Nyt on hyvä muistaa se, että yksikään joulujuhla ja kevätjuhla ei loukkaa tällä hetkellä yhtäkään lasta, vaan kaikki loukkaantujat ovat aikuisia.
Peruskoulussa ärsytti, nyt vituttaa. Peruskoululaisena en tosin nähnyt mahdollisuuksia myöskään vaikuttaa hihhulointiin, sillä jo ensimmäisenä kun kouluun tulimme, opettelimme ruokarukouksen ulkoa ja kaikkien odotettiin rukoilevankin. Uskonnon tunneilla kyseenalaistaminen ei ollut kovinkaan suotavaa ja joskus pienen puhuttelurumbankin sain aikaiseksi, kun rättikässän tunneilla tein hernepussiukon, jonka nimesin anti-kristukseksi. Tämä kuulemma loukkasi koko muuta luokkaa, vaikka en erityisemmin esitellytkään koko teostani kovaan ääneen eli sanoin asiani vain opettajalle, joka muuten oli tosi mukava ja opetti minua siis koko ala-asteen. Uskonnon sijasta vaihtoehtona ollut elämänkatsomustieto ei houkutellut, koska sille varattu aika oli silloin, kun muut olivat jo päässeet koulusta.
Yläasteella onneksi uskonto vaihtui yhteiskuntaoppiin 8. luokalla muistaakseni, mikä olikin merkittävästi hyödyllisempi oppiaine kuin tunnustuksellinen uskonnonopetus, jossa jätetään tieto muista uskonnoista erittäin pintapuoliseksi. Lukiossa taas pakolliset kaksi uskonnon kurssia menivät jo paljon mukavammin, kun opettajan saimmekin hyviä keskusteluja aikaan uskonnoista, kristinuskon ja raamatun loogisista virheistä ja niin edelleen. Kyseenalaistaminen oli ihan ok, vaikka opetus silti hieman vakaumuksellista olikin. Silti otti kyllä koteloon, että pakko oli aikaansa tuhlata samojen asioiden jumppaamiseen, mitä on koko ala-aste jauhettu eli raamatun tarinoiden läpikäymiseen. Ala-asteella ne toki opetettiin totena, siinä missä lukioaikana tilaa kyseenalaistamiselle oli.
Edit. Ainiin. Ala-asteen aikana meillä piti myös erota kirkosta, jotta pääsisi elämänkatsomustiedon pariin. Vanhempani, vaikkeivat uskoon kallellaan olekaan, olivat sitä mieltä, että kirkkohäät ja riparit ynnä muut, niin kannattaako erota. Itsellänihän ei ollut oikeutta päättää kirkostaeroamisestani ala-asteikäisenä koltiaisena. Toki olisivat vanhempani sen sitten siunanneet (heh) jos olisin väkipakolla halunnut, mutta eipä minua houkutellut se kouluun jääminen muiden jälkeen, joten menin virran mukana.