkon erityisaseman myötä verotusoikeuksineen jne. ja esim. suurin osa hautausmaista on edelleen evankelis-luterilaisen kirkon omistamia. Kuoleminen ei liene vain siihen uskontokuntaan kuuluvien oikeus. Itse asiassa esim. kristityillähän ei ole oikeutta kuolla ollenkaan. Koko elämäsi kestänyt kaikkeen yltävä valta ja kontrolli (jopa ajattelusta voidaan tuomita), jatkuu ikuisesti. Edes kuolema ei vapauta kahleista. Kristinuskon mukaan kuoleman jälkeen joko pääset ikuiseen isäntäsi ylistämiseen ja kiittämiseen tai joudut ikuiseen tuleen kitumaan. En tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto. No, minulla ei sitä ongelmaa ole. Se on täysin uskovaisten ongelma.
Vertaa totalitarismin määritelmää kristinuskon teistiseen jumalauskoon ja oppiin. Kaikkea kontrolloidaan ja valvotaan (myös kuolemasi jälkeen), sinun on kiitettävä kritiikittömästi luojaasi (hallitsijaasi) kaikesta jatkuvasti ja sinulla ei ole oikeutta olla eri mieltä tai lähteä sekä sinun toiselta ihmiseltä perimäsi synnin vuoksi on suoritettu ihmisuhri. Kieltäytyminen tästä tarjouksesta tapahtuu tuomion uhalla. Ikuisen kadotuksen ja tulen uhalla kuten lempeä Jeesus sanoo. Tällainen ihmisuhria palvova, Johanneksen Ilmestyksen maailmanloppua odottava (salaisesti ainakin), absoluuttinen totalitaarinen oppi ja järjestelmä, jota kristinusko on, josta et pääse pakoon edes kuolemalla tulee Uudesta Testamentista ja Jeesukselta. Yksi häijyimmistä opeista, jota koskaan on sanottu tai kirjoitettu.
Kirkko, ainakin salaisesti, toivoisi saavansa entisen valta-asemansa takaisin, jolloin se oli ylin auktoriteetti. Se haluaisi muodostaa teokratian. Olen täysin vakuuttunut siitä. Ei se tule vapaaehtoisesti koskaan tästä annetusta erityisasemastaan luopumaan. Katsoo, vaikka Vatikaania. Se rakastaa valtaansa, omaisuuttaan ja palatsejaan ja auktoriteetti asemaansa (moniin) ihmisiin.
Onko oikein, että valtio suosii jotain tiettyä uskontokuntaa verotusoikeudella ja antaa valtionavustusta sille. Kirkko ei myöskään maksa varainsiirtoveroa kiinteistöistä [10 §
Julkisyhteisöjen hankinnat: Veroa ei ole suoritettava, jos luovutuksensaajana on Ahvenanmaan maakunta, kunta, kuntayhtymä, seurakunta tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta] eikä Yle-veroa? Mielestäni ei ja tällainen erityisasema pitäisi poistaa. Uskonnot ja kirkot hankkikoot itse rahoituksensa jäsenmaksuilla yms. ja kolehdeilla ja muilla maksuilla. Lähes kaikki maksaa. Laitan esimerkin vuoksi Lempäälän seurakunnan hinnaston. Vaihtelua näissä on:
Maksut ja hinnat - Lempäälän seurakunta
Kirkko kerää verotuloja, saa valtionavustusta, kerää kolehtia ja veloittaa päälle lähes kaikesta liinoja myöten samalla kun se myy näkymätöntä tuotetta, jonka näkemiseen saat mahdollisuuden kuolemasi jälkeen.
He myös sanovat, että uskontoa ei saisi kritisoida, koska se on henkilökohtainen ja yksityinen asia, mutta eihän se sitä ole. Valtio ja kirkko omalla läheisellä suhteellaan tekevät siitä yleisen asian. Lainaan yllä olevaa kirjoitusta:
Kirkon avustaminen on uskomusten palkitsemista. Se merkitsee, että valtio, vastoin demokratian aakkosia, alleviivaa uskonnon yleiseksi asiaksi eikä yksityiseksi. Se on jäännös pimeää keskiaikaisuutta.
