Kirkko eroon valtiosta – nyt vai heti?

[Sistis]

Erosin kirkosta muutama vuosi sitten. En muista että paikallinen seurakunta olisi ottanut minuun yhteyttä millään tavalla asian tiimoilta. Toisaalta siitä ei minun tapauksessani olisi ollut kummallekaan osapuolelle erityistä lisäarvoa. En häipynyt kirkosta räsäsläisten takia, en yksien homokielteisyyden tai toisten homomyönteisyyden takia, en myöskään naispappeuskysymysten saattelemana. Syynä oli uskon puute. Varmaan on myös niinkin, ettei linjastaan hapuileva luterilaiskirkko erityisemmin puhuttele kannanotoillaan niitä, joiden henkinen side kirkkoon päin on muutenkin olematon.

Noin se meni minullakin. Kahdeksan vuotta siitä on jo aikaa kun olen ollut kuulumatta järjestöön, johon minut kasteessa liitettiin silloin kun olin asioista mitään tajuamaton sylivauva. Yhteyttä ei otettu. Sen sijaan silloin muistan yhteyttä otetun, kun vaihdoin kirjani Tampereelle. Oikeastaan tuo yhteydenotto sai minut ensimmäistä kertaa pohtimaan eroamista. Ei sillä, että tuo yhteydenotto olisi ollut mitenkään töykeä - oikeastaan päinvastoin. Siinä minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi mukaan seurakunnan toimintaan ja kerrottiin mm. kaikista kerhoista, raamattupiireistä yms.

Mitkään noista toiminnoista eivät minua kiinnostaneet - uskossa kun en elänyt. Kirje saikin minut oikeastaan tajuamaan, että jäsenenä minun kai pitäisi olla kiinnostunut noista asioista - tai ainakin minut ainakin kirkon tilastoissa nähdään sellaiseksi. Koska en ollut uskossa, en halunnut myöskään näyttää sellaiselta tilastojen valossa.

Yhtä kaikki, minulta meni tuon jälkeen vielä ainakin pari vuotta eroamiseen. Lopullinen syy eroon oli pitkälti tuo uskon puuttuminen. Toisaalta en myöskään halunnut maksaa satoja euroja vuodessa palveluista joita en käyttänyt. Yksi syy oli kuitenkin myös se, että halusin kunnioittaa niitä, joille uskonto on tärkeä asia. Minusta heille tärkeä asia kokee inflaation, mikäli ihmiset kuuluvat samaiseen järjestöön ihan vain tavan vuoksi.

Uskoisin, että nämä Päivi Räsäsen aikaan saamat eroamispiikit johtuvat oikeastaan siitä, että Räsänen nostaa aina kannanotoillaan kirkon näkyvästi esille mediassa. Tämä herättää tavan vuoksi kirkkoon kuuluvia ajattelemaan, että onko tuohon järjestöön oikeasti järkeä kuulua, jos uskoa ei ole. Vaikka Räsänen ei ole kirkko, hän on kuitenkin ns. voimakkaasti uskova henkilö. Siis henkilö, joka noudattaa Raamatun oppeja mahdollisimman tarkasti. Siis henkilö, joka uskoo enemmän kuin suurin enemmistö, eli tapakristityt. Hänen kai ajatellaan olevan siksi lähempänä kirkon virallista linjaa.

 

[Vintsukka]

Minä sain muutama vuosi sitten erottuani kirjeen, jossa pahoiteltiin sitä, että kirkko ei pystynyt tarjoamaan minulle sitä mitä halusin. Kirkon hyväntekeväisyyksiä lueteltiin ja perään annettiin yhteystiedot siltä varalta, että minulla olisi ollut jotain kysyttävää tai kommentoitavaa. Syitä eroon ei sen kummemmin udeltu.

 

[varjo]

Kyllä nykynuoriso, kuten Sistis (pun intended), pääsee nykyään helpolla kun ei tarvitse henk. koht. käydä papin luona perustelemassa eroamistaan.

