Kristinuskon voisi Suomessa korvata muinaisuskolla tai jollain muulla sisällyksettömällä hattaralla, joka tarjoaisi täytettä ihmisten hengellisyyden tarpeeseen, mutta ei kohtelisi ihmisiä kaltoin niin kuin kristinusko tekee.
Perustellustihan kristinuskosta ei voi olla kuin sitä mieltä, että se on pahuuden asialla. Se pyrkii alistamaan ja pelottelemaan ihmistä ja saamaan tämän uskomaan omaan huonouteensa ja kelpaamattomuuteensa.
Minusta tämä on ihan groteski yleistys - jos ajattelemme länsimaista kulttuuriamme, siis sitä, josta nousi tiede, rationaalisuus ja valistus, niin se selkeästi perustuu sekä Ateenalle että Jerusalemille. Ateenasta nousi vapauden, emansipaation ja yksilöllisyyden arvot (siis olennaisesti se ältsi kukkahattuisuus mitä täällä JA:ssa jaksetaan inhota), Jerusalemista puolestaan ajatus siitä, että nämä arvot ovat universaaleja, etteivät ne koske vain tietyn pienen vapaiden ja kohtuullisten varakkaiden jonkun spesifin kaupunkivaltion aikuisten miesten ryhmää. Myöskin kristillisyyden perustalta kohosi luontevasti, orgaanisesti se liberaali ja progressiivinen ajatus että uusi Jerusalem voidaankin rakentaa tähän maailmaan: että voimme saavuttaa paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan jo tässä maailmassa. (Mikä toki on myös vaarallinen ajatus.)
Olet myös tietysti lukenut eri kirjoja kuin hullu Friedrich, joka hyvin tarkasti määritteli kristinuskon enemmistön, kansan, tavallisten ihmisten "laumauskonnoksi", joka säälin ja myötätunnon kautta pyrki rajoittamaan poikkeusyksilöiden vapautta toteuttaa itseään.
Mitä sitten tulee spesifisti luterilaisuuteen ja protestanttisuuteen niin ne hyvin selkeästi yhdistyvät sellaisiin moderneihin yhteiskuntiin, jossa luottamus instituutioihin ja toisiin, tuntemattomiin yhteiskunnan jäseniin on poikkeuksellisen korkealla. Protestantismi synnytti sekä tietyn yksilöllisyyden että yhteishyvään pyrkivän valtion, jonka yhteishyvään pyrkimiseen kansalaiset poikkeuksellisen laajalti uskovat (tästäkin syystä modernit protestanttiset, materialismia vastaan - ainakin sanoissa - ryhmittyneet kirkot eivät ole libertaarien suosikkilistalla kuten ei kristinusko loogisesti, nietzscheläisittäin nähtynä muutenkaan).
Suosittelisin myös sellaista Juha Siltalan kirjaa kuin "Suomalainen ahdistus", mikä kuvaa mahdollisuutta tietynlaiseen vapautumiseen modernin materialismin ja identiteetin rautaisesta otteesta. Protestantismista voi tehdä myös radikaalin liberaaleja tulkintoja, eikä tästä maailmasta juuri löydy vapaamielisempaa, idealistisempaa maailmantulkintaa kuin liberaalin protestantismin perustalta syntyneistä liikkeistä. Kveekarit ja unitaarit kääntyivät ensimmäisinä orjakauppaa ja naisten alistamista vastaan ja pysyivät tällä linjalla, kun 1800-luvulla sosiaalidarwinismi valtasi alaa muka "valistuneiden", epä-uskonnollisten ajattelijoiden piirissä. Suomessa näitä vastaa - tietysti tyypillisellä suomalaisella viiveellä - sodanjälkeinen herännäisyys, körttiläisyys, mikä edustaa valtakirkkoa, jopa valtaväestöä liberaalimpia sosiaalisia arvoja.
edit: Herbert Spencerin vuosisata
Viimeksi muokattu: