Mutta olisko se niin kamalaa hyväksyä, että joku uskoisi Jumalaan? Minusta ei olisi.
Kaksi maailman ylivoimaisesti väkivaltaisinta käsitettä kautta aikain ovat jumala ja isänmaa. Teoriassa on kai ihan ok, että joku uskoo parrakkaaseen mieheen yläilmoissa. Käytännössä tuota kysymystä voidaan laajentaa tarkoittamaan, että onko se niin kamalaa hyväksyä silmitöntä väkivaltaa, raiskauksia, ihmisoikeuksien polkemista, äärimmäistä suvaitsemattomuutta, maapallon saastuttamista asumiskelvottomasti, ja halua tuhota kokonaisia kansakuntia tai etnisiä ryhmiä näin esimerkiksi.
Voit tietenkin yrittää argumentoida, että eihän oikeat, sopuisat uskovaiset tuollaista tee, ainakaan sivistyneissä valtioissa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi länsimaalaistuneista muslimeista (muistaakseni) jopa 15 prosenttia hyväksyisi periaatteessa sharia lain ja väkivallan oikeutuksen vääräuskoisia kohtaan. Suomessakin on huikea määrä uskovaisia, jotka pyhien oppiensa perusteella pitävät oikeutettuna polkea esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia, samoin todella moni kristitty puolustaa ympäristön ja luonnonvarojen järjetöntä raiskaamista raamatun teksteillä, joissa jumala luovuttaa maapallon varat ihmisten hallintaan.
Voit myös argumentoida, ettei noilla ole mitään tekemistä itse parrakkaaseen mieheen uskomisen kanssa. Tämä ei lähtökohtaisesti pidä millään tavalla paikkaansa, sillä aika lailla selvästi uskontojen opeissa yksiselitteisesti tuodaan ilmi, että tämä on pakettidiili, jonka voi joko ottaa tai jättää. "Mutta kun ne pyhät kirjoitukset ovat katsot vain vertauskuvia, joita ei pidä ottaa kirjaimellisesti". No miksi vitussa sitten niitä yritetään noudattaa aivan kirjaimellisesti uskovaisten keskuudessa ns. cherry picking -metodilla, jossa otetaan omien toimien oikeutuksiin tarpeelliset säkeet ja heitetään loput metaforisen helvetin puolelle.
Viimeisenä vastaus kysymykseesi: jonkinasteisena humanistina olisi kamalaa hyväksyä Jumalaan uskominen.