Kansalaisuudestakin pääsee helpommin eroon kuin kirkosta vielä ennen 2003 uudistuksia, voi vain kuvitella minkälainen kirkon jäsenmäärä olisi nyt jos eroakirkostapistefi olisi ollut arkipäivää internetin alkuhämäristä alkaen.

 

[ms.qvist]

Kyllä nykynuoriso, kuten Sistis (pun intended), pääsee nykyään helpolla kun ei tarvitse henk. koht. käydä papin luona perustelemassa eroamistaan.

Kansalaisuudestakin pääsee helpommin eroon kuin kirkosta vielä ennen 2003 uudistuksia, voi vain kuvitella minkälainen kirkon jäsenmäärä olisi nyt jos eroakirkostapistefi olisi ollut arkipäivää internetin alkuhämäristä alkaen.

Ei sitä 1988 tai 1989 tarvinnut kovinkaan kummoisesti perustella erotessani kirkosta. Kävelin kirkkoherranvirastoon ja ilmoitin eroavani kirkosta, virkailija ei muuta kysellyt vaan antoi jonkin kaavakkeen täytettäväksi ja sen täytettyäni homma oli siinä. Tosin tuohon aikaan taisi olla käytössä se "harkinta-aika" ja kirkollisveroa tuli maksettua vuosi loppuun vaikka erosinkin puolessa välissä vuotta.

Mutta onhan toimitus nykyään huomattavasti helpompaa ja järkevämmällä pohjalla kun homma hoituu kätevästi kotisohvalta käsin. Ei tarvitse raahautua kirkkoherranvirastoon täyttämään kaavakkeita tms. Vieläkin helpommaksi asian saisi tehdä ts. käytännön tulisi olla se, että ihminen liittyy kirkkoon sitä halutessaan eikä häntä liitetä seurakuntaan automaattisesti lapsena kasteen yhteydessä. Liittymisen tulisi perustua omaan haluaan ja omaan vakaaseen tahtoon eikä jonkun ulkopuolisen tekemään päätökseen.

vlad.

 

[Sistis]

Kyllä nykynuoriso, kuten Sistis (pun intended), pääsee nykyään helpolla kun ei tarvitse henk. koht. käydä papin luona perustelemassa eroamistaan.

Kyllä. Pääsemme helpolla nykyään. Tosin minä taidan olla jo nykyään lähempänä veteraani- kuin nuorisoikää, ainakin, mikäli papereita tuijotetaan. Olen joka tapauksessa samaa mieltä siitä, että ennen tuo eroaminen on ollut ärsyttävän paljon hankalampaa. Ehkä etenkin pienillä paikkakunnilla monella on ollut suuri kynnys lähteä virastoihin hoitamaan asiaa.

Jotenkin minusta on melkoisen karua, että kansaa on pidetty pakolla tai "lähes pakolla" kirkon jäsenenä. Uskomaan pakottaminen (paikka sananmuunnokselle) kun mielestäni vähän kielii siitä, että kirkko oli jo pitkään tiennyt, ettei sen tarjoama sana oikeasti kiinnosta ihmisiä.

Kansalaisuudestakin pääsee helpommin eroon kuin kirkosta vielä ennen 2003 uudistuksia, voi vain kuvitella minkälainen kirkon jäsenmäärä olisi nyt jos eroakirkostapistefi olisi ollut arkipäivää internetin alkuhämäristä alkaen.

Varmasti jokseenkin alhaisempi. Eroaminen kiihtyi toki hieman jo ennen vuoden 2003 uudistuksia, mutta kyllähän tuo pompsahti ja kiihtyi sitten tuon palvelun lanseeraamisen jälkeen. Viime vuonna kirkosta eroamisen ja liittymisen välinen erotus oli yli kymmenkertainen vuoden 2000 vastaaviin lukemiin. Tuolta lisää:

Kirkosta eroaminen Suomessa – Wikipedia

 

[varjo]

Ei sitä 1988 tai 1989 tarvinnut kovinkaan kummoisesti perustella erotessani kirkosta. Kävelin kirkkoherranvirastoon ja ilmoitin eroavani kirkosta, virkailija ei muuta kysellyt vaan antoi jonkin kaavakkeen täytettäväksi ja sen täytettyäni homma oli siinä. Tosin tuohon aikaan taisi olla käytössä se "harkinta-aika" ja kirkollisveroa tuli maksettua vuosi loppuun vaikka erosinkin puolessa välissä vuotta.

