Mites se, jos otetaan Suvivirrestä kaksi ekaa säkeistöä, josta ainut jumala-sana korvataan vaikka sanalla "maailma"
1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', (maailma/elämä/luonto/whateva),
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.
Siinä saadaan traditiota pidettyä yllä myös uskontoneutraalisti, eikä kenenkään näin ollen tarvitse mieltään pahoittaa.
Itse olen varsin hyvin elämäni ilman palvottavia pärjännyt, mutta ei minun yöuniani Suvivirsi ole koskaan häirinnyt. Tässä käyn hyvin pienimuotoista sisäistä kamppailua, sillä kuuluuhan kyseinen luritus kesälaitumille ponkaisuun ja siihenhän nuo pari ensimmäistä säettä vahvasti yhtä viittaavatkin. Toisaalta taas haluaisin kyllä karsia kaikki uskonnot pois opetuksesta ainakin tunnustuksellisessa muodossa, toki niihin voi informatiivisesti tutustua. Mielestäni ehdotukseni olisi paras mahdollinen ratkaisu tilanteeseen, jossa karsitaan lentävä spagettihirviö pois, mutta säilytetään traditio ja vanha tuttu mieltä lämmittävä "koulustapääsylaulu" käsiohjelmassa.
Oikeastihan lapset tuskin edes ajattelevat koko uskonnollisuutta laulussa ja odottavat vain sen loppumista päästäkseen mahdollisimman nopeasti lomille. Kyseessä taitaa olla enemmänkin vanhempien sota, kuten on lastenohjelmissa sanat puolituhmat sanat tai Muumipapan piipun tupruttelu. Lapset eivät niitä oikeastaan tiedosta, mutta vanhemmat nuo halutessaan näkevät ja jalustalle nostavat.
Edit. Tai sitten otetaan kunnolla kelloa taaksepäin ja kaivetaan kunnon kansanperinteet esiin korvaten jumala Ukko Ylijumalalla. Siihen harva suomalainenkaan on enää sitoutunut ja se suorastaan havisee historiaa...