Tällainen valtion ja kirkon/uskonnon suhde pitäisi poistaa, jotta uskonto voisi olla yksityinen asia. Sitten uskontokunnat voivat minun puolestani esim. päättää omissa seurakunnissaan keitä he siellä jäsenmaksun maksaneiden jäsentensä kesken haluavat esim. vihkiä. Nythän he sanovat, että me tehdään niin kuin me halutaan, sanoo laki mitä tahansa. Niin kauan kuin kirkko ottaa valtiolta vastaan rahaa ja kansalaisilta veroja ja pitävät valtion antamasta erityisasemastaan kiinni, niin heidän tulisi tehdä niin kuin laki sanoo. Piste.
Tehdään vihkimisestä yleinen toimitus, jossa valtakunnallisesti kaikilla on sama oikeus mennä naimisiin, mutta kirkko/seurakunnat yksityisinä toimijoina (valtiosta erottuaan) voivat määrittää oman suhtautumisensa.
Tällä hetkellä vanhemmat päättää lapsen uskonnon ja siitä ei voi erota itsenäisesti ennen kuin täytät 18v. Siihen asti tarvitset vanhempien suostumuksen. Tämäkin murentaa ”uskonto on yksityinen asia”- väitettä. Pitäisi olla niin, että jokainen voi erota
missä tahansa iässä kirkosta
itsenäisesti. Sen ei pitäisi olla vanhempien kontrolloitavissa oleva asia.
Itse kun erosin kirkosta, niin ei mennyt kauaa kun postissa tuli kirje seurakunnalta, jossa sanottiin jotenkin näin esimerkiksi, ”kun liityt takaisin kirkkoon voit taas mennä kristilliseen avioliittoon, saat kristilliset hautajaiset” jne. Tiedoksi, että saan tehdä kaikkea tuota edelleen. Vain sana kristitty poistuu.
Ja loppuun oli laitettu, ”kirkko auttaa sinua uskon asioissa” (lue: yrittää käännyttää takaisin tai ”pelastaa”) ja lopuksi vielä, ”kirkko rukoilee koko maailman puolesta” (miten noin niin kuin omasta mielestänne on toiminut?)
Heidän on lähetettävä tällaisia kirjeitä, koska heidän mielestään joudun ikuiseen kadotukseen, helvettiin kuten uskontunnustuksistakin voi lukea. Jos sanot olevasi kristitty, sinun on pakko uskoa, että minä joudun helvettiin, ikuiseen tuleen kuten lempeä Jeesus sanoo. Jos et usko siihen, niin sitten ei ole myöskään taivaspaikkoja tarjolla. Uskonnosta/Raamatusta on tullut sellainen a la carte–lista, josta otetaan ne kohdat, jotka itseä miellyttää ja ne ovat sitten ehdottomia totuuksia.
Uskonnon opetukseen koulussa on pakko osallistua, jos kuulut kirkkoon. Toisaalta pidän, jopa suositeltava opiskella jossain vaiheessa hieman uskonnoista vaikkei kirkkoon kuuluisikaan ja ei olisi uskovainen. Esimerkiksi Euroopan historiaa on aika vaikea ymmärtää, jos ei tiedä mitään kristinuskon historiasta. Sillä varauksella tämä, että uskonnon tunneilla opetetaan ja kerrotaan
uskonnoista ja niiden historiasta eikä opeteta tiettyä
uskontoa.
Suomen rikoslaissa on pykälä 10 luvussa 17. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy, jos:
julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.
”Tai meluamalla…” kohdasta eteenpäin se on täysin hyväksyttävissä ja paikallaan, mutta sitä ennen oleva tummennettu kohta rajoittaa sananvapautta. Minulla on oikeus sanoa julkisesti suoraan mitä ajattelen jonkun jumalasta tai uskonnosta tai heidän ”pyhistä teksteistään”, vaikka se joitain loukkaisikin. Tämän oikeuden kieltäjä kaivaa itselleen kuopan, koska aikooko hän sitten myös kieltää uskonnon puolelta tulevan monia loukkaavan vihapuheen? Aikooko tämä kieltäjä sensuroida Raamattua vihapuheesta? Aikooko hän sensuroida Raamatusta esim. kohdan, jossa jumala, jota ei saisi pilkata,
käskee surmaamaan homoseksuaalit?
Raamatun tekstit täyttää kaikki
kiihottaminen kansanryhmää vastaan lakikohdan määreet kevyesti kaikin tavoin ja niitä on käytetty väkivallan ja syrjimisen oikeutukseksi läpi historiansa ja käytetään edelleen:
10 §
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 a §
Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan 1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Panettelua ja solvausta määritellään näin:
”Tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi jne.”
JATKUU...