Kappas, varmaan seurakuntakohtaisia eroja, 99 kun kävin itse eroamassa niin kyselyissä ohjattiin papin puheille missä sitten yhdessä täytettiin tietoja ja kyseltiin syitä tälle. Muistaakseni onnistuin sönköttämään jotain että "ei oo mun juttu" ja meni läpi eli kauhean kovaa inkvisitiota ei kuitenkaan ollut päällä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei sitä 1988 tai 1989 tarvinnut kovinkaan kummoisesti perustella erotessani kirkosta. Kävelin kirkkoherranvirastoon ja ilmoitin eroavani kirkosta, virkailija ei muuta kysellyt vaan antoi jonkin kaavakkeen täytettäväksi ja sen täytettyäni homma oli siinä. Tosin tuohon aikaan taisi olla käytössä se "harkinta-aika" ja kirkollisveroa tuli maksettua vuosi loppuun vaikka erosinkin puolessa välissä vuotta.

Käsittääkseni kirkollisveroa joutui silloin ja nykyäänkin maksamaan koko siltä vuodelta jonka ensimmäisenä päivänä on ollut kirkon jäsen.

Harkinta-aikaa ei enää ole, mutta viimeksi se on ollut yhden kuukauden mittainen. Toisin sanoen, jos harkinta-ajan aikakaudella kirkosta eroaja halusi välttää seuraavan vuoden kirkollisverojen maksun, oli syytä toimittaa eronpyyntö jo marraskuussa. Joulukuussa oli jo myöhäistä, koska jäsenyys olis harkinta-ajan takia jatkunut tammikuun puolelle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kappas, varmaan seurakuntakohtaisia eroja, 99 kun kävin itse eroamassa niin kyselyissä ohjattiin papin puheille missä sitten yhdessä täytettiin tietoja ja kyseltiin syitä tälle. Muistaakseni onnistuin sönköttämään jotain että "ei oo mun juttu" ja meni läpi eli kauhean kovaa inkvisitiota ei kuitenkaan ollut päällä.

Eroaminen oli tuolloinkin ilmoitusasia. Vaikka pappi kuinka siunailisi ja aamentaisi ynnä kyselisi lammet ja umpilammet, niin eronpyyntö ei olisi voinut olla menemättä läpi. Papilla ei olisi ollut mitään keinoa olla hyväksymättä täysissä järjenvoimissa olevan seurakunnan jäsenen eroa. Lisäsin tuon "täysissä järjenvoimissa", koska mm. umpihumalaisen tai selvästi harhoissaan olevan henkilön asian käsittely voi olla poikkeustapaus.

 

[ms.qvist]

Käsittääkseni kirkollisveroa joutui silloin ja nykyäänkin maksamaan koko siltä vuodelta jonka ensimmäisenä päivänä on ollut kirkon jäsen.

Harkinta-aikaa ei enää ole, mutta viimeksi se on ollut yhden kuukauden mittainen. Toisin sanoen, jos harkinta-ajan aikakaudella kirkosta eroaja halusi välttää seuraavan vuoden kirkollisverojen maksun, oli syytä toimittaa eronpyyntö jo marraskuussa. Joulukuussa oli jo myöhäistä, koska jäsenyys olis harkinta-ajan takia jatkunut tammikuun puolelle.

Olet varmasti oikeassa. Omasta erostani kun on jo kulunut reilut parikymmentä vuotta niin pienimmät detaljit ovat jo painuneet muistin syövereihin eikä niitä enää käy penkominen sieltä esille. En enää edes muista kuinka pitkä tuolloin 1988 tai 89 oli se herkinta-aika, kenties sen kuukauden mittainen. Muistaakseni minun tarvitsi maksaa kirkollisveroa vain sen vuoden loppuun saakka jona erosin kirkosta ts. se harkinta-aika ei kauhean pitkä kuitenkaan voinut olla, koska eroamiseni tapahtui siinä vuoden puolivälin tietämillä.

vlad.

