Mielestäni tässä on kyse ennen kaikkea linjanvedosta. Jos yksi asia sallitaan, niin sitten helposti koko homma luisuu siihen, että moni muukin asia on sallittava, sillä "onhan kyse perinteistä".
Minun peruskouluajastani ei ole niin hirveästi aikaa, ettenkö muistaisi kaikkea sitä uskonnollista aivopesua, jota tahtomattanikin jouduin vastaanottamaan. Esimerkiksi aamunavaukset olivat aina välillä sitä itseään: luetaan otteita raamatusta, toivotetaan kaikille Jumalan siunausta ja luikautetaan loppuun joku virsi. Koko touhullehan nauroi jo silloin aidanseipäätkin, mutta silti se alkoi ärsyttämään.
Mitä taas tulee itse suvivirteen, niin en ole koskaan kokenut sitä erityisen uskonnolliseksi. Koen kuitenkin, että erittäin harva opiskelija sitä jäisi kaipaamaan, vaikka se ohjelmistosta poistuisikin. Ainakin itselle kaikki juhlatilaisuudet olivat pakkopullaa, joka oli vain istuttava läpi ennen vapauden koittamista. Jos tuo virsi nyt on aivan välttämätön, niin voihan sitä muokkailla uuteen uskoon. Kukaan muksuista tuskin huomaa eroa jälkeenpäin.
Huvittaa lukea täältäkin näitä analyyseja ateisteista. Aivan kuin se, ettei usko tuhansia vuosia sitten kirjoitettuihin satuihin, tekisi ihmisen jotenkin moraalittomaksi ja perinteitä vastustavaksi ääriajattelijaksi. Asia nyt vain on yksinkertaisesti niin, että ainakin minua ärsyttävät kaikki ne tilanteet, joissa minulle yritetään selkeästi tyrkyttää jotakin vakaumusta. Tällaisia hetkiä oli paljon niin koulussa kuin armeijassakin. Jopa lukiossa yritettiin altistaa uskonnolliselle hurmokselle, vaikka silloin oli suurimman osan kohdalla jo aivan liian myöhäistä. Minulle on siis aivan sama, mitä uskovaiset tekevät omalla ajallaan, kunhan en itse joudu pakotetuksi samoihin kekkereihin.
Kyllä ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita uskonnosta, osaavat etsiä itselleen kirkon palveluita. Minusta on väärin, että peruskouluun tuodaan uskonnollista satuilua vain sen takia, että enemmistö oppilaista on kastettu kirkon jäseneksi. Jonkun verran kuitenkin helpottaa tieto siitä, että ajat muuttuvat. En koe niinkään merkitykselliseksi sitä, onko joku yksittäinen suvivirsi koulun ohjelmistossa vai ei. Iso kuva ratkaisee.
On muuten aika populistista alkaa puhumaan "tärkeämmistä asioista" ja sen varjolla sivuuttaa esillä ollut keskustelunaihe. Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että ihmisillä on erilaisia rooleja ja vastuualueita, joihin he keskittyvät. Vai olisiko kaikkien pohdittava päivät pitkät Suomen taloudellista tilannetta?