 

[Yläpesä]

"Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema voitaisiin purkaa ja muut uskonnot ottaa tasavertaisina niiden rinnalle, totesi Kauniaisten kirkkoherra Mauri Vihko lauantain Helsingin Sanomien mielipideosastolla." (Kotimaa24.fi)

Vihkon ehdotuksessa nykyinen keskimäärin noin 1,3 prosentin suuruinen kirkollisvero ja kirkon saama osuus valtion yrityksiltä keräämästä yhteisöverotuotosta korvattaisiin kaikilta kerättävällä prosentin suuruisella uskontoverolla.

No huh huh sentäs. Kaikkea se tuska ja pelko teettää.

 

[Hemingway]

uUeSaAlAiSiStA

-21 prosenttia uskoo ihmiskunnan kehittyneen ilman Jumalan vaikutusta
-25 prosenttia uskoo ihmiskunnan kehittyneen Jumalan ohjauksessa
-37 prosenttia sanoo Jumalan luoneen ihmisen sellaisena kuin me nyt olemme

Kreationismin ja älykkään suunnittelun opettamista kannattaa 40 %, vastustaa 32 % ja 29 % on epävarmoja.

 

[Yläpesä]

"Vapaa-ajattelijain Liitto ry uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä esittää lukiokoulutuksen ja sen tuntijaon uudistamiseen seuraavia näkökantoja:

1. Elämänkatsomustieto kaikille vapaasti valittavaksi

Mikäli lukion oppiaineena edelleen säilyy uskonto, tulee sen vaihtoehtona järjestää elämänkatsomustiedon opetusta siten, että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus valita elämänkatsomustieto uskonnonopetuksen sijaan riippumatta siitä, kuuluuko opiskelija vai onko hän kuulumatta evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. "

"Erityisen syrjivästi tämä tilanne kohtelee niitä kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan lapsena liitettyjä opiskelijoita, joiden omaa tosiasiallista katsomuksellista ajattelua ja tarvetta elämänkatsomustieto vastaisi paremmin kuin ”oman uskonnon” opetus. Kärkevimmillään tämä ongelma voi ilmetä, kun sekä opiskelija itse että hänen toinen huoltajansa haluaisivat valita elämänkatsomustiedon opiskelun, mutta toinen huoltajista haluaa omista uskonopillisista syistään estää oppiaineen vaihdoksen pois uskonnosta."

(Vapaa-ajattelijat)

Taidatkos sen paremmin ilmaista. Arvattavasti valtio kirkon selän taakse piiloutuen torppaa tämän johonkin byrokratian kukkaseen vedoten.

 

[TosiFani]

...Taidatkos sen paremmin ilmaista. Arvattavasti valtio kirkon selän taakse piiloutuen torppaa tämän johonkin byrokratian kukkaseen vedoten.

Ihan hyvä esitys, mutta todellisuudessa lukion pakollisissa uskonnon kursseissa ei ole sellaista sisältöä, mitä vapaa-ajattelijat uskonnolla käsittävät.

 

[dana77]

Itse vaatisin lisäksi että uskonnon kysymykset tulisivat poistaa reaalikokeesta. On jotenkin hullua, että joku voisi päästä yliopistoon taikausko-opin avulla.

 

[TosiFani]

Itse vaatisin lisäksi että uskonnon kysymykset tulisivat poistaa reaalikokeesta. On jotenkin hullua, että joku voisi päästä yliopistoon taikausko-opin avulla.

Käsittääkseni lukion uskonto ei käsittele lainkaan "taika-uskoa" vaan uskontoa yhteiskunnallisena ja historiallisena ilmiönä ja pohtii etiikkaa ja moraalia.

 

[Maglor]

Käsittääkseni lukion uskonto ei käsittele lainkaan "taika-uskoa" vaan uskontoa yhteiskunnallisena ja historiallisena ilmiönä ja pohtii etiikkaa ja moraalia.

Nimenomaan. Lukion hissan kurssien lisäksi kirkkohistorian opetus oli parasta koskaan. Vaikka lukionopettajamme olikin tunnetun uskonnollinen, niin ihailtavan neutraalisti hän omaa ryhmääni opetti. Kaikkia negatiivisia kokemuksia pidän asennevammana tai opettajan epäpätevyytenä. Ja lukiosta valmistuin 2007.

 

[floikkari]

Valinnanmahdollisuus (haluanko oman uskontoni opetusta vai yleisluontoista elämänkatsomustietoa) loukkaisi esim. kirkkoon kuuluvan oppilaan uskonnonvapautta, joten tämä ehdotus ei tule menemään jatkoon mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

 

[Yläpesä]

Valinnanmahdollisuus (haluanko oman uskontoni opetusta vai yleisluontoista elämänkatsomustietoa) loukkaisi esim. kirkkoon kuuluvan oppilaan uskonnonvapautta, joten tämä ehdotus ei tule menemään jatkoon mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Tarkoitatko, että valinnanvapaus loukkaa mutta pakko ei?

 

[floikkari]

Tarkoitatko, että valinnanvapaus loukkaa mutta pakko ei?

Juuri näin. Selitän.

Lähtökohta:

Eletään vuotta XXXX-2003 ja kouluissa järjestetään pakollista tunnustuksellista uskonnonopetusta. Vuonna 1982 eduskunnan perustuslakivaliokunta ottaa kannan, jonka mukaan kouluissa järjestettävä tunnustuksellinen uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista. Tämä ei kuitenkaan silloisen perustuslain mukaan ole varsinaisesti ongelmallista. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa perustuslakiin (tarkemmin pykälä löytyi ns. hallitusmuodosta) ilmestyy seuraava tekstinpätkä uskonnonvapautta käsittelevään kohtaan. "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Tämä korvasi vanhan liirumlaarumin, jossa höpöteltiin ainoastaan kaikkien oikeudesta "luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu". Ilmiselvästi pakollinen tunnustuksellinen uskonnonopetus olikin yht'äkkiä selvässä ristiriidassa kansalaisten perusoikeuksien kanssa.

Toisaalta vallassa olevat voimat eivät sitten millään halunneet näpelöidä hienoa järjestelmää, jossa lähes kokonaisille sukupolville saadaan kätevästi syötettyä pakollista ev.lut uskonnon ohjausta, mutta toisaalta perustuslakia on hyvä noudattaa. Ja jos perustuslakia halutaan noudattaa, niin siitä opetuksesta pitäisi tehdä vähintään vapaaehtoista. Mikä siis neuvoksi?

Asiaa mietiskeltiin rauhassa lähes kymmenen vuotta akuutista perusoikeusrikkomuksesta huolimatta ja vuoden 2003 uskonnonvapaus & perusopetus- ja lukiolain uudistusten yhteydessä yllä kuvattuun dilemmaan keksittiin lähes täydellinen ratkaisu.

Ensimmäinen selkeä ongelma oli siinä, että piti jotenkin ylipäätään pystyä ihan aluksi perustelemaan se, miksi kouluissa pitää antaa uskonnonopetusta tutuksi tulleessa muodossa. Loogisestihan touhu pitäisi lähtökohtaisesti korvata kaikille yhteisellä yleisellä elämankatsomustiedolla, etiikalla tms. Tämä hoitui "positiivisen uskonnonvapauden" käsitteellä. Lakeja säädeltiin sellaisen ajatuksen pohjalta, että uskonnonvapauden toteutuminen vaatii oikeutta saada uskonnonopetus koulussa Hallituksen esityksestä:

Uskonnonvapaus edellyttää perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan ( HE 309/1993 vp, s. 55—56) yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

Näissä asioissa isolla auktoriteetilla rymyävä Juha Seppo luonnehti asiaa uskonnonvapauslain uudistuksen yhteydessä seuraavasti:

"Kun komitea on korostanut haluaan arvostaa uskonnonvapauden positiivista sisältöä, tämä ulottuvuus näkyy ehkä kaikkein selvimmin juuri uskonnonopetusta käsittelevässä säännösehdotuksessa. Nykyinen laki panee korkomerkin uskonnonopetuksesta vapautumisperusteisiin. Uusi lakiehdotus taas lähtee positiivisesta oikeudesta saada uskonnonopetusta. Olennaista on, että oikeus saada uskonnonopetusta on näkyvä osa käytännön uskonnonvapautta."

Seuraava etappi olikin sitten hankkiuta eroon tunnustuksellisuuden käsitteestä. Muutenhan oppilaalla joka tapauksessa olisi oikeus kieltäytyä moisesta opetuksesta. Niinpä laissa mainittu "tunnustuksellinen uskonnonopetus" yksinkertaisesti korvattiin "oman uskonnon opetuksella" ja näin opetuksella ei enää yht'äkkiä olekaan mitään tekemistä uskonnon harjoittamisen kanssa. Mutta mitä tämä tarkoitti käytännössä?

Opetushallituksen ohjeesta lainattua:

Säädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun ”tunnustuksen mukainen opetus” muuttaminen ”oman uskonnon opetukseksi”. Tämä ei edellytä uskonnon opetuksen sisältöjen muutosta.

Nerokasta!

Opetushallituksen verkkosivuilla nivotaan kudelma kivasti yhteen:

Uskonnonopetuksen lähtökohtana Suomessa on oman uskonnon opetus, jonka perustana on positiivinen oikeus uskonnonopetukseen. Oman uskonnon opetus ei ole perustuslaissa tarkoitettua uskonnon harjoittamista.

Tämän logiikan riemuvoiton rei'istä sisään paistavan kiusallinen järjen valo saadaan tilkittyä lopullisesti sillä, että niille kersoille ei yksinkertaisesti anneta oikeutta päättää omista uskonnollisista asioistaan:

"Uskonnonvapauslain lähtökohta uskonnonopetuksen kannalta on yksilön positiivinen oikeus saada oman uskonnon opetusta. Kansainvälisiin sopimuksiin ja julistuksiin pohjautuen laki tarjoaa jokaiselle oikeuden oppia tai opettaa omaa uskontoaan tai siihen rinnastettavaa elämänkatsomusta. Lain mukaan lasten huoltajilla on oikeus päättää lapsen saamasta uskontokasvatuksesta."

Nyt meillä sitten on kouluissa uskonnonopetusta, joka ei ole missään nimessä minkäänlaista perustuslaissa tarkoitettua uskonnollista puuhastelua, vaikka koko uskontokunnan jäseneksi kuulumiseen perustuvaa eriytettyä omaan uskontoon kasvattamiseen tähtäävää verovaroilla järjestettyä pakollista ja ehdotonta uskonnonopetusta nimenomaan perustellaan uskonnonvapaudella. Lopputuloksena meillä todellakin on tilanne, jossa kirkkoon kuuluvalle oppilaalle annettava mahdollisuus valita osallistuvansa esimerkiksi elämankatsomustiedon opetukseen "oman uskontonta opetuksen" (oli se sitten ev.lut. tai vaikka islam) sijaan olisi mitä suurin uskonnonvapauden loukkaus!

 

[Girardi #5]

Elekee hyvät immeiset tapelko tai erotko enää kirkosta! Mistä rahasta ne virsikirjat kohta sitten maksetaan kun ei ole enää jäseniä. Kohtahan kirkolle käy kuten Ylelle, eli kaikki saa luvan maksaa, haluaa tai ei.

Itse kuulun kirkkoon ja en yleensä puhu uskosta koska sehän on kaikkien oma asia mihin ja miten sitä uskoo.

I Want to Believe! :)

 

[TosiFani]

...

Täytyy sanoa, että en ymmärrä tätä vapaa-ajattelijoiden logiikkaa, en vaikka kuinka moneen kertaan lukisin. Peruskoulussakaan ei opeteta taika-uskoa vaan opetus on tunnustuksetonta ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.

Ihmetyttää miten joku viitsii tällaisia asioita näin intohimoisesti tutkia, tulee mieleen ääriuskovaiset.

 

[Tarinankertoja]

Peruskoulussakaan ei opeteta taika-uskoa vaan opetus on tunnustuksetonta ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.

No hyvänen aika.. jos näin on, niin uskontotunnit voidaan ihan hyvin yhdistää historian opetukseen ja aloittaa se historianopetuksen mukana kolmannella luokalla... nythän uskontotunteja on enemmän kun historian tunteja ja näiden yhdistämistä vastustetaan kiivaasti... miksiköhän? Eihän ole mitään syytä, kun opetus on tunnuksetonta, ja ei tarvitsis ihan 6-7 vuotiaille opettaa. Miksköhän historiaa ylipäätään optetaan vasta kolmannella luokalla 9-10 vuotiaille, mutta tunnuksetonta uskontoa pitää saada mailmankuvansa kannalta herkässäiässä oleville ekaluokkalaisille kertoa.. tunnuksettomasti totta kai Jeesus kävelee vetten päällä ja nostaa Lasaruksen kuolleista.. jep, jep, kuulostaa just niin uskottavalta ja typerältä kun se onkin.

 

[floikkari]

Täytyy sanoa, että en ymmärrä tätä vapaa-ajattelijoiden logiikkaa, en vaikka kuinka moneen kertaan lukisin. Peruskoulussakaan ei opeteta taika-uskoa vaan opetus on tunnustuksetonta ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.

Ihmetyttää miten joku viitsii tällaisia asioita näin intohimoisesti tutkia, tulee mieleen ääriuskovaiset.

Jos vaikka sovitaan alkajaisiksi, että et sotke minua jatkossa esimerkiksi nyt sitten vapaa-ajattelijoiden jäseneksi tai muuten ko. yhdistystä lähellä olevaksi.

Toiseksi olisi mukava kuulla sinun käytännön määritelmäsi tunnustukselliselle/tunnuksettomalle uskonnon opetukselle. Kolmannekseen haluaisin kuulla vielä vähän lisää siitä käytännöstä, jossa teidänkin koulussa niitä oppilaita sinne kirkkoon vietiin ilman että "vapaaehtoisuudesta olisi tietoakaan" tjsp.

 

[TosiFani]

Jos vaikka sovitaan alkajaisiksi, että et sotke minua jatkossa esimerkiksi nyt sitten vapaa-ajattelijoiden jäseneksi tai muuten ko. yhdistystä lähellä olevaksi.

Toiseksi olisi mukava kuulla sinun käytännön määritelmäsi tunnustukselliselle/tunnuksettomalle uskonnon opetukselle. Kolmannekseen haluaisin kuulla vielä vähän lisää siitä käytännöstä, jossa teidänkin koulussa niitä oppilaita sinne kirkkoon vietiin ilman että "vapaaehtoisuudesta olisi tietoakaan" tjsp.

Eli pyöräytettäisiin pyörä uudelle kierrokselle? Ei kiitos, olen nämä asiat on jo useampaan kertaa teidän leirille kerrottu. Tutustu peruskoulun OPS:an ja vanhempien velvollisuuksista ja oikeuksista ollaan jo puhuttukin.

 

[cottonmouth]

Onhan tuo sellainen hiljaisesti tunnustettu fakta, että suurta osaa esim. lukiomaikoista vituttaa uskonnon poikkeusasema kolmine pakollisine kursseineen verrattuna esim. yhden pakollisen kurssin kemiaan, fysiikkaan, psykologiaan, terveystietoon tai kahden pakollisen maantieteeseen ja biologiaan. Toki valinnaisia riittää, mutta onhan tuo uskonnon erityisasema melkoinen muinaisjäänne lukion muutoin ikäisekseen ihan asiallisessa OPS:ssa.